Lue keskustelun säännöt.
Mies huomautti lihomisestani, "uhkasin" avioerolla.
19.07.2017 |
Siis sanoin että on hänestä itsestään kiinni, jos haluaa hoikan vaimon: avioero ja uusi vaimo.
En saa laihduttettua, vaikka haluaisin ja olisin onnellisempi. Itsekuri ei riitä. JOKA PÄIVÄ aloitan laihdutuksen joka kestää sen 4-6 tuntia.. Menee hermot jossakin asiassa (esim. taapero piilottanut kengät yms. kun pitäisi lähteä nopsaaulos, lapset tappelee/kiukuttelee,) niin dieetti tyssää. Tulee olo että miksi pitäisi vielä kärsiä, syömällä "paskaa" (=kevyesti) muutenkin elä on kärsimystä :D että pitää jostakin saada hyvä olo=ruoka ja herkut.
Jotenkin en osaa ajatella pitemmälle tästä päivästä. Olen kotihoidontuella ja koko ajan jääkaappi lähellä. Kun opiskelin ja olin töissä niin ylipainoa ei ollut. Nyt oikeastaan syön myös tylsyyteen. Mistä itsekuria??
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Lupaat vaan. Oot niin heikkoluontoinen ettet saa edes eroa aikaiseksi.
Ei millään pahalla.
Miehenhän se ero pitää ottaa jos haluaa hoikan vaimon. Ap vain kertoi tämän vaihtoehdon miehelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi ap, kilojen kertyminen tuntuu itellekin pahalta, mutta paljon pahemmaksi sen tekee toisen huomautukset päälle. Ihan hyvä vähän näpäyttää takaisin. Kukaan muu ei voi sua muutta, vain sä itse. Mutta sit tuohon itsekuriin liittyen: Mulla on tällainen ajatus, että suuhun menee just sitä mitä kaapista löytyy. (Terveellisemmällä ruoalla on aika vaikeaa lihottaa itseään, vaikka toki sitäkin voi ketutukseen mättää ylisuuria annoksia). Ite oon ratkaissut tän niin, että tarvittaessa kertakaikkiaan ohitan kaupassa herkkuhyllyt. Eli tavallaan itsekuri kaupassa on tärkeämpää kuin itsekuri kotona. Mulla on etukäteen lista, mitä aion ostaa ja pystyn vaikka suunnittelemaan tutussa kaupassa mitä kautta kuljen. Ja on muuten aivan uskomatonta, miten nopeasti, parissa viikossa, sokerimössöt ja esanssit alkaa tuntua epämieluisalta. En olisi ikinä uskonut ennenkuin sen itse koin.
Mitä muuten arvelet että tekisit/miettisit, jos olisit ilman sitä miestä? Tulisiko sulle motivaatiota pitää itsestä paremmin huolta? Voiko suurin syy lihomiseen (noh, lapsiperheen normiväsymyksen lisäksi) ollakin kehnossa suhteessa, josta (ehkä) puuttuu kunnioitus ja rakkaus? Tsemppiä!
naisilla se on kova taipumus syyttää omista läskeistään muita, yleensä sitä miestä. jokainen on vastuussa omista kiloistaan ja siitä, mitä suuhunsa lappaa. niin kauan kuin pakoilee vastuutaan, ei voi laihtua. ja kyllä on miehelläkin oikeus huomauttaa jos vaimon bmi alkaa keikkaa tähtitieteellisissä lukemissa, ei kai alunperin mies halunnut naimisiin itsensä sairaaksi paisuttaneen naisen kanssa. kovin moni nainen ei katsele sairaalloisen lihavaa miestä, miksi miesten pitäisi?
Ei pidäkään. Siksihän ap kertoikin miehelleen että voi ottaa avioeron ja hankkia uuden hoikan vaimon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tarvitse itsekuria, vaan oikeata asennetta ruokaan. Ns. kevyellä ja vähäkalorisella ruualla on vaikea laihtua, koska nälkä ja mieliteot on kaiken aikaa läsnä. Koita panostaa siihen, että ruoka on maistuvaa ja ravitsevaa. Silloin ei tee mieli mässyttää ylimääräistä, joten sitä itsekuria ei tarvita.
