Nelosen (A-oluen) juonti baarissa
1990-luvun loppupuolella, kun aloin päästä baareihin, joku vanhempi kaveri neuvoi minua: "Jos juot kaljaa, niin ota nelosta, se maksaa saman verran." Myöhemmin olen kuullut, että 1980-luvulla baareissa juotiin lähes poikkeuksetta A-olutta ja että keskioluen juonti olisi ollut jopa vähän junttia. Ysärin loppupuolella yleisempää oli juoda kolmosta ja nelosen juonti ei ollut samalla tavalla enää "maan tapa".
Mitäs te vanhemmat palstalaiset sanotte: Mille ajanjaksolle A-oluen juontitapa baarissa ajoittuu? Itse olen funtsinut, että A-oluen juonti olisi mahdollisesti loppunut 1990-luvun talouslamaan ja siitä aiheutuneeseen yleiseen köyhäilyyn. Vai onko kyse vain 1980-luvun muoti-ilmiöstä? Onko kenelläkään faktaa?
Ja kyllä, olen tietoinen myös siitä, että pitkään aikaan ei ole ollut olemassa virallisesti noita oluiden veroluokkia, puhuvatkohan jonnet enää edes kolmosesta tai keskikaljasta?
Kommentit (19)
Tämäkään kommentti ei liity varsinaisesti aloitukseen, mutta itselleni oli järkytys, miten pahalta lonkero maistui kaupasta ostettuna ja oli taas valtavan hyvää baarissa. Alkoholipolitiikan järkiperäistyessä tajusin, että sehän olikin aivan eri tavaraa, vaikka oli samanlaisen otsikon alle laitettu. Silloin joskus ei saanut kaupassa myydä oikeaa lonkeroa, vaan jotain käymisteitse tuotettua korviketta. Hyi että se oli pahaa, onneksi sitä ei enää ole olemassa. Tai ainakaan en ole erehtynyt sellaista enää kaupasta saamaan.
Mitä vahvempi olut sen parempi. Miedommat oluet lantrataan vedellä vahvemmasta, jolloin makukin on vetinen. Vai luuleeko joku, että samalla panimolla tehtään IVB, A, III, II ja "ykkös" kaljaa jokaista erikseen?
Kun kolmos- ja neloskaljaa myytiin tynnyreittäin hanaoluena, paikallinen pubin omistaja kertoi lehtihaastattelussa että neloskaljaa on myyty paljon enemmän kuin kolmoskaljaa. Mutta kun samaa asiaa kysyttiin tynnyrikaljaa myyvältä tukkukauppiaalta, niin hän sanoi, että sille paikkakunnalle ei viety myytäväksi muuta kuin kolmoskaljaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkään kommentti ei liity varsinaisesti aloitukseen, mutta itselleni oli järkytys, miten pahalta lonkero maistui kaupasta ostettuna ja oli taas valtavan hyvää baarissa. Alkoholipolitiikan järkiperäistyessä tajusin, että sehän olikin aivan eri tavaraa, vaikka oli samanlaisen otsikon alle laitettu. Silloin joskus ei saanut kaupassa myydä oikeaa lonkeroa, vaan jotain käymisteitse tuotettua korviketta. Hyi että se oli pahaa, onneksi sitä ei enää ole olemassa. Tai ainakaan en ole erehtynyt sellaista enää kaupasta saamaan.
Sehän oli periaatteessa laihaa kiljua. Nämä kurko lonkerot yms. oli kyllä käsittämätöntä paskaa.
Kyllä nelonen oli baarissa kalliimpaa kuin kolmonen. Joskus oli jotain erikoistarjouksia, jolloin ne maksoivat saman verran.
1990-luvun alussa suureen suosioon nousivat keskikaljabaarit, joissa ei ollut A-oikeuksia eikä niin muodoin nelosta edes tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkään kommentti ei liity varsinaisesti aloitukseen, mutta itselleni oli järkytys, miten pahalta lonkero maistui kaupasta ostettuna ja oli taas valtavan hyvää baarissa. Alkoholipolitiikan järkiperäistyessä tajusin, että sehän olikin aivan eri tavaraa, vaikka oli samanlaisen otsikon alle laitettu. Silloin joskus ei saanut kaupassa myydä oikeaa lonkeroa, vaan jotain käymisteitse tuotettua korviketta. Hyi että se oli pahaa, onneksi sitä ei enää ole olemassa. Tai ainakaan en ole erehtynyt sellaista enää kaupasta saamaan.
Onhan noita hiivalonkeroita edelleen myynnissä. Kauheita ne kyllä on.
Kasarin lopussa alkoi ravintoloihin tulla keskiolutkin hanoihin, sitä ennen saattoi olla joku pölyinen pullokori jossain tiskin alla. Ysärin alussa sitten alkoi keskaria mennä koko ajan enemmän ja lopulta oli vaikeaa saada enää hanasta nelosta. Mutta joo, oli se muoti-ilmiö silloin se kepun juonti. Samaan aikaan alkoi tuontioluita tulla enenevässä määrin, ja monet olivat keskioluen vahvuisia, koska niitä sai myydyksi myös maitokauppoihin. Tämäkin osaltaan suosiota lisäsi.
