Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita herkästi töistä ahdistuvia/uupuvia? Tuntuu, että en selviä työelämästä :o! Mikä auttaisi jaksamaan?
09.08.2017 |
Olen ollut myöskin työtön välillä ja olin tosi ahdistunut aina kun töitä ei meinannut löytyä. Lopulta aina sain jotain töitä.
Kaikissa on ollut sama kuvio, jonka tunnistan: aluksi työ on ollut ihanaa ja mukavaa. Kiva saada rahaa! Säännöllinen arkirytmi! Olen jaksanut työssä hetken.. Muutaman kuukauden päästä alkaneet ensioireet uupumuksesta: vatsa sekaisin, päätä särkee, viikonloppuisin ja iltaisin ei ehdi palautumaan.. Töitä ajattelen kotonakin.
Monessa paikassa työyhteisökin on kussut tai siltä on tuntunut, sairauslomia kertynyt fyysisten oireiden vuoksi. Lopulta olen aina vaihtanut työpaikkaa kun olen ajatellut, että vika on työpaikassa kun en jaksa työtä.
Nyt 6kk sitten löysin oikeasti ihan jeespalkkaisen ja tosi rennon duunin, työntekijöitä kymmeniä jakamassa tätä työtaakkaa.. Työ on itsenäistä.. Minä aloin kuitenkin huomata näitä tuttuja oireita, olen väsynyt koko ajan. Sain keväällä jatkuvasti flunssaa, vatsatautia yms ja jouduin olemaan pois töistä muutamia kertoja kun oksentelin jne. Huomasin, että stressi on varmaan laskenut vastustuskykyä, vaiko oliko kaikki sittnekin stressioireita? Jatkoin työssä kuitenkin ihan normaalisti, mutta ahdistus sisälläni kasvoi. Huomasin, että valitan kaikesta. Eristäydyn työyhteisöstä. Väsyin työpäivän jälkeen niin, että en jaksanut enää tehdä mitään.
En jaksa uskoa, että tässäkin duunissa olisi "vikaa" vaan vika on korvien välissä. Varasin ajan psykologille kun uuvuin niin, että menin itkien lääkäriin tänään aamulla ja hän kirjoitti hetkeksi sairaslomaa kun olen niin ahdistunut.
Mistähän tää vois johtua? Olen luoteeltani äärimmäisen herkkä ja kuormitun nopeasti mm.sosiaalisista kontakteista. Onneksi ei ole asiakaspalvelutyö kuitenkaan. Millä helpottaa työssä jaksamista? Olen luoteeltani kuitekin aika korkean työmoraalin omaava enkä yhtään sellainen "pummi". Olen vaan todella niin väsynyt, että en vaan jaksa enää. Siis miten mulla voi olla uupumusta kun oon duuniakin vaihdellut? Tehny erilaisia toimistotöitä. Hävettää ja nolottaa!
Taas on olo, että pitäiskö vaihtaa duunia tai ettiä jotain muuta. Kuitenkin nykyinen työ on palkkaukseltaan ja sisällöltään aika iisiä, vähän ykstoikkosta joo mut ns. helppoo rahaa. Ei kuormita aivoja liikaa.. Koitin miettiä, että missä/minkälaisessa asiat ois paremmin ja missä viihtyisin paremmin, mutta en juuri nyt keksi mitään. Eli duunin vaihtaminen ei ole vaihtoehto nyt.
Onko muilla tällasia ongelmia? Toivottavasti psykologi osaa auttaa. En tiedä olenko niin paatunut sitten arkeeni, että siksi duuni ahdistaa. Lapsiakaan ei ole, että ei se arki niin rankkaa ole. Mieheni ja vanhempani ovat kuvailleet että oon varmaan jotenkin erityisherkkä ja siksi kuormitun. No, olin tai en niin jotain tälle on tehtävä. Veriarvot yms on muuten tutkittu, että vika on tosiaan korvien välissä tän uupumuksen kanssa.
Kommentit (319)
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyyteen auttaa usein 9mm burana
Kokeile jos tepsisi omaan tyhmyyteesi ja kuspäisyyteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Olen asiakaspalvelutehtävissä ja joka aamu jännitän töihin menoa. Työpäivän päätyttyä olen aivan rättipoikki ja makaan sohvalla tekemättä mitään. Töissä en tunne itseäni kotoisaksi ja olen aika paljon yksikseni, kun muut jaksavat keskustella toistensa kanssa jatkuvalla syötöllä.
