Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita herkästi töistä ahdistuvia/uupuvia? Tuntuu, että en selviä työelämästä :o! Mikä auttaisi jaksamaan?
09.08.2017 |
Olen ollut myöskin työtön välillä ja olin tosi ahdistunut aina kun töitä ei meinannut löytyä. Lopulta aina sain jotain töitä.
Kaikissa on ollut sama kuvio, jonka tunnistan: aluksi työ on ollut ihanaa ja mukavaa. Kiva saada rahaa! Säännöllinen arkirytmi! Olen jaksanut työssä hetken.. Muutaman kuukauden päästä alkaneet ensioireet uupumuksesta: vatsa sekaisin, päätä särkee, viikonloppuisin ja iltaisin ei ehdi palautumaan.. Töitä ajattelen kotonakin.
Monessa paikassa työyhteisökin on kussut tai siltä on tuntunut, sairauslomia kertynyt fyysisten oireiden vuoksi. Lopulta olen aina vaihtanut työpaikkaa kun olen ajatellut, että vika on työpaikassa kun en jaksa työtä.
Nyt 6kk sitten löysin oikeasti ihan jeespalkkaisen ja tosi rennon duunin, työntekijöitä kymmeniä jakamassa tätä työtaakkaa.. Työ on itsenäistä.. Minä aloin kuitenkin huomata näitä tuttuja oireita, olen väsynyt koko ajan. Sain keväällä jatkuvasti flunssaa, vatsatautia yms ja jouduin olemaan pois töistä muutamia kertoja kun oksentelin jne. Huomasin, että stressi on varmaan laskenut vastustuskykyä, vaiko oliko kaikki sittnekin stressioireita? Jatkoin työssä kuitenkin ihan normaalisti, mutta ahdistus sisälläni kasvoi. Huomasin, että valitan kaikesta. Eristäydyn työyhteisöstä. Väsyin työpäivän jälkeen niin, että en jaksanut enää tehdä mitään.
En jaksa uskoa, että tässäkin duunissa olisi "vikaa" vaan vika on korvien välissä. Varasin ajan psykologille kun uuvuin niin, että menin itkien lääkäriin tänään aamulla ja hän kirjoitti hetkeksi sairaslomaa kun olen niin ahdistunut.
Mistähän tää vois johtua? Olen luoteeltani äärimmäisen herkkä ja kuormitun nopeasti mm.sosiaalisista kontakteista. Onneksi ei ole asiakaspalvelutyö kuitenkaan. Millä helpottaa työssä jaksamista? Olen luoteeltani kuitekin aika korkean työmoraalin omaava enkä yhtään sellainen "pummi". Olen vaan todella niin väsynyt, että en vaan jaksa enää. Siis miten mulla voi olla uupumusta kun oon duuniakin vaihdellut? Tehny erilaisia toimistotöitä. Hävettää ja nolottaa!
Taas on olo, että pitäiskö vaihtaa duunia tai ettiä jotain muuta. Kuitenkin nykyinen työ on palkkaukseltaan ja sisällöltään aika iisiä, vähän ykstoikkosta joo mut ns. helppoo rahaa. Ei kuormita aivoja liikaa.. Koitin miettiä, että missä/minkälaisessa asiat ois paremmin ja missä viihtyisin paremmin, mutta en juuri nyt keksi mitään. Eli duunin vaihtaminen ei ole vaihtoehto nyt.
Onko muilla tällasia ongelmia? Toivottavasti psykologi osaa auttaa. En tiedä olenko niin paatunut sitten arkeeni, että siksi duuni ahdistaa. Lapsiakaan ei ole, että ei se arki niin rankkaa ole. Mieheni ja vanhempani ovat kuvailleet että oon varmaan jotenkin erityisherkkä ja siksi kuormitun. No, olin tai en niin jotain tälle on tehtävä. Veriarvot yms on muuten tutkittu, että vika on tosiaan korvien välissä tän uupumuksen kanssa.
Kommentit (319)
Mua hävettää jo kirjoittaa tämä.. Aion kyllä mennä töihin heti kun tämä sairasloma päättyy ja akuutti olo on pois. Työoloja olen käynyt päässä läpi, enkä sinänsä keksi niistä vikaa. Tai no, muutamat työkaverit ovat kunnon energiasyöppöjä niin ehkä voisin hengailla niiden kanssa vähemmän.. Tosin nyt olen jo ollut paljon omissa oloissa.
