Lue keskustelun säännöt.
Yksilapsinen, miksi sinulla on vain yksi lapsi? Miksi et hankkinut lisää lapsia?
10.09.2017 |
Tuntuuko, että yksi lapsi on sinulle riittävästi?
Itselläni on yksi lapsi, kolmosluokkalainen jo. Ystävistäni useimmilla on vähintään kaksi ja joillakin jopa kolmekin lasta. Itsekin olen kuullut välillä, että "kyllähän tekin vielä kerkeisitte..,"
No joo. Kerettäis kerettäis. Mutta kun ei haluta. Me haluttiin vain yksi lapsi. Koska...
-yhden lapsen saa helposti isovanhemmille hoitoon. Isovanhemmat jopa itse välillä pyytävät lastamme kylään.
-tarvitsee käydä vain yhden kerran koulurumba läpi. Saa keskittyä yhteen lapseen ja hänen läksyihinsä kerrallaan ilman että toinen muksu kaipaisi vieressä huomiota ja häiritsisi keskittymistä.
-taloudellisesti halvempaa kun ei tarvitse ostaa useammalle lapselle vaatteita, ruokaa, puhelimia, polkupyöriä....
-matkustelu helpompaa. Ei tarvitse kuunnella lasten kinastelua.
-omaa aikaa ja hiljaisuutta saa riittävästi. Mun hermot ei kestäis jatkuvaa riitaa ja älämölöä ja huutoa...
Tässä ainakin alkuunsa. Listaa voisi jatkaa loputtomasti.
Kertokaa te muut lisää.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Voi vitsi, oon surullinen muksunne puolesta. Äitini on ainoa lapsi ja kärsii, kun kantaa täysin yksin vastuun ja raskaat päätökset. Vanhemmille toki win win, pääsee helpolla ja on lapsi huolehtimassa, mutta voi tuota itsekkyyden määrää:(
Minä taas seuraan vierestä kun mieheni joutuu tappelemaan joka ikisen Asian sisarustensa kanssa. Jokaisella on oma mielipiteensä vanhempien hoidosta, perinnöstä yms. Paljon helpompaa olisi kaikkien elämä jos mieheni olisi ainoa lapsi.
Mitään yhteyttä ei pidetä muuten kuin silloin jos joku asia on huonosti, eli ei se aina mene niin, että sisaruksent ovat onnellisia ja pitävät yhteyttä kun ovat aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain esikoisen 35 v. Halusin lisää lapsia, mutta mies vetkutteli kunnes olin yli 40. Hän ei siis halunnut lisää mutta ei sanonut sitä suoraan.
Hänellä oli jo lapsia edellisestä liitosta. Oli kyllästynyt maksamaan elareita ja halusi että ei tule enempää kuluja, ja etten ole enempää pois työelämästä tienaamasta hyvin.
En antanut ikinä anteeksi joten olemme eronneet, hän maksaa taas elareita, sekä yksin nykyistä elintasoaan. Sain tarpeekseni hänen itsekeskeisyydestään.
Miksi ap on niin varma, että lapset automaattisesti kinaavat matkoilla ja omaa rauhaa ei ole, koska on kamala älämölö? Meillä(kin) on kaksi rauhallista lasta. Eivät kinastele autossa ja koskaan ei ole älämölöä. Tällaisia rauhallisia lapsia on paljon tuttavapiirissä. Ihme ajattelutapa ap:lla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla luen tätä ketjua vaikka mulla onkin kaksi lasta. Melkein kaikki lukemani argumentit pätee mulla siihen, miksi meillä on kaksi lasta, mutta kolmatta ei tule.
Jokaisella perheellä on omat voimavaransa ja niitten mukaan on mentävä, oli se sitten nolla, yksi, kaksi tai useampi lapsi.
En usko, että ainoat lapset ovat yhtään sen onnettomampia kuin ne, joilla on sisaruksia. Itseasiassa sisarusten "hankinta" voi olla vanhemmilta jopa itsekäs teko, useinhan ajatellaan että sisarukset leikkivät keskenään eli vanhemman ei tarvitse.
Jep, yksi lapsi on varmasti monelle hyvä perhekoko. Itselläni on kyllä kaksi, mutta olin ennustanut esikoisen terveyden, oman terveyteni ja meidän vanhempien työtilanteen yläkanttiin senhetkisillä tiedoilla.
Vierailija kirjoitti:
Sain esikoisen 35 v. Halusin lisää lapsia, mutta mies vetkutteli kunnes olin yli 40. Hän ei siis halunnut lisää mutta ei sanonut sitä suoraan.
Hänellä oli jo lapsia edellisestä liitosta. Oli kyllästynyt maksamaan elareita ja halusi että ei tule enempää kuluja, ja etten ole enempää pois työelämästä tienaamasta hyvin.
