Yksilapsinen, miksi sinulla on vain yksi lapsi? Miksi et hankkinut lisää lapsia?
Tuntuuko, että yksi lapsi on sinulle riittävästi?
Itselläni on yksi lapsi, kolmosluokkalainen jo. Ystävistäni useimmilla on vähintään kaksi ja joillakin jopa kolmekin lasta. Itsekin olen kuullut välillä, että "kyllähän tekin vielä kerkeisitte..,"
No joo. Kerettäis kerettäis. Mutta kun ei haluta. Me haluttiin vain yksi lapsi. Koska...
-yhden lapsen saa helposti isovanhemmille hoitoon. Isovanhemmat jopa itse välillä pyytävät lastamme kylään.
-tarvitsee käydä vain yhden kerran koulurumba läpi. Saa keskittyä yhteen lapseen ja hänen läksyihinsä kerrallaan ilman että toinen muksu kaipaisi vieressä huomiota ja häiritsisi keskittymistä.
-taloudellisesti halvempaa kun ei tarvitse ostaa useammalle lapselle vaatteita, ruokaa, puhelimia, polkupyöriä....
-matkustelu helpompaa. Ei tarvitse kuunnella lasten kinastelua.
-omaa aikaa ja hiljaisuutta saa riittävästi. Mun hermot ei kestäis jatkuvaa riitaa ja älämölöä ja huutoa...
Tässä ainakin alkuunsa. Listaa voisi jatkaa loputtomasti.
Kertokaa te muut lisää.
Kommentit (93)
Mikä tahansa vaihe (ja niitä riittää) tarvitsee käydä vain kerran läpi.
Minä jätin yhteen, koska halusin kokea äitiyden, ja siihen riittää yksi. Meillekin väläyteltiin lisälasten mahdollisuutta, joskus vieläkin, vaikka molemmilla on nelikymppiset edessä ja ainokainen on 16, eli urakka jo voiton puolella.
Eli ihan puhtaasti itsekkäistä syistä ette halua lapsellenne sisarusta?
Lapsi oli vaikea. Siinä vaiheessa kun selvisi, että vika ei ollutkaan monussa vanhempana, vaan lapsi oli sairas, oli liian myöhäistä. Ja en olisi jaksanutkaan.
Kyllä yksi riitti. Sekin oli virhe.
Vierailija kirjoitti:
Eli ihan puhtaasti itsekkäistä syistä ette halua lapsellenne sisarusta?
Kyllä. Lapsia hankitaan ja jätetään hankkimatta puhtaasti itsekkäistä syistä. Olen myös itse ainokainen, enkä ole koskaan kaivannut sisaruksia (en edes nyt, vanhojen vanhempien asioita hoitaessani). Samaa sanoo samanluonteinen jälkikasvu, olen kysynyt.
Mieheni on erittäin herkkä introvertti ja vauva-aikana hän oli suorastaan hermoheikko. Meille tuli riitoja, jotka sai hänet etääntymään minusta. Rakastan häntä, mutta meidän parisuhde ei kestäisi todennäköisesti toista vauva-aikaa. Haluamme pitää pienen perheemme koossa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko, että yksi lapsi on sinulle riittävästi?
Itselläni on yksi lapsi, kolmosluokkalainen jo. Ystävistäni useimmilla on vähintään kaksi ja joillakin jopa kolmekin lasta. Itsekin olen kuullut välillä, että "kyllähän tekin vielä kerkeisitte..,"
No joo. Kerettäis kerettäis. Mutta kun ei haluta. Me haluttiin vain yksi lapsi. Koska...
-yhden lapsen saa helposti isovanhemmille hoitoon. Isovanhemmat jopa itse välillä pyytävät lastamme kylään.
-tarvitsee käydä vain yhden kerran koulurumba läpi. Saa keskittyä yhteen lapseen ja hänen läksyihinsä kerrallaan ilman että toinen muksu kaipaisi vieressä huomiota ja häiritsisi keskittymistä.
-taloudellisesti halvempaa kun ei tarvitse ostaa useammalle lapselle vaatteita, ruokaa, puhelimia, polkupyöriä....
-matkustelu helpompaa. Ei tarvitse kuunnella lasten kinastelua.
-omaa aikaa ja hiljaisuutta saa riittävästi. Mun hermot ei kestäis jatkuvaa riitaa ja älämölöä ja huutoa...
Tässä ainakin alkuunsa. Listaa voisi jatkaa loputtomasti.
Kertokaa te muut lisää.
Säälin lastasi, joka ei koskaan tule985 tuntemaan minkälaista on elää oikeassa perheessä.
Ekassa synnytyksessä jouduttiin poistamaan kohtu. Ei haluttu adoptoida lisää lapsia.
Meillä on vasta vähän vajaan vuoden ikäinen lapsi, mutta en todellakaan aio hankkia ikinä toista lasta. Tämän kun olen sanonut tutuille, niin vastaukseksi saan näitä "kyllä se vauvavuosi pian unohtuu ja haluatte toisen lapsen" jnejne.