Onkohan tää masennusta? Voiko masennus oireilla näin? En saa mielihyvää juuri mistään. Keho tuntuu ylivirittyneeltä: olo on levoton mutta väsynyt, vatsa löysällä, pää kipeä ja en saa oikein rentouduttua mitenkään. En ymmärrä miksi mietin töitä kotona, koska en voi edes tehdä niitä kotona. Silti näen usein unia töistä ja mietin jotain tehtyä työhommaa..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän itsestäni varmasti etten pystyisi käymään töissä kun mulle tulisi heti noita oireita. Olin yhdessä helpossa tehtävässä harjoittelussa monta kuukautta ja joka päivä jännitti mennä töihin, koska mulla on sosiaalinen ahdistus. Sitten olin kaikki illat tosi väsynyt ja nukuinnpaljon, ei siinä juuri jäänyt mitään vapaa-aikaa tehdä oikein mitään.
Sitten jos siinä on lapsi vielä niin päälle tarhaan viemiset ja hakemiset.. Ja sitten miten siinä päivän päätteeksi pystyy muka täysillä olemaan läsnä lapsen kanssa?! En kyllä ymmärrä miten jotkut pystyy.
Miten voit kirjoittaa mun elämästä!!!!
Mulla aivan sama!!
Vastauksia siis kans odotellessa.
Haluaisin töihin mutta pelkää etten jaksa. Koska niin käy aina.
Olen introvertti ja erityisherkkä ja mitälie kaikkia. Tuntuu etten sovellu ollenkaan tähän maailmaan.
En jaksa ihmisiä kauaa.
Ja toisaalta saan ihmisistä voimaakin.
Tarvin paljon yksinoloa mikä on todella ristiriidassa kun on 2pientä lasta.
Käyn psykoterapiassa kolmatta vuotta. On paljon auttanut mutta jokin vielä puuttuu. En tiedä mikä se jokin on, mutta haluaisin olla 'normaali työssäkäyvä'joka ei uuvu heti'.
Luonnosta, musiikista, väreistä ja vihreistä kasviksista saan energiaa.
Mietin myös vakavissani masennuslääkityksen aloittamista. Läheiseni kuoli tuossa jokunen vuosi sitten ja huomasin, että fyysiset oireet silloisessa työssä oli pienempiä kun söin masennuslääkettä. Toki olin eka poissa töistä kun järkytyin kuolemasta, sain lääkkeen mut sen jälkeinen aika sen lääkkeen kans meni hyvin. Tai jotenkin kestin arkea helpommin, työ oli mulle paikka mistä sain rahaa ja sit muuten nautin vapaa-ajasta. Lopetin lääkkeen kun kuolemasta oli jo aikaa ja koin voivani paremmin.
Nyt kun meen töihin niin lasken ensiks aikaa ruokkikseen, ruokkikselta katon milloin pääsen lähtemään kotiin.. Mietin paljonko jää negatiivista työsaldoa jos lähden nyt, entä jos lähden puolen tunnin päästä? Kotiin lähden ajatuksella, että vittu kun ei oo viikonloppu ja huomenna taas tää sama rumba uusiks. Olen myös koittanut vaan uppoutua työhön, että en miettisi turhia. Kuitenkin keskittymiskyky on ameeban tasoa ja ajatukset karkaa taas johonkin muuhun..
Vapaa-ajalla en ole pystynyt selkävamman takia harrastamaan edes liikuntaa. Sinänsä ei haittaa, en ole mikään kamalan liikunnallinen ihminen muutenkaan. Kotona olen vaan niin uupunut, että makaan sängyssä ja ahdistun siitä kun pitäisi jaksaa mennä kauppaan. Tai sitten katson telkkarisarjaa ja ajatukset karkaa, että pitääkö mennä nukkumaan ja huomenna on taas työpäivä. Joskus näen kavereita.
Oikeesti mikä mua vaivaa? Asennevamma? Masennus? Työttömänä taas koin oloni yhteiskunnan loiseksi, aika kävi tosi pitkäksi kotona yms eli sekään ei "kelvannut" minulle tai arkeni ei ollut ainakaan parempaa. Toki silloin ei tarvinnut jaksaa yhtään mitään ja nythän pitäis töissä jaksaa eli ei vaan voi märehtiä sängyssä jos siltä tuntuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedän itsestäni varmasti etten pystyisi käymään töissä kun mulle tulisi heti noita oireita. Olin yhdessä helpossa tehtävässä harjoittelussa monta kuukautta ja joka päivä jännitti mennä töihin, koska mulla on sosiaalinen ahdistus. Sitten olin kaikki illat tosi väsynyt ja nukuinnpaljon, ei siinä juuri jäänyt mitään vapaa-aikaa tehdä oikein mitään.
