Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä muita herkästi töistä ahdistuvia/uupuvia? Tuntuu, että en selviä työelämästä :o! Mikä auttaisi jaksamaan?
09.08.2017 |
Olen ollut myöskin työtön välillä ja olin tosi ahdistunut aina kun töitä ei meinannut löytyä. Lopulta aina sain jotain töitä.
Kaikissa on ollut sama kuvio, jonka tunnistan: aluksi työ on ollut ihanaa ja mukavaa. Kiva saada rahaa! Säännöllinen arkirytmi! Olen jaksanut työssä hetken.. Muutaman kuukauden päästä alkaneet ensioireet uupumuksesta: vatsa sekaisin, päätä särkee, viikonloppuisin ja iltaisin ei ehdi palautumaan.. Töitä ajattelen kotonakin.
Monessa paikassa työyhteisökin on kussut tai siltä on tuntunut, sairauslomia kertynyt fyysisten oireiden vuoksi. Lopulta olen aina vaihtanut työpaikkaa kun olen ajatellut, että vika on työpaikassa kun en jaksa työtä.
Nyt 6kk sitten löysin oikeasti ihan jeespalkkaisen ja tosi rennon duunin, työntekijöitä kymmeniä jakamassa tätä työtaakkaa.. Työ on itsenäistä.. Minä aloin kuitenkin huomata näitä tuttuja oireita, olen väsynyt koko ajan. Sain keväällä jatkuvasti flunssaa, vatsatautia yms ja jouduin olemaan pois töistä muutamia kertoja kun oksentelin jne. Huomasin, että stressi on varmaan laskenut vastustuskykyä, vaiko oliko kaikki sittnekin stressioireita? Jatkoin työssä kuitenkin ihan normaalisti, mutta ahdistus sisälläni kasvoi. Huomasin, että valitan kaikesta. Eristäydyn työyhteisöstä. Väsyin työpäivän jälkeen niin, että en jaksanut enää tehdä mitään.
En jaksa uskoa, että tässäkin duunissa olisi "vikaa" vaan vika on korvien välissä. Varasin ajan psykologille kun uuvuin niin, että menin itkien lääkäriin tänään aamulla ja hän kirjoitti hetkeksi sairaslomaa kun olen niin ahdistunut.
Mistähän tää vois johtua? Olen luoteeltani äärimmäisen herkkä ja kuormitun nopeasti mm.sosiaalisista kontakteista. Onneksi ei ole asiakaspalvelutyö kuitenkaan. Millä helpottaa työssä jaksamista? Olen luoteeltani kuitekin aika korkean työmoraalin omaava enkä yhtään sellainen "pummi". Olen vaan todella niin väsynyt, että en vaan jaksa enää. Siis miten mulla voi olla uupumusta kun oon duuniakin vaihdellut? Tehny erilaisia toimistotöitä. Hävettää ja nolottaa!
Taas on olo, että pitäiskö vaihtaa duunia tai ettiä jotain muuta. Kuitenkin nykyinen työ on palkkaukseltaan ja sisällöltään aika iisiä, vähän ykstoikkosta joo mut ns. helppoo rahaa. Ei kuormita aivoja liikaa.. Koitin miettiä, että missä/minkälaisessa asiat ois paremmin ja missä viihtyisin paremmin, mutta en juuri nyt keksi mitään. Eli duunin vaihtaminen ei ole vaihtoehto nyt.
Onko muilla tällasia ongelmia? Toivottavasti psykologi osaa auttaa. En tiedä olenko niin paatunut sitten arkeeni, että siksi duuni ahdistaa. Lapsiakaan ei ole, että ei se arki niin rankkaa ole. Mieheni ja vanhempani ovat kuvailleet että oon varmaan jotenkin erityisherkkä ja siksi kuormitun. No, olin tai en niin jotain tälle on tehtävä. Veriarvot yms on muuten tutkittu, että vika on tosiaan korvien välissä tän uupumuksen kanssa.
Kommentit (319)
Käy mittauttamassa d-vitamiinitaso ja ferritiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Keväällä olin useamman kerran pois töistä kun ihmettelin noita kuumeiluita ja vatsaoireita, oksentelin jne. Luulin niitä vatsataudiksi, flunssaksi yms, mutta nyt olen miettinyt että olikohan se sitten psyykkistä kun olin jo tosi stressaantunut. Vasta nyt viime päivinä olen alkanut miettiä tätä ja tunnistaa tätä kuviota.."
