Lue keskustelun säännöt.
Yksilapsinen, miksi sinulla on vain yksi lapsi? Miksi et hankkinut lisää lapsia?
10.09.2017 |
Tuntuuko, että yksi lapsi on sinulle riittävästi?
Itselläni on yksi lapsi, kolmosluokkalainen jo. Ystävistäni useimmilla on vähintään kaksi ja joillakin jopa kolmekin lasta. Itsekin olen kuullut välillä, että "kyllähän tekin vielä kerkeisitte..,"
No joo. Kerettäis kerettäis. Mutta kun ei haluta. Me haluttiin vain yksi lapsi. Koska...
-yhden lapsen saa helposti isovanhemmille hoitoon. Isovanhemmat jopa itse välillä pyytävät lastamme kylään.
-tarvitsee käydä vain yhden kerran koulurumba läpi. Saa keskittyä yhteen lapseen ja hänen läksyihinsä kerrallaan ilman että toinen muksu kaipaisi vieressä huomiota ja häiritsisi keskittymistä.
-taloudellisesti halvempaa kun ei tarvitse ostaa useammalle lapselle vaatteita, ruokaa, puhelimia, polkupyöriä....
-matkustelu helpompaa. Ei tarvitse kuunnella lasten kinastelua.
-omaa aikaa ja hiljaisuutta saa riittävästi. Mun hermot ei kestäis jatkuvaa riitaa ja älämölöä ja huutoa...
Tässä ainakin alkuunsa. Listaa voisi jatkaa loputtomasti.
Kertokaa te muut lisää.
Kommentit (123)
Lapsen saamisen jälkeen minulla todettiin vakava fyysinen, geenimutaatiosta johtuva sairaus, joka alkoi oireilla jo raskauden loppupuolella. Parantavaa hoitoa ei ole, mutta oireita voidaan jossain määrin onneksi hoitaa, eikä sairaus ole tappava. Elämä on jo nyt aivan kohtuuttoman vaikeaa ja raskasta sairauden ja yhden lapsen kanssa. Pyörätuolissa istuvalle lapsenhoito on yllättävän hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisarus voi myös pilata elämän. Olen läheltä nähnyt näitä kun aikuisenakin vielä tapellaan ja vihataan.
Vierailija kirjoitti:
Koska erosin lapsen isästä, kun lapsi oli 1,5-vuotias. Sen jälkeen olen keskittynyt kokoamaan itseni, kouluttautumaan loppuun ja seuraavaksi pitäisi valmistua ja etsiä hyvä työpaikka. Kun olen riittävän vakaassa taloustilanteessa, saatan hankkia toisen lapsen - yksin. En ole enää missään määrin kiinnostunut arvailemaan, olisiko kaikin puolin lupaava mies hyvä isä vai ei, kestääkö parisuhde, mitä jos tulee ero niin miten tapaamiset, jne jne. Mulle sopii lapsen kanssa yksin oleminen.
Saas sitten nähdä, jaksanko oikeasti enää alkaa vauvarumbaan alusta saakka. Esikoinen on nyt 5-vuotias.
Mukava kuulla että joku toinen ajattelee samoin:)
Olin itse ainut lapsi ja asuimme maalla syrjäkylällä yh-äitini kanssa kahdestaan. Oli niin yksinäistä, etten ikinä pystyisi tekemään yhtä lasta muuten kuin, jos asunnon pihapiirissä olisi PALJON muita lapsiperheitä. Jos onnistuisin saamaan vain yhden lapsen niin adoptoisin toisen, jos useita leikkikavereita ei olisi pihalla saatavilla.
Omaa yksinoloani kestin lapsena luultavasti paremmin, koska olen introvertti. Ekstrovertti olisi tullut varmaan hulluksi, kun joka päivä ei olisi saanut olla kylässä tai tuoda kavereita kotiin. Jos hankkii vain yhden lapsen niin sitten on oltava valmis ottamaan lapsen kavereita usein kylään ja päästämään lasta kavereille useamman kerran viikossa. Turha silloin valittaa ettei jaksa, kun vieraat lapset aina kylässä tai oma lapsi aina menossa.
Hyviä syitä kaikilla kirjoittaneilla.
Itselläni on kaksi lasta ja tuli kyllä kiitollinen olo siitä, miten hyvin itsellä on asiat. Terveys on koko perheellä hyvä ja talousasiat kunnossa, ehdin ikäni puitteissa saada toivomani määrän lapsia, lapsilla ei ole mitään neurologisia/käytöshäiriöitä, itsellä on hyvät hermot, joten nahistelut eivät haittaa. Perhe on kasassa, eikä rankimmat vuoden johtaneet eroon. Toivotaan, että hyvä onni jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kuoli ennen kuin ehdimme hankkia enempää lapsia. Toinen olisi ollut toiveissa molemmilla.
