Mies pyysi taas hoitamaan lapsia viikonloppuna
Mies kysyi nyt hyvissä ajoin josko hoitaisin lapsia la tai su, niin että pääsee harrastukseensa, jossa menee helposti 7-9 tuntia. Alkuun taas suostuin, koska ajattelin, että onhan se nyt kumma, ellei omien lasten kanssa oleminen suju, mutta eilen illalla aloin taas jo "panikoida" sitä, että ei siitä tule mitään. Lapsista on tullut niin vapaasti kasvatettuja, mistä en nyt osaa sanoa, onko se hyvä, vai huono asia, joskus on niin että mitä vapaampi sen rankempaa vanhemmille, mutta parempi kenties lapselle (tiettyyn pointtiin asti toki) ja että mitä tiukempi kuri yms. niin helpottaa vanhempien arkea mutta osoittautuu lapsille aikuisina karhunpalvelukseksi. Mutta. En siis kuitenkaan itse siedä kovin vapaasti kasvatettuja lapsia(ni) vaikka se voikin olla heille hyväksi, joten ajattelin, että heidän kanssaan saattaisi taas tulla vain ikäviä konflikteja, joissa minä moitin ja olen ärsyyntynyt ja puran ärsytykseni heihin. Ja sehän ei ole ollenkaan hyvä.
Niinpä soitin miehelle ja sanoin, että en tiedä tuleeko siitä mitään. Olin jo valmistautunut pettymään, että mies ei sano taaskaan mihinkään mitään ja on ihan hiljaa, jolloin ratkaisu ei etene mihinkään ja minulle tulee pakotetuksitulemisen tunne, että on pakko mennä sinne, kun toinen ei vain tajua minua, että miltä minusta tuntuu. Mutta ihmeekseni ja onnekseni mies alkoikin ymmärtää. Että minä en siis laiskuuttani tai koska haluan olla ilkeä, tai koska en välittäisi heistä tee tätä, vaan koska minulla on omia ongelmiani :'( Se, että niitä ongelmia on on todella surullista ja se, miten vaikeaa minun on ollut löytää niihin apua. Ja saada ketään ymmärtämään, että minun tarpeitani ei ole lapsuudessani huomioitu, ne olivat itseasiassa kasvattajalleni uhka. Niin siksi minäkään en voi kertoa siitä, mitä minä tarvitsen mitenkään olettaen, että sitä kunnioitettaisiin, koska sehän on ollut läheisilleni aina jonkinlainen uhka.
Lapsuudessani sillä, miltä näytti, oli aina paljon enemmän painoarvoa, kuin sillä, mitä minä esimerkiksi todellisuudessa tunsin. Ja sehän revittiin kaikki minun, sen heikoimman (olen ainoa lapsi) selkänahasta.
Niinpä sitten sovittiin, että minä en mene sinne, ja mies katsoo pääseekö minun äidilleni niin että lapset ovat äiini hoivissa sen aikaa, kun mies käy harrastuksessaan. Huh, olen helpottunut.
Olen helpottunut ennenkaikkea siitä, että asia meni sillä tavalla eteenpäin, että sain olla menemättä tekemään jotain, mikä ei suju, ja mistä aina seuraa vain paha mieli, ainakin itselleni, mutta en tiedä, jos lapsillekin tai siis lapsethan nielevät paljon kaikenlaista, jos heidän antaa, mutta en oikein halua sitä heille. Niin minun ei tarvitse mennä, ilman että minun täytyy miettiä, että mies on nyt ärtynyt, kun ei käsitä miksi, tai luulee minun kiusaavan tms. tyhmää, koska miksi mä kiusaisin ketään ja ensin oikein hankkisin kaksi lasta, että sitten pääsen kiusaamaan sillä, etten hoida heitä.
Seon paha, etten hoida heitä, mutta sille ei vaan nyt voi mitään. Mun ois helpompi olla siellä vain käymässä, jos kukaan ei odota ja luule minusta sellaista, mitä ei ikinä tule tapahtumaan, ja naura ja syytä minua siitä paskemmaksi, kuin itse on. Jokaisessahan on ne omat paskat puolensa.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
No tekstistä käy ilmi, ettet luultavasti pärjää normiarjessa etkä jaksa lasten kanssa.
Käyt kai terapiassa? Oletko töissä?