Entäpä jos ne ei edes liity stressiin vaan ihan siihen, että kun käyt töissä, altistut suuremmalle määrälle kaikenlaisia pöpöjä kuin työttömänä? Jos sulla vaan on ihan fyysisesti heikonpuoleinen vastustuskyky?
No voi olla näinkin. Kuitenkin mulla on töissä aika paljon oireita, jotka viittaa ehkä ahdistukseen (maha sekaisin, kuvottaa yms).
Ap
Mä uskon kyllä että ne oireet johtuu sun ahdistuksesta eikä mistään pöpöistä. Sun pitäis nyt ehkä jotenkin saada selvitettyä että mitkä asiat sun elämässä aiheuttaa sitä ahdistusta? Työelämässä sen huomaa, mutta myös vapaa-aika vaikuttaa tosi paljon työssä jaksamiseen. Saatko esim. tarpeeksi unta aina? Näetkö ystäviä vapaa-ajalla? Onko sulla jotain mitä odottaa innolla: harrastus, ystävät, tuleva lomamatka?
Olen itse ainakin huomannut että ihminen tarvitsee sellaisia pieniä onnentunteen hetkiä ihan päivittäin, se auttaa jaksamaan. Se, että jokuu kehuu sun uutta kampausta tai onnistuit tekemään pehmeitä sämpylöitä vaikka aina ennen ne oli kivikovia, tai joku vauva hymyilee sulle koko bussimatkan ajan. Vaikka ne on ihan mitättömän pieniä juttuja, niin ne auttaa.
Toinen on se, että on jotain mitä odottaa tulevaisuudelta. Unelmia,haaveita, miksi niitä nyt haluaa kukin kutsua. Onko unelmalomaa tiedossa? Onko suunnitelma hankkia koiranpentu kun tietyt asiat on kunnossa?
Myös parisuhde voi antaa voimaa tai se voi imeä sut kuiviin. Saatko tukea puolisolta? Saatko hellyyttä ja lohdutusta?
Kävin joskus energiahoitajalla.
Aukaistiin energiaväyliä, jotka minulla oli aivan tukossa. (Olemme kaikki erergiaa loppusissaan)
Sain siitä tosi paljon mutta vei myös voimia koska siinä joutui 'sulkemaan portteja' vääriltä energioilta.
Juu kyllä, olen jonkin sortin hörhö.
Herkät yleensä on.
Hei ap, olen samanlainen. Erona se, että en ole päässyt töihin alkuunkaan. Mikä koulutus sinulla on kun olet päässyt ilmeisesti helpostikin kokeilemaan erilaisia töitä?
Minua stressaa myös oma pärjääminen jos sinne töihin joskus pääsen, mutta en ole onnellinen työttömänä ja nimenomaan olisi ihanaa saada se pärjäämisen tunne kun itse tekee rahaa työskentelemällä. Työttömyyskorvaus on kovin pieni!
Vierailija kirjoitti:
ihan just samaa vikaa! oon ylitunnollinen ja teen kaiken aina "liian hyvin" (mut silti nopeasti), suht introvertti ja myös traumataustaa löytyy, luulen et erityisesti liika tunnollisuus kuormittaa liikaa töissä. pitäs jotenkin oppia suoraan sanottuna vähän sluibaamaan eikä tarvis olla niin kiltti. toinen juttu että olis tärkee pitää joku harrastus tai muu itelle tärkee juttu työn ohessa, että työ ei olis se elämän "keskipiste" vaan joku missä käydään venaamassa sitä harrastuksen tms. pariin pääsyä.
Mä olen samanlainen. Todella tunnollinen, kiltti, ahkera ja liioitellun vastuuntuntoinen. Tunnistin itsestäni että se käytös johtui osittain siitä että minusta tuntui että en tavallaan riitä itsenäni, jonka vuoksi minun piti olla todella hyvä työssäni ja koska minulla oli nämä todella positiiviset puolet (ahkeruus,vastuunkanto, reippaus) niin olin vähän parempi ihminen ja täten ehkä joku pitäisi minusta näiden asioiden vuoksi, koska en uskonut että joku aidosti pitäisi minusta jos olisin ihan vain 100% oma itseni, ilman näitä hankittuja lisäpiirteitä.