En antanut ikinä anteeksi joten olemme eronneet, hän maksaa taas elareita, sekä yksin nykyistä elintasoaan. Sain tarpeekseni hänen itsekeskeisyydestään.
Vitkuttelu ei ole reilua, mutta teille olisi luultavasti tullut lopulta ero joka tapauksessa, koska olitte eri mieltä lapsiluvusta. Jompikumpi olisi joutunut taipumaan kannastaan ja lopulta katkeroitunut. Lapsen tekeminen (ainoastaan) toisen mieliksi on myös silkkaa typeryyttä, eikä sitäkään voi keneltäkään vaatia - kuten ei tekemättä jättämistäkään, jos toisella on pakottava tarve saada (lisää) lapsia.
(Tämä mielipide yhden lapsen äidiltä, joka erosi entisestä puolisostaan muun muassa lapsilukuasian vuoksi. En jaksanut miehen painostusta: lisää lapsia olisi pitänyt tehdä, vaikkei ainokaisenkaan hoito kiinnostanut.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap on niin varma, että lapset automaattisesti kinaavat matkoilla ja omaa rauhaa ei ole, koska on kamala älämölö? Meillä(kin) on kaksi rauhallista lasta. Eivät kinastele autossa ja koskaan ei ole älämölöä. Tällaisia rauhallisia lapsia on paljon tuttavapiirissä. Ihme ajattelutapa ap:lla
Lapset ovat kuin suklaarasia, koskaan ei tiedä, mitä saa. :) Mieheni ja siskonsa ovat lapsena heitelleet toisiaan keittiöveitsillä ja vihanneet toisiaan aikuisuuteen saakka. Nyt nelikymppisinä ovat samassa huoneessa joulupäivällisen ajan, anopin takia. - Meilläkin on vain yksi lapsi, luonteeltaan tuli ja leimaus (teini-iässä todettiin ADD). Tässä on todellakin ollut tarpeeksi.
Minun syyni on ehkä hieman tavallisesta poikkeava. En alunperin suunnitellut hankkivani yhtään lasta, mutta tavatessani mieheni ja elämäntilanteen ollessa suotuisa ajattelin että ehkä sittenkin. Esikoisemme kuitenkin kuoli kohtuun. Elämäni suurin suru. En nähnyt muuta vaihtoehtoa elämän jatkumiselle kuin ottaa riski ja yrittää uudestaan. Saimme lopulta ainokaisemme, joka palautti värit elämään. Mutta en kyllä enää uskaltaisi yrittää uudestaan, vaan keskityn tähän lapseen kaikin voimin.
Kummatkin raskauteni olivat hyvin vaikeita, ja olisi suorastaan laiminlyötiä lastani kohtaan olla sairaana vuoden vain siksi että "hänellä olisi sitten leikkikaveri". Lapsi tarvitsee kuitenkin ensisijaisesti vanhemman, sisarukset eivät ole mikään välttämättömyys.
Oikeastaanhan minulla on siis kaksi lasta, mutta muut eivät sitä tiedä, jos en kerro. Muistakaa (erityisesti te jotka tuomitsette yksilapsisuuden vedoten mutuun perustuvaan syyhyn x) ettei elämälle pidä olla liian ankara, ei muiden eikä omalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap on niin varma, että lapset automaattisesti kinaavat matkoilla ja omaa rauhaa ei ole, koska on kamala älämölö? Meillä(kin) on kaksi rauhallista lasta. Eivät kinastele autossa ja koskaan ei ole älämölöä. Tällaisia rauhallisia lapsia on paljon tuttavapiirissä. Ihme ajattelutapa ap:lla
En ole ap, mutta omiin havaintoihini perustuen väittäisin että yleensä(!) sisarukset, jotka eivät ole läheisiä, eivät myöskään kinastele. He eivät myöskään ole vanhempana kovin aktiivisesti tekemisissä keskenään.
Se on ihan luonnollinen osa ihmissuhteita, että mitä läheisempiä ollaan, sitä enemmän on tunteet pelissä. Lapsilla, joiden tunteidenhallinta on vielä kehittymätön, tämä purkautuu herkästi nahisteluna. Toki monilla aikuisillakin, ikä kun ei takaa kehitystä.
