Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani eivät ikinä ole kannustaneet / pitäneet valintojani hyvänä
08.05.2017 |
Olen vajaa kolmekymppinen nainen ja vasta näin vanhemmiten tajunnut tuon asian. Ei ole kannustettu koulunkäynnissä, harrastuksissa, ei tultu muuttoavuksi vaan aina sukulaiset ovat tulleet. Jos jotain asiaa olen joskus ehdottanut, niin se on aina saanut mitätöintiä. Esimerkiksi kun he remontoivat lapsuudenkotiani, niin minun ehdotukseni huonekaluvalinnoista menivät kuuroille korville, mutta minun ikäiseni äitini työkaverin ehdotukset menivät toteutettaviksi. Minulla on pari vuotta nuorempi veli ja sain häntä aiemmin ajokortin. Ajoin perheen kakkosautolla silloin töihin, niin kun veljeni sai kortin, minä jouduin ottamaan pyörän, että veli saa sen auton omaan käyttöönsä kokonaan. Syy oli se koska naiset eivät tarvi autoa niin paljon kuin miehet. Veljelläni ei ollut silloin töitä ollenkaan. Tuntuu pahalta nähdä perheitä joissa on välittävät vanhemmat kun tuntuu että minulla niitä ei ole koskaan ollutkaan. Muutin muutamia vuosia sitten aika kauaksi koulun perässä ja he tuumasivat että typeryyttä muutta maaseudulta kaupunkiin ja esittää parempaa. Myöskin äitini siskon mielestä olen olevinani parempi ihminen kun muutin kaupunkiin.
Kommentit (5)
Minullakin on vähän tuollaista ettei oikein aidosti kannustettu mihinkään. Vaadittiin hyviä arvosanoja muttei millään lailla panostettu koulunkäyntiin. Nyt kun on oma lapsi minulla niin tuntuu että se halutaan omia minulta ja kaikkia valintojani arvostellaan. Siis ihan kaikkea ihan jokaista asiaa mitä vauvalle hankin niin arvostellaan sanoen että eihän se nyt tuota tarvitse, ei kannata ostaa mitään vaatteita kun kuitenkin menevät pieneksi. Itse se sitten ostelee lapselle kuitenkin mitä tykkää. Arvatkaapa onko kiva kun lapsi kasvaa ja kaikki mitä se on ikinä saanut on mummo ostanut? Niin että kumpikohan meistä se äiti on sille. Ja siis ei ole kyse vaan tästä vaan vauvaa viedään pois sylistä ja koetetaan omia pitkiksi ajoiksi yms...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on vähän tuollaista ettei oikein aidosti kannustettu mihinkään. Vaadittiin hyviä arvosanoja muttei millään lailla panostettu koulunkäyntiin. Nyt kun on oma lapsi minulla niin tuntuu että se halutaan omia minulta ja kaikkia valintojani arvostellaan. Siis ihan kaikkea ihan jokaista asiaa mitä vauvalle hankin niin arvostellaan sanoen että eihän se nyt tuota tarvitse, ei kannata ostaa mitään vaatteita kun kuitenkin menevät pieneksi. Itse se sitten ostelee lapselle kuitenkin mitä tykkää. Arvatkaapa onko kiva kun lapsi kasvaa ja kaikki mitä se on ikinä saanut on mummo ostanut? Niin että kumpikohan meistä se äiti on sille. Ja siis ei ole kyse vaan tästä vaan vauvaa viedään pois sylistä ja koetetaan omia pitkiksi ajoiksi yms...
Ja sinä et voi palauttaa vain mummelin ostoksia todeten että ei kiitos. Ja harventaa yhteydenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Voisipa huonot asiat unohtaa..
Niin. Toisaalta ajattelen niin, että ne huonot asiat on syytä todeta, ei kaunistella niitä pois. Sitten miettiä, mitä ne huonot asiat on aiheuttaneet itselle. Surra sitä joko yksin, ystävän kanssa tai terapiassa. Itse menen terapiaan. Sitten tehdä oma valinta: en jää jumiin huonoihin asioihin. Ne ovat totta, mutta elämässä on muutakin. Sitten huomio ja ajatukset elämässä oleviin myönteisiin asioihin ja eteenpäin!
No ei minullakaan. Isä kuoli kun olin 15 ja äiti on täysmulkku. Hänestä olin kypsä lähtemään kotoa 16-vuotiaana. Rahaa on kyllä aina vailla.
Elämä on. Tuollaiseen voi käpertyä tai sitten voi mennä eteenpäin.