80-luvun alussa ravintoloissa myytiin A-olutta. Keskikaljaa oli aina muutamia pulloja, jos joku taidehippi halusi. Keskiolutbuumi rantautui Suomeen 80-luvun puolivälin jälkeen, sitten perustettiin keskaripubeja, joita oli paljon. Itse juon ainoastaan A-olutta, koska siinä on jylhä oluen maku. Keskiketterä on nelosoluesta laimennettua vedellä, joten vissystä en ole kiinnostunut.
Olen milleniaalina aivan häpnaadilla lyöty tästä koko keskustelusta! Olisipa hienoa, jos A-olut tekisi paluun oluthanojen mainstreamiin!
Vierailija kirjoitti:
Olen milleniaalina aivan häpnaadilla lyöty tästä koko keskustelusta! Olisipa hienoa, jos A-olut tekisi paluun oluthanojen mainstreamiin!
Olutravintoloista löytyy usein hanasta viinin vahvuisiakin oluita. Jos sillä nyt oikeasti on merkitystä sillä prosenttimäärällä. Omasta mielestä suomalainen A-olut on pahaa merkistä riippumatta, saman merkin kolmonen on paljon paremman makuista.
Nykyään on olutravintoloita, joista tosiaan saa vaikka minkälaista olutta. On makua, väriä ja erilaista alkoholimäärää. Toista se oli kasarilla. Silloin oli hanassa monesti tasan yhtä merkkiä. Oli jotain tuontioluitakin ehkä, mutta _kukaan_ ei semmoisia juonut. Lahtelaisen A:ta kun saisikin tuopillisen, ai jai!
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on olutravintoloita, joista tosiaan saa vaikka minkälaista olutta. On makua, väriä ja erilaista alkoholimäärää. Toista se oli kasarilla. Silloin oli hanassa monesti tasan yhtä merkkiä. Oli jotain tuontioluitakin ehkä, mutta _kukaan_ ei semmoisia juonut. Lahtelaisen A:ta kun saisikin tuopillisen, ai jai!
Lahden A oli tosiaan ihan parasta olutta, ei oo lahden voittanutta!
Lahtelaista, totta kai! Näin kuului mainos ennen vanhaan. Lahden Sininen A-olut oli myös hyvää silloin ennen vanhaan. Nykyinen kura on ihan eri maata.
80-luvulla juotiin tosiaan nelosta baarissa. Naisilla suosittu drinkki oli sininen enkeli. 90-luvun alussa tuli ainakin Helsinkiin runsaasti halvan kaljan räkälöitä, joissa myytiin vain keskiolutta. Lama-aikaan tuli myös topless-tarjoilijoita Helsingin baareihin. Vähän kävi heitä sääliksikin. Neuvostoliiton hajotessa Kalliossa kävi tyrkyllä venäläisiä horatsuja. Oli se aikamoista aikaa. Veikkaisin, että a-olutkemut loppuivat juuri laman takia.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on olutravintoloita, joista tosiaan saa vaikka minkälaista olutta. On makua, väriä ja erilaista alkoholimäärää. Toista se oli kasarilla. Silloin oli hanassa monesti tasan yhtä merkkiä. Oli jotain tuontioluitakin ehkä, mutta _kukaan_ ei semmoisia juonut. Lahtelaisen A:ta kun saisikin tuopillisen, ai jai!
Ei tarvitse mennä edes 80-luvulle. Vielä 2000-luvun alussa perusbaarissa oli hanassa joko Koffin tai Hartwallin III:sta tai IV:tä. Hienoimmissa yökerhoissa pystyi valitsemaan esim. Karjalan ja Lapparin välillä :D
Koko pääkaupunkiseudullakin oli vain kourallinen baareja, jossa oli yhtään kummallisempi valikoima. Olutbuumi ja sen mukanaan tuoma valikoima on siis loppujen lopuksi melko uusi juttu.
Totta, vielä 2000-luvun ekalla vuosikymmenellä oli yleensä baarissa vain jotain kotimaista hanaolutta kolmosena ja nelosena sekä lonkero + kotimainen siideri. "Erikoisoluista" tiedustelua pidettiin vähän snobbailevana ja se ei todellakaan kuulunut perusjampan tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Lahtelaista, totta kai! Näin kuului mainos ennen vanhaan. Lahden Sininen A-olut oli myös hyvää silloin ennen vanhaan. Nykyinen kura on ihan eri maata.
Karjala olut oli vielä kohtuullisen juotavaa, kun sitä valmistettiin Lappeenrannassa. Sittemmin samanlaista kuraa kuin punainen Koff III.
Sama homma Lapparin kanssa. Silloin kun Lapin Kultaa vielä pantiin Torniossa, se oli hyvää ja Suomen suosituin olut. Sitten tuotanto vietiin etelään... ja eihän sitä enää kukaan ostanut. Merkki taitaa olla vielä olemassa, mutta eihän tuommoista muka lappilaista olutta kukaan halua. Tuohan on lähes kulttuurillista omimista.
Muistan itsekin juoneeni ysärin lopussa nelosta baarissa, koska se oli saman hintaista ja meni paremmin päähän. Itse kysymykseen en osaa sanoa mitään.