Tässä on ap:lle hyvä neuvo. Ei näköjään kelpaa, kun vinkuu vain, että mistähän sitä itsekuria saisi. Se ei taivaasta tipahda, on itsekin tehtävä jotain asian eteen.
Syön kyllä oikein kun aloitan dieetin,,heti aamusta.
Vierailija kirjoitti:
Mulle mies sanoi 10vuotta ettei haittaa vaikka olen läski. No siinä sitten herkuttelin ja paisuin lisää koko ajan kerta ei haitannut. No taisi haitata sittenkin. Kun oli reilusti sairaalloisen lihavuuden puolella eipä mies enää kehunut mua koskaan, ei halunnut ja koneen sivuhistoriasta alkoi löytyä perseitä.
Laihdutin 40kg ja nyt taas oon saanut niitä kehujakin ulkonäöstä. Mutta jotain jäi silti tuonne mieleen.. mun neuvoni on että pysäytä se lihominen heti alkuunsa. Helpompi muutama kilo kuin 50.
Käsittämätön ajatusmaailma! Koska miestä "ei haittaa", niin voi lyödä ihan läskiksi koko elämänsä ja syödä itsensä sairaalloisen lihavuuden puolelle. Yritätkö nyt sanoa, että jos miehesi olisi sanonut, että haittaa, niin et olisi paisunut. Missä itsesi arvostus???
Saa huomauttaa, mutta kyllä sitten pitää olla valmis eroamaankin jos sen uskaltaa tehdä :D -ap-
Tajuatko AP että olet oikeasti aika kestämättömällä pohjalla. Tuolla menolla jäät yksin läskiesi kanssa ahmimaan lisää ruokaa kitusiisi. Miehesi yrittää pelastaa sinun terveytesi ja avioliittonne. Kuinkahan hyvä äiti jsksat olla pienille, jos olet tylsistynyt ja paisut kuin pulla taikina. Tässä ketjussa on ihan järkeviä ohjeita. Ota niistä vaari, kun vielä voit. Ethän tuskin naureskellen kuittaisi tilannetta, jossa huomauttaisit miehesi juomisesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos avioerolla uhkailee, niin pitää olla valmis eroamaankin.
Älä ihmettele ja jää ruikuttamaan, kun mies joku päivä tipauttaa avioeropaperit pöydälle.
olen juuri päässyt eroon iltakalsarikänneistä, 3 kertaa viikko 8-12 olutta ja seuraavana päivänä krapula mätöt päälle. Tätä kestänyt koko talven siten, että 1 viikko kuukaudesta ilman juomista. Varmaan 15kg tullut vuodessa.
Ja kiitos neuvoista, ehkä pääsen eroon vielä tästä tylsyys syömisestäkin -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea ketjua, mut sanoisin et unohda dieetit ja ala liikkumaan enemmän, lenkkeile, peuhaa lasten kanssa yms. Kun kunto kohenee ja paikat kiinteytyy mieli piristyy ja alat katsoa tarkemmin mitä syöt. Mulla toimi tämä tapa paremmin :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tarvitse itsekuria, vaan oikeata asennetta ruokaan. Ns. kevyellä ja vähäkalorisella ruualla on vaikea laihtua, koska nälkä ja mieliteot on kaiken aikaa läsnä. Koita panostaa siihen, että ruoka on maistuvaa ja ravitsevaa. Silloin ei tee mieli mässyttää ylimääräistä, joten sitä itsekuria ei tarvita.
Tässä on ap:lle hyvä neuvo. Ei näköjään kelpaa, kun vinkuu vain, että mistähän sitä itsekuria saisi. Se ei taivaasta tipahda, on itsekin tehtävä jotain asian eteen.
Syön kyllä oikein kun aloitan dieetin,,heti aamusta.