Helsingissä Aurora on sellainen muutama tuntemani mies käy siellä, ahditushäiriön tai 2-suuntaisen takia.
Oon terapiassa ja olen töissä. Terapia on ihan yksityisellä terapeutilla. Lääkärikontaktia ei käytännössä ole, enkä koe tarpelliseksikaan.
ap
Sinä ap joka olet äiti hullu tai ehkä vain esiinnyt jonain äitihulluna, onhan sinut jotkut trolliksin tunnistanut. Itse olen myös vahvasti sitä mieltä. Olet tosi sairas. Haluaisin todella nähdä minkälainen ihminen on siellä näppiksen takana. Et tosiaankaan ole kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Sekin on minusta kiinnostava puheenaihe, että kun lapsen tarpeet ovat aikuiselle uhka. Ja ne pitää siksi kurilla tms. kieltää. Silloinhan niitä ikään kuin ei ole siinä arjessa (aikuiselle) olemassa ja kaikki näyttää oikein hyvältä, koska lapsi kyllä sopeutuu. Aikansa.
ap
Ajatuksenjuoksusi vaikuttaa samalta kuin erään bipo-ystäväni. Olet aika irti käytännön elämästä.
Lapsia kasvatetaan, koska aikuiseltakaan ei siedetä kontrolloimattomia impulsseja.
Sinulla taitaa olla aika myrsky päässä? Vaikea keskittyä ja unohtelet ja tunteet seilaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu on palstan vakikävijä. Lapset ovat hänen omiaan. Hän on tehnyt hyvän ja vastuullisen päätöksen muuttaa omaan kotiin niin, että lapset jäävät isälleen.
Voi olla, että jossain vaiheessa vuosien kuluttua hän saa päänsä niin kuntoon, että voi taas toimia vastuullisena vanhempana lastensa elämässä mutta toistaiseksi on varmasti paras ollakin hoitamatta lapsia pitkiä aikoja ja keskittyä omaan sisäiseen elämään.
Oho. Onko se tosiaan eronnut? En oo aikoihin lukenut sen jaarituksia.
En sanoisi että eronnut, mutta asun oman rauhan tarpeen takia eri osoitteessa.
ap
Mies ei jätä sua sen takia että on työtön. Ei pärjäisi rahallisesti.
Muuten, te muut jotka enemmän tunnistatte tätä äiti hullua niin minua kiinnostaisi minä vuonna tämä on aloittanut tänne kirjoittamisen? Muistan yhdestä ketjusta kun ihmettelin että miten äitihullulle vastattiin vaikka aloituksesta ei mitenkään olisi käynty ilmi että oli kyseessät tuo äitihullu. Tämän takia epäilen myös että äitihulluna esiintyvä laittaa näihin ketjuihin myös omia vastauksiaan väliin joina esiintyy jonain muuna vastaajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on minusta kiinnostava puheenaihe, että kun lapsen tarpeet ovat aikuiselle uhka. Ja ne pitää siksi kurilla tms. kieltää. Silloinhan niitä ikään kuin ei ole siinä arjessa (aikuiselle) olemassa ja kaikki näyttää oikein hyvältä, koska lapsi kyllä sopeutuu. Aikansa.
apAjatuksenjuoksusi vaikuttaa samalta kuin erään bipo-ystäväni. Olet aika irti käytännön elämästä.
Lapsia kasvatetaan, koska aikuiseltakaan ei siedetä kontrolloimattomia impulsseja.
Sinulla taitaa olla aika myrsky päässä? Vaikea keskittyä ja unohtelet ja tunteet seilaa?
En ole bipo, koska maaniset vaiheet puuttuvat. Tai ainakaan se ei näy fyysisinä aktiivisuuspiikkeinä. Eikä muutenkaan. Vai voisikohan sitä olla? Joskus on kyllä hyvä euforinen fiilis, joskus aika matala, mutta olen ajatellut, että euforista tulee, kun asiat loksahtaa paikoilleen ja niitä saa eteenpäin ja syyllisyystaakka itsen päältä pienenee ja purkautuu ja masennustunteet siitä, kun tuntee itsensä yksinäiseksi, tuettomaksi, rakkaudettomaksi jne. hetkittäin. Tai siis noitakin oon eikä vain hetkittäin, mutta hetkittäin se masentaa. Koitan kyllä silloin ajatella, että masennus johtuu noiden puutteesta, eikä mun huonosta mielestä sinänsä. Kuka tahansa masentuisi tai tuntisi masennusta tuntiessaan itsensä yksinäiseksi, tuettomaksi, jos tukea kaipaisi ja rakkaudettomaksi.
ap
Pyysi hoitamaan lapsia?