Onhan se oikein hyvä, ettei näitten henkisesti ja fyysisesti vajaitten tarvitse enempää lisääntyä. Yksi kertoi, että ainokaisen saa helposti mummolaan hoitoon. Yhdelle herkkä mies on tärkeämpi kuin lapsi. Erään lapsiraukan nimi on "urakka", toiselle pelkkä " virhe". Yks ei kestä koska se lapsi kuitenkin tarvii polkupyörän. Yksi äiti haluaa hiljaisuutta, toinen pelkää älämölöä. Eräs äiti ei enää jaksais häslätä korvikkeilla, toinen pelkää lukion kustannuksia. Parasta oli se äiti, joka on niin onnellinen, kun huoltajuus kohta päättyy, lapsi täyttää pian 17 vuotta. Siis miten niin päättyy, heitetään ilmeisesti kadulle kohta. Oishan se varmaan ollut parempi, että olisitte marssinut sinne sairaalaan ajoissa sitä aborttia hakemaan. Minunkin eräälle läheiselle on tehty monta aborttia, nyt on tyytyväinen kun on vain yksi aikuinen lapsi, mies antanut käyttää ehkäisyä ????. Tämä ainoa lapsi on hankala ihminen, ollut jo useasti naimisissa ja vielä useammassa avoliitossa. Että voi olla täällä pimeetä ja vajakkia porukkaa. En ikäpäivänä haluasi asua tuollaisessa perheessä." Lapsi pilannut elämän. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se koulukirjojen muovittaminen, ei koskaan enää!
Ja se vaatteiden nimikoiminen. Joka ikinen hanska, joka ikinen sormikas, joka ikinen pipo, joka ikinen sukka..... ei sitä kerkiäis mitään muuta tekemään kun nimikoimaan vaatteita jos olis useampi lapsi. Huh! 😥
Aviopuoliso löytyi vasta vanhemmalla iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli muuta mielenkiintoistaelämässä ja kukaan ei kertonut kuinka antoisaa on kun on oma lapsi. Biologinen kello alkoi tikittämään n 36 v , tosin ei ollut siinä vaiheessa miestä. n 38 v se alkoi tikittämään hullunlailla. Mieskin löytyi ja vauvva tuli 44 ikävuoden alussa. Aivan mahtavaa. Ilman lasta olisin jäänyt paljosta paitsi. Kertakaikkiaan. Kiitollinen oon ollut.
Helppo raskaus, helppo synnytys, helppo vauva-aika, helppo uhmaikä. Nyt meillä on iloinen, rauhallinen ja sosiaalinen alakoululainen. On aikaa lapselle, itselle, parisuhteelle. On aikaa ja varaa harrastaa ja matkustella - ja yhden lapsen kanssa se lomakin on tuntunut aina lomalta. Elämä on mukavaa, rauhallista ja tasapainoista. Oli elämäni paras päätös "tehdä" vain yksi lapsi - häneen jaksan ns. panostaa ja itseni tuntien useampaan ei minulla olisi jaksamista samalla tavoin riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ajatusmaailmaa, jossa pitää hankkia kolme lasta tai sisar esikoiselle.
Mielestäni jokainen lapsi pitäisi olla omana itsenään haluttu.