Sitten jos siinä on lapsi vielä niin päälle tarhaan viemiset ja hakemiset.. Ja sitten miten siinä päivän päätteeksi pystyy muka täysillä olemaan läsnä lapsen kanssa?! En kyllä ymmärrä miten jotkut pystyy.
Mulla ei ole miestä eikä lapsia. En mitenkään pystyisi tähän jos olisi. En myöskään jaksa tehdä vapaa-ajalla muuta kuin syödä pika/einesruokaa ja nukkua.
Oma työni on siinä mielessä kultainen häkki, että olen arvostettu it-alan asiantuntija ja palkkani on erittäin hyvä. Lisäksi saan henkistä mielihyvää siitä että minua todella arvostetaan sekä kollegoiden että asiakkaiden parissa. Luulen ettei kellään ole aavistustakaan että kotona en pysty usein muuhun kuin tuijottamaan pimeässä huoneessa seinää - jopa telkkarin seuraaminen olisi liikaa ärsykkeitä.
- 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla ap sitten vapaa-aikaa, jolla saat purettua työstä aiheutuvaa uupumista?
Jaksamisessa auttaa tietysti hyvä ruokavalio ja liikunta.
Itse aloittaisin nyt siitä että laittaisin ruokavaliota paremmaksi, aloittaisin säännöllisen liikunnan raittiissa ilmassa ja sinun kannattaisi ehkä myös tutustua mindfullnessiin (googlaile) ja tehdä niitä harjoituksia, jotta tutustut paremmin itseesi ja tunnistat uupumisen ennen kuin se menee niin pahaksi että joudut ottamaan sairaslomaa. Keino, jolla myös nollaisit päivän rasituksen olisi hyvä löytää? Joku harrastus vaikka missä hiljennyt ja rauhoitut ja unohdat stressin. Jooga?
Mä uskon että psykologista on sinulle apua!
Minä taas pahaa pelkään että terapiasta ei ole ap:lle välttämättä. Lääkkeistä sen sijaan voi ollakin.
Aina kun ei ole kyse siitä että itsellä on jotain virheellisiä, kuormittavia suhtautumis- ja ajatusmalleja työn suhteen. Voi olla ihan vaan synnynnäisesti niin introvertti, erityisherkkä, henkisesti kuormittuva tms tai pahimmassa tapauksessa kaikkia yhtä aikaa, että nykytyöelämä ei suju ilman lääkkeelistä apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on oikeesti kamalaa huomata, että "vikaa" on myös tässäkin työpaikassa eli suomeksi sanottuna minä olen viallinen. Aina sanotaan, et jos on paskaa ni vaihda työpaikkaa. No olen vaihtanut, mutta ei tätä voi loputtomiinkaan tehdä ja nyt olen tosiaan sellaisessa paikassa, missä ei pitäisi olla stressiä mahdollisista yt:stä. Työkavereissa on paljonkin "vikaa" ja sinänsä yhteisössä myös, mutta niin lienee joka paikassa. Omissa oloissa ollaan joka tapauksessa, että eipä tarvii sanoa kun moi tai huomenta jos ei halua olla kontaktissa enempää, tarvittaessa voi toki jutella jos juttuseuraa haluaa.
Enkö vaan sovellu työelämään :(? Tai enkö sovellu elämään ylipäänsä? Työttömänä ollessa olo oli kuitenkin niin onneton myös ja jollainhan sitä pitää elää. Olen myös kokeillut erilaisia töitä ja kaikissa sama juttu.
Keväällä olin useamman kerran pois töistä kun ihmettelin noita kuumeiluita ja vatsaoireita, oksentelin jne. Luulin niitä vatsataudiksi, flunssaksi yms, mutta nyt olen miettinyt että olikohan se sitten psyykkistä kun olin jo tosi stressaantunut. Vasta nyt viime päivinä olen alkanut miettiä tätä ja tunnistaa tätä kuviota..
Ap
Täällä kans yksi samanmoinen. Erityisherkkä, introvertti ja liian miellyttämisenhaluinen. Pitkään sairaslomaan on päättyneet kaikki työt tähän mennessä. Tuntuu etten pärjää tässä maailmassa.
Terapiaa on takana kohta 6v, ahdistuksen ja masennuksen takia sinne aikanaan menin. No mitään diagnosoitavaa ei enää ole mutta tuo uupumustaipumus on ja pysyy, samoin kuin erityisherkkyys. Terapeutilla ei ole ollut muuta neuvoa kuin olla armollinen itselleen, mutta ei se oikein auta. Ihmiset tuomitsee työttömyyden takia ja pää hajoaa kun yritän toimia kuten kunnon kansalainen.
