Lue keskustelun säännöt.
Yksilapsinen, miksi sinulla on vain yksi lapsi? Miksi et hankkinut lisää lapsia?
10.09.2017 |
Tuntuuko, että yksi lapsi on sinulle riittävästi?
Itselläni on yksi lapsi, kolmosluokkalainen jo. Ystävistäni useimmilla on vähintään kaksi ja joillakin jopa kolmekin lasta. Itsekin olen kuullut välillä, että "kyllähän tekin vielä kerkeisitte..,"
No joo. Kerettäis kerettäis. Mutta kun ei haluta. Me haluttiin vain yksi lapsi. Koska...
-yhden lapsen saa helposti isovanhemmille hoitoon. Isovanhemmat jopa itse välillä pyytävät lastamme kylään.
-tarvitsee käydä vain yhden kerran koulurumba läpi. Saa keskittyä yhteen lapseen ja hänen läksyihinsä kerrallaan ilman että toinen muksu kaipaisi vieressä huomiota ja häiritsisi keskittymistä.
-taloudellisesti halvempaa kun ei tarvitse ostaa useammalle lapselle vaatteita, ruokaa, puhelimia, polkupyöriä....
-matkustelu helpompaa. Ei tarvitse kuunnella lasten kinastelua.
-omaa aikaa ja hiljaisuutta saa riittävästi. Mun hermot ei kestäis jatkuvaa riitaa ja älämölöä ja huutoa...
Tässä ainakin alkuunsa. Listaa voisi jatkaa loputtomasti.
Kertokaa te muut lisää.
Kommentit (123)
Haluan nauttia elämästänikin vielä joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska
- halusin vain yhden.
Siinä se. Lapsi nyt 8-vuotias, ja mulla ollut piuhat poikki jo kuusi vuotta. Heti menin kun täytin 30 :)
T. Onnellinen äiti onnellisessa perheessä
1. Puoliso ei halua
2. En koe vauvakuumetta
3. Ikää alkaa olla pian liikaa
Tätä ainokaista tehtiin melkein 10 vuotta, lopulta hoidoilla onnistui. Sairastuin psykoottiseen synnytyksen jälkeiseen masennukseen. En uskaltanut ottaa riskiä, että se toistuisi.
Se vaan jäi...tuntui ettei ollu kuin työ ...no nyt ei ole enää sitä yhtäkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso ei halua ainakaan vielä. Mun puolestani toinenkin lapsi olisi tervetullut vaikka heti, mutta tuleeko sellaista, jää nähtäväksi.
Miten se on vaikuttanut kuinka monta sisarusta itsellänne on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiinnolla luen tätä ketjua vaikka mulla onkin kaksi lasta. Melkein kaikki lukemani argumentit pätee mulla siihen, miksi meillä on kaksi lasta, mutta kolmatta ei tule.
Jokaisella perheellä on omat voimavaransa ja niitten mukaan on mentävä, oli se sitten nolla, yksi, kaksi tai useampi lapsi.
En usko, että ainoat lapset ovat yhtään sen onnettomampia kuin ne, joilla on sisaruksia. Itseasiassa sisarusten "hankinta" voi olla vanhemmilta jopa itsekäs teko, useinhan ajatellaan että sisarukset leikkivät keskenään eli vanhemman ei tarvitse.
Voi vitsi, oon surullinen muksunne puolesta. Äitini on ainoa lapsi ja kärsii, kun kantaa täysin yksin vastuun ja raskaat päätökset. Vanhemmille toki win win, pääsee helpolla ja on lapsi huolehtimassa, mutta voi tuota itsekkyyden määrää:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska erosin lapsen isästä hänen ollessaan alle 1 v. ja yksin ei olisi varaa toiseen lapseen, henkinenkin jaksaminen välillä kortilla koska lapsi ei ole koskaan missään hoidossa.. saati että perustarpeiden täytyttyä pitäisi vielä lasta kasvattaa ja luulen että kahden kanssa kasvattaminen jäisi aika taka-alalle ja yrittäisin vain pystyä pyörittämään arkea.
Meillä on myös eläimiä ja haluan antaa aikaani myös niille. Inhoan myös tätä holhouskulttuuria, yksityisyyteni osaksi katosi kun sain lapsen.. ja viimeiseksi, en vain jaksaisi uudestaan läpikäydä kaikkea yksin.