Mä olen nähnyt tuon kuvion useamman kerran. Varoitan, että jos sulla jatkuu tuo ahdistus ja esim. työn hektisyys lisääntyy, niin sun pitää olla tosi tarkkana tuon ahdistuksen kanssa.
Tiedän parikin tapausta aspatyöstä, jossa tilanne johti lopulta pahoihin paniikkikohtauksiin, kun ahdistus ja työn rasitus vain kasvoi ja kasvoi ja sille ei tehty mitään. Pidä huoli itsestäsi!
No jaa, paljon on myös meitä jotka on jännittäneet joka hemmetin aamu ja jotka työ imee kuiviin, mutta jaksamme silti vuosikymmenestä toiseen. Itse olen jo 43 ja siis ollut aika kauan työelämässä. Aina se on samaa ahdistusta, pelkoa ja stressiä ollut. Ei ole pahentunut eikä helpottanut. Tiedän jo jaksavani eläkeikään asti, kun olen tähänkin asti jaksanut.
Noniin. Hienoa että kunnioitit läsnäolollasi tätäkin ketjua, ja vaivauduit kertomaan meille huonommille, heikommille ja alemmille ihmisille kuinka luovuttajia ja surkeita sinun rinnallasi olemme.
Minäpä voin omalla kokemuksellani vannoa, että sinä olet juuri niitä energiasyöppöihmisiä jotka tuolla asenteellaan imevät toiset työntekijät kuiviin ja työkyvyttömiksi.
En kyllä usko että ketään toisia imen kuiviin. Olen kyllä ankara ja säälimätön itselleni, mutta vain itselleni. Muiden kanssa en juuri koskaan edes puhu. Teen koodausta työkseni, eikä siellä puhuta kuin harvoin, ja silloinkin tiukasti sitä teknistä toteutukseen liittyvää asiaa.
En myöskään ajattele että ne jotka ei tähän pysty ovat surkeita. Joskus ajattelen, että he ovat viisaita, kun eivät suostu uhraamaan kaikkea pystyäkseen työhön, jonkun kivikautisen protestanttisen työetiikan takia, joka minuun on aivopesty jo kakarana. Toisaalta ymmärrän, että ihmisten henkiset kapasiteetit ja elämäntilanteet on erilaisia. Esim. minä en pystyisi tähän jos en olisi lapseton sinkku. (Ja olen lapseton sinkku paljolti siksi, että olen uhrannut senkin osan elämästäni työn takia). Ja olen muuten psyykkisesti aika ongelmaton, esim. jotkut vanhat traumat kaupan päälle niin voisi olla ettei jaksaisi.
Ei sua ole aivopesty millään työetiikalla, sä itse pakotat itsesi tekemään niin, koska jotenkin saat siitä palkinnon itsellesi. Todellisuus kuitenkin on että marttyyriksi ryhtymisellä satutat vain itseäsi ja se on puhtaasti sinun oma valintasi. Sinulla on oikeus tehdä niin, mutta kannattaa kuitenkin tiedostaa että itse valitset kulkea sen polun ja yrittää välittää itsestään edes sen verran että tietää vahingoittavansa itseään.
Varo Ap ja muut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap sitten vapaa-aikaa, jolla saat purettua työstä aiheutuvaa uupumista?
Jaksamisessa auttaa tietysti hyvä ruokavalio ja liikunta.
Itse aloittaisin nyt siitä että laittaisin ruokavaliota paremmaksi, aloittaisin säännöllisen liikunnan raittiissa ilmassa ja sinun kannattaisi ehkä myös tutustua mindfullnessiin (googlaile) ja tehdä niitä harjoituksia, jotta tutustut paremmin itseesi ja tunnistat uupumisen ennen kuin se menee niin pahaksi että joudut ottamaan sairaslomaa. Keino, jolla myös nollaisit päivän rasituksen olisi hyvä löytää? Joku harrastus vaikka missä hiljennyt ja rauhoitut ja unohdat stressin. Jooga?
Mä uskon että psykologista on sinulle apua!
Jahas, täällä sitä ehdotellaan ap:lle hindulaisuutta (jooga) ja buddhalaisuutta (mindfullness)!
Noista "hiljentymisistä" ei saa kun riivaajia sieluunsa ja henkeensä!
Eli joku demoni hyökkää kimppuun heti jos venyttelet, pysähdyt hengittämään tai olet hetken ajattelematta yhtään mitään.
