Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten vanhemmat jaksaa tällaista joka päivä?
21.04.2017 |
Tällaisia huomiota olen tehnyt seuratessani lapsia lähipiirissäni:
-lapsi janoaa huomiotani koko ajan, kun esim. istumme kahvilla ystäväni luona (keskeyttää juttelumme, tulee ihan kasvoihini kiinni, kutittaa, kysyy kahden minuutin välein joko olen valmis että pääsen leikkimään)
-lapsi saattaa sata kertaa päivässä heittäytyä itkemään pienistä asioista (väärän värinen muki, rikki repäisemänsä paperi jne), joka kerta pitää juosta lohduttamaan vartiksi itkevää lasta
-jos kiellät lasta, joudut kuuntelemaan "oot ihan tyhmä, en tykkää susta" puheita, lasta täytyy myös kieltää ja opettaa joskus
-järjetät toisen lapselle kivaa tekemistä: mukavia leluja, kahvipöytään lapselle omia herkkuja, leikit lapsen kanssa. Jossain vaiheessa lapsi esim. juostessaan kaatuu ja loppuaika meneekin siihen, kun lapsi huutaa kurkku suorana nirhaumaa polvessaan ja kaikki päivän kivat asiat unohtuu mielestä
-kaikki tuntuu menevän lapsen ehdoilla, kykyä odottaa ei juuri ole
-uhmaiässä tappelet kaiken mahdollisen kanssa vaatteiden pukemisesta alkaen
Näin vain muutamia mainitakseni. Miten te vanhemmat jaksatte tällaista? Onko vanhemmuuden ilot tuota arkea suuremmat? Olen siis itse (vielä) lapseton ja ihan vakavissaan mietin, jaksanko ryhtyä tuollaiseen rumbaan.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Heh. Ei meillä ole tuollaista, koska lapset tietää ettei meitä voi pompottaa tuolla lailla. Sinua vedetään nyt höplästä.😂
Nää on eri perheiden lapsia/lapsenlapsia. Osa vanhemmista on koulutettuja ja osa ei.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän joku tuu sanoo et aika auttaa ja lapset kasvaa isoiksi. No, aina ei auta. Lapsi voi olla erityislapsi tai vaikka kehitysvammainen, ei se lapsi silloin samalla tavalla kypsy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Ei meillä ole tuollaista, koska lapset tietää ettei meitä voi pompottaa tuolla lailla. Sinua vedetään nyt höplästä.😂
Nää on eri perheiden lapsia/lapsenlapsia. Osa vanhemmista on koulutettuja ja osa ei.
Ap
Daa. Näetkö kuitenkin kuviossa jonkun henkilön joka on aina sama?😂
Hyss, älä nyt kerro ääneen et vanhemmuus on tollaista ettei kukaan muuta mieltään. Tarvitaan lisää veronmaksajia!
T. Hallitus
Tollasta aika monen lapsiperhearki on. Kun työpalaveriin pyyhältää parin alle kouluikäisen äiti myöhässä, arvaan että on taas mennyt uhmaikäisten kanssa tappeluksi ennen päiväkotiin lähtöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, meillä kaksi teini-ikään yltänyttä lasta. Olivat helppoja vauva- ja uhmaiässä, eikä teinimyrskytkään vielä ole alkaneet. Mies haluaisi kolmannen. Minä olen perustellut miksei ole järkevää käyttäen ap:n argumentteja.
Voihan olla, että kolmaskin olisi helppo, mutta en ole valmis ottamaan sitä riskiä, ettei olisi...
Lisäksi itseäni nykyään ärsyttää tavallaan pienten lasten itsekkyys. Kokevat olevansa oikeutettuja saamaan kaikki kivat kokemukset. En tiedä miten selittäisin ajatukseni... Jos otan koiran mukaan jonnekin, niin koira on vilpittömän ilahtunut, että pääsi mukaan. Jos pikkulapsen kanssa menee Lintsille, hän on toki ilahtunut, mutta ajattelee mahdollisesti hyvin itsekeskeisesti että sinne hänet kuuluukin viedä.
En osaa kuvata ajatustani, mutta kaikesta päätellen kolmatta lasta ei kannata edes yrittää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh. Ei meillä ole tuollaista, koska lapset tietää ettei meitä voi pompottaa tuolla lailla. Sinua vedetään nyt höplästä.😂
Nää on eri perheiden lapsia/lapsenlapsia. Osa vanhemmista on koulutettuja ja osa ei.
