Mua ahdistaa kovasti se, kun lapseni haluaa koko ajan jotain

Ja siis kyllä mua ahdistaa sekin, että tekisi mieli olla ilkeä lapselle kun hän ei lopeta.

Äitihullua nyt ahdistaa ihan kaikki. Yllättävää? Not.

Kuulostaa todella ärsyttävävältä ja ahdistavalta. Voiko lapselle opettaa, että nyt et pyydä mitään koko päivänä, niin saat euron?

Minun 15 v ollut aina samanlainen. On tiennyt jo puoli vuotta, mitä pyytää joululshjaksi, ja tietää vuoden päästä synttärinsä.

Sanoin aina, että voit toivoa joulu/synttärilahjaksi. Aina, kun jotain halusi.

Sain ala-asteella 5 e viikkorahaa. Sillä myös osti.

Voitko sanoa, että olet kuullut toiveen, asiasta ei tarvi enää puhua.

Vierailija kirjoitti:

Äitihullua nyt ahdistaa ihan kaikki. Yllättävää? Not.

No kyllä ahdistaa tuollainen. Lasta pitäisi samaan aikaan tukea, ettei tule huono itsetunto, mutta samaan aikaan hän vituttaa ihan kympillä, niin kyllä ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun 15 v ollut aina samanlainen. On tiennyt jo puoli vuotta, mitä pyytää joululshjaksi, ja tietää vuoden päästä synttärinsä.

Sanoin aina, että voit toivoa joulu/synttärilahjaksi. Aina, kun jotain halusi.

Sain ala-asteella 5 e viikkorahaa. Sillä myös osti.

Voitko sanoa, että olet kuullut toiveen, asiasta ei tarvi enää puhua.

Oon miettinyt tuota viikkorahan määrää, ahdistaa sitten vaan sekin, että jos se nostetaan, niin neiti ostaa joka viikko jotain luontoa tuhoavaa muovikrääsää ja nauraa ilmastonmuutokselle teollaan.

Ja jos lapsi saisi 5€ nyt ja voisi ostaa entistä enemmän, niin miten hän sitten varautuu elämään aikuisena, kun rahaa ei olekaan ehkä kuin ruokaan, asumiseen ja vaatteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 15 v ollut aina samanlainen. On tiennyt jo puoli vuotta, mitä pyytää joululshjaksi, ja tietää vuoden päästä synttärinsä.

Sanoin aina, että voit toivoa joulu/synttärilahjaksi. Aina, kun jotain halusi.

Sain ala-asteella 5 e viikkorahaa. Sillä myös osti.

Voitko sanoa, että olet kuullut toiveen, asiasta ei tarvi enää puhua.

Oon miettinyt tuota viikkorahan määrää, ahdistaa sitten vaan sekin, että jos se nostetaan, niin neiti ostaa joka viikko jotain luontoa tuhoavaa muovikrääsää ja nauraa ilmastonmuutokselle teollaan.

Ehkä sinun pitää sitten tehdä omalle ahdistuksellesi jotain. Ongelma ei olekaan lapsessasi, vaan sinussa itsessäsi.

Meillä on ihan samanlainen mankuja, jolle ei meinaa mennä millään jakeluun, että meillä ei ole varaa ostaa kaikkea, mitä hän haluaa. Rahan arvoa ei vielä ymmärrä, vaikka siitä on puhuttu miljoona kertaa. Erona teidän tilanteeseen on se, että kyseinen lapsi on 12-vuotias ja hänen haluamansa asiat ovat puhelimia, pleikkapelejä, tietokoneita (tää on uusin, hän haluaa joululahjaksi jonkun supermegatietokoneen, jonka sanoo kokoavansa itse osista).

Sinänsä kannatan tuota tietokoneasiaa, onhan se tänä päivänä todella hyvä taito ja kehittävääkin puuhaa. Mutta kun ei noihin ole oikeasti varaa, enkä minäkään halua kasvattaa materialisti-kermapersettä, joka saa kaiken mitä haluaa. Vaikea tilanne, kun yrittää samalla keksiä jotain, mikä motivoisi tekemään koulussa parhaansa ja käyttäytymään hyvin muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 15 v ollut aina samanlainen. On tiennyt jo puoli vuotta, mitä pyytää joululshjaksi, ja tietää vuoden päästä synttärinsä.

Sanoin aina, että voit toivoa joulu/synttärilahjaksi. Aina, kun jotain halusi.

Sain ala-asteella 5 e viikkorahaa. Sillä myös osti.

Voitko sanoa, että olet kuullut toiveen, asiasta ei tarvi enää puhua.

Oon miettinyt tuota viikkorahan määrää, ahdistaa sitten vaan sekin, että jos se nostetaan, niin neiti ostaa joka viikko jotain luontoa tuhoavaa muovikrääsää ja nauraa ilmastonmuutokselle teollaan.