Yritän silti, aina uudestaan. En tiedä mikä ala olisi mun päälleni riittävän kevyt. Viimeksi ajoin itseni niin piippuun että aloin nähdä harhoja. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Keväällä olin useamman kerran pois töistä kun ihmettelin noita kuumeiluita ja vatsaoireita, oksentelin jne. Luulin niitä vatsataudiksi, flunssaksi yms, mutta nyt olen miettinyt että olikohan se sitten psyykkistä kun olin jo tosi stressaantunut. Vasta nyt viime päivinä olen alkanut miettiä tätä ja tunnistaa tätä kuviota.."
Entäpä jos ne ei edes liity stressiin vaan ihan siihen, että kun käyt töissä, altistut suuremmalle määrälle kaikenlaisia pöpöjä kuin työttömänä? Jos sulla vaan on ihan fyysisesti heikonpuoleinen vastustuskyky?
Mä oon erityisherkkä, jolloin pelkästään kaupassa käynti+asioiden hoito kaupungilla väsyttävät niin paljon, että mun on levättävä kotona pari tuntia, jotta en käy ylikierroksilla ja pystyn rauhassa keskittymään päivän muihin tehtäviin. Töiden jälkeen en pysty kuin istumaan ja esimerkiksi kuuntelemaan musiikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on oikeesti kamalaa huomata, että "vikaa" on myös tässäkin työpaikassa eli suomeksi sanottuna minä olen viallinen. Aina sanotaan, et jos on paskaa ni vaihda työpaikkaa. No olen vaihtanut, mutta ei tätä voi loputtomiinkaan tehdä ja nyt olen tosiaan sellaisessa paikassa, missä ei pitäisi olla stressiä mahdollisista yt:stä. Työkavereissa on paljonkin "vikaa" ja sinänsä yhteisössä myös, mutta niin lienee joka paikassa. Omissa oloissa ollaan joka tapauksessa, että eipä tarvii sanoa kun moi tai huomenta jos ei halua olla kontaktissa enempää, tarvittaessa voi toki jutella jos juttuseuraa haluaa.
Enkö vaan sovellu työelämään :(? Tai enkö sovellu elämään ylipäänsä? Työttömänä ollessa olo oli kuitenkin niin onneton myös ja jollainhan sitä pitää elää. Olen myös kokeillut erilaisia töitä ja kaikissa sama juttu.
Keväällä olin useamman kerran pois töistä kun ihmettelin noita kuumeiluita ja vatsaoireita, oksentelin jne. Luulin niitä vatsataudiksi, flunssaksi yms, mutta nyt olen miettinyt että olikohan se sitten psyykkistä kun olin jo tosi stressaantunut. Vasta nyt viime päivinä olen alkanut miettiä tätä ja tunnistaa tätä kuviota..
Ap
Ap, sä et ole viallinen.Kukaan ei saanut syntyessään mitään ohjekirjaa, miten tekemällä me eletään täysin oikein ja suoriudutaan elämästä täydellisesti. Joskus menee hiukan ohi reitiltä ja se huomataan ja oikaistaan taas oikealle tielle.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap sitten vapaa-aikaa, jolla saat purettua työstä aiheutuvaa uupumista?
Jaksamisessa auttaa tietysti hyvä ruokavalio ja liikunta.
Itse aloittaisin nyt siitä että laittaisin ruokavaliota paremmaksi, aloittaisin säännöllisen liikunnan raittiissa ilmassa ja sinun kannattaisi ehkä myös tutustua mindfullnessiin (googlaile) ja tehdä niitä harjoituksia, jotta tutustut paremmin itseesi ja tunnistat uupumisen ennen kuin se menee niin pahaksi että joudut ottamaan sairaslomaa. Keino, jolla myös nollaisit päivän rasituksen olisi hyvä löytää? Joku harrastus vaikka missä hiljennyt ja rauhoitut ja unohdat stressin. Jooga?
Mä uskon että psykologista on sinulle apua!
No jos työ on 8-16 ja työmatkat 40min/suunta niin kyllä siinä on vapaa-aikaa. Joogaa olen pystynyt tekemään tällä selällä ja se on ihan jees, tosin en saa enää iloa siitäkään :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika tutulta. Minulla on masennuslääkitys, mutta ei se tunnu tässä suhteessa juuri auttavan.
