Lue keskustelun säännöt.
Tajuaako ihminen jolta kysytäään lapsien tulemisesta
10.05.2017 |
Että toinen ei välttämättä näe kyseistä asiaa niin vakavana asiana, että siitä kannattaa vetää pultit?
Suututin erään ystäväni, kun kysyin meinaatteko vielä lapsia. Hän siis jo äiti vielä. Asia olikin niin kipeä, että riemastui tästä.
Miten kyseinen asia voi olla niin herkkä aihe ja kuitenkin selitetään suu vaahdossa että on oma päätös ja kaikki on IHAN VITUN okei ja itku silmässä raivotaan asiasta.
Joo ja sanottakoon että heilläkin terveet lapset ja kaikki ok. Ilmeisesti nainen haluasi ja mies ehdottomasti vastaan...
Tätä vaan ei suoraan pystynyt sanomaan.
Kommentit (215)
Tajuatko, että noin yksityisen asian kysyminen ei kerta kaikkiaan kuulu hyviin tapoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä tollo menet tuollaista edes kysymään, ei kuulu sulle vittujakaan??? Etkö osaa small talkata tai puhua mistään normaaleista ja neutraaleista asioista, onko sulla joku diagnoosi vai täh?
Käsittämättömän itsekäs lähtökohta ap:lla, ei ole KYSYJÄLLE niin vakava aihe... Mitä väliä sillä on, onko aihe kysyjälle vakava, asiaahan pitää arvioida tietenkin sen mukaan, miten vakava se on kysymyksen kohteelle.
Itsekään en oikein ymmärrä loukkaantumista jos kyseessä vielä ystävä. Kyllä meillä kaverit puhuu ihan avoimesti haaveistaan ja suunnitelmista, miksi ne pitäisi salata ystäviltä?
Itse en osannut loukkaantua edes ventovieraan ihmisen yhtäkkisistä uteluista lapsitilanteesta (silloin lapsi oli vasta haaveissa).
Edes lapsettomuushoitojen aikana en ikinä loukkaantunut tuollaisesta kysymyksestä. Suvussani se on ihan normaali kysymys kaikille 20 v täyttäneille ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edes lapsettomuushoitojen aikana en ikinä loukkaantunut tuollaisesta kysymyksestä. Suvussani se on ihan normaali kysymys kaikille 20 v täyttäneille ja se siitä.
Teidän suku on huonotapaisia mulkkuja ja se siitä.
Törmättiin kauppareissulla miehen kaveriin, ihasteli vaunuissa nukkuvaa muutaman viikon ikäistä. Laukoi sitten perinteisen "koskas teille toinen tulee?"
Liukuhihnalta aateltiin vääntää heti laumallinen...
En nyt siis tuosta suuttunut, ennemmin ärsyttää, että jo olemassa oleva lapsi ikäänkuin mitätöidään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on törppöä kysyä lapsettomalta tuo kysymys. Koska kysyjä ei voi tietää kuinka kauan sitä lasta on yritetty.
Mutta kyllä minusta sen voi kysyä ihmiseltä, jolla on jo lapsia. Sitä kutsutaan small talkiksi. On aiva riittävä vastaus sanoa, että tämä yksi riittää tai en enää kestäisi yhtäkään lasta lisää.
On ehkä ihan ok kysyä "oletteko ajatelleet lapsia/haluatteko lapsia?"
Mutta meillä aina tivataan, "koskas teille tulee" ja "oisko teidän vuoro" ja "te varmaan kanssa pian".
Ystävät ei onneksi kysele, koska asia on tullut ilmi keskusteluissa jo vuosia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin siis siinä muun lapsikeskustelun lomassa, että meinaatteko te vielä lapsia.
Oli minusta kuitenkin sellainen kysymys johon aikuinen ihminen voi vastata että ei varmaan.
Mistä minä olisin voinut tietää aiheen olevan niin arka, että ystävä rupeaa itku silmässä selvittämään kaiken olevan tosi hyvin heillä...
Ja joo, ei ole lapset mitään vauvoja.
Joo, en enää ikinä kysy mokomasta asiasta keneltäkään. En ole ikinä nuorilta pareilta asiaa kysellyt, ei kuulu mulle. Nämä kuitenkin kolmekymppinen pari jolla muutama lapsi ja tällekin rouvalle itselle asia niin kipeä että ei pystynyt siitä puhumaan.. Ollut kotona varmaan mahtavat keskustelut.
En mä tiä, lapset on nykyään niin kovin kovin vakava asia, enkä ymmärrä miksi.
Jos on päättänyt ettei lisää/ yhtään niin luulisi olevan asian kanssa okei tai pystyvän asiasta puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ei ole tarvinnut kysyä kyseistä kysymystä ikinä keneltäkään, ei lapselliselta eikä lapsettomalta. Kyseessä on niin henkilökohtainen kysymys, että kertoo itse ken haluaa. Minä en sillä tiedolla loppujaan mitään tee.
Eikö mitään muuta kysyttävää löydy?
Myös pariskunta jolla on jo lapsi/lapsia voi kärsiä lapsettomuudesta. Takana voi olla myös keskenmenoja, kohtukuolemia, yms.
