Lue keskustelun säännöt.
Mies huomautti lihomisestani, "uhkasin" avioerolla.
19.07.2017 |
Siis sanoin että on hänestä itsestään kiinni, jos haluaa hoikan vaimon: avioero ja uusi vaimo.
En saa laihduttettua, vaikka haluaisin ja olisin onnellisempi. Itsekuri ei riitä. JOKA PÄIVÄ aloitan laihdutuksen joka kestää sen 4-6 tuntia.. Menee hermot jossakin asiassa (esim. taapero piilottanut kengät yms. kun pitäisi lähteä nopsaaulos, lapset tappelee/kiukuttelee,) niin dieetti tyssää. Tulee olo että miksi pitäisi vielä kärsiä, syömällä "paskaa" (=kevyesti) muutenkin elä on kärsimystä :D että pitää jostakin saada hyvä olo=ruoka ja herkut.
Jotenkin en osaa ajatella pitemmälle tästä päivästä. Olen kotihoidontuella ja koko ajan jääkaappi lähellä. Kun opiskelin ja olin töissä niin ylipainoa ei ollut. Nyt oikeastaan syön myös tylsyyteen. Mistä itsekuria??
Kommentit (81)
Minä löysin itsekuria kivusta, mutta piti pyytää toinen tuottamaan sitä, sillä itellä ei riittänyt kantti tuottaa sitä tarpeeksi. Nyt olen taas pikku hiljaa lipsumassa, niin taitaa kohta olla aika pyytää lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauppaan 100 metriä,päivttäin viimeistään illalla olen jollakin "pitää ostaa maitoa/leipää"tekosyyllä siellä ja lähtee suklaata mukaan.-ap-
Vierailija kirjoitti:
Kauppaan 100 metriä,päivttäin viimeistään illalla olen jollakin "pitää ostaa maitoa/leipää"tekosyyllä siellä ja lähtee suklaata mukaan.-ap-
Noh, ohjeita on ainakin annettu.
Jos on paljon ylipainoa niin ei tarvitse kun jättää kaikki ylimääräset herkut pois ja syödä normaalia hyvää ruokaa, ei tarvii heti pomppaa sinne tosi terveellisiin ruokiin.
Mulle mies sanoi 10vuotta ettei haittaa vaikka olen läski. No siinä sitten herkuttelin ja paisuin lisää koko ajan kerta ei haitannut. No taisi haitata sittenkin. Kun oli reilusti sairaalloisen lihavuuden puolella eipä mies enää kehunut mua koskaan, ei halunnut ja koneen sivuhistoriasta alkoi löytyä perseitä.
Laihdutin 40kg ja nyt taas oon saanut niitä kehujakin ulkonäöstä. Mutta jotain jäi silti tuonne mieleen.. mun neuvoni on että pysäytä se lihominen heti alkuunsa. Helpompi muutama kilo kuin 50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se elämä kotona on noin kurjaa, niin eikö oikea ratkaisu olisi hakea töitä? Saisit rytmitystä päivään jolloin itsekuriakin olisi helpompi löytää. Parempi sille lapselle on tarhassa, kuin kotona sellaisen äidin kanssa joka inhoaa elämäänsä. Sitäpaitsi tuskin sinä kuitenkaan voit kotiin jäädä jos mies häipyy. Nyt prioriteetit kuntoon.
