Miten parantua masennuksesta, kun ei varaa terapiaan?

Kaipa siihen jotain tukea saisi. Itse olen käynyt kunnan psyk. sairaanhoitajalla puhumassa. Terapia olisi varmaan paljon parempi vaihtoehto, mutta en itsekään jaksa pelata rahajuttujen kanssa.

Haepa kelakorvauksia

Keskity niihin opintoihin äläkä ittees.

Eikä koulun puolesta voi käydä puhumassa jollekin ilmaiseksi?

Mä käyn julkisella puolella psykiatrisella poliklinikalla juttelemassa.. Lääkkeitä en halua käyttää, mutta kyllä pitäisi löytyä lääkkeet vaikka olisikin itsariyritystä taustalla.. On mullakin ja suurella osalla masentuneista, ja silti vaan lääkkeitä suosittelevat kovasti.. Et taida itse haluta lääkitystä? Kannattaa vain myöntää se ja vaatia hoitoa siitä huolimatta! Jos yks psykiatrian lääkäri on noin sanonut sulle, vaihda lääkäriä. Hän on törkeä ja pitää tarjota muutakin kuin yksityistä terapiaa.. Kelakaan ei hyväksy edes sinne, jos et ole käynyt mm arviointeja yms..

Ota vihko. Kirjoita siihen aina kymmenen hyvää asiaa, sitten positiivista asiaa, kun ahdistaa. Pidä päiväkirjaa. Käytä kirkkaita iloisia värejä. Ulkoile.

Hae sossusta rahat terapiaan vai kela nykyään.

Kirjoita. Minulla kirjoittaminen auttoi masennukseen, kun sain purettua ajatuksiani kirjoittamalla.

Syö mahdollisimman terveellisesti, koska ruoka vaikuttaa mielialaan. Suosi kalaa.

Palstalla raivoa herättävä kohta: kävele. Jo 20 minuuttia kävelyä saa sinut voimaan paremmin.

Ihmiset unohtaa että itsekin voi "terapioida itseään". Ei terapia ole mitenkään välttämätöntä toipumiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Ota itseäsi niskasta kiinni ja ole positiivinen. Ainoa tie.

Ei se ongelmaa paranna. Totta kai sitä yrittää olla niin positiivinen kuin pystyy että selviäisi jotenkin eteenpäin, mutta jos aina vain ahdistaa niin se ei pelkästään tuolla omalla ajattelulla parane.

Olen itsekin kokeillut kaikenlaisia konsteja, kirjoittamista, terveellisesti syömistä jne, mutta lähinnä ne saattavat helpottaa hetkeksi. Silti masennus jatkuu vuosi toisensa jälkeen.

Muutto etelään. Toimii joka kerta, mutta vaatii hiukan alkurohkeutta.

Kysy eri terapeutilta. 1krt/vko on ihan normaali kuntoutuspsykoterapian määrä.

Toimiiko kaupungissasi sairaalan yhteydessä mielenterveyspoli? Sieltä voisi saada erikoissairaanhoitajalta säännöllistä keskusteluapua. Minä turvauduin opiskeluaikoinani sellaiseen, oli apua eikä maksanut mitään.

5 htp. Hae jo tänään, lupaan että toimii.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita. Minulla kirjoittaminen auttoi masennukseen, kun sain purettua ajatuksiani kirjoittamalla.

Syö mahdollisimman terveellisesti, koska ruoka vaikuttaa mielialaan. Suosi kalaa.

Palstalla raivoa herättävä kohta: kävele. Jo 20 minuuttia kävelyä saa sinut voimaan paremmin.

Jos on todella masentunut, ei välttämättä jaksa kirjoittaa. Ajatuksia ei synny niin että niistä saisi kiinni ja vielä tekstiksi asti.

Jos ei ole ruokahalua, tai rahaa, niin vaikea toteuttaa. Tai jos et jaksa tehdä ruokaa edes. Tai edes käydä kaupassa. Tai et uskalla mennä lounasravintolaan....

Entä jos et jaksa kävellä, kun et jaksa välttämättä edes pukea päälle, tai käydä suihkussa, tai kastella huonekasveja vaan ne kuihtuu ikkunalaudalle..?

Masennuksia on eritasoisia, joten tällaiset lähinnä hyvinvoiville masentuneille ja alakuloisille ihmisille sopivat neuvot on aina jotenkin niin.. Masentavia.

Mistä revit nuo summat? Kela korvauksen jälkeen terapeuttista riippuen omavastuu on 8-10euroa. Ja kuka sanoo että tarvitset kolme kertaa viikossa terapiaa? Kaikki ketkä tunnen itseni mukaanlukien käy tai kävi kerran viikossa kolmen vuoden ajan ja osa sai vielä neljännen vuoden lääkinnällisenä. Ja jos ei siihen ole varaa niin sossu auttaa.

Mitä tulee lääkkeisiin niin kyllä niitä määrätään vaikka olisikin itsemurha yritys taustalla. Silloin vain ei myönnetä bentsoja jne kovia lääkkeitä vaan ssri jne lääkkeitä koita joutuisit vetämään ämpärikaupalla.