Olen oikeasti aika sanaton teidän hullujen sekopäisien höpötyksien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
4. kirjoittaja (+energiahoidossa käynyt) on myös yllättynyt!
Odotan edelleen että joku kertoisi 'parannuskeinon' meille kaikille :)
Vaikka kaikki vastaukset ovat muka meidän sisällämme,itsessämme.Niin hyvin moni kirjoittaa tuntemuksista!
Voiko olla sitten niin että me, jotka 'ei kelvata' työelämään niin meillä olisi joku muu tehtävä täällä maapallolla.
Ei liity rahaan.
Jokin henkinen juttu? Verkas.'teräs'ihmiset tahkoaa rahaa ja me tahkotaan henkisiäjuttuja? Tms mitä se ikinä onkaan.
Vihaan rahaa.
Jos perustettaisiin oma kylä?
Omavaratalous ym :D
Jollain tavalla paluu entisaikaan.
Hoidetaan pihakanoja ja kävellään metsässä.Harmi kun se Jutan juttu lopahti :/ olisin halunnu käydä siellä Kurussa.
Millä tavoin tuo henkinen kylä eroaisi tavallisesta kylästä?
Kuinka valvotaan ettei narsistiset "gurut" tule sinne johtamaan ja pomoilemaan?
Minulla oli hieman samaa, ei noin vahvana tosin, mutta väsymystä ja ketutusta koko ajan. Mulla perusasioiden kuntoon laittaminen on auttanut: terveellinen ruoka, säännöllinen ruokarytmi, joka päivä vähän liikuntaa (vaikka edes 20 min rauhallinen kävely jos ei muuta!!). Ihan parhaiten auttaa tekeminen jossa on pakko keskittyä.
Sohvalla makaaminen on lepoa kropalle, mutta ei mielelle eikä siksi auta jos mieli on väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen samanlainen. Työ on ollut ok ja työympäristä ok. Matkoineen päiviin on kuitenkin mennyt päivässä yli 10h. Meni 6kk, niin aloin kärsiä rytmihäiriöistä (olen suht nuori ja urheilullinen). Kotona olin aina ärtynyt ja itkuinen... Ja kas, kesälomalla oireet helpottuivat. Kävin lääkärissäkin keväällä, eikä mitään löytynyt. Epäili siis psyykkisiä syitä. Onneksi pomo on ymmärtäväinen, olen hyvä työntekijä ja mulla ei ole lainoja eikä lapsia, niin aloin tehdä 2h lyhyempää päivää. Johan on taas elämä alkanut maistua. Kulut tietty pitää nyt pitää pieninä, mutta on se sen arvoista - ainakin tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4. kirjoittaja (+energiahoidossa käynyt) on myös yllättynyt!
Odotan edelleen että joku kertoisi 'parannuskeinon' meille kaikille :)
Vaikka kaikki vastaukset ovat muka meidän sisällämme,itsessämme.Niin hyvin moni kirjoittaa tuntemuksista!
Voiko olla sitten niin että me, jotka 'ei kelvata' työelämään niin meillä olisi joku muu tehtävä täällä maapallolla.
Ei liity rahaan.
Jokin henkinen juttu? Verkas.'teräs'ihmiset tahkoaa rahaa ja me tahkotaan henkisiäjuttuja? Tms mitä se ikinä onkaan.
Vihaan rahaa.
Jos perustettaisiin oma kylä?
Omavaratalous ym :D
Jollain tavalla paluu entisaikaan.
Hoidetaan pihakanoja ja kävellään metsässä.Harmi kun se Jutan juttu lopahti :/ olisin halunnu käydä siellä Kurussa.
Millä tavoin tuo henkinen kylä eroaisi tavallisesta kylästä?
Kuinka valvotaan ettei narsistiset "gurut" tule sinne johtamaan ja pomoilemaan?
-En tiedä. Kunhan heitin ideoita. Aivan jo innostuin.
Se ainakin varmaan estäisi 'tiettyjä' ihmisiä tulemasta että ei raha liikkuisi. Mikään ei maksa mutta jollain mittarilla ansaitaan ruoka/paikkasa siellä.
