Miten parantua masennuksesta, kun ei varaa terapiaan?

Nettotulos on ilmaista, tarvitset vain lääkärin lähetteen. www.mielenterveystalo.fi

Vierailija kirjoitti:

Mistä revit nuo summat? Kela korvauksen jälkeen terapeuttista riippuen omavastuu on 8-10euroa. Ja kuka sanoo että tarvitset kolme kertaa viikossa terapiaa? Kaikki ketkä tunnen itseni mukaanlukien käy tai kävi kerran viikossa kolmen vuoden ajan ja osa sai vielä neljännen vuoden lääkinnällisenä. Ja jos ei siihen ole varaa niin sossu auttaa.

Mitä tulee lääkkeisiin niin kyllä niitä määrätään vaikka olisikin itsemurha yritys taustalla. Silloin vain ei myönnetä bentsoja jne kovia lääkkeitä vaan ssri jne lääkkeitä koita joutuisit vetämään ämpärikaupalla.

Vastakysymyksenä sinulle, mistä itse revit nuo summat? Noin pienellä omavastuuosuudella ei ole mahdollista löytää psykoterapeuttia, ainakaan pääkaupunkiseudulta.

Kelan maksimikorvaus on 57,60€ ja terapeutit veloittavat noin 80-90€ per käynti. Kahdella viikkokäynnillä omaa maksettavaa kertynee kuussa 180-280€. Kyllä se monelle ratkaiseva summa on.

Itselleni on keskivaikeassa masennuksessa ainakin ammattilaiset sanoneet, että kerran viikossa käynnistä ei ole hyviä tuloksia, terapia ei ole silloin riittävän intensiivistä. Kaksi kertaa viikossa olisi hoidon kannalta minimimäärä.

Hemmetin autocorrect. Siis nettiterapia, ei nettotulos.

D-vitamiini ja e-epa-kalaöljyvalmiste.

Itselläni auttaa musiikin kuuntelu, kirjoittaminen ja päivittäinen liikunta (oman mielen mukaan, ei mitään rääkkiä). Yritän myös panostaa terveelliseen ruokvalioon.

Olet itse itsesi asiantuntija.

Tässä ajatuksiani.

1.Älä usko muita enemmän kuin itseäsi asioissasi.

2. Tietynlainen masennus voi olla joihinkin tapahtumiin liittyvä luonnollinen seuraus.

3. Mikä on syy masennukseesi, kun ajattelet löydät sen. Jos et syy voi olla ruokavaliossa.

4. Lakkaa kunnioittamasta tätä maailmaa liikaa sillä se ajaa masennukseen.

Ei varmasti riitä 8-10 euroa per kerta. Minulla maksoi 28 euroa korvauksen jälkeen ja terapeuttini taksa on hyvinkin kohtuullinen. Kukaan ei voi vaatia että täytyy käydä kolme kertaa viikossa, itse asiassa en tunne ketään joka käy niin usein. Sen sijaan en oikein ymmärrä näitä jotka sanoo ettei ole varaa mennä. Se on yleensä kiinni siitä mihin haluaa sitä rahaa laittaa. Itse elän alle toimeentulotuen, mutta pystyn käymään. Ja mulla on vielä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mistä revit nuo summat? Kela korvauksen jälkeen terapeuttista riippuen omavastuu on 8-10euroa. Ja kuka sanoo että tarvitset kolme kertaa viikossa terapiaa? Kaikki ketkä tunnen itseni mukaanlukien käy tai kävi kerran viikossa kolmen vuoden ajan ja osa sai vielä neljännen vuoden lääkinnällisenä. Ja jos ei siihen ole varaa niin sossu auttaa.

Mitä tulee lääkkeisiin niin kyllä niitä määrätään vaikka olisikin itsemurha yritys taustalla. Silloin vain ei myönnetä bentsoja jne kovia lääkkeitä vaan ssri jne lääkkeitä koita joutuisit vetämään ämpärikaupalla.

Tampereella ei löydy kuin toistaitoisia tuolla hintaa... Valintaa tehdessäni olin yhteydessä noin 30 psykoterapeuttiin, eikä niistä kenellekään olisi päässyt noin halvalla. Omavastuuni hyvällä terapeutilla on 27e/45min.

Vierailija kirjoitti:

Mistä revit nuo summat? Kela korvauksen jälkeen terapeuttista riippuen omavastuu on 8-10euroa. Ja kuka sanoo että tarvitset kolme kertaa viikossa terapiaa? Kaikki ketkä tunnen itseni mukaanlukien käy tai kävi kerran viikossa kolmen vuoden ajan ja osa sai vielä neljännen vuoden lääkinnällisenä. Ja jos ei siihen ole varaa niin sossu auttaa.

Mitä tulee lääkkeisiin niin kyllä niitä määrätään vaikka olisikin itsemurha yritys taustalla. Silloin vain ei myönnetä bentsoja jne kovia lääkkeitä vaan ssri jne lääkkeitä koita joutuisit vetämään ämpärikaupalla.