En ole ihan vielä selvillä omista ajatuksistani, mutta tunnistan nyt jo sen että sillä liialla ahkeroinnilla, kiltteydellä ja täydellisen työnteon tavoittelulla yritän piilottaa jotain epävarmuuksiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Keväällä olin useamman kerran pois töistä kun ihmettelin noita kuumeiluita ja vatsaoireita, oksentelin jne. Luulin niitä vatsataudiksi, flunssaksi yms, mutta nyt olen miettinyt että olikohan se sitten psyykkistä kun olin jo tosi stressaantunut. Vasta nyt viime päivinä olen alkanut miettiä tätä ja tunnistaa tätä kuviota.."
Entäpä jos ne ei edes liity stressiin vaan ihan siihen, että kun käyt töissä, altistut suuremmalle määrälle kaikenlaisia pöpöjä kuin työttömänä? Jos sulla vaan on ihan fyysisesti heikonpuoleinen vastustuskyky?
No voi olla näinkin. Kuitenkin mulla on töissä aika paljon oireita, jotka viittaa ehkä ahdistukseen (maha sekaisin, kuvottaa yms).
Ap
Etkö voi vaan antaa niiden oireiden olla ja tehdä silti töitä? Itselläni on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö joten sekä psyykkinen ahdistuksentunne, paniikkikohtaukset että nuo fyysiset ahdistusoireet on tuttuja. En silti ole ikinä ollut näiden takia pois töistä, enkä mieti niitä. Oireita tulee ja menee, mutta niihin on jo tottunut, ja ne jaksaa helpommin kun niihin ei keskity vaan ajattelee muita asioita (esm. sitä työtä).
Yksi juttu kiinnitti myös huomion aloituksestasi: sanoit ajattelevasi töitä kotona. Tästä tavasta on ihan mahdollista opetella eroon ja se voi helpottaa paljon. Jos tiedostaa ajattelunsa hyvin, voi ihan heti vaan alkaa päättää, että aina kun se työssä olevien ihmisten, töiden tms vatvonta meinaa alkaa päässä, niin lopettaa sen ja ajattelee jotain muuta. Ja jos ei vielä tiedosta kovin hyvin pyörittelyjään ennen kuin se on niin pitkällä että ahdistaa, niin mindfulness-harjoituksista voi olla tähän apua.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinuna kävisin elävän ja kuivan veren analyysissä. Siinä saa poissuljettua monta terveysongelmaa tai sitten löydettyä useita, jotka voivat aiheuttaa oireita (vuotava suoli, hiivasyndrooma, raudanpuuteanemia tai muut punasoluongelmat, puuttuvat/nukkuvat valkosolut jne.).
Olin itse valmis irtisanoutumaan, ajattelin tekeväni sen parin kuukauden sisällä, ellen saa oloa helpottumaan. Olin ravannut lähes kymmenen eri lääkärin luona ja oli otettu useita labroja. Apu löytyi vasta "huuhaa"-puolelta ja tällä hetkellä en harkitse lopettavani työskentelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon samanlainen,sillä erotuksella että en ole koskaan pois😳Menen kipeänäkin koska en vaan kehtaa soittaa töihin etten tule😔Töissä annan kaikkeni ja kotona vaan nukun ja mietin,että en halua töihin..olen kokeillut eri työpaikkoja ja koulutuksia ja aina sama juttu..haen ja innostun ja sitten jäljelle jää vain ahdistus.Nytkin olen onnellinen kun määrä-aikainen sopimus loppuu,vakituinen työ olisi kauhistus ja en tiedä kykenisinkö millään ajatukseen että pitäisi olla loppu elämä töissä.Nyt ootan vaan että sopimus loppuu ja en todellakaan hae hetkeen taas mihinkään.En pysty nukkumaan,mietin vapailla koko ajan työtä enkä nauti mistään vaikka oon yrittänyt tehdä kivoja juttuja..
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Olen asiakaspalvelutehtävissä ja joka aamu jännitän töihin menoa. Työpäivän päätyttyä olen aivan rättipoikki ja makaan sohvalla tekemättä mitään. Töissä en tunne itseäni kotoisaksi ja olen aika paljon yksikseni, kun muut jaksavat keskustella toistensa kanssa jatkuvalla syötöllä.
Mä olen nähnyt tuon kuvion useamman kerran. Varoitan, että jos sulla jatkuu tuo ahdistus ja esim. työn hektisyys lisääntyy, niin sun pitää olla tosi tarkkana tuon ahdistuksen kanssa.
