Mies huomautti lihomisestani, "uhkasin" avioerolla.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän AP:ta täysin. Mulla on myös samanlaista. Elämäntilanne on ollut pitemmän aikaa hyvin stressaavaa, on masennusta, työuupumusta, stressiä. Siksi syön.

Se on hemmetti vie ainoa lohtu, se on käsittämätön tunne kun ottaa jotain ruokaa (siis ihan tavallista ruokaa vaan, ei välttämättä herkkuja) ja lappaa menemään niin tulee hyvä fiilis.

Tähän monet tulee sanomaan, että v*ttu mitä tekosyitä syödä. Mulle on ihan sama mitä joku muu on mieltä. Ei se ole sen kummempi tekosyy tai syy kuin muukaan. Ehkä olen sitten heikompi ihminen kuin te monet muut, mutta tekeekö se minusta huonon ihmisen? Ei. 

Liikun paljon ja syön pääpiirteittäin kasvispainotteisesti, mutta välillä, kun tulee niitä "v*ttu tästä elämästä ei tuu s*atana mitään !!!", niin saatan keittää pastaa ja tehdä tonnikalakastikkeen ja syön niin paljon kuin jaksan. Tai teen pizzaa tai jotain muuta joka ei ole niin terveellistä.

Tai käyn ostamassa megapussin sipsejä ja syön sen siltä istumalta. Suklaata toki myös. Vois jätskiäkin ostaa. Keksipakettikin on hemmetin hyvä idea.

No mahdottomia en kykene minäkään syömään, eikä tää napostelu ja mahan ahtaaminen täyteen ruokaa ole joka päiväistä, mutta kuitenkin aivan liian usein toistuvaa. 

Joskus on myös että jää herkuttelu päälle, eli monta päivää putkeen syön sipsejä, suklaata jne. Sitten tuleekin jo ällö olo ja maha kovana ja turvonnu. 

Tämmöstä tämä on. Itsehillintäähän se kaipaa ja jotain iloa pitäs koittaa elämästä löytää, jotain, millä korvata tuo mässäileminen.

Sun pitää muuttaa asennetta. Jos elämä on kurjaa, ei pidä tehdä asioita, jotka tekevät elämästä hetkeksi mukavampaa (kuten syöminen). Pitää tehdä asioita, jotka tekevät elämästä vieläkin kurjempaa (kuten kuntosalilla käynti). Kun sitten palaa taas normaaliin kurjuuteen, se ei tunnukaan niin kurjalta kuin kuntosalikurjuus :D

Mistä sun päivät koostuu? Olet lapsen kanssa kotona, miten sulla voi olla niin tylsää että syöt koko ajan?

Keksi päiviin sisältöä, niin ei tule tylsää. Aamulla teette kunnollisen ja ravitsevan aamupalan, aikaa kun kerran on. Lapsen kanssa leikkiminen menee oikeasti treenistä! Esimerkiksi helikopteri (sä makaat selällään ja lapsi jalkojen päälle) on lapselle superhauskaa ja siinä sun vatsalihakset pääsee töihin. Leikit lapsen kanssa (nostelet, pyörittelet yms), kivaa liikuntaa sulle ja lapsi on tyytyväinen. Lapsi voi nukkua päikkärit rattaissa, siitä tuli vähintään tunnin lenkki sulle. Illalla suihku/kylpy, muut iltapuuhat ja iltasatu.

Ja kun kerran aikaa on, voit tehdä kunnollisen lounaan ja välipalan ja illallisen ja iltapalan, pidätte lapsen kanssa mukavat ruokahetket ja samalla opetat lapsellekin ruokarytmiä.

Säännöllinen ja tavallinen elämä on paras "dieetti". Yllämainitut asiat on mun mielestä ihan tavallisia lapsiarjen asioita. Jos vielä tarvitset lisää liikuntaa, ei muuta kun miehen kanssa sänkypuuhiin, sekin kuluttaa kaloreita ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän AP:ta täysin. Mulla on myös samanlaista. Elämäntilanne on ollut pitemmän aikaa hyvin stressaavaa, on masennusta, työuupumusta, stressiä. Siksi syön.

Se on hemmetti vie ainoa lohtu, se on käsittämätön tunne kun ottaa jotain ruokaa (siis ihan tavallista ruokaa vaan, ei välttämättä herkkuja) ja lappaa menemään niin tulee hyvä fiilis.