Ap
Koulutettuja? Mitä hiton koulutettuja?:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, meillä kaksi teini-ikään yltänyttä lasta. Olivat helppoja vauva- ja uhmaiässä, eikä teinimyrskytkään vielä ole alkaneet. Mies haluaisi kolmannen. Minä olen perustellut miksei ole järkevää käyttäen ap:n argumentteja.
Voihan olla, että kolmaskin olisi helppo, mutta en ole valmis ottamaan sitä riskiä, ettei olisi...
Lisäksi itseäni nykyään ärsyttää tavallaan pienten lasten itsekkyys. Kokevat olevansa oikeutettuja saamaan kaikki kivat kokemukset. En tiedä miten selittäisin ajatukseni... Jos otan koiran mukaan jonnekin, niin koira on vilpittömän ilahtunut, että pääsi mukaan. Jos pikkulapsen kanssa menee Lintsille, hän on toki ilahtunut, mutta ajattelee mahdollisesti hyvin itsekeskeisesti että sinne hänet kuuluukin viedä.
En osaa kuvata ajatustani, mutta kaikesta päätellen kolmatta lasta ei kannata edes yrittää :D
Lisään vielä tuosta ap:n mainitsemasta kahvittelun keskeyttämisestä. Lapset kokevat olevansa oikeutettuja maailmannapoja, joiden asiat ovat aina ykkössijalla vaikka olisi presidentti kylässä. Ärsyttää :)
Elämä lasten kanssa on mukavaa. Ei kivoja juttuja järjestetä lapsen elämään jottei koskaan tulisi paha mieli.. Miten sä tuon asian nyt olet ajatellut?
Joo ja joskus täytyy lohdutella. Täytyy aikuistakin lohduttaa. Olen nyt 6 kk lohdutellut äitiäni kun isäni kuoli. Ja toista sukulaista vuosia koska hänellä ärhäkkä syöpä. Likkakaverit soittelee kun töissä tai miehen kanssa hankalaa.
Lapset tuottavat kyllä paljon iloa, ja vaikkapa kevät ja kesäkin tuntuu taas jossain, kun on lapsia. Kodista tulee koti ja elämän pyhättö.
Jos nyt kolhuja päivän aikana sattuu, täytyy lasta lohduttaa, tietysti. Ei uimahallireissun takia voi olettaa ettei tule mistään enää paha mieli... ;D
Nämä on yhteisiä kivoja kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapset (onneksi) ottavat huomion vaikkeivat erityislapsia olisikaan...
Ei aikabja kasvaminen paranna asiaa-"pienenä lapset polkevat syliä, isona sydäntä"
Mitä suurempi lapsi sen suuremmat murheet...välillä kyllä pohdin onko ollut järkevää "tehdä" useampi lapsi...silti ajattelen että lapset Jumalan lahja eikä niitä tehtailla vaan saadaan : )
En mä tiedä, vaikea selittää. Tuollaistahan se on. Elämä ei kuitenkaan ole 24/7 pelkkää tuota, koska tehdään asioita myös ilman lasta (miehen kans vuorotellen ja välil mummot hoitaa). Kun sitten olen lapsen kanssa, huomioin häntä ja annan aikaani, silloin tuo rasittavuus väistyy (lapsihan hakee tuolla huomiota juurikin esim. silloin, kun äidillä on vieras kylässä -> äiti juttelee vieraan kanssa eikä huomioi lasta). Kun olen kahdestaan lapsen kanssa, voin vastata heti hänen kysymykseensä ja kuuntelen hänen asiansa, jolloin hänen ei tarvitse hakea huomiota noin. Silloin leikkii myös itsekseen ja on muutenkin rauhallinen. Meillä siis vain yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaudesta sen kaiken vaan kestää kun omat kyseessä <3 Silloin kun rakastaa asioihin suhtautuu eritavalla ja kyllä ne ihanat hetket sitten palkitsee monin kertaisesti. Ei ole mitään ihanempaa kun oman taaperon hillitön nauru, kun isi puhuu hassulla äänellä tai peleillee jotenkin muuten. Eli ei nuo asiat ole koko totuus. Ne kuuluu pakettiin. Sitä paitsi meillä niitä kivoja hetkiä on tuplasti ellei triplasti enemmän.
