Mies huomautti lihomisestani, "uhkasin" avioerolla.
Siis sanoin että on hänestä itsestään kiinni, jos haluaa hoikan vaimon: avioero ja uusi vaimo.
En saa laihduttettua, vaikka haluaisin ja olisin onnellisempi. Itsekuri ei riitä. JOKA PÄIVÄ aloitan laihdutuksen joka kestää sen 4-6 tuntia.. Menee hermot jossakin asiassa (esim. taapero piilottanut kengät yms. kun pitäisi lähteä nopsaaulos, lapset tappelee/kiukuttelee,) niin dieetti tyssää. Tulee olo että miksi pitäisi vielä kärsiä, syömällä "paskaa" (=kevyesti) muutenkin elä on kärsimystä :D että pitää jostakin saada hyvä olo=ruoka ja herkut.
Jotenkin en osaa ajatella pitemmälle tästä päivästä. Olen kotihoidontuella ja koko ajan jääkaappi lähellä. Kun opiskelin ja olin töissä niin ylipainoa ei ollut. Nyt oikeastaan syön myös tylsyyteen. Mistä itsekuria??
Kommentit (81)
Lupaat vaan. Oot niin heikkoluontoinen ettet saa edes eroa aikaiseksi.
Ei millään pahalla.
Reilusti on ylipainoa minulla, miehellä ei. Sinänsä ei haittaisi vaikka mies hakisi eroa, mitäpä sitä jäädä epämiellyttävään suhteeseen. Ei varmaan uskalla erota, jos ei saakaan heti panopuuta. Ja onhan vaimon kanssa helppo, kun pääsee valmiiseen ruokapöytään, puhtaat vaatteet ilmestyy kaappiin ja saa olla lasten kanssa saman katon alla.
just joo mies varmaa ajattelee sun terveyttäs. kokeileppa esim vaihtaa vehnä täysjyvään muutos ei ole iso. myös monet terveelliset ruuat on ihan hyviä. itsekkin yritän itsekuria löytää laihduttamiseen
No jos vaan sulle kertynyt ylipainoa, niin nyt sitä itsekuria. Terveellisestäkin ruoasta saa hyvää ja maistuvaa näkemättä paljoa vaivaa. Ja erolla ei kuulu uhkailla missään tilanteessa.
Munkin mies huomautti lihomisestani, ja patisti liikkumaan. Tämä on kyllä molemmin puolin, hän on lihonnut paljon enemmän, ja päätti itse tehdä elämäntaparemontin, ja kannusti mut mukaan. Laihtunut en vielä ole, mutta käyn sentään salilla 4krt viikossa, ja alkanut syömään enemmän kasviksia. Eiköhän se ajan kanssa sitten ala toimimaan, kun en kuitenkaan ole ylipainoinen (165/65, mieheni 185/95).
Laihduttaminen on vaikeaa, ja siksi en siihen suoraan lähdekään. Kunhan lisäsin liikuntaa sohvaperunana olon sijaan, ja aloin tekemään enemmän paljon kasviksia sisältäviä ruokia. Helpompi hitaasti muuttaa ajatusmaailmaa, kuin alkaa kertaheitolla vain laihduttamaan (josta yleensä lihoo äkkiä takaisin, kun sen laihduttamisen lopettaa)
Josko kävisit ravintoterapeutilla saamassa ohjeita järkevään laihdutukseen. Oletko sokerikoukussa vai syötkö liikaa oikeaa ruokaa?
Joudutko heräämään öisin? Onko painonnousu edelleen käynnissä?
No yritä nyt ne pahimmat herkut edes karsia. Ja, sä pystyisit kyllä laihtumaan, ongelma on se ettet halua. Jos sun on saatava hyvä olo jostain, kokeile kunnon treeniä. On varmasti hyvä mieli ja parempi olo. Yritä muuttaa sitä, että saisit sen hyvän olon herkkujen sijaan liikunnasta.
Mieti niitä lapsiasi, millaisen esimerkin tahdot heille antaa? Karkkipäivä/cheat day itsellesikin, muuten annoskoko kuntoon. Jos ruoka on liian rakasta, niin sitten alat tylsyyteen syömisen sijaan liikkua tylsyyteen ja pidät viikossa aluksi pari karkkipäivää, josta lähaet sithen vähentämään.
Ajattele myös lapsia, terve äiti on parempi äiti.Ei tarvitse olla xs kokoa,mutta liikunta ja terveellinen ruoka kyllä tekee hyvää.On sitä hyvääkin terveellistä ruokaa.
itse sanoin muijalle jo 2kk jälkeen ettå kumpikaan ei sityen lihoa. Kumpikaan ei ole lihonnut
Se mies ja lapsetkin ne ap tylsyyttä ja stressiä tuo eli ero ja lapset viikko-viikko.