Tiedän parikin tapausta aspatyöstä, jossa tilanne johti lopulta pahoihin paniikkikohtauksiin, kun ahdistus ja työn rasitus vain kasvoi ja kasvoi ja sille ei tehty mitään. Pidä huoli itsestäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi ennen lomaa niin, että odotin lomamatkaa tosi paljon. Siis todella paljon. Se auttoi toki jaksamaan, mutta lopulta stressasin itseni ihan piippuun tuosta ulkomaanmatkasta ja oksentelin edellisenä iltana! Asetan siis näille kivoille jutuille kohtuuttomia vaatimuksia. Ennen harrastin tanssia ja jos en selän takia päässytkään tanssitunnille, koko päivä tuntui "romahtavan". Otan siis arjen pienetkin pettymykset tosi raskaasti
Onnen hetkiä, no niitä en saa kauheasti mistään. Työt meinaa pyöriä päässä koko ajan. En ymmärrä miksi, en oo mikään lakimies tai mikään sellainen joka vois työt ottaa kotiin. Eikä ole sellaisia pitkäkestoista ongelmanratkaisuakaan työssä, että voisi kotona pohtia ratkaisua.
Olen myöskin ylitunnollinen. Olen työssäni aika nopea. Huomasin sen aika pian ja olenkin alkanut hidastamaan töissä tahtia, en ole saanut huomauttelua tai mitään tällaista. Mitä enemmän "sluibaan" sitä huonompi omatunto mulle tulee ja sitä enemmän jää aikaa pohtia "paljonko kello? joko pääsee kotiin? pitääkö jatkaa töitä? näkeekö joku, että luen in private-selauksella vauvapalstaa?!!" -tyylisiä juttuja. Jos taas teen intensiivisesti ja reippaasti, saan tosi paljon aikaiseksi mutta olen entistä enemmän puhki. Saatan saada esim.päänsäryn liiallisesta työtahdista jos vedän tosi kovaa tahtia.
Ap
Kokeile säännöllistä luonnossa liikkumista vapaa aikana. Voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi ennen lomaa niin, että odotin lomamatkaa tosi paljon. Siis todella paljon. Se auttoi toki jaksamaan, mutta lopulta stressasin itseni ihan piippuun tuosta ulkomaanmatkasta ja oksentelin edellisenä iltana! Asetan siis näille kivoille jutuille kohtuuttomia vaatimuksia. Ennen harrastin tanssia ja jos en selän takia päässytkään tanssitunnille, koko päivä tuntui "romahtavan". Otan siis arjen pienetkin pettymykset tosi raskaasti
Onnen hetkiä, no niitä en saa kauheasti mistään. Työt meinaa pyöriä päässä koko ajan. En ymmärrä miksi, en oo mikään lakimies tai mikään sellainen joka vois työt ottaa kotiin. Eikä ole sellaisia pitkäkestoista ongelmanratkaisuakaan työssä, että voisi kotona pohtia ratkaisua.
Olen myöskin ylitunnollinen. Olen työssäni aika nopea. Huomasin sen aika pian ja olenkin alkanut hidastamaan töissä tahtia, en ole saanut huomauttelua tai mitään tällaista. Mitä enemmän "sluibaan" sitä huonompi omatunto mulle tulee ja sitä enemmän jää aikaa pohtia "paljonko kello? joko pääsee kotiin? pitääkö jatkaa töitä? näkeekö joku, että luen in private-selauksella vauvapalstaa?!!" -tyylisiä juttuja. Jos taas teen intensiivisesti ja reippaasti, saan tosi paljon aikaiseksi mutta olen entistä enemmän puhki. Saatan saada esim.päänsäryn liiallisesta työtahdista jos vedän tosi kovaa tahtia.