Tähän monet tulee sanomaan, että v*ttu mitä tekosyitä syödä. Mulle on ihan sama mitä joku muu on mieltä. Ei se ole sen kummempi tekosyy tai syy kuin muukaan. Ehkä olen sitten heikompi ihminen kuin te monet muut, mutta tekeekö se minusta huonon ihmisen? Ei. 

Liikun paljon ja syön pääpiirteittäin kasvispainotteisesti, mutta välillä, kun tulee niitä "v*ttu tästä elämästä ei tuu s*atana mitään !!!", niin saatan keittää pastaa ja tehdä tonnikalakastikkeen ja syön niin paljon kuin jaksan. Tai teen pizzaa tai jotain muuta joka ei ole niin terveellistä.

Tai käyn ostamassa megapussin sipsejä ja syön sen siltä istumalta. Suklaata toki myös. Vois jätskiäkin ostaa. Keksipakettikin on hemmetin hyvä idea.

No mahdottomia en kykene minäkään syömään, eikä tää napostelu ja mahan ahtaaminen täyteen ruokaa ole joka päiväistä, mutta kuitenkin aivan liian usein toistuvaa. 

Joskus on myös että jää herkuttelu päälle, eli monta päivää putkeen syön sipsejä, suklaata jne. Sitten tuleekin jo ällö olo ja maha kovana ja turvonnu. 

Tämmöstä tämä on. Itsehillintäähän se kaipaa ja jotain iloa pitäs koittaa elämästä löytää, jotain, millä korvata tuo mässäileminen.

Sun pitää muuttaa asennetta. Jos elämä on kurjaa, ei pidä tehdä asioita, jotka tekevät elämästä hetkeksi mukavampaa (kuten syöminen). Pitää tehdä asioita, jotka tekevät elämästä vieläkin kurjempaa (kuten kuntosalilla käynti). Kun sitten palaa taas normaaliin kurjuuteen, se ei tunnukaan niin kurjalta kuin kuntosalikurjuus :D

Ei, vaan pitää opetella positiiviseksi ja lisätä elämään hyviä asioita - muita kuin syöminen ja ruoka. 

Moi ap, kilojen kertyminen tuntuu itellekin pahalta, mutta paljon pahemmaksi sen tekee toisen huomautukset päälle. Ihan hyvä vähän näpäyttää takaisin. Kukaan muu ei voi sua muutta, vain sä itse. Mutta sit tuohon itsekuriin liittyen: Mulla on tällainen ajatus, että suuhun menee just sitä mitä kaapista löytyy. (Terveellisemmällä ruoalla on aika vaikeaa lihottaa itseään, vaikka toki sitäkin voi ketutukseen mättää ylisuuria annoksia). Ite oon ratkaissut tän niin, että tarvittaessa kertakaikkiaan ohitan kaupassa herkkuhyllyt. Eli tavallaan itsekuri kaupassa on tärkeämpää kuin itsekuri kotona. Mulla on etukäteen lista, mitä aion ostaa ja pystyn vaikka suunnittelemaan tutussa kaupassa mitä kautta kuljen. Ja on muuten aivan uskomatonta, miten nopeasti, parissa viikossa, sokerimössöt ja esanssit alkaa tuntua epämieluisalta. En olisi ikinä uskonut ennenkuin sen itse koin. 

Mitä muuten arvelet että tekisit/miettisit, jos olisit ilman sitä miestä? Tulisiko sulle motivaatiota pitää itsestä paremmin huolta? Voiko suurin syy lihomiseen (noh, lapsiperheen normiväsymyksen lisäksi)  ollakin kehnossa suhteessa, josta (ehkä) puuttuu kunnioitus ja rakkaus? Tsemppiä!

Syö ravintolisänä kromia (siis ihan reilusti), se auttaa makeannälkään ja sen avulla pääsin ainakin itse eroon sokerikoukusta.  Vähähiilihydraattisella ruualla saan itselläni painon melko helposti laskemaan. Välipalaksi kourallinen pähkinöitä / joku hedelmä / luonnonjugurttia. Vaalean leivän sijaan ruisleipää, riisin/makaronin sijaan salaattia ja perunaa jne. jne. Olosi varmasti paranee, kun pääset jokapäiväisestä hiilarimätöstä eroon. Koita asettaa itsellesi tavoitteita esim. -5 kg, ostat jotkut kivat kengät tai laukun. Täydellinen kieltäytyminen ei toimi eli voit asettaa itsellesi viikottaisen herkkupäivän. Siten myös huomaat kuinka paljon parempi olo on niinä päivinä, kun et syö mättöä. Tsemppiä!