Ja vaikka tapaisin hyvän isäehdokkaan joskus, olisi jo auttamattomasti myöhäistä, en halua lapsilleni niin suurta ikäeroa.
Vierailija kirjoitti:
Miten se on vaikuttanut kuinka monta sisarusta itsellänne on?
No meillä oli neljä sisarusta. Eli vilinän seassa ollaan kasvettu. Silti mä halusin vain yhden. Olen aina ollut syrjäänvetäytyvin ja omaa hiljaisuutta kaipaavin meistä lapsista. Muut taitavat oola sosieelisempia kuin mä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi vitsi, oon surullinen muksunne puolesta. Äitini on ainoa lapsi ja kärsii, kun kantaa täysin yksin vastuun ja raskaat päätökset. Vanhemmille toki win win, pääsee helpolla ja on lapsi huolehtimassa, mutta voi tuota itsekkyyden määrää:(
Jos sinulla on useampi lapsi, se johtuu siitä, että olet halunnut useamman. Mitä muuta se on kuin itsekkyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se on vaikuttanut kuinka monta sisarusta itsellänne on?
No meillä oli neljä sisarusta. Eli vilinän seassa ollaan kasvettu. Silti mä halusin vain yhden. Olen aina ollut syrjäänvetäytyvin ja omaa hiljaisuutta kaipaavin meistä lapsista. Muut taitavat oola sosieelisempia kuin mä. Ap
Olla sosiaalisempia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halunnut enempää. Yhdessäkin on riittävästi.
Rahat riittävät paremmin, kun on vain yksi lapsi.
Kannattaa jo etukäteen miettiä mm. tulevaisuuden lukiokustannuksia ym. Valtiolta voi olla vastaisuudessa turha odottaa tulonsiirtoja. Eläkkeitäkin kannattaa alkaa säästämään hyvissä ajoin ihan itse.
Tuo kyttääminen ahdistaa minuakin tavattomasti. Perusasiat ovat tosi hyvin. Silti riittämätön olo koko ajan!
Ei mulle ole ollut 3 vuotta vanhemmasta sisaruksestani missään vaiheessa mitään hyötyä, enemmänkin haittaa. Lapsena hän muljuutti minua, sai aina enemmän vanhempien huomiota, ja vielä aikuisenakin hänen puolestaan tehdään kaikki, hoietaan lapsensa, ja annetaan rahaa vaikka toimentulo on hänellä hyvä. Miksi siis olisin tehnyt itse toisen lapsen, kun oma kokemus sisaruksesta on tuo? Olen myös nähnyt esikoisien taantumista ja pienemmän kiusaamista kun on syntynyt uusivauva joka on kaikista niin ihmeellinen, ja isompi vain maanvaiva. Minulta on myös lapseni ollessa muutaman vuoden löydetty perinnöllistä häikkää, enkä ole tervettä päivää nähnyt viimeiseen viiteen vuoteen. Lapseni sairastui myös itse virheellisen geenin myötä (ei henkeä uhkaavasti kuitenkaan), niin miksi olisin tehnyt enemmän lapsia kärsimään minun huonoista geeneistäni? En myöskään ole kauhean hyvä vanhempi. 16, kohta 17-vuotiaani ei juurikaan välitä seurastani, olen vain raha-automaatti ja välttämätön paha. Aika aikaansa kutakin, ja onneksi ainoa on jo noin iso, että kohta loppuu osaltani huoltajuus. Lapsen saanti ei siis täyttänyt mitään odotuksiani tai haaveitani, ja sillä on ollut niin paljon negatiivisiä vaikutuksia minuun itseeni, että varmaan on parempi että minä saan elää myös ihan tätä omaa elämääni ilman että kukaan riippuu minusta.
Vaikka tuossa viikko sitten minulle ja miehelleni (jonka kanssa olen nyt ollut 2.5v yhdessä) sanottiin että kyllähän te kerkeätte vielä tehdä sen yhteisen lapsen. HAH! In your dreams :D
Se koulukirjojen muovittaminen, ei koskaan enää!
Vierailija kirjoitti:
Se koulukirjojen muovittaminen, ei koskaan enää!
Pari kertaa vuodessa? Onpa paha rasti jos sen takia jää lapset tekemättä. 😂
Joo, ei voikaan. En tarkoittanutkaan sitä. Lapsia saadaan jos saadaan. Aina ei saada vaikka haluaisikin. Anteeksi väärä sanavalinta. Ap