Vierailija kirjoitti:
Lupaat vaan. Oot niin heikkoluontoinen ettet saa edes eroa aikaiseksi.
Ei millään pahalla.
Ja sä et osaa edes lukea :D Kummankohan ap tuossa halusi sen eron ottavan, kumpi oli se tyytymätön marisija???
Hyvä p, ainoa oikea vastaus noin epäkannustavalle ja epäkiitolliselle äijälle!
Et sinä tarvitse itsekuria, vaan oikeata asennetta ruokaan. Ns. kevyellä ja vähäkalorisella ruualla on vaikea laihtua, koska nälkä ja mieliteot on kaiken aikaa läsnä. Koita panostaa siihen, että ruoka on maistuvaa ja ravitsevaa. Silloin ei tee mieli mässyttää ylimääräistä, joten sitä itsekuria ei tarvita.
Tiedän kyllä miten laihdutaan, jokainen ylipainoinen tietää. Ei vaan riitä s e itsekuri. Jossakin vaiheessa päivää tulee angsti että "ihan sama miltä näyttää, kun en edes käy missään/kuolee sitä lopulta kumminkin"
Sokerin himo on kyllä ihan ylitsepääsemätön, jotain makeaa pitää ruuan päälle saada. Jos tiedän että pääsen nukkumaan päiväunet, niin syön aivan överisti hiilaria esim. 6 isoa perunaa kastikkeella ja joku makea herkku päälle. Hirvittävä väsymys iskee päälle ja nukahtaa helposti.
Jos normipäivä niin pyrin välttämään "väsymys syömistä".
Tässäkin tapauksessa, kuten niin monessa muussa, ongelma on muualla kuin ruuassa. Päässä. Tosi hyvin ap huomioit noita iksi syön-asioita, kuten tylsyys jne. Uskon että pääset hyvään lopputulokseen kun annat itsellesi aikaa. lapset kasvavat ja sitten on taas aikaa itselle.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä miten laihdutaan, jokainen ylipainoinen tietää. Ei vaan riitä s e itsekuri. Jossakin vaiheessa päivää tulee angsti että "ihan sama miltä näyttää, kun en edes käy missään/kuolee sitä lopulta kumminkin"
Sokerin himo on kyllä ihan ylitsepääsemätön, jotain makeaa pitää ruuan päälle saada. Jos tiedän että pääsen nukkumaan päiväunet, niin syön aivan överisti hiilaria esim. 6 isoa perunaa kastikkeella ja joku makea herkku päälle. Hirvittävä väsymys iskee päälle ja nukahtaa helposti.
Jos normipäivä niin pyrin välttämään "väsymys syömistä".
Sanoisin, että harva ylipainoinen tietää, miten laihdutetaan. Suurin osa yrittää syödä mahdollisimman vähän mahdollisimman vähäkalorista ja ravinnotonta ruokaa. Sitten kun iskee mieliteot, niin syytetään huonoa itsekuria, vaikka vika löytyy syödystä ruuasta.
Älä osta herkkuja kotiin.Jos ostat,annat luvan jo silloin itsellesi ahmia niitä kun tulee "huono hetki."
Ole 3kk ilman sokeria ja katso millainen olo sitten on. Veikkaan ettet palaa enää koskaan samoihin tapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä miten laihdutaan, jokainen ylipainoinen tietää. Ei vaan riitä s e itsekuri. Jossakin vaiheessa päivää tulee angsti että "ihan sama miltä näyttää, kun en edes käy missään/kuolee sitä lopulta kumminkin"
Sokerin himo on kyllä ihan ylitsepääsemätön, jotain makeaa pitää ruuan päälle saada. Jos tiedän että pääsen nukkumaan päiväunet, niin syön aivan överisti hiilaria esim. 6 isoa perunaa kastikkeella ja joku makea herkku päälle. Hirvittävä väsymys iskee päälle ja nukahtaa helposti.
Jos normipäivä niin pyrin välttämään "väsymys syömistä".
Kuulostaa, että suolistosi candida on päässyt villiintymään ja kasvanut li i an suureksi. Se myös keskustelee suoraan aivojesi kanssa ja lähettää vahvan pyynnön itseään ruokkivasta ravinnosta (sokeri, vehnä ja prosessoidut ruuat).
Tilanne pahenee ja pahenee, ellet nitistä sitä. Alat olla aamuisin aivan pökertynyt ja lihot ja pöhötyt lisää ja lisää, aivosi alkavat olla sumussa eivätkä ravinteet imeydy.
Minkä kokoinen sitten olet? Mies on varmaan itse ei-ylipainoinen...?