Mies pyysi taas hoitamaan lapsia viikonloppuna
Mies kysyi nyt hyvissä ajoin josko hoitaisin lapsia la tai su, niin että pääsee harrastukseensa, jossa menee helposti 7-9 tuntia. Alkuun taas suostuin, koska ajattelin, että onhan se nyt kumma, ellei omien lasten kanssa oleminen suju, mutta eilen illalla aloin taas jo "panikoida" sitä, että ei siitä tule mitään. Lapsista on tullut niin vapaasti kasvatettuja, mistä en nyt osaa sanoa, onko se hyvä, vai huono asia, joskus on niin että mitä vapaampi sen rankempaa vanhemmille, mutta parempi kenties lapselle (tiettyyn pointtiin asti toki) ja että mitä tiukempi kuri yms. niin helpottaa vanhempien arkea mutta osoittautuu lapsille aikuisina karhunpalvelukseksi. Mutta. En siis kuitenkaan itse siedä kovin vapaasti kasvatettuja lapsia(ni) vaikka se voikin olla heille hyväksi, joten ajattelin, että heidän kanssaan saattaisi taas tulla vain ikäviä konflikteja, joissa minä moitin ja olen ärsyyntynyt ja puran ärsytykseni heihin. Ja sehän ei ole ollenkaan hyvä.
Niinpä soitin miehelle ja sanoin, että en tiedä tuleeko siitä mitään. Olin jo valmistautunut pettymään, että mies ei sano taaskaan mihinkään mitään ja on ihan hiljaa, jolloin ratkaisu ei etene mihinkään ja minulle tulee pakotetuksitulemisen tunne, että on pakko mennä sinne, kun toinen ei vain tajua minua, että miltä minusta tuntuu. Mutta ihmeekseni ja onnekseni mies alkoikin ymmärtää. Että minä en siis laiskuuttani tai koska haluan olla ilkeä, tai koska en välittäisi heistä tee tätä, vaan koska minulla on omia ongelmiani :'( Se, että niitä ongelmia on on todella surullista ja se, miten vaikeaa minun on ollut löytää niihin apua. Ja saada ketään ymmärtämään, että minun tarpeitani ei ole lapsuudessani huomioitu, ne olivat itseasiassa kasvattajalleni uhka. Niin siksi minäkään en voi kertoa siitä, mitä minä tarvitsen mitenkään olettaen, että sitä kunnioitettaisiin, koska sehän on ollut läheisilleni aina jonkinlainen uhka.
Lapsuudessani sillä, miltä näytti, oli aina paljon enemmän painoarvoa, kuin sillä, mitä minä esimerkiksi todellisuudessa tunsin. Ja sehän revittiin kaikki minun, sen heikoimman (olen ainoa lapsi) selkänahasta.
Niinpä sitten sovittiin, että minä en mene sinne, ja mies katsoo pääseekö minun äidilleni niin että lapset ovat äiini hoivissa sen aikaa, kun mies käy harrastuksessaan. Huh, olen helpottunut.
Olen helpottunut ennenkaikkea siitä, että asia meni sillä tavalla eteenpäin, että sain olla menemättä tekemään jotain, mikä ei suju, ja mistä aina seuraa vain paha mieli, ainakin itselleni, mutta en tiedä, jos lapsillekin tai siis lapsethan nielevät paljon kaikenlaista, jos heidän antaa, mutta en oikein halua sitä heille. Niin minun ei tarvitse mennä, ilman että minun täytyy miettiä, että mies on nyt ärtynyt, kun ei käsitä miksi, tai luulee minun kiusaavan tms. tyhmää, koska miksi mä kiusaisin ketään ja ensin oikein hankkisin kaksi lasta, että sitten pääsen kiusaamaan sillä, etten hoida heitä.
Seon paha, etten hoida heitä, mutta sille ei vaan nyt voi mitään. Mun ois helpompi olla siellä vain käymässä, jos kukaan ei odota ja luule minusta sellaista, mitä ei ikinä tule tapahtumaan, ja naura ja syytä minua siitä paskemmaksi, kuin itse on. Jokaisessahan on ne omat paskat puolensa.
Kommentit (152)
Johan stoorin pykäsit. En jaksa nyt keskittyä siihen.
Olen joskus miettinyt, että onkohan sellaisia täyspäisiä tiukan kurin ihmisiä, vai onko se tiukka kuri aina heijastumaa jostain sisäisestä, käsittelemättömästä henkisestä ongelmasta. Ja että siinä ei ole kyse vain kurista, vaan halutaan satuttaa toisia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Johan stoorin pykäsit. En jaksa nyt keskittyä siihen.
Joo, siinä olikin paljon asiaa. Tavallaan. En varmaan itsekään jaksaisi, ellei se olisi oma tilanteeni ja kirjoitukseni!
ap
Olipa epäselvästi ja liian pitkästi kirjoitettu aloitus. Kuvastaa ap:n mielenlaatua. Tiivistystä kiitos.