Varmasti kyllä unohtuukin ja aika kultaa muistot, mutta en edes halua haluta toista lasta! Raskaana oleminen oli ihan kamalaa ja vauvavuosi...vauvavuosi se vasta kamalaa onkin ollut!
Odotan kuin kuuta nousevaa sitä, että lapsen kanssa pystyy touhuamaan enemmän ja hoitoon viemisestäkin tulee helpompaa (ei tarvitse häslätä korvikkeiden jne kanssa).
Eli ei kiitos, en ala tähän hullun hommaan enää uudestaan.
Koska erosin lapsen isästä, kun lapsi oli 1,5-vuotias. Sen jälkeen olen keskittynyt kokoamaan itseni, kouluttautumaan loppuun ja seuraavaksi pitäisi valmistua ja etsiä hyvä työpaikka. Kun olen riittävän vakaassa taloustilanteessa, saatan hankkia toisen lapsen - yksin. En ole enää missään määrin kiinnostunut arvailemaan, olisiko kaikin puolin lupaava mies hyvä isä vai ei, kestääkö parisuhde, mitä jos tulee ero niin miten tapaamiset, jne jne. Mulle sopii lapsen kanssa yksin oleminen.
Saas sitten nähdä, jaksanko oikeasti enää alkaa vauvarumbaan alusta saakka. Esikoinen on nyt 5-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Eli ihan puhtaasti itsekkäistä syistä ette halua lapsellenne sisarusta?
No jos asian haluat näin ilmaista. Me emme tee toista lasta, sen takia, että "422pitäähän lapsella sisarus olla" tai "koska muutkin tekevät". Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ihan puhtaasti itsekkäistä syistä ette halua lapsellenne sisarusta?
No jos asian haluat näin ilmaista. Me emme tee toista lasta, sen takia, että "pitäähän lapsella sisarus olla" tai "koska muutkin tekevät". Ap
Haluaisin toisen lapsen, mutta olen jo 40 v ja terveyteni ei kestäisi uutta raskautta. Ainokaiseni sain 38-vuotiaana, monen vuoden yrittämisen jälkeen.
En saanut enempää :( Ero tuli melko pian ensimmäisen syntymän jälkeen. Uutta miestä ei ole löytynyt, yksin on aika mahdoton lapsia tehdä ja varsinkin elättää. Rakas on kyllä tämä ainokainen, elämäni paras teko ja elämäni parasta aikaa elin kun hän oli lapsi. Nyt olen 50v ja lapsia en enää saa. Itkettää ihan kun näen pieniä suloisia vauvoja ja lapsia, olisin niin halunnut enemmänkin kuin yhden. Syli on ollut tyhjä liian pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko, että yksi lapsi on sinulle riittävästi?
Itselläni on yksi lapsi, kolmosluokkalainen jo. Ystävistäni useimmilla on vähintään kaksi ja joillakin jopa kolmekin lasta. Itsekin olen kuullut välillä, että "kyllähän tekin vielä kerkeisitte..,"
No joo. Kerettäis kerettäis. Mutta kun ei haluta. Me haluttiin vain yksi lapsi. Koska...
-yhden lapsen saa helposti isovanhemmille hoitoon. Isovanhemmat jopa itse välillä pyytävät lastamme kylään.
-tarvitsee käydä vain yhden kerran koulurumba läpi. Saa keskittyä yhteen lapseen ja hänen läksyihinsä kerrallaan ilman että toinen muksu kaipaisi vieressä huomiota ja häiritsisi keskittymistä.
-taloudellisesti halvempaa kun ei tarvitse ostaa useammalle lapselle vaatteita, ruokaa, puhelimia, polkupyöriä....
-matkustelu helpompaa. Ei tarvitse kuunnella lasten kinastelua.
-omaa aikaa ja hiljaisuutta saa riittävästi. Mun hermot ei kestäis jatkuvaa riitaa ja älämölöä ja huutoa...
Tässä ainakin alkuunsa. Listaa voisi jatkaa loputtomasti.
Kertokaa te muut lisää.
Säälin lastasi, joka ei koskaan tule985 tuntemaan minkälaista on elää oikeassa perheessä.
Jaa, no siinäs säälit. Meidän perheestä ei sellaista lasta löydy. Ap
Just näin, komppaan monia edellisiä. Lisää lapsia vs. parisuhde ja koossapysyvä perhe. Siinäpä pulma, eiksni. En halua erota, enkä tehtailla lisää lapsia toisille miehille.
Ei lapsia niin vain aina voi "hankkia".
Koska miehelläni on toinenkin lapsi eikä hän halua enempää. Asiat on hyvin näin, lapsellani on sisarus, olisin itsekäs jos alkaisin "vaatia" lisää lapsia. Lisäksi synnytys oli vaikea, en ole yhtään varma pystyisinki kokemaan sitä uudestaan.
Viis vuotta valvoin ku lapsi heräili miljoona kertaa yössä (sairauden vuoksi). Samaa rumbaa en jaksais joten riskiä en ota.
Järkyttävästi pieleen mennyt synnytys, siitä jääneet fyysiset ongelmat. Yhteiskunnan alituinen kyttääminen ja vanhemmuuden vahtaaminen. Neuvola, päiväkoti, koulu..