Mä en käsitä teitä sitten ollenkaan.
Pariudutte ja teette lapsia, eroatte ja riitelette niistä yhteisistä lapsista.
Lapsellisia ja ihan väärin syin lisääntyneitä kaikki tyynni.
Tajuaakogan tämä itsesäälissä rypevä, muita syyttävä, itsekkääksikin ihmiseksi uskomattoman itsekäs ja narsistinen kivikissaäiti, että HÄN on se narsisti joka pitää tällä olemuksellaan ja käytöksellään muita ympäröiviään ihmisiä ns. vallassaan. Jos jo täällä palstalla tämä narsisti aiheuttaa vitutusta ja turhautumista, en halua edes kuvitella minkälaista olisi olla tuon kanssa tekemisissä. Aina vain minäminäminä ja miten minua on kohdeltu ja minun syyttäminen tunteista. VAIN minäminä. Kukaan ei ikinä ole voinut kokea mitään pahempaa. Jos joku kirjoittaa, että on tullut lapsena hyväksikäytetyksi ja pahoinpidellyksi vuosia lähisukulaisen toimesta ap vastaa about "niin mutta syytettiinkö sinua tunteistasi???!? EI!! Minua syytettiin kun suutuin!". Tämän maailman ydin ja väärinkohdeltu raukkaparka on ap. Tosin vain omasta mielestään.
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu on palstan vakikävijä. Lapset ovat hänen omiaan. Hän on tehnyt hyvän ja vastuullisen päätöksen muuttaa omaan kotiin niin, että lapset jäävät isälleen.
Voi olla, että jossain vaiheessa vuosien kuluttua hän saa päänsä niin kuntoon, että voi taas toimia vastuullisena vanhempana lastensa elämässä mutta toistaiseksi on varmasti paras ollakin hoitamatta lapsia pitkiä aikoja ja keskittyä omaan sisäiseen elämään.
Siis onko tämän äitihullun mies todella vastuullinen mies joka voi hoitaa hyvin kodin ja kaksiko? lasta heillä oli? Onko muuten äitihullun lapset ihan normi lapsia vai onko jotain erityislapsen diagnoosia jollain. En ole niin seurannut näitä juttuja. Jotenkin ihmettelen tuosta kurista puhumisesta koko ajan kun lapsen kasvatuksessa on kyse paljon muustakin kun kurista. Kuri on aika vanhentunut käsite.
Vierailija kirjoitti:
Muuten, te muut jotka enemmän tunnistatte tätä äiti hullua niin minua kiinnostaisi minä vuonna tämä on aloittanut tänne kirjoittamisen? Muistan yhdestä ketjusta kun ihmettelin että miten äitihullulle vastattiin vaikka aloituksesta ei mitenkään olisi käynty ilmi että oli kyseessät tuo äitihullu. Tämän takia epäilen myös että äitihulluna esiintyvä laittaa näihin ketjuihin myös omia vastauksiaan väliin joina esiintyy jonain muuna vastaajana.
En laita enkä esiinnyt toisina ihmisinä. Se ei hyödyttäisi mitään, koska minua kiinnostaa ihmisten aidot näkemykset ongelmiini ja minuun. Tosin aina niitä ei ymmärretä, mutta se on eri asia. Muistaakseni aloitin kesäkuussa 2015. Huh kun siitäkin on jo aikaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu on palstan vakikävijä. Lapset ovat hänen omiaan. Hän on tehnyt hyvän ja vastuullisen päätöksen muuttaa omaan kotiin niin, että lapset jäävät isälleen.
Voi olla, että jossain vaiheessa vuosien kuluttua hän saa päänsä niin kuntoon, että voi taas toimia vastuullisena vanhempana lastensa elämässä mutta toistaiseksi on varmasti paras ollakin hoitamatta lapsia pitkiä aikoja ja keskittyä omaan sisäiseen elämään.
