Tunnetko ihmistä, joka ei ymmärrä mielenterveysongelmia?
Kommentit (23)
Tunnen erään, jonka mielestä mielenterveysongelmat johtuvat siitä, että on etääntynyt jumalasta ja on päästänyt paholaisen mieleensä. Rukoilemalla kuulemma paranee.
En kyllä ymmärrä itsekään masennusta. Vähän happihyppelyä raittiissa ilmassa ja asennemuutos, niin lähtee masennukset.
Tunnen. Ystäväni sairastui masennukseen, toinen ystäväni oli sitä mieltä, että tämän masentuneen kannattaisi laittaa vähän meikkiä naamaan ja vaikka uusi väri päähän jotta piristyisi. Masennuksen jatkuessa lisäsi, että hiusten peseminenkin kuulemma estäisi miestänsä lähtemästä toisen matkaan, koska onhan se nyt ihan kamalaa kun naisihminen kulkee paskainen tukka silmillä yöpuvussa kotona.
En tosin tiedä, kertoiko näitä samoja asioita asianosaiselle, mulle tilitti kahdenkesken. Toisaalta eivät enää ole paljoakaan tekemisissä, joten ehkä on möläyttänyt.
No ei niitä nyt helppo ole ymmärtää alan ihmistenkään. Ennen vanhaan hoito oli jotain kylmiä kylpyjä tms ja nykyyän annetaan lääkeet kouraan. Joten enpä voi sano ymmärtäväni enkä usko että sinäkään ymmärrät. Toisen pään sisälle kun ei pääse. Jotkut on ehkä herkempiä toisten tunnetiloille kuin toiset, mutta kun itsellä ei ole koskaan ollut samanlaista kokemusta niin syvällinen ymmärtäminen on mahdotonta.
Useita. Osa on puhtaasti tietämättömyyttä.
T: Bipon puoliso
Tunnen. Nurinkurista on, että nää ihmiset itse vaikuttavat kärsivän aika paljonkin mielenterveysongelmista.
Tunnen ja tällä palstalla sellaisia on paljon :)
Myönnän etten itsekään ymmärrä. Luultavasti en ymmärrä siksi että en ole masennusta koskaan kokenut. Jotenkin kuitenkin tuntuu että miski sanotaan ettei masentunutta saa käskeä nousemaan ylös sohvalta/sängystä ja lähtemään ihmisten ilmoille ja "olemaan reippaampi"? Miten muutenkaan siitä masennuksesta voi selvitä? Itse en ainakaan haluaisi aloittaa mitään lääkekierrettä. Ymmärrän toki että se ulos lähteminen on vaikeaa mutta eikös siitä tulisi sellainen olo että on kuitenkin saavuttanut jotain ja voittanut itsensä. Luulisi että siitä tulisi hyvä mieli ja aikansa kun saa itsensä ulos, liikkeelle ja ihmisten ilmoille, alkaa masennusoireetkin helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä itsekään masennusta. Vähän happihyppelyä raittiissa ilmassa ja asennemuutos, niin lähtee masennukset.
Tämä on täysin totta, mutta alapeukuista kyllä huomaa, miten valtavia elämäntaparemontteja tämänkin palstan syrjäytyneet alkoholistit tarvitsisivat. Hymyä pyllyyn ja ulos lenkille. Tämä maailma ei yksinkertaisesti ole laiskoja varten rakennettu. Deal with it. <3
Täällä ei ymmärretä edes onnettomuuden tai raiskauksen aiheuttamaa stressireaktiota saati sitten muuta. Jos on ollut jommasta kummastakin syystä saamassa apua niin täällä vittuilee mutu sh t että mt potilas ja skitso ! Täälltä pitäisi lakaista Pois nämä saastuttajatyypit! Heillä on sairauksia tuova myrkkyvaikutus.
Ja taas illalla alkaa pepou ja anaalijutut ja kakkajutut kun mode vaihtaa vapaalle!