Esim jos juoruaa, ilkeilee, metelöi niin menettää jotain ja sen saa takaisin jollakin, esim pyytteettömyydellä tms. Rikkaruohojen kitkemisellä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa! En kestä mitään muutoksia työelämässä. Haluan, että kaikki menee samaa rataa. Meillä on kaupungin töissä kamalaa, koska työpaikka voi muuttua koska vaan. Juuri kun totut uuteen paikkaan, joutuu siirtyä seuraavaan. Nyt en ole puoleen vuoteen nukkunut kunnolla. En saanut öisin unta edes kesälomalla, mutta se ei haitannut, koska sai nukkua pidempään.
Yhdestä entisestä työpaikastani jouduin siirtyä vastoin tahtoani toiseen yksikköön ja siitä traumasta en pääse koskaan eroon. Vieläkin joskus rääkyä vollotan, koska on niin ikävä sitä paikkaa. Se on ollut paras työpaikkani koskaan. Toista sellaista ei ole eikä tule. Se on ainoa työpaikka, joka on tuntunut melkein kodilta. Olin siellä töissä kaksi vuotta ja ei ollut mitään paniikkia tai ahdistusta. Tykkäsin mennä jopa lomien jälkeen töihin.
Ahdistun ja stressaan kaikesta. Olen ehkä liian tunnollinen. Pelkään ja kammoan kaikkea uutta, itseluottamus on nollissa. Suhtaudun paniikilla kaikkeen ja olen varma, etten opi mitään uutta. Aloitin taas nyt uudessa työpaikassa ja suunnittelen irtisanoutumista, koska ahdistaa niin kamalasti. En ikinä tule oppimaan työtehtäviäni. Tiedän olevani hyvä työssäni, mutta jotenkin en luota itseeni ja taitoihini.
Olen syönyt masennuslääkkeitä lähinnä sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja paniikkihäiriöön ja muuhun ahdistukseen, mutta lopetin ne lääkkeet oma-aloitteisesti ilman lääkärin määräyksiä viime syksynä ollessani tuossa mukavassa työpaikassa. Se kai oli virhe.
Henkisten oireiden lisäksi kärsin jatkuvasti päänsäryistä, migreenistä, niskasäryistä, mahavaivoista, flunssaisesta olosta ilman flunssaa, kaikenlaisesta kolotuksesta ja jomotuksesta. Pahimpina aikoina sydän tykyttää ja tulee rytmihäiriöitä. Illalla kotona ei meinaa jaksaa mitään. Ruokakaan ei maistu. Luulen, että nämä kaikki on henkisestä ahdistuksesta johtuvaa.
En haluaisi irtisanoutua. Haluan kuitenkin käydä töissä, mutta tämä stressi ja ahdistus käy voimille. En todellakaan tiedä, mitä tässä voi tehdä.
Täällä myös yksi töiden (ja elämän?) masentama luuseri. Töiden jälkeen en jaksa muuta kuin maata sohvalla pari tuntia ja sitten menen nukkumaan. En juuri koskaan tee mitään vapaa-ajallani, mitä nyt näprään puhelinta. En jaksa pitää yhteyttä ystäviini enkä laittaa ruokaa enkä mitään oikein mitään muitakaan elämän perus juttuja.
Muistelen kaiholla niitä aikoja kun olin nuori opiskelija enkä käynyt vielä töissä, silloin olin iloinen ja energinen. Saisinpa vielä joskus takaisin edes murto-osan siitä energiasta. Nyt työ vie kaikki mehut.
Ja olen siis käynyt lääkärissä, olen fyysisesti täysin kunnossa. Olen syönyt jo vuosia masennuslääkkeitä enkä siis ole enää masentunut, vain helvetin uupunut ja väsynyt. Joskus jopa harkitsen aloittavani amfetamiinin käytön, jos edes sillä piristyisin.
Jaksamista teille kaikille! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minulla oli aiemmin sellainen tilanne, että stressasin työtäni todella paljon ja odotin viikonloppua. Illat makasin sohvalla. Olen asiakaspalvelutehtävissä osan päivästä ja se stressaa minua koska olen varsin introvertti.
Nyt olen alkanut tehdä niin (noin kuukauden) että kävelen noin tunnin matkan reipasta vauhtia töihin ja ennen töihinmenoa teen myös n. 20 min mindfulness-harjoituksen. Nämä yhdessä ovat parantaneet selkeästi oloani ja jaksamistani. Tuo kävelylenkki piristää mielialaa ja mindfulness auttaa kohtaamaan omia tuntemuksia ja ajatuksia ja antaa levollisemman perusolon.