.. Ja kahvittelusta.. Miten sinun, aikuisen ihmisen juoruilu on niin tärkeää, ettei lapsen asia mahdu väliin? Ei kannata mennä lapsiperheeseen kylään, jos se on noin vaikeaa. Lapsi pitää sinusta. Jos et tykkää, ei lasta hiljennetä ja laiteta pois siksi että sinä saat kuunnella omaa ääntäsi. Ihan voi sanoa että juon tämän kahvin ja tulen ihan juuri. Voi leikkiä ja kuunnella lapsen asian ja juoruilla kun lapsi on saanut huomiota. Ei lapsi ole aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei meillä ainakaan ollut tuollaista. En varmaan olisi kolmea lasta tehnytkään, jos olisi heti ekan kanssa ollut kovin vaikeaa. Kahdella lapsella oli tuo kahden vuoden uhma, mutta ei se kovin hermoja raastavaa ollut ja sehän menee muutamassa kuukaudessa ohi. Tietysti lapset vaatii huomiota, mutta kyllä heille voi opettaa, että silloin kun äiti vaikka juo kahvia, niin hän juo kahvia, eikä saa tulla häiritsemään, ellei ole jotain todella tärkeää. Ja kyllä tosiaan meidän lapsille riitti viihdykkeeksi ihan omat, kotoa mukaan otetut lelut ja tietysti keskenään leikkivät myös.
Lapsille on tärkeää, että on säännöllinen päivärytmi, tätä eivät monet tajua. Aina suunnilleen samat nukkuma-ajat, ruoka-ajat, ulkoilut jne. Sinne väleihin voi sitten ripotella niitä omia hetkiä, lapset leikkii ihan varmasti tyytyväisenä keskenään pari tuntia ja yksinkin menee ainakin se kahvihetken aika, kunhan nuo perusjutut on kohdallaan. Ja jos lapsi saa huomiota ja vanhemman seuraa muuten riittävästi, niin ei ole sitä jatkuvasti kinuamassa. Mutta onhan vanhempia, jotka eivät jaksa tai viitsi olla oikeasti läsnä lapsilleen oikeastaan koskaan. Ei ole niitä perheen keskeisiä rauhallisia ruokahetkiä, ei saunota yhdessä, katsota elokuvaa, pelata lautapelejä, käydä uimassa ja retkellä, jutella arkisista asioista ja kuunnella lasta.
Lasten kanssa on välillä raskasta, mutta mitä olen seurannut lapsettomia tuttujani, niin ei heidän elämänsä vaikuta yhtään helpommalta, kun kaikille voi sattua ihan mitä tahansa ja monet lapsettomat sitten muuten vaan tekevät sellaisia elämänvalintoja, että ne ovat tietyissä tilanteissa hyvin raskaita. Ja kyllä omalta kohdaltani olen sitä mieltä, että lapset antavat paljon, paljon enemmän kuin ottavat. Nyt omat lapseni ovat jo nuoria aikuisia ja voi että nautin heidän seurastaan. Heistä on myös paljon apua ja on ihanaa aina kun tulevat kotona käymään. Vaikka meillä on miehen kanssa hyvä elämä, onnellinen parisuhde, mulla on ihana työ ja kivoja harrastuksia ja läheisiä ystäviä, niin kyllä elämä vähän tyhjältä tuntuisi ilman lapsia.
Sitä mieltä kuitenkin olen, että ei kaikkien tarvitse hankkia lapsia, onneksi nykyään voi valita. Ei kaikista vaan ole vanhemmaksi, eikä kaikista lapsettomaksi. Tee kuten sydän sanoo.
Kuulostaa kyllä kamalalta, en jaksaisi. Meillä ei ole koskaan ollut tuollaista, toki lapsiakin on vain neljä.
No onneksi elämä lasten kanssa pitää sisällään muutakin kuin kahvittelua :D Taidat olla aika nuori jos tosissasti mietit kahvittelujen perusteella millaista elämä lasten kanssa on.
Lapsille pitää opettaa asioita, odottamista, omaa vuoroa jne. Ja sitten kun on sen aika, lapsille pitää antaa huomiota, kuunnella lapsen ajatukset, leikkiä, lukea kirjaa. Huutavan ja komentelevan lapsen käyttäytyminen on ihan hirveää eikä sellaista pidäkään jaksaa.
Kyllä se in juuri tuollaista päivästä toiseen. Joskys jaksaa paremmin ja joskus huonommin. Rakkauden voimalla sitä jaksaa omia lapsiaan.
Kestää koska on pakko ja rakastaa niitä tosi paljon.
Kuitenkin kahden lapsen jälkeen tietää että se oli kyllä nyt tässä.
Nyt ovat jo teinejä ja vitutus välillä melkoinen, kun patistaa niitä kouluun.
Alue: Aihe vapaa
Heh. Ei meillä ole tuollaista, koska lapset tietää ettei meitä voi pompottaa tuolla lailla. Sinua vedetään nyt höplästä.😂