Lähtisin sun sijassa muokkaamaan arjen stressitekijöitä, kun unenpuutetta. Liian stressaavassa arjessa painonpudotus on erittäin vaikeaa. Hae apua painonpudotukseen osaavalta personal trainerilta, kunhan olet itse työstänyt painoasiaa ja nykyistä elämäntyyliäsi.. mihin muuhun tarpeeseen syöt kuin nälkään ja miksi haluat laihtua. Mies mukaan kotitöihin. Käytä vapautunut aika lepäämiseen/nukkumiseen ja liikuntaharrastukseen, josta nautit.Liikunta ei ole tehokas laihdutuskeino, mutta nostaa mielialaa jne. sen hyödyt tuntee heti. Lisää proteiinia ja kasviksia ruokavalioon ja karsi sokeria ja liiallista rasvaa. Ota käyttöön säännölliset ruoka-ajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei halua laihtua, niin ei siinä mitkään vinkit auta. Ja apn puolisolla on ihan hyvä syy erota, koska tuollainen "uhalla" itsensä lihottaminen on verrattavissa esim alkoholismiin. Ei kenenkään tarvitse vain katsoa vierestä, kun toinen tuhoaa terveytensä. Muutenkaan liitto ei kovin onnelliselta vaikuta, jos toiselle on luokkaa ihan sama erotaanko vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Kauppaan 100 metriä,päivttäin viimeistään illalla olen jollakin "pitää ostaa maitoa/leipää"tekosyyllä siellä ja lähtee suklaata mukaan.-ap-
Mulla oli sama ongelma, mutta ratkaisin sen siirtymällä käyttämään pankkikortin sijasta käteistä rahaa. Euroa pienemmät rahat laitan kotona kolikkopurkkiin. Jos illalla pitää lähteä hakemaan maitoa tai leipää, otan kolikkopurkista sen verran rahaa mukaani, että se riittää vain maitoon tai leipään, mutta ei mihinkään muuhun. Muutenkin kauppalasku pieneni, kun suunnitteli etukäteen ostoksensa ja otti mukaansa vain sen verran rahaa kuin niihin tarvitsi. Jäi heräteostokset tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle mies sanoi 10vuotta ettei haittaa vaikka olen läski. No siinä sitten herkuttelin ja paisuin lisää koko ajan kerta ei haitannut. No taisi haitata sittenkin. Kun oli reilusti sairaalloisen lihavuuden puolella eipä mies enää kehunut mua koskaan, ei halunnut ja koneen sivuhistoriasta alkoi löytyä perseitä.
Laihdutin 40kg ja nyt taas oon saanut niitä kehujakin ulkonäöstä. Mutta jotain jäi silti tuonne mieleen.. mun neuvoni on että pysäytä se lihominen heti alkuunsa. Helpompi muutama kilo kuin 50.
Siis eivätkö omat aivosi sanoneet mitään?
Vierailija kirjoitti:
Reilusti on ylipainoa minulla, miehellä ei. Sinänsä ei haittaisi vaikka mies hakisi eroa, mitäpä sitä jäädä epämiellyttävään suhteeseen. Ei varmaan uskalla erota, jos ei saakaan heti panopuuta. Ja onhan vaimon kanssa helppo, kun pääsee valmiiseen ruokapöytään, puhtaat vaatteet ilmestyy kaappiin ja saa olla lasten kanssa saman katon alla.
Todennäköisesti mies huomaa erouhkailustasi että hän on yhdentekevä sinulle ja ryhtyy henkisesti varautumaan eroon. Ainakin minä tekisin niin jos vaimo uhkaisi erolla. Meillä tosin ei tuollaisia riitoja ole, enkä arvostele vaimoni ulkonäköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän AP:ta täysin. Mulla on myös samanlaista. Elämäntilanne on ollut pitemmän aikaa hyvin stressaavaa, on masennusta, työuupumusta, stressiä. Siksi syön.
Se on hemmetti vie ainoa lohtu, se on käsittämätön tunne kun ottaa jotain ruokaa (siis ihan tavallista ruokaa vaan, ei välttämättä herkkuja) ja lappaa menemään niin tulee hyvä fiilis.
Tähän monet tulee sanomaan, että v*ttu mitä tekosyitä syödä. Mulle on ihan sama mitä joku muu on mieltä. Ei se ole sen kummempi tekosyy tai syy kuin muukaan. Ehkä olen sitten heikompi ihminen kuin te monet muut, mutta tekeekö se minusta huonon ihmisen? Ei.
