Miten vanhemmat jaksaa tällaista joka päivä?

Tällaisia huomiota olen tehnyt seuratessani lapsia lähipiirissäni:

-lapsi janoaa huomiotani koko ajan, kun esim. istumme kahvilla ystäväni luona (keskeyttää juttelumme, tulee ihan kasvoihini kiinni, kutittaa, kysyy kahden minuutin välein joko olen valmis että pääsen leikkimään)
-lapsi saattaa sata kertaa päivässä heittäytyä itkemään pienistä asioista (väärän värinen muki, rikki repäisemänsä paperi jne), joka kerta pitää juosta lohduttamaan vartiksi itkevää lasta
-jos kiellät lasta, joudut kuuntelemaan "oot ihan tyhmä, en tykkää susta" puheita, lasta täytyy myös kieltää ja opettaa joskus
-järjetät toisen lapselle kivaa tekemistä: mukavia leluja, kahvipöytään lapselle omia herkkuja, leikit lapsen kanssa. Jossain vaiheessa lapsi esim. juostessaan kaatuu ja loppuaika meneekin siihen, kun lapsi huutaa kurkku suorana nirhaumaa polvessaan ja kaikki päivän kivat asiat unohtuu mielestä
-kaikki tuntuu menevän lapsen ehdoilla, kykyä odottaa ei juuri ole
-uhmaiässä tappelet kaiken mahdollisen kanssa vaatteiden pukemisesta alkaen

Näin vain muutamia mainitakseni. Miten te vanhemmat jaksatte tällaista? Onko vanhemmuuden ilot tuota arkea suuremmat? Olen siis itse (vielä) lapseton ja ihan vakavissaan mietin, jaksanko ryhtyä tuollaiseen rumbaan.