Etkö voisi syödä hyvin ilman erityistä dieettiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saa huomauttaa, mutta kyllä sitten pitää olla valmis eroamaankin jos sen uskaltaa tehdä :D -ap-
Tajuatko AP että olet oikeasti aika kestämättömällä pohjalla. Tuolla menolla jäät yksin läskiesi kanssa ahmimaan lisää ruokaa kitusiisi. Miehesi yrittää pelastaa sinun terveytesi ja avioliittonne. Kuinkahan hyvä äiti jsksat olla pienille, jos olet tylsistynyt ja paisut kuin pulla taikina. Tässä ketjussa on ihan järkeviä ohjeita. Ota niistä vaari, kun vielä voit. Ethän tuskin naureskellen kuittaisi tilannetta, jossa huomauttaisit miehesi juomisesta...
Pullataikina on yhdyssana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä miten laihdutaan, jokainen ylipainoinen tietää. Ei vaan riitä s e itsekuri. Jossakin vaiheessa päivää tulee angsti että "ihan sama miltä näyttää, kun en edes käy missään/kuolee sitä lopulta kumminkin"
Sokerin himo on kyllä ihan ylitsepääsemätön, jotain makeaa pitää ruuan päälle saada. Jos tiedän että pääsen nukkumaan päiväunet, niin syön aivan överisti hiilaria esim. 6 isoa perunaa kastikkeella ja joku makea herkku päälle. Hirvittävä väsymys iskee päälle ja nukahtaa helposti.
Jos normipäivä niin pyrin välttämään "väsymys syömistä".
Kuulostaa, että suolistosi candida on päässyt villiintymään ja kasvanut li i an suureksi. Se myös keskustelee suoraan aivojesi kanssa ja lähettää vahvan pyynnön itseään ruokkivasta ravinnosta (sokeri, vehnä ja prosessoidut ruuat).
Tilanne pahenee ja pahenee, ellet nitistä sitä. Alat olla aamuisin aivan pökertynyt ja lihot ja pöhötyt lisää ja lisää, aivosi alkavat olla sumussa eivätkä ravinteet imeydy.
Tämä!
Mitä voisi syödä että saa hiivan rauhoittumaan?
Pidän maustamattomasta jogurtista ja viilistä, auttaako ciasiemenet tai pellavarouhe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua, mut sanoisin et unohda dieetit ja ala liikkumaan enemmän, lenkkeile, peuhaa lasten kanssa yms. Kun kunto kohenee ja paikat kiinteytyy mieli piristyy ja alat katsoa tarkemmin mitä syöt. Mulla toimi tämä tapa paremmin :).
Tuota voi kutsua myös elämäntapamuutokseksi 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä miten laihdutaan, jokainen ylipainoinen tietää. Ei vaan riitä s e itsekuri. Jossakin vaiheessa päivää tulee angsti että "ihan sama miltä näyttää, kun en edes käy missään/kuolee sitä lopulta kumminkin"
Sokerin himo on kyllä ihan ylitsepääsemätön, jotain makeaa pitää ruuan päälle saada. Jos tiedän että pääsen nukkumaan päiväunet, niin syön aivan överisti hiilaria esim. 6 isoa perunaa kastikkeella ja joku makea herkku päälle. Hirvittävä väsymys iskee päälle ja nukahtaa helposti.
Jos normipäivä niin pyrin välttämään "väsymys syömistä".
Kuulostaa, että suolistosi candida on päässyt villiintymään ja kasvanut li i an suureksi. Se myös keskustelee suoraan aivojesi kanssa ja lähettää vahvan pyynnön itseään ruokkivasta ravinnosta (sokeri, vehnä ja prosessoidut ruuat).
Tilanne pahenee ja pahenee, ellet nitistä sitä. Alat olla aamuisin aivan pökertynyt ja lihot ja pöhötyt lisää ja lisää, aivosi alkavat olla sumussa eivätkä ravinteet imeydy.
Tämä!
Mitä voisi syödä että saa hiivan rauhoittumaan?
Pidän maustamattomasta jogurtista ja viilistä, auttaako ciasiemenet tai pellavarouhe?
Riippuu varmaan siitä, kuinka pahaksi se on päässyt. Omani aiheutti ongelmia, mutta ei ollut täysin räjähtänyt käsiin. Sokeri ja vehnä pois, boulardiita, paljon tuoreita kasviksia jne. Netti ja youtube on pullollaan ohjeita, osa tosi parempia kuin toiset.