Liikun paljon ja syön pääpiirteittäin kasvispainotteisesti, mutta välillä, kun tulee niitä "v*ttu tästä elämästä ei tuu s*atana mitään !!!", niin saatan keittää pastaa ja tehdä tonnikalakastikkeen ja syön niin paljon kuin jaksan. Tai teen pizzaa tai jotain muuta joka ei ole niin terveellistä.
Tai käyn ostamassa megapussin sipsejä ja syön sen siltä istumalta. Suklaata toki myös. Vois jätskiäkin ostaa. Keksipakettikin on hemmetin hyvä idea.
No mahdottomia en kykene minäkään syömään, eikä tää napostelu ja mahan ahtaaminen täyteen ruokaa ole joka päiväistä, mutta kuitenkin aivan liian usein toistuvaa.
Joskus on myös että jää herkuttelu päälle, eli monta päivää putkeen syön sipsejä, suklaata jne. Sitten tuleekin jo ällö olo ja maha kovana ja turvonnu.
Tämmöstä tämä on. Itsehillintäähän se kaipaa ja jotain iloa pitäs koittaa elämästä löytää, jotain, millä korvata tuo mässäileminen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:ta täysin. Mulla on myös samanlaista. Elämäntilanne on ollut pitemmän aikaa hyvin stressaavaa, on masennusta, työuupumusta, stressiä. Siksi syön.
Se on hemmetti vie ainoa lohtu, se on käsittämätön tunne kun ottaa jotain ruokaa (siis ihan tavallista ruokaa vaan, ei välttämättä herkkuja) ja lappaa menemään niin tulee hyvä fiilis.
Tähän monet tulee sanomaan, että v*ttu mitä tekosyitä syödä. Mulle on ihan sama mitä joku muu on mieltä. Ei se ole sen kummempi tekosyy tai syy kuin muukaan. Ehkä olen sitten heikompi ihminen kuin te monet muut, mutta tekeekö se minusta huonon ihmisen? Ei.
Liikun paljon ja syön pääpiirteittäin kasvispainotteisesti, mutta välillä, kun tulee niitä "v*ttu tästä elämästä ei tuu s*atana mitään !!!", niin saatan keittää pastaa ja tehdä tonnikalakastikkeen ja syön niin paljon kuin jaksan. Tai teen pizzaa tai jotain muuta joka ei ole niin terveellistä.
Tai käyn ostamassa megapussin sipsejä ja syön sen siltä istumalta. Suklaata toki myös. Vois jätskiäkin ostaa. Keksipakettikin on hemmetin hyvä idea.
No mahdottomia en kykene minäkään syömään, eikä tää napostelu ja mahan ahtaaminen täyteen ruokaa ole joka päiväistä, mutta kuitenkin aivan liian usein toistuvaa.
Joskus on myös että jää herkuttelu päälle, eli monta päivää putkeen syön sipsejä, suklaata jne. Sitten tuleekin jo ällö olo ja maha kovana ja turvonnu.
Tämmöstä tämä on. Itsehillintäähän se kaipaa ja jotain iloa pitäs koittaa elämästä löytää, jotain, millä korvata tuo mässäileminen.
En ole ylensyömäri, mutta paino-ongelmainen kuitenkin (85 kg). Aloin huomata, että ruuilla on tosi paljon vaikutusta mielialoihin. Joo, siinä itse syödessä voi olla hyvä olo, mutta sen jälkeen mielialat heittelevät ja etenkin sokeria syötyä tuli jotenkin ahdistavaa tai masentavaa olotilaa. Olen nyt pari kuukautta syönyt tietoisesti terveellisesti ja pahimmat mieliteot ovat toistaiseksi jääneet parin ensimmäisen päivän vierotusoireisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokerikoukusta irti parin viikon alakarppauksella. Sitten jatkat tavallisella ruoalla, mutta jätä sokeri ja valkoiset jauhot pois. Muista proteiini, äläkä hitossa yritä laihduttaa vähärasvaisella ruoalla. Miehen velvoitat liikkumaan kanssasi, ettei sinun tarvi olla yksin muutoksesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:ta täysin. Mulla on myös samanlaista. Elämäntilanne on ollut pitemmän aikaa hyvin stressaavaa, on masennusta, työuupumusta, stressiä. Siksi syön.