Minäkin kärsin jaksamattomuudesta työelämässä. Oman osansa soppaan tuovat kilpirauhasen vajaatoiminta ja masennus (lääkkeet ja terapia on). Yksin tehtävä työ sopisi minulle parhaiten. Eläkkeeseen on aikaa vajaa 30 vuotta. Nykytyöelämä on hektistä ja julmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en vaan kerta kaikkiaan ymmärrä, miten pitäisi jaksaa "suorittaa jotain" 8h/vrk. Vaikka se olis maalaamista tai jotain muuta oikeen kivaa juttua, niin en vaan jaksa. Enkö siedä velvollisuuksia vai mitä ihmettä?
Tulevaisuudelta olen aina halunnut perhettä, mutta enpä tiedä kun en jaksa töissäkään käydä näköjään. Olo on niin ylivirittynyt tosiaan, että joka päivä tuntuu olevan sinnittelyä :(.
Ap
Vierailija kirjoitti:
4. kirjoittaja (+energiahoidossa käynyt) on myös yllättynyt!
Odotan edelleen että joku kertoisi 'parannuskeinon' meille kaikille :)
Vaikka kaikki vastaukset ovat muka meidän sisällämme,itsessämme.Niin hyvin moni kirjoittaa tuntemuksista!
Voiko olla sitten niin että me, jotka 'ei kelvata' työelämään niin meillä olisi joku muu tehtävä täällä maapallolla.
Ei liity rahaan.
Jokin henkinen juttu? Verkas.'teräs'ihmiset tahkoaa rahaa ja me tahkotaan henkisiäjuttuja? Tms mitä se ikinä onkaan.
Vihaan rahaa.
Jos perustettaisiin oma kylä?
Omavaratalous ym :D
Jollain tavalla paluu entisaikaan.
Hoidetaan pihakanoja ja kävellään metsässä.Harmi kun se Jutan juttu lopahti :/ olisin halunnu käydä siellä Kurussa.
Oi ihana ajatus tuo kylä! Olisin tosiaan messissä. Monesti haaveilen jättäväni kaiken ja muuttavani jonnekin viidakkoon alkuperäiskansan jatkoksi.
Koen että henkiset pohdinnat onkin mun elämäni voimavara ja tarkoitus. Raha ja roina tuntuu niin kamalan turhalta ja tämä pinnallinen maailma uuvuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ratkaisu ongelmiin on tämä: teen vaan neljän tunnin työpäiviä joten en rasitu liikaa. Siivoustyötä, paikassa jossa ei ole muita ihmisiä paikalla silloin kun siivotaan, tää on mulle tärkeää koska ihmiset ja pakollinen sosiaalisuus väsyttää niin paljon. Pärjään kun saan palkan lisäksi täyden asumistuen.
Mulla on myös samoja ongelmia. Tosin mulla tuo on enemmän kausittaista, välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Ehkä mulla on lievää masennustakin. Tosin työpaikkakin on aika vaativa ja mä oon ottanut itelleni liikaa töitä. Meillä kun kerran suostut johonki niin hups se kuuluuki työhös.
Se mikä pitää munt työelämässä ja minkä avulla selviän on mielekäs vapaa-aika. Mulla on mies joka tukee mua ja sen lisäksi mielekkäitä harrastuksia. Mä oon itekin laiska välillä ja jään illalla esim. kattomaan telkkaria. Se ei tee hyvää vaan passivoi. Lepo tuntuu hyvältä, mutta loppujen lopuksi 10 kilometrin juoksemisen jälkeen olo on parempi ku tunnin sohvalla makaamisen. Jooga toimii kans. Eli kokeile nyt terapian lisäksi mielekästä harrastusta
Vierailija kirjoitti:
4. kirjoittaja (+energiahoidossa käynyt) on myös yllättynyt!
Odotan edelleen että joku kertoisi 'parannuskeinon' meille kaikille :)
Vaikka kaikki vastaukset ovat muka meidän sisällämme,itsessämme.Niin hyvin moni kirjoittaa tuntemuksista!
Voiko olla sitten niin että me, jotka 'ei kelvata' työelämään niin meillä olisi joku muu tehtävä täällä maapallolla.
Ei liity rahaan.
Jokin henkinen juttu? Verkas.'teräs'ihmiset tahkoaa rahaa ja me tahkotaan henkisiäjuttuja? Tms mitä se ikinä onkaan.
Vihaan rahaa.