Siis onko tämän äitihullun mies todella vastuullinen mies joka voi hoitaa hyvin kodin ja kaksiko? lasta heillä oli? Onko muuten äitihullun lapset ihan normi lapsia vai onko jotain erityislapsen diagnoosia jollain. En ole niin seurannut näitä juttuja. Jotenkin ihmettelen tuosta kurista puhumisesta koko ajan kun lapsen kasvatuksessa on kyse paljon muustakin kun kurista. Kuri on aika vanhentunut käsite.
Esikoisella on tutkimukset kesken, itse pohdin olisiko asperger, add, tms. Kyllä se vaikeuttaa arkea, kun vertaa toiseen lapseen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu on palstan vakikävijä. Lapset ovat hänen omiaan. Hän on tehnyt hyvän ja vastuullisen päätöksen muuttaa omaan kotiin niin, että lapset jäävät isälleen.
Voi olla, että jossain vaiheessa vuosien kuluttua hän saa päänsä niin kuntoon, että voi taas toimia vastuullisena vanhempana lastensa elämässä mutta toistaiseksi on varmasti paras ollakin hoitamatta lapsia pitkiä aikoja ja keskittyä omaan sisäiseen elämään.
Siis onko tämän äitihullun mies todella vastuullinen mies joka voi hoitaa hyvin kodin ja kaksiko? lasta heillä oli? Onko muuten äitihullun lapset ihan normi lapsia vai onko jotain erityislapsen diagnoosia jollain. En ole niin seurannut näitä juttuja. Jotenkin ihmettelen tuosta kurista puhumisesta koko ajan kun lapsen kasvatuksessa on kyse paljon muustakin kun kurista. Kuri on aika vanhentunut käsite.
Ja ei hoida tätä missä mä asun :) Mä en ahdistu sotkusta, kun en vastaa siisteydestä muille ja toisaalta jaksan paremmin siivota kun saan olla rauhassa. Mä ahdistun sotkusta jos joku arvostelee sitä tms.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olipa epäselvästi ja liian pitkästi kirjoitettu aloitus. Kuvastaa ap:n mielenlaatua. Tiivistystä kiitos.
Ap. sinun kannattaa opetella tuntemaan mikä on maailman kaunein välimerkki. Se on piste. Siis lyhyempiä lauseita.
Olen entistä enemmän vakuuttunut että äitihullu kirjoittaa keksittyjä stooreja eikä mitään omasta elämästä. Sen verran sekavaa tuo on että oikeasti tuolla kirjoittajalla on varmaan jotain vakavia päänsisäisiä ongelmia. Huh, mitä nää äiti ja lapsuusongelmat on? Pistää miettimään että onneksi itselläni on sentään lämmin hyvä äitisuhde ja onnellinen tavallinen lapsuus. Uskon että kirjoittajalle on ollut itsellä onneton lapsuus mutta en usko että tuo perhetarina on tuollainen, liian keksittyä liian sepiteltyä. Sairas trolli!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa epäselvästi ja liian pitkästi kirjoitettu aloitus. Kuvastaa ap:n mielenlaatua. Tiivistystä kiitos.
Ap. sinun kannattaa opetella tuntemaan mikä on maailman kaunein välimerkki. Se on piste. Siis lyhyempiä lauseita.
No koitan opetella :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Sinä ap joka olet äiti hullu tai ehkä vain esiinnyt jonain äitihulluna, onhan sinut jotkut trolliksin tunnistanut. Itse olen myös vahvasti sitä mieltä. Olet tosi sairas. Haluaisin todella nähdä minkälainen ihminen on siellä näppiksen takana. Et tosiaankaan ole kunnossa.
Miten niin olen tosi sairas? Koska tykkään hiukan trollata ihmisiä, jotka ymmärtävät minut väärin, ja koska olen aika epäonnistunut äitinä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu on palstan vakikävijä. Lapset ovat hänen omiaan. Hän on tehnyt hyvän ja vastuullisen päätöksen muuttaa omaan kotiin niin, että lapset jäävät isälleen.
Voi olla, että jossain vaiheessa vuosien kuluttua hän saa päänsä niin kuntoon, että voi taas toimia vastuullisena vanhempana lastensa elämässä mutta toistaiseksi on varmasti paras ollakin hoitamatta lapsia pitkiä aikoja ja keskittyä omaan sisäiseen elämään.
