Tunnetko ihmistä, joka ei ymmärrä mielenterveysongelmia?

Masennusta on niin monenlaista, trauma peräistä, tietyn välittäjäaineen puutos/toimiminen aivoissa, yleistä väsymystä jne... Johonkin auttaa asennemuutos, joku tarvitsee lääkitystä, psykoterapiaa... Ulkopuolisen on monesti vaikea ymmärtää ja se "piristyppä nyt ja lähde lenkille" ei paljon ketään kehotuksena auta. En ymmärtänyt ennen, mutta läheisen sairastuttua on tämänkin suhteen ymmärrystä tullut. Todella voimia kaikille, jotka ovat masennukseen sairastuneet, tie on pitkää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän etten itsekään ymmärrä. Luultavasti en ymmärrä siksi että en ole masennusta koskaan kokenut. Jotenkin kuitenkin tuntuu että miski sanotaan ettei masentunutta saa käskeä nousemaan ylös sohvalta/sängystä ja lähtemään ihmisten ilmoille ja "olemaan reippaampi"? Miten muutenkaan siitä masennuksesta voi selvitä? Itse en ainakaan haluaisi aloittaa mitään lääkekierrettä. Ymmärrän toki että se ulos lähteminen on vaikeaa mutta eikös siitä tulisi sellainen olo että on kuitenkin saavuttanut jotain ja voittanut itsensä. Luulisi että siitä tulisi hyvä mieli ja aikansa kun saa itsensä ulos, liikkeelle ja ihmisten ilmoille, alkaa masennusoireetkin helpottaa.

Vanha mutta hyvä esimerkki: sanoisitko jalkansa katkaisseelle, että nouse sängystä ylös ja ole reippaampi, lähde ulos ihmisten ilmoille niin kyllä se jalkakin siitä itsekseen paranee. Niin?

Nimenomaan huonoin mahdollinen esimerkki. On täysin eri asia olla kotona jalka poikki kuin masentunut. Se jolla on jalka poikki luultavasti haluaa ulos ihmisten ilmoille ja kutsuu kavereita kylään, on sosiaalinen kun taas masentunut ei. No, kaikki ei ymmärrä tällaisia perusasioita...

No ei. Kyse ei ollut esimerkissä siitä minkälainen ihminen vaivan saanut on, vaan siitä kuinka tehokas neuvo on vaivaan. Käykö toinen esimerkki, ihottumasta ja kutinasta kärsivälle antaa hoito-ohjeeksi, että älä raavi. Hyvä ohje kieltämättä, vaan paransiko vaivan? No ei.

Masennusta tosiaan on monenlaista. Mä olen ku kävelevä Käypä-hoito-opas, mutta joka kerta ku lenkillä tulee auto vastaan mä mietin, että miltä tuntuis ku kallo iskeytys siihen paskaksi. Lenkillä itken yleensä, välttelen kallioita etten hyppää.

Mut kysymykseen. Mun lähipiirissä muutama, heidän mielestä olen vaan kiittämätön paska.