Minua kyllä rassaa ihmisten herkkyys kaikelle. Oikein mitään ei voi kysyä, aina joku loukkaantuu... olen itse ollut lapsettomuushoidoissa ja kyllä, se oli tunnepitoista aikaa. En ilahtunut, jos puolitutut sukulaiset utelevat asioista. Mutta silti, kyllä ihmisen pitää pystyä ottamaan vastuu tunteistaan, ja vastata jotain riittävän epämääräistä. Sama tuntuu olevan töiden, opiskeluiden, liikuntaharrastuksen jne suhteen. Vaikkapa ystävällisesti kysytty "miten työnhaku edistyy " onkin muka syyllistämistä. Aina on joku, jolle on sattunut jotain kurjaa (esim joutunut lopettamaan lupaavan urheiluharrastuksensa loukkaantumiseen tms) eikä joku jonka on tavannut satunnaisesti sukujuhlissa voi kaikkea huomioida. Kyllä normaaleista asioista pitäisi aikuisten pystyä juttelemaan tai ainakin lopettaa keskustelu asiasta asiallisesti. Kysyjän vastuulla ei voi olla kaikkien tunteet, hulluksihan sitä tulee, jos aina pitää miettiä, mitä voi kysyä ja mitä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole tarvinnut kysyä kyseistä kysymystä ikinä keneltäkään, ei lapselliselta eikä lapsettomalta. Kyseessä on niin henkilökohtainen kysymys, että kertoo itse ken haluaa. Minä en sillä tiedolla loppujaan mitään tee.
Eikö mitään muuta kysyttävää löydy?
Myös pariskunta jolla on jo lapsi/lapsia voi kärsiä lapsettomuudesta. Takana voi olla myös keskenmenoja, kohtukuolemia, yms.
No siinä oli puhetta muiden tuttavapariskuntien lapsien teosta.
Ja tiedän ettei ole, en olisi kysynyt jos olisi ollut.
Miksi sen asian näkee niin vakavana, jos itselle kuitenkin kaikki on olevinaan niin ok? Itse joudun lapsellisille ja lapsettomille vastailemaan jatkuvasti kauhisteluihin miksi meillä on niiiiin kauhean monta lasta (4) ja miksi imetän päälle vuoden ikäistä ja miksi sitä ja miksi tätä. Itepähän olen valintani tehnyt, asioista voi kysyä enkä minä saa enkä voi olettaa että voin loukkaantua kun joku jostain kysyy. Miksi lapsi- asia on niin herkkä asia varsinkin kun itku silmässä perään kirkutaan että ollaan asian kanssa ihan sinut?
Eikä se tosiaan monelle kysyjälle ole niin vakava asia ( lapset) että ajateltaisiin sitä tälläisenä muoti-ilmiönä kuin se nykyään nähdään. Että sitä ei saa edes kysyä mikä ( anteeksi nyt vaan) joskus oli vielä ihan normaalia. Miksi kummassa se nähdään jonain loukkauksena kun asian kanssa ollaan kerran niin okei?
Tai sitten kysyjä näkee asian vakavampana asiana, kerta ottaa sen puheeksi.
Mitä siihenkin nyt edes pitäisi vastata, jos haluaa olla korrekti ja loukkaamatta? Me emme halua ollenkaan lapsia ja on äärimmäisen kiusallista kun asiasta kysellään kun ikinä ei tiedä miten ne sanat kannattaisi valita tai miten kiertää asia kun häkellyttävän moni loukkaantuu vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Olisi kai helpompaa jos emme oltaisi joku unelmien yhteensopiva malliesimerkkipariskunta, joiden kaikkien muiden mielestä pitäisi tehdä kymmenen lasta kun "olisitte niin ihanat vanhemmat" ja kun elämäntilanne olisi siihen täydellinen.
Taitaa olla ero tulossa ap:n kaverille, kun noin reagoi.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla ero tulossa ap:n kaverille, kun noin reagoi.
No sanoi että oli luvannut miehelle.. Ja oli ihan yhteinen päätös ja kaikki IHAN VITUN okei.. Että näin. Mistä hitosta tuon voisi tietää.
Jos se asia on ihan okei niin se on okei ja voi sanoa että eipä ole eikä tule, miksi vetää pultit jos se on niin okei?
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten kysyjä näkee asian vakavampana asiana, kerta ottaa sen puheeksi.
Mitä siihenkin nyt edes pitäisi vastata, jos haluaa olla korrekti ja loukkaamatta? Me emme halua ollenkaan lapsia ja on äärimmäisen kiusallista kun asiasta kysellään kun ikinä ei tiedä miten ne sanat kannattaisi valita tai miten kiertää asia kun häkellyttävän moni loukkaantuu vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Olisi kai helpompaa jos emme oltaisi joku unelmien yhteensopiva malliesimerkkipariskunta, joiden kaikkien muiden mielestä pitäisi tehdä kymmenen lasta kun "olisitte niin ihanat vanhemmat" ja kun elämäntilanne olisi siihen täydellinen.
No mitäs siihen pitäisi vastata korrektisti ja loukkaamatta kun kysyt meiltä miksi ihmeessä meillä on niin paljon lapsia ja ollaanko jotenkin sekaisin?
Tähän vastaat että et kysele sellaista johon voin vastata etten keneltäkään lapsettomalta tivaa miksi heillä ei ole lapsia, mutta te hyvin usein kyselette ollaanko me jotenkin sekopäitä tai ollaanko kuultu ehkäisystä.
Eli te olette jotenkin pyhiä joita pitää varoa, mutta te saatte arvostella muita?
Oletpas törppö!