Näinpä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se oikein hyvä, ettei näitten henkisesti ja fyysisesti vajaitten tarvitse enempää lisääntyä. Yksi kertoi, että ainokaisen saa helposti mummolaan hoitoon. Yhdelle herkkä mies on tärkeämpi kuin lapsi. Erään lapsiraukan nimi on "urakka", toiselle pelkkä " virhe". Yks ei kestä koska se lapsi kuitenkin tarvii polkupyörän. Yksi äiti haluaa hiljaisuutta, toinen pelkää älämölöä. Eräs äiti ei enää jaksais häslätä korvikkeilla, toinen pelkää lukion kustannuksia. Parasta oli se äiti, joka on niin onnellinen, kun huoltajuus kohta päättyy, lapsi täyttää pian 17 vuotta. Siis miten niin päättyy, heitetään ilmeisesti kadulle kohta. Oishan se varmaan ollut parempi, että olisitte marssinut sinne sairaalaan ajoissa sitä aborttia hakemaan. Minunkin eräälle läheiselle on tehty monta aborttia, nyt on tyytyväinen kun on vain yksi aikuinen lapsi, mies antanut käyttää ehkäisyä ????. Tämä ainoa lapsi on hankala ihminen, ollut jo useasti naimisissa ja vielä useammassa avoliitossa. Että voi olla täällä pimeetä ja vajakkia porukkaa. En ikäpäivänä haluasi asua tuollaisessa perheessä." Lapsi pilannut elämän. "
Niin eikö olekin hyvä? Sekin on hyvä, ettei sinun tarvitse elää kenenkään toisen perheessä, saat ihan rauhassa sylkeä myrkkyä omassasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiselle maistu alkoholi, joten tuli ero. Uutta ei ole löytynyt ja alan olla vanha. lapsi on 11v
m45
Vierailija kirjoitti:
Olin itse ainut lapsi ja asuimme maalla syrjäkylällä yh-äitini kanssa kahdestaan. Oli niin yksinäistä, etten ikinä pystyisi tekemään yhtä lasta muuten kuin, jos asunnon pihapiirissä olisi PALJON muita lapsiperheitä. Jos onnistuisin saamaan vain yhden lapsen niin adoptoisin toisen, jos useita leikkikavereita ei olisi pihalla saatavilla.
Omaa yksinoloani kestin lapsena luultavasti paremmin, koska olen introvertti. Ekstrovertti olisi tullut varmaan hulluksi, kun joka päivä ei olisi saanut olla kylässä tai tuoda kavereita kotiin. Jos hankkii vain yhden lapsen niin sitten on oltava valmis ottamaan lapsen kavereita usein kylään ja päästämään lasta kavereille useamman kerran viikossa. Turha silloin valittaa ettei jaksa, kun vieraat lapset aina kylässä tai oma lapsi aina menossa.
No parempi kestää muutama tunti niitä useampaa lasta kuin se että ne lapset pyörisi kotinurkissa 24/7. Vieraat lapset lähtevät sentään jossain vaiheessa päivää pois toisin kuin omat lapset.
On asioita joita en kykene yksinkertaisena miehenä ymmärtämään. Yksi niistä on se, että mitä se kenellekään muulle kuuluu kuinka monta lasta on saanut. - Ei kaikki onnistu saamaan ainoatakaan lasta, ainakaan ns. perinteisellä, vaikka halua olisi enemmänkin ja tukena olisi monen moista -yleensä kallista hoitoa ja keinoa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ajatusmaailmaa, jossa pitää hankkia kolme lasta tai sisar esikoiselle.
Mielestäni jokainen lapsi pitäisi olla omana itsenään haluttu.
Juuri tämä. Usein kuulee perustelua, että "esikoinen tarttee kaverin" "niillä on sitten seuraa toisistaan" jne.
Kyllä itse tarvitsen vähän muitakin perusteluita, kuten a) haluanko olla äiti toisellekin lapselle b)riittääkö omat henkiset ja taloudelliset rahkeet jne.
Etenkin nämä Suomessa suositut pienet ikäerot eivät todellakaan houkuttele. Meillä on nyt parivuotias taapero ja on ihanaa, että on oikeasti aikaa keskittyä häneen ja hänen uusien asioidensa oppimiseen. Verraten siihen, että hänen lisäkseen olisi vauva.
PLUS: Aina kun toteaa monilapsiselle edes puolisanalla esim. "Joo, heh, meilläkin lähtö joskus kestää tuon Taaperon kanssa", niin alkaa välitön paasaus: "No on se kuule vielä helppoa yhden lapsen kanssa! Sitten kun on kolme, niin on kuule jo paljon vaikeampaa!".
Ja sitten seuraavaksi ihmetellään, miksi teillä on vain yksi lapsi. No, noin mahtava myyntipuhehan pistää miettimään, että tosiaan, tämän yhden kanssa on ihanan helppoa :D
yksi olisi riittänyt, toinen oli vahinko, enempi elatusmaksuja maksettavana, ois pitäny laittaa exää kakkoseen?
Sairaus joka ei tykkää raskaudesta eikä synnytyksestä, lääkkeet ( ja sekin jos en syö niitä) voivat vaikuttaa negatiivisesti sikiöön.. Tämä yksi selvisi ilman mitään suurempia haittoja, käykö niin hyvä tuuri toista kertaa? Raskaudesta ei jäänyt minulle juuri mitään fyysisiä haittoja, maha ei venynyt ja on yhä litteä, pieni arpi sektiosta.. Käykö niin hyvä tuuri myöskään toiste?
Riittää rahat paremmin hankkia kaikkea lapselle, nyt jo nuorelle. Saa perintöä enemmän.