Se on hemmetti vie ainoa lohtu, se on käsittämätön tunne kun ottaa jotain ruokaa (siis ihan tavallista ruokaa vaan, ei välttämättä herkkuja) ja lappaa menemään niin tulee hyvä fiilis.
Tähän monet tulee sanomaan, että v*ttu mitä tekosyitä syödä. Mulle on ihan sama mitä joku muu on mieltä. Ei se ole sen kummempi tekosyy tai syy kuin muukaan. Ehkä olen sitten heikompi ihminen kuin te monet muut, mutta tekeekö se minusta huonon ihmisen? Ei.
Liikun paljon ja syön pääpiirteittäin kasvispainotteisesti, mutta välillä, kun tulee niitä "v*ttu tästä elämästä ei tuu s*atana mitään !!!", niin saatan keittää pastaa ja tehdä tonnikalakastikkeen ja syön niin paljon kuin jaksan. Tai teen pizzaa tai jotain muuta joka ei ole niin terveellistä.
Tai käyn ostamassa megapussin sipsejä ja syön sen siltä istumalta. Suklaata toki myös. Vois jätskiäkin ostaa. Keksipakettikin on hemmetin hyvä idea.
No mahdottomia en kykene minäkään syömään, eikä tää napostelu ja mahan ahtaaminen täyteen ruokaa ole joka päiväistä, mutta kuitenkin aivan liian usein toistuvaa.
Joskus on myös että jää herkuttelu päälle, eli monta päivää putkeen syön sipsejä, suklaata jne. Sitten tuleekin jo ällö olo ja maha kovana ja turvonnu.
Tämmöstä tämä on. Itsehillintäähän se kaipaa ja jotain iloa pitäs koittaa elämästä löytää, jotain, millä korvata tuo mässäileminen.
Oot addikti, hae ihmeessä apua jos koet olevasi sen tarpeessa. Toi on täysin verrattavissa päihderiippuvuuteen, rahapeliaddiktioon yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:ta täysin. Mulla on myös samanlaista. Elämäntilanne on ollut pitemmän aikaa hyvin stressaavaa, on masennusta, työuupumusta, stressiä. Siksi syön.
Se on hemmetti vie ainoa lohtu, se on käsittämätön tunne kun ottaa jotain ruokaa (siis ihan tavallista ruokaa vaan, ei välttämättä herkkuja) ja lappaa menemään niin tulee hyvä fiilis.
Tähän monet tulee sanomaan, että v*ttu mitä tekosyitä syödä. Mulle on ihan sama mitä joku muu on mieltä. Ei se ole sen kummempi tekosyy tai syy kuin muukaan. Ehkä olen sitten heikompi ihminen kuin te monet muut, mutta tekeekö se minusta huonon ihmisen? Ei.
Liikun paljon ja syön pääpiirteittäin kasvispainotteisesti, mutta välillä, kun tulee niitä "v*ttu tästä elämästä ei tuu s*atana mitään !!!", niin saatan keittää pastaa ja tehdä tonnikalakastikkeen ja syön niin paljon kuin jaksan. Tai teen pizzaa tai jotain muuta joka ei ole niin terveellistä.
Tai käyn ostamassa megapussin sipsejä ja syön sen siltä istumalta. Suklaata toki myös. Vois jätskiäkin ostaa. Keksipakettikin on hemmetin hyvä idea.
No mahdottomia en kykene minäkään syömään, eikä tää napostelu ja mahan ahtaaminen täyteen ruokaa ole joka päiväistä, mutta kuitenkin aivan liian usein toistuvaa.
Joskus on myös että jää herkuttelu päälle, eli monta päivää putkeen syön sipsejä, suklaata jne. Sitten tuleekin jo ällö olo ja maha kovana ja turvonnu.