Ehkä sinun pitää sitten tehdä omalle ahdistuksellesi jotain. Ongelma ei olekaan lapsessasi, vaan sinussa itsessäsi.

"Ongelma ei ole lapsessasi...." milloin sinusta sitten kasvatusongelmat ovat lapsissa?

Tässä yksi niistä syistä, miksi en ole lapsia tehnyt. Miten kestäisi katsoa omassa jälkeläisessään sitä rajatonta ahneutta ja turhan roinan perään vinkumista? Inhottaisi, jos oma lapsi olisi noin itsekeskeinen ja vastuuton tavarassa rypijä. Eihän kaikki ole, mutta entä jos?

Mulla ois kyllä varaa ostaa noita halpoja pikkuasioita, joita lapsi toivoo, mutta vastustan ajatusta siitä, että aina saa, kun haluttaa. Tai kun keksii toivoa. Tai kun vaan haluaa. Eihän siitä sellaisesta elämästä mitään tule.

Mä ajattelin, että kaikki vaikeudet, joita mun vanhemmilla mun kanssa oli, olivat heidän omaa syytään, niin en osannut ajatella, että mulle tulis vaikeuksia vanhempana, koska mä en oo niin tyhmä kuin he. Mutta ei se sitten ihan niin mennytkään.

ap

Mieti, miksi toinen lapsi on jatkuvassa vajeessa? Onko jäänyt jossain ikävaiheessa osatta jostain? Onko lasten kasvatuksessa eroa, onko toinen ollut suositumpi?

Saako lapsi tarpeeksi huomiota?

Tai sitten se on luonnekysymys. Sama ilmiö on monella aikuisella, ostaminen antaa hetken sisältöä elämää. Jos ylimääräistä rahaa on, ostetaan ostamisen ilosta. Ja usein vielä luotolle, kun tulot eivät riitä kerskakulutukseen.

Ja mun vanhemmat syytti omista vaikeuksistaan kasvattaa minua kuten halusivat minua, ne kusipäät. En aio ikinä tehdä sitä mun lapsille. Syökööt ennemmin näkkileipää murjussa jos ei sitten vain itse hoksaa, että pikkukrääsään ei voi (luultavasti) lopunelämäänsä tuhlata, jos sen nyt sitten lapsena oppii. Mutta en tule sanomaan lapselle, että ihan on oma vikasi. En osannut opettaa sitä sinulle myöskään. (Etkä itse hoksannut, jos ei hoksaa).

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 15 v ollut aina samanlainen. On tiennyt jo puoli vuotta, mitä pyytää joululshjaksi, ja tietää vuoden päästä synttärinsä.

Sanoin aina, että voit toivoa joulu/synttärilahjaksi. Aina, kun jotain halusi.

Sain ala-asteella 5 e viikkorahaa. Sillä myös osti.

Voitko sanoa, että olet kuullut toiveen, asiasta ei tarvi enää puhua.

Oon miettinyt tuota viikkorahan määrää, ahdistaa sitten vaan sekin, että jos se nostetaan, niin neiti ostaa joka viikko jotain luontoa tuhoavaa muovikrääsää ja nauraa ilmastonmuutokselle teollaan.

Ehkä sinun pitää sitten tehdä omalle ahdistuksellesi jotain. Ongelma ei olekaan lapsessasi, vaan sinussa itsessäsi.

"Ongelma ei ole lapsessasi...." milloin sinusta sitten kasvatusongelmat ovat lapsissa?

Ongelmana on ap:n ahdistus. Ap etsii tietä päästäkseen ahdistuksestaan. Tunne on aina ihmisen sisällä, ei toisessa ihmisessä. Jos ei ahdistusta, ei ole ongelmaskaan. Sen jälkeen asiat voidaan hoitaa neutraalisti ilman, että aina ilmaantuu uusi ja uusi ahdistus.

Ei tuo minusta ole kasvatusongelma. Lapsi on vain sen luonteinen.

Taitaa tyttö vaatia tavaroita, poika ei. Tytöt on tuollaisia. Et vaan kuuntele etkä ota kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Mieti, miksi toinen lapsi on jatkuvassa vajeessa? Onko jäänyt jossain ikävaiheessa osatta jostain? Onko lasten kasvatuksessa eroa, onko toinen ollut suositumpi?

Kuopus tää joka haluaa kaikkea. Se isompi ennemmin on uhassa jäädä vajeeseen, koska ei tosiaan pidä mitään meteliä mistään. On huomiota haluava lapsi, en ymmärrä sellaistakaan, itse osasin pienenä leikkiä hyvin itsekseni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin, että kaikki vaikeudet, joita mun vanhemmilla mun kanssa oli, olivat heidän omaa syytään, niin en osannut ajatella, että mulle tulis vaikeuksia vanhempana, koska mä en oo niin tyhmä kuin he. Mutta ei se sitten ihan niin mennytkään.

ap

Jos itsellä on ongelmia ja vaikeutta vähän kaikkien kanssa niin kannattaa vaikka kurkata peiliin..