Vierailija kirjoitti:
Myönnän etten itsekään ymmärrä. Luultavasti en ymmärrä siksi että en ole masennusta koskaan kokenut. Jotenkin kuitenkin tuntuu että miski sanotaan ettei masentunutta saa käskeä nousemaan ylös sohvalta/sängystä ja lähtemään ihmisten ilmoille ja "olemaan reippaampi"? Miten muutenkaan siitä masennuksesta voi selvitä? Itse en ainakaan haluaisi aloittaa mitään lääkekierrettä. Ymmärrän toki että se ulos lähteminen on vaikeaa mutta eikös siitä tulisi sellainen olo että on kuitenkin saavuttanut jotain ja voittanut itsensä. Luulisi että siitä tulisi hyvä mieli ja aikansa kun saa itsensä ulos, liikkeelle ja ihmisten ilmoille, alkaa masennusoireetkin helpottaa.
Vanha mutta hyvä esimerkki: sanoisitko jalkansa katkaisseelle, että nouse sängystä ylös ja ole reippaampi, lähde ulos ihmisten ilmoille niin kyllä se jalkakin siitä itsekseen paranee. Niin?
Äitini ehdottomasti. Itsellä diagnosoitu vaikea masennus, traumaperäinen stressireaktio ja yleinen ahdistuneisuushäiriö ja äitini ei ymmärrä lainkaan kuinka työpäivieni (jotka ovat n. 12h) päälle siivoaminen tuntuu välillä aivan saavuttamattomalta unelmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän etten itsekään ymmärrä. Luultavasti en ymmärrä siksi että en ole masennusta koskaan kokenut. Jotenkin kuitenkin tuntuu että miski sanotaan ettei masentunutta saa käskeä nousemaan ylös sohvalta/sängystä ja lähtemään ihmisten ilmoille ja "olemaan reippaampi"? Miten muutenkaan siitä masennuksesta voi selvitä? Itse en ainakaan haluaisi aloittaa mitään lääkekierrettä. Ymmärrän toki että se ulos lähteminen on vaikeaa mutta eikös siitä tulisi sellainen olo että on kuitenkin saavuttanut jotain ja voittanut itsensä. Luulisi että siitä tulisi hyvä mieli ja aikansa kun saa itsensä ulos, liikkeelle ja ihmisten ilmoille, alkaa masennusoireetkin helpottaa.
Vanha mutta hyvä esimerkki: sanoisitko jalkansa katkaisseelle, että nouse sängystä ylös ja ole reippaampi, lähde ulos ihmisten ilmoille niin kyllä se jalkakin siitä itsekseen paranee. Niin?
Nimenomaan huonoin mahdollinen esimerkki. On täysin eri asia olla kotona jalka poikki kuin masentunut. Se jolla on jalka poikki luultavasti haluaa ulos ihmisten ilmoille ja kutsuu kavereita kylään, on sosiaalinen kun taas masentunut ei. No, kaikki ei ymmärrä tällaisia perusasioita...
Vierailija kirjoitti:
Myönnän etten itsekään ymmärrä. Luultavasti en ymmärrä siksi että en ole masennusta koskaan kokenut. Jotenkin kuitenkin tuntuu että miski sanotaan ettei masentunutta saa käskeä nousemaan ylös sohvalta/sängystä ja lähtemään ihmisten ilmoille ja "olemaan reippaampi"? Miten muutenkaan siitä masennuksesta voi selvitä? Itse en ainakaan haluaisi aloittaa mitään lääkekierrettä. Ymmärrän toki että se ulos lähteminen on vaikeaa mutta eikös siitä tulisi sellainen olo että on kuitenkin saavuttanut jotain ja voittanut itsensä. Luulisi että siitä tulisi hyvä mieli ja aikansa kun saa itsensä ulos, liikkeelle ja ihmisten ilmoille, alkaa masennusoireetkin helpottaa.
Kuvailet sitä miten selviää saamattomuudesta ja apeudesta. Se ei ole masennusta.
Tunnen, mm. äitini.