Olen lapseton sinkku. Olen vihdoin saanut 8 kk kestäneen ahmimisen katkaistua. Siihen riitti 1,5 viikkoa yksinäisyydessä mökillä, luonnon keskellä puuhaillen. Ympäristön vaihdos ja irtoaminen ikävien tunteiden lähteestä (olen siis kesälomalla) teki sen taas. Jos vuosisyklini toimii niin kuin ennen, paino putoaa tuonne marraskuulle asti normaalipainoon asti ja lähtee sitten nousuun, kunnes taas kesäloma pelastaa henkeä ja terveyttä.

Sulla ap ei varmasti ole mahdollisuutta aidosti stressiä vähentävään ympäristönvaihdokseen. Jos löytäisit jonkun harrastuksen johon pystyt ajoittain täysin uppoamaan se voisi toimia henkisenä ympäristönvaihdoksena? Meditointi myös toimii, vaikkei uskoisi että 10 minuutilla päivässä voi olla merkitystä. Se kuitenkin antaa kykyä keljuista tunteista irtoamiseen silloinkin kun ei tietoisesti meditoi.

Sekin auttaisi jos ei tarvitsisi tehdä

ruokaa joka päivä:D  Mahdotonta lasten kanssa. Nuorena jääkaapissa saattoi olla vaan valo, eikä haitannut, kunhan oli tupakkaa ja kahvia. Silloin näytin hyvältä.

Kun hermostut, hengitä syvään, se ei ole mikään syy syödä. Makean himon iskiessä lenkille Mars, ilman lompakkoa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän AP:ta täysin. Mulla on myös samanlaista. Elämäntilanne on ollut pitemmän aikaa hyvin stressaavaa, on masennusta, työuupumusta, stressiä. Siksi syön.

Se on hemmetti vie ainoa lohtu, se on käsittämätön tunne kun ottaa jotain ruokaa (siis ihan tavallista ruokaa vaan, ei välttämättä herkkuja) ja lappaa menemään niin tulee hyvä fiilis.

Tähän monet tulee sanomaan, että v*ttu mitä tekosyitä syödä. Mulle on ihan sama mitä joku muu on mieltä. Ei se ole sen kummempi tekosyy tai syy kuin muukaan. Ehkä olen sitten heikompi ihminen kuin te monet muut, mutta tekeekö se minusta huonon ihmisen? Ei. 

Liikun paljon ja syön pääpiirteittäin kasvispainotteisesti, mutta välillä, kun tulee niitä "v*ttu tästä elämästä ei tuu s*atana mitään !!!", niin saatan keittää pastaa ja tehdä tonnikalakastikkeen ja syön niin paljon kuin jaksan. Tai teen pizzaa tai jotain muuta joka ei ole niin terveellistä.

Tai käyn ostamassa megapussin sipsejä ja syön sen siltä istumalta. Suklaata toki myös. Vois jätskiäkin ostaa. Keksipakettikin on hemmetin hyvä idea.

No mahdottomia en kykene minäkään syömään, eikä tää napostelu ja mahan ahtaaminen täyteen ruokaa ole joka päiväistä, mutta kuitenkin aivan liian usein toistuvaa. 

Joskus on myös että jää herkuttelu päälle, eli monta päivää putkeen syön sipsejä, suklaata jne. Sitten tuleekin jo ällö olo ja maha kovana ja turvonnu. 

Tämmöstä tämä on. Itsehillintäähän se kaipaa ja jotain iloa pitäs koittaa elämästä löytää, jotain, millä korvata tuo mässäileminen.

Kuulostaa ahmimishäiriöltä (BED).

Vierailija kirjoitti:

Moi ap, kilojen kertyminen tuntuu itellekin pahalta, mutta paljon pahemmaksi sen tekee toisen huomautukset päälle. Ihan hyvä vähän näpäyttää takaisin. Kukaan muu ei voi sua muutta, vain sä itse. Mutta sit tuohon itsekuriin liittyen: Mulla on tällainen ajatus, että suuhun menee just sitä mitä kaapista löytyy. (Terveellisemmällä ruoalla on aika vaikeaa lihottaa itseään, vaikka toki sitäkin voi ketutukseen mättää ylisuuria annoksia). Ite oon ratkaissut tän niin, että tarvittaessa kertakaikkiaan ohitan kaupassa herkkuhyllyt. Eli tavallaan itsekuri kaupassa on tärkeämpää kuin itsekuri kotona. Mulla on etukäteen lista, mitä aion ostaa ja pystyn vaikka suunnittelemaan tutussa kaupassa mitä kautta kuljen. Ja on muuten aivan uskomatonta, miten nopeasti, parissa viikossa, sokerimössöt ja esanssit alkaa tuntua epämieluisalta. En olisi ikinä uskonut ennenkuin sen itse koin. 