Minun "mielenterveysongelmani" on ainakin tosi fyysinen juttu ja se on ollut tärkeää tajuta. Ei tähän mitkään terapiat auttais eikä lääkkeetkään. En tiedä miten sinulla. Kaikenlaiset stressaavat tilanteet/tekeminen aiheuttaa todella pahaa lihaskireyttä etenkin niskaan ja takaraivolle ja se reaktio meinaa tehdä hulluksi ja vaikeuttaa kaikkea tekemistä valtavasti. Selkälihakset ovat myöskin koko ajan pahassa jännitystilassa ja muukin kroppa. 

Yritä elää terveellistä ja rutiininomaista elämää. Syö perusterveellistä kotiruokaa, ulkoile säännöllisesti, pidä sosiaaliset suhteet kunnossa, tee asioita joista nautit (n. tunti tjsp. per päivä), yritä tietoisesti ajatella asioista positiivisesti, käy nukkumaan joka päivä samaan aikaan ja ratkaise asiat ongelma kerrallaan (eli älä vello murheissa, joille et voi mitään ja toisaalta älä murehdi asioita liian pitkälle, vaan keskity tämän hetken ja lähitulevaisuuden parantamiseen yksi asia kerrallaan). 

Etsi terapeutti,jolle kerran viikossa on ok - itse käyn kerran viikossa ja Kelan täysillä tuilla maksettavaa jää noin 120€ kuussa.

Valoisaa jatkoa, ole itsellesi armollinen <3

En oo etsinyt, mutta varmasti jotain tukiryhmiä löytyy ihan ilmaisiakin.

Tutustu NLP-tekniikkaan ja mindfullnesiin. Löytyy kirjoja ja äänitteitä kirjastosta sekä netistä verkko-opiskeluna. Suosittelen :)

Minulla sama tilanne. Rahat ei vain terapiaan riitä, enkä muutenkaan jaksa tässä tilanteessa sitä terapeutin etsimisrumbaa. Apua siihen tai tietoa terapeuteista tai heidän metodeistaan ja suuntautumisistaan ei saa mistään, vaan pitäisi vaan nimen perusteella umpimähkään kysellä vapaita aikoja. Mulla ei ole nyt laittaa 70-90 euroa tutustumiskäynteihin, joita aikaisemmasta kokemuksesta viisastuneena tulisi tehdä useita, jotta saisi itselle sopivan terapeutin. Nuorempana kävin pitkään terapeutilla, joka oli aivan väärä minulle. En vain masennuksen alhossa jaksanut vaihtaa ja alkaa etsimään uutta – oikeastaan masennus vain paheni, koska syytin itseäni myös huonosta terapiasuhteesta ja sain siitä yhden lisästressin elämääni.

Terapia ei muuten ole ollenkaan sama, kun käydä "jollekin juttelemassa". Onnistuneessa terapiassa ei käydä vain purkamassa pahaa oloa, vaan terapeutin pitäisi aktiivisesti auttaa potilasta havaitsemaan ja murtamaan itselleen haitallisia ajattelu- ja toimintamalleja ja löytää pohjimmaiset traumat ja tunnelukot, jotka estävät elämässä eteenpäin pääsemisen.

Jos nyt terapeutti ihmeen kaupalla löytyisikin, niin Kela-korvauksen jälkeen omavastuuta jää ainakin 100-200€ kuussa. Ei vain ole nyt varaa.

En ole sossun asiakas enkä oikeutettu mihinkään toimeentulotukiin tms. Olen työssäkäyvä, mutta ajoittain pitkillä sairauslomilla keskivaikean masennuksen ja ahdistuksen takia. Saa nähdä kuinka kauan duuni pysyy, varmasti seuraavalla YT-kierroksella kenkää tulee ja kyllä minä työnantajaa ymmärrän. En todellakaan ole nyt mikään ihannetyöntekijä. No, ehkä yhteiskunnan tuille pudotessani saan tukea terapiaankin.

Lääkkeitä syön (mielialalääkkeet, rauhoittavat, unilääkkeet yms yms) ja niitä kyllä lääkärit kirjoittavat, mutta mitään kunnollista, pysyvää hoitosuhdetta ei ole. Tunnen olevani täysin yksin tämän sairauden kanssa, ja näin on jatkunut jo koko aikuisikäni.

Ja hei, voisitteko ihan oikeasti lopettaa nuo puheet siitä, kuinka lenkkeily, ulkoilu, terveellinen ruoka ja positiivinen mieli auttaa. Mä ihan oikeasti antaisin kaikkeni, jos voisin olla sellainen ihminen joka ulkoilee, tekee ihania asioita ja hellii itseään tasapainoisella ruokavaliolla ja hyvillä yöunilla. Jos tekisin noista asioista tuosta vaan, pitäisin itseäni terveenä enkä mitään terapiaa tarvitsisikaan. Ihmisille ei vain tunnu menevän kaaliin, että masennus on juuri sitä, että noihin asioihin EI PYSTY.

Masennuskausina en pysty avaamaan postia, menemään ulos, vastaamaan puhelimeen tai hoitamaan mitään arjen asioita. Tunnen itseni niin arvottomaksi, etten halua nähdä ystäviäni tai läheisiäni. En pysty katsomaan luonnon kauneutta tai ihmisten iloa. Masentunut on syvässä, pimeässä kaivossa, josta ei kykene näkemään ulospääsyä, eikä koe edes ansaitsevansa sitä.

Paremmissa vaiheissa sitten pystyy taas elämään. Mutta jatkuvasti on läsnä pelko siitä, milloin se paha vaihe taas alkaa, ja selviääkö siitä tällä kertaa hengissä.