Hassua huomata miten monia niin kiinnostaa muiden lapsimäärät jne, onkohan oma elämä niin tyhjä että sitä sisältöä pitää hakea kyttäämällä ja mollaamalla muita? Itsellä ei ole vielä lapsia ja miehen kaa ollaan puhuttu että yksi lapsi nyt ainakin hankitaan jossain vaiheessa jos on tullakseen, mitään vauvakuumetta ei oo koskaan ollut ja ikääkin "jo" 32v. Olen introvertti enkä erityisen lapsirakas koskaan ollut ja todennäköisesti en kestäisi mitään isompaa lapsilaumaa, toki mieli voi vielä muuttua, sen näkee sitten. Käsittääkseni jokaisen perheessä on ne vanhemmat jotka päättää millaisen perheen/elämän haluaa, eikä lapsi/lapset saatikka ulkopuoliset. Jokainen elää sen mukaan miltä itsestä tuntuu/on varaa ja resursseja, lapsi ei ole mikään lemmikki, vaan kuitenkin vaatii sitä huomiota ja kasvatusta ainakin sen 18v. Itsekin ainoana lapsena sisaruksia olisin halunnut, mutten ole katkera vanhemmilleni etten niitä saanut, mulla on ollut serkkuja ja paljon kavereita joiden kaa leikittiin, niin ei missään vaiheessa tuntunut yksinäiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vaan iskämatskua. Harmi todeta tässä vaiheesaa kun kakat on jo housussa. Lapsi on onneksi jo hieman alle kouluikäinen.
Olen introvertti ja tajunnut, että en edes kaipaa hirveästi ihmisiä ympärilleni ylipäätään. Olin ns. unelmavävy ja kaikki varmaan odotti useampaa lasta.
Haluaisin toisen,koska sisarus on arvokas juttu,mutta ikä tulee vastaan ja ei oikein töiden takia onnistu eli on rahastakin kiinni.Samoin synnytys oli kamala kokemus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti tehdä yksi lapsi, mutta tupsahti kaksoset. Maailman ihanimmat pojat. Nyt aikuiset
Halusin vain yhden lapsen. Ei ollut rankka vauvavuosi, ei vaikeat uhmat, ei olla köyhiä. En vain halunnut lapsia enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska yhden kanssa on kivaa ja helppoa. Sopivassa suhteessa omaa aikaa ja perhe-elämää. Varaa tehdä asioita yhdessä, matkustaa ja panostaa lapsen harrastuksiin. Ollaan keskipalkkaisia miehen kanssa molemmat. Taloudellinen huolettomuus on ihana asia. Yhdelle pystyy tarjoamaan kaiken mitä haluaa ja silti on varaa panostaa itseensäkin. Lisäksi kaikki rasittavat kehitysvaiheet tarvitsee käydä läpi vain kerran. On aikaa paneutua lapsen kiinnostuksen kohteisiin. Esim. meillä nelivuotias on nyt todella kiinnostunut lukemaanopettelusta ja meillä on aikaa lukea ja kirjoittaa hänen kanssaan vaikka joka päivä. Vertailukohtana useampi kaveri, jolla on enemmän lapsia. Jopa kahden kanssa on joillekin monta kertaa vaikeampaa saada iltasatuja luettua saati panostettua lapsen kiinnostuksen kohteisiin.
Ensimmäinen lapsi ei ollut terve, joten ex-puolison mielestä ei ollut turvallista tehdä enempää lapsia kanssani.
Huono synnytyskokemus. Alakautta viimeiseen asti. 24 tuntia tippojen ja kärsimysten jälkees sektio ahdas lantio- syyn vuoksi.
Tajysin vasta 38v miten lapset laitetaan 😐. NO haloo. Ei tollasta tarvitse kenellekään perustella.
- Taloudelliset asiat, tätä ainokaista pystyy auttamaan pitkään ja ei mennä konkurssiin vaikka työt loppuis huomenna ja vaatetta yms. pitää ostaa.
- Voin keskittyä lapsen asioihin kunnolla
- Tuleva koulu iltapäivähoitoineen ja ekan kesän hoito-ongelmineen vain kerran
- Ei tappelua kun nallekarkit ei menneet tasan
- Oon sen verran itsekäs, etten halua enää heräillä ja olla väsynyt
- En vaan halua useampaa, ei kasetti kestäis.
En ymmärrä ajatusmaailmaa, jossa pitää hankkia kolme lasta tai sisar esikoiselle.
Mielestäni jokainen lapsi pitäisi olla omana itsenään haluttu.
En ole se, jolle kommentoit vaan toinen yhden lapsen vanhempi. Älä suinkaan sääli ainakaan meidän lasta. Hän nauttii vanhempien jakamattomasta huomiosta, matkoista ja yhteisestä ajasta, jota voimme hänelle tarjota. Olemme huolehtineet talouden kuntoon joten lapsemme ei tarvitse meidän vanhetessa muuta kuin tehdä sen mitä haluaa jos haluaa mitään. Muut palvelut voimme ostaa.
On naurettavaa ja lapsellista kuvitella että monilapsisen perheen työnjako menisi tasan vanhempien vanhetessa tai että kaikki olisi yhtä auvoa kun on lapsilla sisarus. Jokainen perhe on hyvä juuri sellaisena kuin perhe itse on päättänyt olla tai on pakosti joutunut olemaan. Meillä ei sisarusten tekoon ollut kyllä halua kun yhdenkin lapsen saamiseen meni 7 vuotta. On viisautta olla kiitollinen siitä mitä on osakseen saanut!