Töissä aina iskee lopulta se "möh" -olo, jollpin vain tuijottaa seiniä tai surffaa eikä saa töistä kiinni vaikka kuinka yrittää. Se taas ruokkii ahdistusta.
Vapaa-ajalla on paha hakea energiaa muusta kun on työpäivän jälkeen henkisesti niin puhki, että haluaa lähinnä nukkua.
Näin on ollut minun kohdalla käytännössä 20 vuotta, ensimmäisestä työpaikasta lähtien. Ehkä munä ja säännöllinen työ emme sovi yhteen?
Minäkin kallistuin siihen ajatukseen, että onko se lääkitys sitten oltava aina, jos arki on liian raakaa. Niin voi olla.
Itse olen raskaalla fyysisellä alalla ja jaksamisen rajat tulevat aina muutamassa kuukaudessa vastaan ja enempi se aina ottaa henkiseen puoleen. Jos työpaikalla vielä on joku hankala, niin ei meinaa tulla mitään. Hermot ei kestä.
Vierailija kirjoitti:
"Keväällä olin useamman kerran pois töistä kun ihmettelin noita kuumeiluita ja vatsaoireita, oksentelin jne. Luulin niitä vatsataudiksi, flunssaksi yms, mutta nyt olen miettinyt että olikohan se sitten psyykkistä kun olin jo tosi stressaantunut. Vasta nyt viime päivinä olen alkanut miettiä tätä ja tunnistaa tätä kuviota.."
Entäpä jos ne ei edes liity stressiin vaan ihan siihen, että kun käyt töissä, altistut suuremmalle määrälle kaikenlaisia pöpöjä kuin työttömänä? Jos sulla vaan on ihan fyysisesti heikonpuoleinen vastustuskyky?
No voi olla näinkin. Kuitenkin mulla on töissä aika paljon oireita, jotka viittaa ehkä ahdistukseen (maha sekaisin, kuvottaa yms).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika tutulta. Minulla on masennuslääkitys, mutta ei se tunnu tässä suhteessa juuri auttavan.
Töissä aina iskee lopulta se "möh" -olo, jollpin vain tuijottaa seiniä tai surffaa eikä saa töistä kiinni vaikka kuinka yrittää. Se taas ruokkii ahdistusta.Vapaa-ajalla on paha hakea energiaa muusta kun on työpäivän jälkeen henkisesti niin puhki, että haluaa lähinnä nukkua.
Näin on ollut minun kohdalla käytännössä 20 vuotta, ensimmäisestä työpaikasta lähtien. Ehkä munä ja säännöllinen työ emme sovi yhteen?
Miten olet kestänyt, onko tullut saikkua? Juuri on tollanen "möh"-olo, tuntuu siis niin tylsälle ja kakalle. Saikuttelu nyt ei tässä auta pidemmän päälle, koska koen huonoa oloa tietenkin kotona olemisesta kun nytkin pitäis olla töissä :(. Sain vaan totaalisen itkukohtauksen eilen ja aamulla menin sitten lääkäriin itkien..
Ap
Mulla sama juttu. Olen asiakaspalvelutehtävissä ja joka aamu jännitän töihin menoa. Työpäivän päätyttyä olen aivan rättipoikki ja makaan sohvalla tekemättä mitään. Töissä en tunne itseäni kotoisaksi ja olen aika paljon yksikseni, kun muut jaksavat keskustella toistensa kanssa jatkuvalla syötöllä.
ihan just samaa vikaa! oon ylitunnollinen ja teen kaiken aina "liian hyvin" (mut silti nopeasti), suht introvertti ja myös traumataustaa löytyy, luulen et erityisesti liika tunnollisuus kuormittaa liikaa töissä. pitäs jotenkin oppia suoraan sanottuna vähän sluibaamaan eikä tarvis olla niin kiltti. toinen juttu että olis tärkee pitää joku harrastus tai muu itelle tärkee juttu työn ohessa, että työ ei olis se elämän "keskipiste" vaan joku missä käydään venaamassa sitä harrastuksen tms. pariin pääsyä.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen helposti ahdistuva mutta en uupuva. Siksipä mun keino on äärimmäinen itsekuri ja ahdistuksen sivuun sysääminen. Vaikka kuinka ahdistaa ja v*tuttaa, niin pakotan itseni tekemään.
Sinulle tämä ei selvästikään ole ratkaisu, koska jos/kun noin teet, uuvut. Itse uupumisen sijaan menen välillä ylikierroksille, mutta työntekoahan se vaan tehostaa. Kotona sitten pyörin levottomana kykenemättä rauhoittumaan mutta senkin kestää.