Siis onko tämän äitihullun mies todella vastuullinen mies joka voi hoitaa hyvin kodin ja kaksiko? lasta heillä oli? Onko muuten äitihullun lapset ihan normi lapsia vai onko jotain erityislapsen diagnoosia jollain. En ole niin seurannut näitä juttuja. Jotenkin ihmettelen tuosta kurista puhumisesta koko ajan kun lapsen kasvatuksessa on kyse paljon muustakin kun kurista. Kuri on aika vanhentunut käsite.
Ja ei hoida tätä missä mä asun :) Mä en ahdistu sotkusta, kun en vastaa siisteydestä muille ja toisaalta jaksan paremmin siivota kun saan olla rauhassa. Mä ahdistun sotkusta jos joku arvostelee sitä tms.
ap
Nyt kiinnostuin lisää. Miten teille meni niinkuin silloin kun niinkuin asuitte yhdessä. Jaoitteko tasan siivoukset ja lastenhoidon. Oliko mies silloinkin unelma vastuullinen kaiken jakava mies ja sinä et sitten tehnyt mitään vai? Oletko siis aanut aina vain laiskotella? Monta lasta teillä olikaan kaiken kaikkiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on minusta kiinnostava puheenaihe, että kun lapsen tarpeet ovat aikuiselle uhka. Ja ne pitää siksi kurilla tms. kieltää. Silloinhan niitä ikään kuin ei ole siinä arjessa (aikuiselle) olemassa ja kaikki näyttää oikein hyvältä, koska lapsi kyllä sopeutuu. Aikansa.
apAjatuksenjuoksusi vaikuttaa samalta kuin erään bipo-ystäväni. Olet aika irti käytännön elämästä.
Lapsia kasvatetaan, koska aikuiseltakaan ei siedetä kontrolloimattomia impulsseja.
Sinulla taitaa olla aika myrsky päässä? Vaikea keskittyä ja unohtelet ja tunteet seilaa?En ole bipo, koska maaniset vaiheet puuttuvat. Tai ainakaan se ei näy fyysisinä aktiivisuuspiikkeinä. Eikä muutenkaan. Vai voisikohan sitä olla? Joskus on kyllä hyvä euforinen fiilis, joskus aika matala, mutta olen ajatellut, että euforista tulee, kun asiat loksahtaa paikoilleen ja niitä saa eteenpäin ja syyllisyystaakka itsen päältä pienenee ja purkautuu ja masennustunteet siitä, kun tuntee itsensä yksinäiseksi, tuettomaksi, rakkaudettomaksi jne. hetkittäin. Tai siis noitakin oon eikä vain hetkittäin, mutta hetkittäin se masentaa. Koitan kyllä silloin ajatella, että masennus johtuu noiden puutteesta, eikä mun huonosta mielestä sinänsä. Kuka tahansa masentuisi tai tuntisi masennusta tuntiessaan itsensä yksinäiseksi, tuettomaksi, jos tukea kaipaisi ja rakkaudettomaksi.
ap
Ymmärtääkseni bipo johtuu siitä, että hormonit ja välittäjäaineet joillakin erittyvät epätasaisesti. Kun aivot antavat euforiamyrskyn, olet rauhallinen ja tyytyväinen, kun asiat ovat hienosti. Mutta kun euforia loppuu ja aivot keräävät varastoa tai eivät ymmärrä vapauttaa aineita, sinulla on paha olla, yksinäinen ja hylätty olo. Kyse voi olla dopamiinista, adrenaliinista, noradrenaliinista, serotoniinista, tai ties mistä tai kaikista.
Jos terapia on kestänyt oli 2v niin lääkärillä ja labroissa kannattaisi käydä.
Diabetestäkään ei voi hoitaa terapialla tai kilpparin vajaatoimintaa...
Ei se ole miehen tavoite! Ihme kyllä. Välillä kyllä jo ajattelin itsekin sitä, lähinnä lasten takia, mutta en muuten. Ja itsellä kokemusta "äitipuolesta" ja sanon, että ei se välttämättä lapsen elämään ole parempi asia sekään.
Mies haluaa tukea minua, mikä on täysin ihmeellistä, ja osoittaa hänen paremmuutensa teihin arvostelijoihini verratuna.
ap