Ap
En tiedä näistä asioista paljon, mutta kyllä tuo nyt kuulostaa ahdistuksen aiheuttamalta ja ehkä lääkitys siihen+ asioiden purkaminen juttelemalla olisi ihan paikallaan. Onneksi olet saamassa apua . :)
Jos oot nyt sairaslomalla, niin voisit ehkä mennä kirjastoon ja etsiä sieltä muutaman kirjan joissa käsitellään ahdistusta. Niissä on usein pieniä tehtäviäkin, joita voi itsekseen tehdä. Joku toinen täällä voisi osata antaa suosituksiakin ja kannattaa varmasti kysyä siltä psykologiltakin vinkkejä hyvistä kirjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kuin ap, mutta sillä erotuksella, että yhdessä työpaikassa voin hyvin, viihdyin hyvin ja jaksoin hyvin enkä uupunut ja ahdistunut. Harmi vain, että se oli määräaikainen ja loppui. Minulla on aina ollut töitä kyllä, mutta muissa työpaikoissa olen sairastunut uupumukseen ja ahdistukseen. Tuossa yhdessä vaan oli sellainen harvinainen juttu, että siellä minua arvostettiin ja sain itse vaikuttaa moneen asiaan omassa työssäni ja sen työpaikan asioissa, siellä oli siksi hyvä olla.
Tutun kuuloista.
Olen huomannut itsessäni samoja piirteitä mitä monet kirjoittajat; tunnollinen, ahkera, nopea, tarkka ja ylivastuuntuntoinen.
Olen aina tuntosarvet pystyssä ja varuillani, ettei vaan kukaan hyeena pääse hyökkäämään kimppuuni. Yritän viedä mahdollisimman vähän tilaa, teen kaikkeni ettei minusta ole mitään haittaa muille ihmisille. Seison päälläni ja vaikka aidan seiväs perseessä, ettei vaan kukaan pääsisi motkottamaan, arvostelemaan, nalkuttamaan, nolaamaan tai räyhäämään minulle yhtään MISTÄÄN.
Minua uuvuttaa jo se että samassa tilassa on joku muu ihminen. En pysty normaalien ihmisten tavoin, sulkemaan ärsykkeitä pois ja estämään niiden pääsyä aivojeni syövereihin (hälytyskeskuksiin..taistele tai pakene kytkimen läheisyyteen)
Kaikki äänet, eleet, liikkeet, yskäisyt, tuhahdukset, hengityksen rytmit, silmien muljautukset, äänen sävyt ja sanavalinnat menevät väkisinkin prosessoitaviksi aivojeni viallisuuden (suodattimen puuttumisen) vuoksi.
En voi tälle mitään. Ei auta jos sanoo, että älä välitä, anna olla.
Pidän kaikenlaisesta työnteosta, puuhastelusta, aikaan saamisesta ja flow tilaan uppoutumisesta.
Itse työ ei koskaan uuvuta ja väsytä minua. EI KOSKAAN. Vaikka tulisi hiki ja syke nousisi 180:een.
Uupumisen saa aina aikaan sosiaalisuus.
Olen tullut siihen tulokseen, etten enää koskaan mene mihinkään töihin, joissa on muita työntekijöitä tai pomo joka seuraa vieressä.
Asiakkaat eivät uuvuta minua. Hehän ovat siinä vain hetken aikaa ja asiakaspalvelu tilanne on ohimenevä ja helppo. Nautin jopa asiakaspalvelusta.
Kaltaisilleni viallisille luuseri vammaisille sopiikin työksi joku missä saa tehdä asioita omalla tavallaan, omassa rauhassaan, ilman kenenkään toisen uuvuttavaa läsnäoloa.
Paskakuski, yrittäjä, kirjailija tai joku tutkija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Olen asiakaspalvelutehtävissä ja joka aamu jännitän töihin menoa. Työpäivän päätyttyä olen aivan rättipoikki ja makaan sohvalla tekemättä mitään. Töissä en tunne itseäni kotoisaksi ja olen aika paljon yksikseni, kun muut jaksavat keskustella toistensa kanssa jatkuvalla syötöllä.
Mä olen nähnyt tuon kuvion useamman kerran. Varoitan, että jos sulla jatkuu tuo ahdistus ja esim. työn hektisyys lisääntyy, niin sun pitää olla tosi tarkkana tuon ahdistuksen kanssa.
Tiedän parikin tapausta aspatyöstä, jossa tilanne johti lopulta pahoihin paniikkikohtauksiin, kun ahdistus ja työn rasitus vain kasvoi ja kasvoi ja sille ei tehty mitään. Pidä huoli itsestäsi!