Terapeuttien taksat on siinä 100€/tunti, yleensä kannattaa pari tuntia kerralla ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä revit nuo summat? Kela korvauksen jälkeen terapeuttista riippuen omavastuu on 8-10euroa. Ja kuka sanoo että tarvitset kolme kertaa viikossa terapiaa? Kaikki ketkä tunnen itseni mukaanlukien käy tai kävi kerran viikossa kolmen vuoden ajan ja osa sai vielä neljännen vuoden lääkinnällisenä. Ja jos ei siihen ole varaa niin sossu auttaa.

Mitä tulee lääkkeisiin niin kyllä niitä määrätään vaikka olisikin itsemurha yritys taustalla. Silloin vain ei myönnetä bentsoja jne kovia lääkkeitä vaan ssri jne lääkkeitä koita joutuisit vetämään ämpärikaupalla.

Vastakysymyksenä sinulle, mistä itse revit nuo summat? Noin pienellä omavastuuosuudella ei ole mahdollista löytää psykoterapeuttia, ainakaan pääkaupunkiseudulta.

Kelan maksimikorvaus on 57,60€ ja terapeutit veloittavat noin 80-90€ per käynti. Kahdella viikkokäynnillä omaa maksettavaa kertynee kuussa 180-280€. Kyllä se monelle ratkaiseva summa on.

Itselleni on keskivaikeassa masennuksessa ainakin ammattilaiset sanoneet, että kerran viikossa käynnistä ei ole hyviä tuloksia, terapia ei ole silloin riittävän intensiivistä. Kaksi kertaa viikossa olisi hoidon kannalta minimimäärä.

Ei kela myönnä tukea noin tiheään käyntiin. Ensimmäisenä vuonna saa tukea 80 tunnille, toiselle ja kolmannelle 60 tunnille.

Ruokavalio kuntoon. Mahdolliset hivenainepuutokset nyt hoitoon, esmes B-vitamiiinilisä vois olla hyvä.

Mulla on useita diagnooseja jotka käypä hoidon mukaan vaativat vuosien psykoterapiaa, käyn silti "vain" kerran viikossa. Kertamaksu 12 e.

Ainakin depressiohoitajalla käynti on ilmaista :) eli jos Ap aloittaisit vaikka siitä? Sekin auttaa ja helpottaa masennuksen hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Ja hei, voisitteko ihan oikeasti lopettaa nuo puheet siitä, kuinka lenkkeily, ulkoilu, terveellinen ruoka ja positiivinen mieli auttaa. Mä ihan oikeasti antaisin kaikkeni, jos voisin olla sellainen ihminen joka ulkoilee, tekee ihania asioita ja hellii itseään tasapainoisella ruokavaliolla ja hyvillä yöunilla. Jos tekisin noista asioista tuosta vaan, pitäisin itseäni terveenä enkä mitään terapiaa tarvitsisikaan. Ihmisille ei vain tunnu menevän kaaliin, että masennus on juuri sitä, että noihin asioihin EI PYSTY.

Masennuskausina en pysty avaamaan postia, menemään ulos, vastaamaan puhelimeen tai hoitamaan mitään arjen asioita. Tunnen itseni niin arvottomaksi, etten halua nähdä ystäviäni tai läheisiäni. En pysty katsomaan luonnon kauneutta tai ihmisten iloa. Masentunut on syvässä, pimeässä kaivossa, josta ei kykene näkemään ulospääsyä, eikä koe edes ansaitsevansa sitä.

Paremmissa vaiheissa sitten pystyy taas elämään. Mutta jatkuvasti on läsnä pelko siitä, milloin se paha vaihe taas alkaa, ja selviääkö siitä tällä kertaa hengissä.

Veit sanat suustani! Tämä tuntuu olevan niin uskomattoman vaikeaa tajuta monille ihmisille.  Mikäli sairastaa luokitukseltaan lievää masennusta, voi näillä asioilla (ruokavalio, liikkuminen, uni yms.) edesauttaa omaa hyvinvointiaan, mutta keskivaikean ja vaikean masennuksen kohdalla nuo neuvot ovat yhtä tyhjän kanssa. Eipä ihmiset ilmeisesti tajua sitä, ellei sitä ole itse kokenut. Itse olen kokenut keskivaikean ja vaikean masennuksen, ja vaikean masennuksen aikana hakeuduin osastohoitoon, kun mikään muu ei enää tuntunut vaihtoehdolta.

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalio kuntoon. Mahdolliset hivenainepuutokset nyt hoitoon, esmes B-vitamiiinilisä vois olla hyvä.

Näitä ruokavalio mantraajiakin löytyy aina. Itse kyllä uskon siihen että ruokavalio vaikuttaa, ei siinä mitään, mutta minkäs teet jos masentuneena vain ei jaksa paneutua oikean ruokavalion suunnitteluun kun aina ei jaksa ruokaa tehdäkään. Minä jaksoin 3 kuukautta keskittyä siihen mitä minä söin, mutta se energia olikin sitten pois muualta ja sekin lopahti lopulta.

Masennuksen vuoksi voi käydä terapiassa viisi vuotta tai...

ulkoilla päivittäin parin viikon ajan.