Itse olen tehnyt aamuisin vesilasitestiä seuratakseni hiivan määrän vähenemistä syljestä. Olo on kohentunut samaa tahtia syljen puhdistumisen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:ta täysin. Mulla on myös samanlaista. Elämäntilanne on ollut pitemmän aikaa hyvin stressaavaa, on masennusta, työuupumusta, stressiä. Siksi syön.
Se on hemmetti vie ainoa lohtu, se on käsittämätön tunne kun ottaa jotain ruokaa (siis ihan tavallista ruokaa vaan, ei välttämättä herkkuja) ja lappaa menemään niin tulee hyvä fiilis.
Tähän monet tulee sanomaan, että v*ttu mitä tekosyitä syödä. Mulle on ihan sama mitä joku muu on mieltä. Ei se ole sen kummempi tekosyy tai syy kuin muukaan. Ehkä olen sitten heikompi ihminen kuin te monet muut, mutta tekeekö se minusta huonon ihmisen? Ei.
Liikun paljon ja syön pääpiirteittäin kasvispainotteisesti, mutta välillä, kun tulee niitä "v*ttu tästä elämästä ei tuu s*atana mitään !!!", niin saatan keittää pastaa ja tehdä tonnikalakastikkeen ja syön niin paljon kuin jaksan. Tai teen pizzaa tai jotain muuta joka ei ole niin terveellistä.
Tai käyn ostamassa megapussin sipsejä ja syön sen siltä istumalta. Suklaata toki myös. Vois jätskiäkin ostaa. Keksipakettikin on hemmetin hyvä idea.
No mahdottomia en kykene minäkään syömään, eikä tää napostelu ja mahan ahtaaminen täyteen ruokaa ole joka päiväistä, mutta kuitenkin aivan liian usein toistuvaa.
Joskus on myös että jää herkuttelu päälle, eli monta päivää putkeen syön sipsejä, suklaata jne. Sitten tuleekin jo ällö olo ja maha kovana ja turvonnu.
Tämmöstä tämä on. Itsehillintäähän se kaipaa ja jotain iloa pitäs koittaa elämästä löytää, jotain, millä korvata tuo mässäileminen.
En käsitä miksi puhut itsehillinnästä jos syöt noin.
Muiden syyttäminen on vaan väärin. Jos syöt tunteisiin ja tuo tapa miten kirosit kertoo paljon siitä että sun pitää muuttaa elämää, ei ole kyseessä itsehillinnän puute koska sinä päätät ostaa tuon kaiken ja haluat tehdä tuon.
Ehkä sinusta on enemmän juurikin valinta hallita tilanne vetämällä överisti, ehkä se on sulle hallintaa kun olet plösö ja päätät näyttää muille sormea noin? Itsehillinnästä sinulle puhutaan ja siihen pääseminen on altistumista?
Minusta vaikuttaa, että herkut ovat AP:n ainoa palkinto, jolla jaksaa arkeaan eteenpäin. Kyseessä ei ole itsekurin puutos silloin. AP:n pitäisi saada jostain toisesta asiasta hyvänolon tunne.
Olisiko esim. yhden uuden vaatteen ostaminen palkinto viikon arjen kestämisestä? Paino lähtisi alaspäin ja ulkoinen olemus kohenisi. Toki se vaatii hieman rahaa, mutta viikon herkut väliin rahallisesti voi olla jo yksi kiva vaate, mikä piristää ja palkitsee.
Toinen on lenkki yksin. Eikä senkään tarvitse olla järjetöntä hikilenkkiä. Sellainen, jossa pääset purkamaan ajatuksiasi ihan yksin, laitat lempimusiikkia tulemaan kuulokkeista yms. Hengität, rentoudut, palaudut.
Kolmas on terveellisesti syöminen. Itselleni tuottaa parhaillaan todella suurta tyydytystä se, että saan syötyä todella terveellisesti.
Neljäs on ylipäätään mielekäs tekeminen. Onko Ap:lla harrastusta tai sellainen työ / ammatti, joka tuottaa henkistä tyydytystä?