Ei voi tiivistää, koska jos sanon, että ennhalunnut mennä hoitamaan lapsia ja mies tajusi ettei se johdu siitä että olisin laiska, ilkeä tms. niin ei sitäkään kukaan ymmärrä. (oikein)
ap
Onko nämä lapset siis sinun lapsia? Vai miehen edellisestä suhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Ei voi tiivistää, koska jos sanon, että ennhalunnut mennä hoitamaan lapsia ja mies tajusi ettei se johdu siitä että olisin laiska, ilkeä tms. niin ei sitäkään kukaan ymmärrä. (oikein)
ap
Keskustele sitten keskenäs.
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä lapset siis sinun lapsia? Vai miehen edellisestä suhteesta?
Omia lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi tiivistää, koska jos sanon, että ennhalunnut mennä hoitamaan lapsia ja mies tajusi ettei se johdu siitä että olisin laiska, ilkeä tms. niin ei sitäkään kukaan ymmärrä. (oikein)
apKeskustele sitten keskenäs.
No siis ei välttämättä kävisi niin, vaan kyllä joku haluaisi ehkä silloinkin keskustella, mutta ymmärtäisi väärin.
ap
Kappas! Hullukos se on taas vauhdissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa epäselvästi ja liian pitkästi kirjoitettu aloitus. Kuvastaa ap:n mielenlaatua. Tiivistystä kiitos.
Ap on palstan äitihullu/kivikissaäiti. Kipuilee paskaa äitisuhdettaan ja syyttä äitiään narsistiksi vaikka on sitä selvästi itse.
Hullu mikä hullu.
No äidin luonnehäiriö (sen tarkemmin määrittelemättä ja äitiä sen omaamisesta syyttämättä) on kyllä ongelmieni taustalla ja tajusin sen varsinaisesti vasta pri vuotta sitten ja aloin siinä työstää asioita siitä näkökulmasta.
ap
Kyllä oli niin sekavaa tekstiä, etten mitään tajunnut. Mutta ei kai sillä niin väliäkään ole.
Toivottavasti mies löytää uuden naisen itselleen. Josta myös lapset saisivat kivan äitihahmon. Ja ap voi roudata itsensä vaikka kaatiskuormaan.
Sekin on minusta kiinnostava puheenaihe, että kun lapsen tarpeet ovat aikuiselle uhka. Ja ne pitää siksi kurilla tms. kieltää. Silloinhan niitä ikään kuin ei ole siinä arjessa (aikuiselle) olemassa ja kaikki näyttää oikein hyvältä, koska lapsi kyllä sopeutuu. Aikansa.
ap
No tekstistä käy ilmi, ettet luultavasti pärjää normiarjessa etkä jaksa lasten kanssa.
Käyt kai terapiassa? Oletko töissä?
Helsingissä Aurora on sellainen muutama tuntemani mies käy siellä, ahditushäiriön tai 2-suuntaisen takia.
Äitihullu on palstan vakikävijä. Lapset ovat hänen omiaan. Hän on tehnyt hyvän ja vastuullisen päätöksen muuttaa omaan kotiin niin, että lapset jäävät isälleen.
Voi olla, että jossain vaiheessa vuosien kuluttua hän saa päänsä niin kuntoon, että voi taas toimia vastuullisena vanhempana lastensa elämässä mutta toistaiseksi on varmasti paras ollakin hoitamatta lapsia pitkiä aikoja ja keskittyä omaan sisäiseen elämään.
Ei pysty lukemaan. Liian sekavaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu on palstan vakikävijä. Lapset ovat hänen omiaan. Hän on tehnyt hyvän ja vastuullisen päätöksen muuttaa omaan kotiin niin, että lapset jäävät isälleen.
Voi olla, että jossain vaiheessa vuosien kuluttua hän saa päänsä niin kuntoon, että voi taas toimia vastuullisena vanhempana lastensa elämässä mutta toistaiseksi on varmasti paras ollakin hoitamatta lapsia pitkiä aikoja ja keskittyä omaan sisäiseen elämään.
Oho. Onko se tosiaan eronnut? En oo aikoihin lukenut sen jaarituksia.
Tietenkin on ikävää, että mies joutuu nyt vastaamaan kaikkiin lapsiin liittyvästä yksin, en tiedä, miten hän jaksaa, vaikka sinänsä vaikuttaakin ihan mielellään kaiken tekevänsä. Minä tosin maksan kaiken, mihin miehellä ei ole varaa ja mikä on kohtuullista menoa, ja maksan asumisen kuluja jne. En yhtään tiedä, miten tämä etenee. Toisaalta se on aika jännittävääkin, kun ei tiedä ihan tarkkaan. Saa ehkä myös itse valita vielä jotain, eikä istu vain jossain pakkopullajunassa.
ap