Mitä muuten arvelet että tekisit/miettisit, jos olisit ilman sitä miestä? Tulisiko sulle motivaatiota pitää itsestä paremmin huolta? Voiko suurin syy lihomiseen (noh, lapsiperheen normiväsymyksen lisäksi)  ollakin kehnossa suhteessa, josta (ehkä) puuttuu kunnioitus ja rakkaus? Tsemppiä!

naisilla se on kova taipumus syyttää omista läskeistään muita, yleensä sitä miestä. jokainen on vastuussa omista kiloistaan ja siitä, mitä suuhunsa lappaa. niin kauan kuin pakoilee vastuutaan, ei voi laihtua. ja kyllä on miehelläkin oikeus huomauttaa jos vaimon bmi alkaa keikkaa tähtitieteellisissä lukemissa, ei kai alunperin mies halunnut naimisiin itsensä sairaaksi paisuttaneen naisen kanssa. kovin moni nainen ei katsele sairaalloisen lihavaa miestä, miksi miesten pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Kun hermostut, hengitä syvään, se ei ole mikään syy syödä. Makean himon iskiessä lenkille Mars, ilman lompakkoa.

Älä komentele!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi ap, kilojen kertyminen tuntuu itellekin pahalta, mutta paljon pahemmaksi sen tekee toisen huomautukset päälle. Ihan hyvä vähän näpäyttää takaisin. Kukaan muu ei voi sua muutta, vain sä itse. Mutta sit tuohon itsekuriin liittyen: Mulla on tällainen ajatus, että suuhun menee just sitä mitä kaapista löytyy. (Terveellisemmällä ruoalla on aika vaikeaa lihottaa itseään, vaikka toki sitäkin voi ketutukseen mättää ylisuuria annoksia). Ite oon ratkaissut tän niin, että tarvittaessa kertakaikkiaan ohitan kaupassa herkkuhyllyt. Eli tavallaan itsekuri kaupassa on tärkeämpää kuin itsekuri kotona. Mulla on etukäteen lista, mitä aion ostaa ja pystyn vaikka suunnittelemaan tutussa kaupassa mitä kautta kuljen. Ja on muuten aivan uskomatonta, miten nopeasti, parissa viikossa, sokerimössöt ja esanssit alkaa tuntua epämieluisalta. En olisi ikinä uskonut ennenkuin sen itse koin.

Mitä muuten arvelet että tekisit/miettisit, jos olisit ilman sitä miestä? Tulisiko sulle motivaatiota pitää itsestä paremmin huolta? Voiko suurin syy lihomiseen (noh, lapsiperheen normiväsymyksen lisäksi)  ollakin kehnossa suhteessa, josta (ehkä) puuttuu kunnioitus ja rakkaus? Tsemppiä!

naisilla se on kova taipumus syyttää omista läskeistään muita, yleensä sitä miestä. jokainen on vastuussa omista kiloistaan ja siitä, mitä suuhunsa lappaa. niin kauan kuin pakoilee vastuutaan, ei voi laihtua. ja kyllä on miehelläkin oikeus huomauttaa jos vaimon bmi alkaa keikkaa tähtitieteellisissä lukemissa, ei kai alunperin mies halunnut naimisiin itsensä sairaaksi paisuttaneen naisen kanssa. kovin moni nainen ei katsele sairaalloisen lihavaa miestä, miksi miesten pitäisi?

Saa huomauttaa, mutta kyllä sitten pitää olla valmis eroamaankin jos sen uskaltaa tehdä :D -ap-

Yksi vaihtoehto on 5:2 -dieetti, jota tässä itse aloittelen. Eli viikosta kaksi päivää 500-800 kcal päivässä, muina päivinä syödään ihan tavallisesti. Olen tehnyt niin, että aamulla ja töissä syön purkillisen rasvatonta jogurttia tai skyriä, ja sitten kotona vähän paremman aterian, 'että jaksaa nukkua'.

Kaksi päivää kestää vaikka aidan seipäänä, ja minusta tällä tavalla ihan laihtuukin. Liikunta ja vaikka lyhyt päivittäinen meditaatio/rentoutuminen muutamaksi minuutiksi auttaa myös ketutukseen ja masennukseen (ainakin monilla).