- Tässä nyt oli omia "henkireikiäni" sen entisen useamman sulkaapatukan sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:ta täysin. Mulla on myös samanlaista. Elämäntilanne on ollut pitemmän aikaa hyvin stressaavaa, on masennusta, työuupumusta, stressiä. Siksi syön.
Se on hemmetti vie ainoa lohtu, se on käsittämätön tunne kun ottaa jotain ruokaa (siis ihan tavallista ruokaa vaan, ei välttämättä herkkuja) ja lappaa menemään niin tulee hyvä fiilis.
Tähän monet tulee sanomaan, että v*ttu mitä tekosyitä syödä. Mulle on ihan sama mitä joku muu on mieltä. Ei se ole sen kummempi tekosyy tai syy kuin muukaan. Ehkä olen sitten heikompi ihminen kuin te monet muut, mutta tekeekö se minusta huonon ihmisen? Ei.
Liikun paljon ja syön pääpiirteittäin kasvispainotteisesti, mutta välillä, kun tulee niitä "v*ttu tästä elämästä ei tuu s*atana mitään !!!", niin saatan keittää pastaa ja tehdä tonnikalakastikkeen ja syön niin paljon kuin jaksan. Tai teen pizzaa tai jotain muuta joka ei ole niin terveellistä.
Tai käyn ostamassa megapussin sipsejä ja syön sen siltä istumalta. Suklaata toki myös. Vois jätskiäkin ostaa. Keksipakettikin on hemmetin hyvä idea.
No mahdottomia en kykene minäkään syömään, eikä tää napostelu ja mahan ahtaaminen täyteen ruokaa ole joka päiväistä, mutta kuitenkin aivan liian usein toistuvaa.
Joskus on myös että jää herkuttelu päälle, eli monta päivää putkeen syön sipsejä, suklaata jne. Sitten tuleekin jo ällö olo ja maha kovana ja turvonnu.
Tämmöstä tämä on. Itsehillintäähän se kaipaa ja jotain iloa pitäs koittaa elämästä löytää, jotain, millä korvata tuo mässäileminen.
En käsitä miksi puhut itsehillinnästä jos syöt noin.
Muiden syyttäminen on vaan väärin. Jos syöt tunteisiin ja tuo tapa miten kirosit kertoo paljon siitä että sun pitää muuttaa elämää, ei ole kyseessä itsehillinnän puute koska sinä päätät ostaa tuon kaiken ja haluat tehdä tuon.Ehkä sinusta on enemmän juurikin valinta hallita tilanne vetämällä överisti, ehkä se on sulle hallintaa kun olet plösö ja päätät näyttää muille sormea noin? Itsehillinnästä sinulle puhutaan ja siihen pääseminen on altistumista?
Minulla on enemmän herkkupäiviä viikossa, kuin ei herkku päiviä. Tai iltoja. Pääsisin liikkumaan päivittäin,mutta tuntuu että on hukkaan heitettyä aikaa, kun senkin ajan voisi siivota. Lenkki ois ok mutta kunnon hikiliikunta tekee,vain väsyneeksi ja pahantuuliseksi. En ole ikinä saanut liikunnasta sitä "mahtavaa oloa" mitä kaikki muut hehkuttaa. Ap
Ihan sama oli. Kyse ei ole siitä, ettei osaisi syödä oikein vaan siitä, että ei jaksa pikkulapsiaikana, kun ei ole elämässä muuta kiinnostavaa sisältöäkään.
Mun oli helppo laihtua aina ja raskauden ekan kolmanneksen aikanakin laihduin ja sen jälkeen painoin 49 kg, olen 168 cm pitkä. Kotiäitinä synnytyksen kälkeen lihoin valvomisen ja tylsyyden takia nopeasti 10 kg. Kaikki itsekursi kului muuhun ja herkuttelu alkoi symboloida mulle omaa aikaa. Itsekuria ei ole loputtomasti kellään vasn se voi kulua loppuun yhteen asiaan niin, ettei riitä elämän joka sektorille.