.

Kumpikin vaikuttaa saman verran.

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen vuoksi voi käydä terapiassa viisi vuotta tai...

ulkoilla päivittäin parin viikon ajan.

.

Kumpikin vaikuttaa saman verran.

Tästä tuli myös se mieleen että mt-ongelmien kroonistuessa ainakaan itse en enää ole jaksanut pitään huolta itsestäni joten myös häpeän itseäni ja korostuu ulos mennessä jossa minut voi nähdä. Pukeudun samoihin vaatteisiin, olen lihonnut enkä jaksa usein käydä suihkussa. Jos asuisin jossain syrjemmässä niin ehkä silloin lenkkeily voisi auttaa. Muutoin vain ahdistus lisääntyy.

Terveyskeskuksessa on psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotto, ei kai maksa liikoja? Ja sitten löytyy pappeja, diakonissoja ym. Ja muutenkin avaudu, älä sulkeudu. Kirjoita, maalaa, kuuntele musiikkia.

Kokeile d-vitamiinilisää, epa- öljyä, macaa ja ruusunjuuriuutetta (nestemäinen). Kaikkia näitä maksimiannoksina.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmasti riitä 8-10 euroa per kerta. Minulla maksoi 28 euroa korvauksen jälkeen ja terapeuttini taksa on hyvinkin kohtuullinen. Kukaan ei voi vaatia että täytyy käydä kolme kertaa viikossa, itse asiassa en tunne ketään joka käy niin usein. Sen sijaan en oikein ymmärrä näitä jotka sanoo ettei ole varaa mennä. Se on yleensä kiinni siitä mihin haluaa sitä rahaa laittaa. Itse elän alle toimeentulotuen, mutta pystyn käymään. Ja mulla on vielä lapsia.

Sulla on lapsia, joten toimeentulotuen osakin ja esim. työttömyyskorvaus on suurempi...

On ikävä tosiasia, että toimeentulotukirajassa elävän on oikeasti vaikea sitoutua maksamaan terapiasta. Pidemmän päälle ihminen ei pärjää, jos kaikki raha menee ruokaan ja terapiaan. Se 405-470e perusosa kuussa voi joistain kuulostaa isolta, mutta kyllä se suurimmalla osalla ihmisistä menee jo pelkästään laskuihin, ruokaan ja kulkemiseen. On masennuksen lisäksi rankkaa, jos joutuu säännöstelemään syömisiään, eikä ole rahaa muuhun kuin sisällä istumiseen ja pihalla kävelemiseen.

Monella on myös tavoite päästä töihin. Jos pääsee ensin osa-aikatyöhön, voi edessä olla kannustinloukkujen viidakko. Rahaa jää pahimmassa tapauksessa vähemmän käteen, kun itselle tulee kokonaan maksettavaksi terapian lisäksi työmatkakulut, kasvaneet ruokakulut, sähkö-ja vesimaksut ja muut, joihin on voinut saada ennen tukea.

Ymmärrän itse todella hyvin, miksi köyhimmillä ei vain yksinkertaisesti ole varaa terapiaan. Se ei ole tahdosta kiinni!

Vierailija kirjoitti:

Ei varmasti riitä 8-10 euroa per kerta. Minulla maksoi 28 euroa onkorvauksen jälkeen ja terapeuttini taksa on hyvinkin kohtuullinen. Kukaan ei voi vaatia että täytyy käydä kolme kertaa viikossa, itse asiassa en tunne ketään joka käy niin usein. Sen sijaan en oikein ymmärrä näitä jotka sanoo ettei ole varaa mennä. Se on yleensä kiinni siitä mihin haluaa sitä rahaa laittaa. Itse elän alle toimeentulotuen, mutta pystyn käymään. Ja mulla on vielä lapsia.

Sulla on lapsia, joten toimeentulotuen osakin ja esim. työttömyyskorvaus on suurempi...

On ikävä tosiasia, että toimeentulotukirajassa elävän on oikeasti vaikea sitoutua maksamaan terapiasta. Pidemmän päälle ihminen ei pärjää, jos kaikki raha menee ruokaan ja terapiaan. Se 405-470e perusosa kuussa voi joistain kuulostaa isolta, mutta kyllä se suurimmalla osalla ihmisistä menee jo pelkästään laskuihin, ruokaan ja kulkemiseen. On masennuksen lisäksi rankkaa, jos joutuu säännöstelemään syömisiään, eikä ole rahaa muuhun kuin sisällä istumiseen ja pihalla kävelemiseen.

Monella on myös tavoite päästä töihin. Jos pääsee ensin osa-aikatyöhön, voi edessä olla kannustinloukkujen viidakko. Rahaa jää pahimmassa tapauksessa vähemmän käteen, kun itselle tulee kokonaan maksettavaksi terapian lisäksi työmatkakulut, kasvaneet ruokakulut, sähkö-ja vesimaksut ja muut, joihin on voinut saada ennen tukea.

Ymmärrän itse todella hyvin, miksi köyhimmillä ei vain yksinkertaisesti ole varaa terapiaan. Se ei ole tahdosta kiinni!