Miehenkin kanssa sinulla pitäisi olla hauskempaa, teettekö mitään kivaa yhdessä?

Parempi, että eroatte. Parempi ,ettet ole suhteessa ja kaikkein parasta, että mies löytää uuden naisen.

Erolla uhkailu se vasta tyylikästä onkin. Turha niistä omista läskeistä on muita syyttää, siinä syy miksei laihdutus onnistu. Todella kyrsii lukea kuinka jääkaapin sijainti on syy jonkun läskeihin. Siirrä jääkaappi kylppäriin jos kerta kaapin sijainti lihottaa tai sitten peilin ääreen kurkkimaan kuka sieltä katsoo takaisin ja tadaa syyllinen on siellä.

Voin näin äkkiä listata ketkä kaikki ovat mielestäsi syyllisiä läskeihisi.

1) lapset (mikä ihana tekosyy kitistä kaikesta mikä elämässä on pielessä)

2) kengät, toki toki, vain ku olis ne kengät olisin laiha

3) hyvä ravinto = paskaa, se mikä lihottaa sehän ei ole paskaa kummasti vaan se oikeasti paska ravinto lihottaa

4) näennäinen hyvä olo herkuista, no onko nyt hyvä olo? Jos niistä kerta tulee se hyvä olo, ni mitäs täällä valitat, herkkua vaan huuleen lisää niin tulee "tosi hyvä olo"?

5) jääkaapin sijainti

6) opiskelemattomuus

7) työttömyys

Siinä näin alkuun sun syytöslista sun läskeistä, sullahan ei niihin ole osaa eikä arpaa, ne vaan tuli koska kaikki aiemmat syyt ja mainitsemattomat vielä päälle. Siihen vielä päälle mies joka saattaa olla aidosti huolissaan sun terveydestä, mutta eiks niin että sillon miehen pitäis tehdä jotain, ei sun?

Eron myötä on monet naiset laihtunu. Ei tarvi enää yksin ollaa vastuussa kaikesta ja hoitaa kotihommia lenkkeillen yöllä. Tulee motivaatiotakin kivasti, kun tekee itselle, eikä siksi että toinen haukkuu läskiksi ja näin huonontaa toisen itsetuntoa. Huono itsetunto ei auta laihtumaan vaan yleensä päin vastoin.

Ero vaan ja uutta elämää. Viikko-viikko niin on sullaki aikaa panostaa ittees :)

T. Hoikka ydinperheen äiti hyvässä suhteessa

Sinulla on tekemisen puute ja tylsä elämä, siksi syöt. Motivaatio puuttuu täysin. Vaikea sinua on kenenkään auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on tekemisen puute ja tylsä elämä, siksi syöt. Motivaatio puuttuu täysin. Vaikea sinua on kenenkään auttaa.

Tässähän pohdinkin että MISTÄ sitä itsekuria ja motivaatiota saisi??

N57 kirjoitti:

Yksi vaihtoehto on 5:2 -dieetti, jota tässä itse aloittelen. Eli viikosta kaksi päivää 500-800 kcal päivässä, muina päivinä syödään ihan tavallisesti. Olen tehnyt niin, että aamulla ja töissä syön purkillisen rasvatonta jogurttia tai skyriä, ja sitten kotona vähän paremman aterian, 'että jaksaa nukkua'.

Kaksi päivää kestää vaikka aidan seipäänä, ja minusta tällä tavalla ihan laihtuukin. Liikunta ja vaikka lyhyt päivittäinen meditaatio/rentoutuminen muutamaksi minuutiksi auttaa myös ketutukseen ja masennukseen (ainakin monilla).

Miehenkin kanssa sinulla pitäisi olla hauskempaa, teettekö mitään kivaa yhdessä?

. Lähinnä leffoja katsotaan jos saadaan lapset ajoissa nukkumaan. Tuo 5:2 ei onnistunut, ylläri

Vierailija kirjoitti:

Et sinä tarvitse itsekuria, vaan oikeata asennetta ruokaan.  Ns. kevyellä ja vähäkalorisella ruualla on vaikea laihtua, koska nälkä ja mieliteot on kaiken aikaa läsnä.  Koita panostaa siihen, että ruoka on maistuvaa ja ravitsevaa. Silloin ei tee mieli mässyttää ylimääräistä, joten sitä itsekuria ei tarvita.

Tässä on ap:lle hyvä neuvo. Ei näköjään kelpaa, kun vinkuu vain, että mistähän sitä itsekuria saisi. Se ei taivaasta tipahda, on itsekin tehtävä jotain asian eteen.