Eli ratkaisu pitäisi löytyä arjen helpottumisedta, omasta ajasta ja mahdollisuudesta tyydyttää omia kiinnostuksenkohteita elämässä ja saada nautintoa ja merkitystä omaan elämään. Siinä mies voi auttaa hoitamalla kodista ja lapsista 50%, jotta kumpikin saa oman elämänsä takaisin perheen lisäksi. Selitä miehelle, että lihominen on se hinta, joka teidän perheessänne tulee vaimon kotiäitiydestä eikä se sovi teille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä miten laihdutaan, jokainen ylipainoinen tietää. Ei vaan riitä s e itsekuri. Jossakin vaiheessa päivää tulee angsti että "ihan sama miltä näyttää, kun en edes käy missään/kuolee sitä lopulta kumminkin"
Sokerin himo on kyllä ihan ylitsepääsemätön, jotain makeaa pitää ruuan päälle saada. Jos tiedän että pääsen nukkumaan päiväunet, niin syön aivan överisti hiilaria esim. 6 isoa perunaa kastikkeella ja joku makea herkku päälle. Hirvittävä väsymys iskee päälle ja nukahtaa helposti.
Jos normipäivä niin pyrin välttämään "väsymys syömistä".
Kuulostaa, että suolistosi candida on päässyt villiintymään ja kasvanut li i an suureksi. Se myös keskustelee suoraan aivojesi kanssa ja lähettää vahvan pyynnön itseään ruokkivasta ravinnosta (sokeri, vehnä ja prosessoidut ruuat).
Tilanne pahenee ja pahenee, ellet nitistä sitä. Alat olla aamuisin aivan pökertynyt ja lihot ja pöhötyt lisää ja lisää, aivosi alkavat olla sumussa eivätkä ravinteet imeydy.
Tämä!
Mitä voisi syödä että saa hiivan rauhoittumaan?
Pidän maustamattomasta jogurtista ja viilistä, auttaako ciasiemenet tai pellavarouhe?Riippuu varmaan siitä, kuinka pahaksi se on päässyt. Omani aiheutti ongelmia, mutta ei ollut täysin räjähtänyt käsiin. Sokeri ja vehnä pois, boulardiita, paljon tuoreita kasviksia jne. Netti ja youtube on pullollaan ohjeita, osa tosi parempia kuin toiset.
Itse olen tehnyt aamuisin vesilasitestiä seuratakseni hiivan määrän vähenemistä syljestä. Olo on kohentunut samaa tahtia syljen puhdistumisen myötä.
Jos motivaatiota ja rahaa löytyy, voi käydä myös ammattilaisen luona esim. Paula Heinosen valmentamat ravintoneuvojat tai www.elinvoimaa.fi tai vastaava.
" Jokainen ylipainoinen tietää miten laihdutetaan"
Tuo on totta. Laihduttajilla, ja ihmisillä ylipäätään on ihan hirveän paljon tietoa asiasta. Valitettavasti se tieto vaan on enimmäkseen väärää ja vahingollista.
Ap. on niin tyypillinen tapaus: yritetään joka päivä LAIHDUTUSKUURIA, jossa kaikki on vähän perseestä: yritetään syödä vähän ja pahaa ruokaa ja mielellään vielä liikkua paljon ja tehokkaasti.
Nyt käsi sydämellä jokainen: kuka jaksaisi? Varsinkaan ajatella, että tätä tämä koko loppuelämä nyt on, koska sehän on tietysti selvää, että kilot tulee takaisin, jos palaa vanhoihin tapoihin.
Muutenkaan ongelma ei yleensä edes ole se itse laihtuminen, vaan niiden kilojen poissa pitäminen. Mikä johtuu juuri yllä olevasta tavasta toimia.
Ap:n kohdalla olisi oikeasti aika helppoa aloittaa järkevä painonhallinta: Syödä aina yhtä aikaa lapsen kanssa, ja vaikka samaa ruokaa kuin lapsi syö. Eikä mitään lapsen jämiä vain, vaan oikeasti ihan kunnon ateriat eli tarpeeksi. Johan alkaisi herkkuhimot laantua kun ei koko ajan ole nälkä, ja painokin tasaantuisi kaikessa rauhassa.
Jos on sitä candidan ylikasvua, sitä kävelee kaapille zombina ja ihmettelee vasta jälkikäteen, mitä tapahtui. Se kasvusto pitää tappaa ja mieliteot loppuvat siihen.