Tämmöstä tämä on. Itsehillintäähän se kaipaa ja jotain iloa pitäs koittaa elämästä löytää, jotain, millä korvata tuo mässäileminen.
Oot addikti, hae ihmeessä apua jos koet olevasi sen tarpeessa. Toi on täysin verrattavissa päihderiippuvuuteen, rahapeliaddiktioon yms.
Monelle riittää jo se, että tunnustaa asian olemassaolon. Se riittää antamaan motivaatiota muutokseen. Ne mieliteot eivät jatku ikuisesti, kun syö riittävästi tukevaa ja terveellistä ravintoa. Nälkää ei kannata nähdä.
Itsellä ei kotihoidon tuella ollut edes varaa syödä itseäni ylipainoiseksi. Ruuasta jos mistä on helppo säästää jos rahaa tarvitsee....
Ap itsekin sanoit että syöt tylsyyteen. Eli keksi tekemistä ja ota käyttöön ruoka-ajat! Eikä mitään itujen syömistä pelkästään vaan kunnon ruokaa sopiva annos ja sitten tekemään muuta.
Ei puhelinta/tietokonetta/televisiota kun syöt.
Vierailija kirjoitti:
just joo mies varmaa ajattelee sun terveyttäs. kokeileppa esim vaihtaa vehnä täysjyvään muutos ei ole iso. myös monet terveelliset ruuat on ihan hyviä. itsekkin yritän itsekuria löytää laihduttamiseen
No minä tulin kertomaan että jätä se vehnä kokonaan kaikkissa muodoissaan pois. Vaikka viikoksi, siinä ajassa huomaa jo olossa parannusta jos vehnä ei sovi sulle.
Se nostaa verensokeria enemmän kuin normaali sokeri. Täysjyvävehnän glykeeminen indeksi on 78, ajatelkaa. Tavallisen sokerin oli jotain yli 50.
Jatkuva verensokerin sahaaminen ylös alas aiheuttaa vyötärölihavuutta. Siihen liittyy oleellisena myös väsymys ja kikkuisuus varsinkin siinä vaiheessa kun sokerit kääntyy laskuun.
Ap kuullostaa minulta vielä jokin aika sitten. En pärjännyt ilman päiväunia ja olin kärsimätön, lyhytpinnainen ja kiukkuinen.
En usko ap että olet itsekuriton luuseri, kuten joku tossa vihjasi, syöt vaan itsellesi sopimatonta ja haitallista ruokaa.
Kadehdin niitä jotka pystyvät pitämään itsekurin koko elämän läpi. Itselläni paino jojoilee kun olen laihduttanut ja olo on hyvä pikkuhiljaa alkaa sokerin ja hiilarin himo yltyä. Syön muuten terveellisesti mutta liikaa leipää pastaa ja makeita. Tykkään niistä niin paljon. Syön sekä iloon että suruun. Nyt pitäisi saada 10kg pois, sen jälkeen olen suht noormaaleissa mitoissa. Eniten ottaa liikakilot päähän vaatekaupassa, miesten kanssa ei ole ongelmaa. Kadehdin myös kahta lapsuudenystävää jotka pysyvät hoikkina huolimatta lapsista ja siitä että eivät vahdi syömistään eikä juomistaan eivätkä erityisemmin edes harrasta liikuntaa. Jotkut vaan ovat tuollaisia.
Älä osta mitään herkkuja ja "huonoa" ruokaa. Kuluu muutama päivä/viikko ja pääset herkkuhimosta eroon. Huomattavasti helpompaa kun näitä tuotteita ei ole kaapissa houkuttelemassa.
Älä osta mitään makeaa. Ei karkkia, ei limua, ei mehua, ei sipsejä, ei jätskiä, ei pullaa jne. Jätä myös ne nollakalori/sokerittomat ostamatta. Älä huijaa itseäsi niillä.
Tee kauppareissua varten ostoslista ja ostat sen mukaan terveellistä ruokaa.