Jos perustettaisiin oma kylä?
Omavaratalous ym :D
Jollain tavalla paluu entisaikaan.
Hoidetaan pihakanoja ja kävellään metsässä.Harmi kun se Jutan juttu lopahti :/ olisin halunnu käydä siellä Kurussa.
75/77 jatkaa: oispa kiva jutella sun kanssa :D Vaikutat tosi samanhenkiseltä ihmiseltä. Voitaisiin kehitellä ideaa eteenpäin/jutella ihan muuten vaan henkeviä.
Tää Ap:n teksti on niin tuttua.
Muhun ollaan pienestä saakka istutettu ajatusta siitä että kunnollinen ihminen tekee töitä!!
Niitä ollaan sitte yritetty, enkä oo ikinä kestänyt sitä 4kk koeaikaa loppuun... tai mitä se on kulloinkin ollut, oon herkkä, ahdistun ja pelkään tehdä väärin, oikeastaan kaikkea mitä edellä ollaan kuvattu.
Mulla on lukuisia mt ongelmia ja hoidon piirissä ollaan oltu monta vuotta. Oikeisiin asioihin ei vaan osata tarttua ja junnaan edelleen lähtöpisteessä..
olo pahenee koko ajan ja ihmisten kanssa oleminen ahdistaa enemmän ja enemmän.
Paniikkikohtaukset on tuttuja, ja sellainen täydellinen ahdistuksen tuoma lamaantuminen jolloin ei toimi kroppa eikä järki.
Työkkärin mielestä oon täysin työkykyinen..
osastolle oon nyt menossa ja siellä ainakin 2,5kk.
Olisin aina niin kovasti halunnut pärjätä töissä, saada rahaa ja oma talo..
mä en vaan oo jaksanut kun pää leipoo kiinni siitä että unohdin ottaa yhdestä huoneesta roskat...
kertokaa muut ja Ap kanssa mitä se lekuri sitte sanoi. Mua eivät oo ottaneet tuossa asiassa vielä todesta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän itsestäni varmasti etten pystyisi käymään töissä kun mulle tulisi heti noita oireita. Olin yhdessä helpossa tehtävässä harjoittelussa monta kuukautta ja joka päivä jännitti mennä töihin, koska mulla on sosiaalinen ahdistus. Sitten olin kaikki illat tosi väsynyt ja nukuinnpaljon, ei siinä juuri jäänyt mitään vapaa-aikaa tehdä oikein mitään.
Sitten jos siinä on lapsi vielä niin päälle tarhaan viemiset ja hakemiset.. Ja sitten miten siinä päivän päätteeksi pystyy muka täysillä olemaan läsnä lapsen kanssa?! En kyllä ymmärrä miten jotkut pystyy.
Älä vaan soimaa itseäsi siitä ettet jaksa. Itse tein niin kunnes tajusin että ihmiset ovat psyykkiseltä rakenteeltaan ja jaksamiseltaan erilaisia. Itse olen herkästi ahdistuva ja uupuva. Taustalla traumaattinen lapsuus joka on jo lähtökohtaisesti muovannut aivoja tietynlaisiksi.
Olet luultavasti keskimääräistä älykkäämpi. Nykyinen työsi on sinulle liian helppoa älyllisesti. Btw esim monet introvertit kuormittuvat hälisevissä työyhteisöissä, joissa puhutaan etupäässä joutavaa p.skaa.
Alue: Aihe vapaa
4. kirjoittaja (+energiahoidossa käynyt) on myös yllättynyt!
Odotan edelleen että joku kertoisi 'parannuskeinon' meille kaikille :)
Vaikka kaikki vastaukset ovat muka meidän sisällämme,itsessämme.
Niin hyvin moni kirjoittaa tuntemuksista!
Voiko olla sitten niin että me, jotka 'ei kelvata' työelämään niin meillä olisi joku muu tehtävä täällä maapallolla.
Ei liity rahaan.
Jokin henkinen juttu? Verkas.
'teräs'ihmiset tahkoaa rahaa ja me tahkotaan henkisiäjuttuja? Tms mitä se ikinä onkaan.
Vihaan rahaa.
Jos perustettaisiin oma kylä?
Omavaratalous ym :D
Jollain tavalla paluu entisaikaan.
Hoidetaan pihakanoja ja kävellään metsässä.
Harmi kun se Jutan juttu lopahti :/ olisin halunnu käydä siellä Kurussa.