No jaa, paljon on myös meitä jotka on jännittäneet joka hemmetin aamu ja jotka työ imee kuiviin, mutta jaksamme silti vuosikymmenestä toiseen. Itse olen jo 43 ja siis ollut aika kauan työelämässä. Aina se on samaa ahdistusta, pelkoa ja stressiä ollut. Ei ole pahentunut eikä helpottanut. Tiedän jo jaksavani eläkeikään asti, kun olen tähänkin asti jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Olen asiakaspalvelutehtävissä ja joka aamu jännitän töihin menoa. Työpäivän päätyttyä olen aivan rättipoikki ja makaan sohvalla tekemättä mitään. Töissä en tunne itseäni kotoisaksi ja olen aika paljon yksikseni, kun muut jaksavat keskustella toistensa kanssa jatkuvalla syötöllä.
Mä olen nähnyt tuon kuvion useamman kerran. Varoitan, että jos sulla jatkuu tuo ahdistus ja esim. työn hektisyys lisääntyy, niin sun pitää olla tosi tarkkana tuon ahdistuksen kanssa.
Tiedän parikin tapausta aspatyöstä, jossa tilanne johti lopulta pahoihin paniikkikohtauksiin, kun ahdistus ja työn rasitus vain kasvoi ja kasvoi ja sille ei tehty mitään. Pidä huoli itsestäsi!
No jaa, paljon on myös meitä jotka on jännittäneet joka hemmetin aamu ja jotka työ imee kuiviin, mutta jaksamme silti vuosikymmenestä toiseen. Itse olen jo 43 ja siis ollut aika kauan työelämässä. Aina se on samaa ahdistusta, pelkoa ja stressiä ollut. Ei ole pahentunut eikä helpottanut. Tiedän jo jaksavani eläkeikään asti, kun olen tähänkin asti jaksanut.
Minä olen saman ikäinen ja valitettavasti en ole yhtä optimistinen. Ehkä siksi, että minulla mahtuu näihin 20 vuoteen huonompia ja parempia aikoja. Olen siis kiitollinen jokaisesta vuodesta, jonka olen saanut tehdä töitä, mutta pelkään sen päättyvän jossain vaiheessa. Ei pitäisi kantaa huolta etukäteen, mutta vaikea olla ajattelematta asiaa kun viimeiset vuodet ovat olleet jaksamisen kannalta aika pahoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Olen asiakaspalvelutehtävissä ja joka aamu jännitän töihin menoa. Työpäivän päätyttyä olen aivan rättipoikki ja makaan sohvalla tekemättä mitään. Töissä en tunne itseäni kotoisaksi ja olen aika paljon yksikseni, kun muut jaksavat keskustella toistensa kanssa jatkuvalla syötöllä.
Mä olen nähnyt tuon kuvion useamman kerran. Varoitan, että jos sulla jatkuu tuo ahdistus ja esim. työn hektisyys lisääntyy, niin sun pitää olla tosi tarkkana tuon ahdistuksen kanssa.
Tiedän parikin tapausta aspatyöstä, jossa tilanne johti lopulta pahoihin paniikkikohtauksiin, kun ahdistus ja työn rasitus vain kasvoi ja kasvoi ja sille ei tehty mitään. Pidä huoli itsestäsi!
No jaa, paljon on myös meitä jotka on jännittäneet joka hemmetin aamu ja jotka työ imee kuiviin, mutta jaksamme silti vuosikymmenestä toiseen. Itse olen jo 43 ja siis ollut aika kauan työelämässä. Aina se on samaa ahdistusta, pelkoa ja stressiä ollut. Ei ole pahentunut eikä helpottanut. Tiedän jo jaksavani eläkeikään asti, kun olen tähänkin asti jaksanut.
Kuule, niin ajatteli sekin joka hetken päästä oli työpaikan kahvihuoneen lattialla istumassa täristen ja hoki ettei saa henkeä. Mikä sitten on kenelläkin se viimeinen korsi joka katkaisee kamelin selän, sitä on vaikea tietää. Toivon että sulle ei niin käy ja pärjäät eläkkeelle asti.
Sun työ kuulostaa hyvältä, missä olet töissä, mitä teet ap?
Itse en jaksa omaa työtäni, työaikoja, enkä oikein mitään siinä.
Alue: Aihe vapaa
Ap, sinuna kävisin elävän ja kuivan veren analyysissä. Siinä saa poissuljettua monta terveysongelmaa tai sitten löydettyä useita, jotka voivat aiheuttaa oireita (vuotava suoli, hiivasyndrooma, raudanpuuteanemia tai muut punasoluongelmat, puuttuvat/nukkuvat valkosolut jne.).