Miksi kannatte ja kyyditsette rattailla jo 2-3v lapsianne, siitä tulee ongelmia päiväkodissa

Älä jaksa provota.

Miksi mummoille annetaan rollaattorit? Unohtavat kuinka reippaasti kuuluu kävellä. Vaipoissaankin makaavat osa. Vaipat pois vaan, niin oppivat.

Hohhoijaa kirjoitti:

Miksi mummoille annetaan rollaattorit? Unohtavat kuinka reippaasti kuuluu kävellä. Vaipoissaankin makaavat osa. Vaipat pois vaan, niin oppivat.

Jo on idioottimainen vertaus. 

Lapsi kasvaa ja kehittyy niin fysilogisesti kuin älyllisesti. Oikea kasvatus tukee tätä. 

Vanhus valitettavasti vain taantuu. 

Mutta itse aloitukseen. Minusta on aivan asiallista aamukiireessä viedä 2-3 -vuotias rattailla päiväkotiin. 

Kuivaksi opettelu on nykyään usein jätetty liian myöhäiseksi, se on totta. 

Odotan sitä päivää kun autoileville perheille sanotaan että miksi tuotte lapsen autolla, lapsen pitäisi kävellä.

Päiväkodin piha on noin 30 m x 30 m, ei siinä paljoa tarvitse lapsia talutella. En ymmärrä päiväkodin väen hermostumista jostain rattaista, kun suurin osa lapsista tuodaan autolla.

Noh, meillä oli aikanaan esikoisen päiväkotiin 3.5km (kävelyteitä pääsi suht linnuntietä perille - julkisilla matka oli hankalampi. Niitä toki käytettiin talvella). Jos hän olisi 2-3 -vuotiaana kävellyt tai potkupyöräillyt tuon matkan niin siihen olisi kulunut arviolta 1h suuntaansa, ja meidän (kuten kenen tahansa normaalin perheen, uskoisin) oli aivan mahdotonta käyttää 2h aikaa tuohon joka päivä, puhumattakaan konflikteista liittyen jatkuvaan hoputtamiseen.

Yleensä kuljimme tosin pyörällä lapsi istuimessa. 4v alkoi pyöräillä itse.

Meillä on päiväkoti toisella puolella kaupunkia (päiväkoti on hyvä ja tärkeä pitää lapsella samat ihmiset vaikka kotia muutettaisi), sekä lapsellani on jalan asentovirheitä, jotka sitten heijastavat särkyä kävellessä esim. selkään. Tämä ei näy ulos päin istuessa, eikä nopeasti katsottuna kävellessäkään. Siksi.

Joskus vieläkin joku fiksu mummo juttelee lapselle (minua vilkuillen) esim. julkisissa, että "eikös ison tytön pitäisi jo jaksaa kävellä.."

Joillakin se elämä on eletty kapeasti toinen silmä kiinni.

Päiväkodeissa tehdään retkiä metsään, viereiseen puistoon , kirjastoon ym. eikä vain seiskella pihalla tai keinuta ja hiekkaleikkejä, silloin kaikkien kynnelle kykenevien tulisi kävellä itse.

Lapsi pystyy siihen jos sitä kannustetaan /opetellaan kotona. Kyse liikunnasta jota lapset harrastaa keskimäärin liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Odotan sitä päivää kun autoileville perheille sanotaan että miksi tuotte lapsen autolla, lapsen pitäisi kävellä.

Tämä!

Eihän nuo päiväkotimatkat kerro välttämättä mitään vapaa-ajan liikkumisesta. Aamuisin monella vanhemmalla on kiire töihin ja päiväkodista kotiin. Ei siinä ole välttämättä aikaa mihinkään 2h kävelyihin tai potkupyöräsäätämiseen. Meillä on matkaa päiväkotiin 0,5km ja potkupyöräilemällä 3v saa käytettyä tuohon matkaan lähes tunnin. On mukavaa kääntyä välillä takaisin kotiin tai jäädä potkimaan kuralammikkoa tai yrittää karata. Ihan mitä vaan paitsi mennä aamulla päiväkotiin. Autolla ja vaunuilla ei yleensä vastaavia ongelmia ole.

Kotona ruoan jälkeen onkin iltapäivällä mukavampi lähteä koko perheen voimin kävelylle, pyöräilemään tai leikkipuistoon. Ei ole kiire mihinkään. Paitsi joinakin päivinä niihin varsinaisiin liikuntalajiharrastuksiin.

Meillä ei lapsi (<2v) suostuisi millään istumaan rattaissa vaan haluaa kävellä ihan itse. Näin ollut siitä asti, kun oppi kävelemään eli noin vuoden verran. Mahdollisuuksien mukaan saakin kävellä minkä jaksaa ja saa kyllä ulkoilua puistoissa ja pihalla ihan riittävästi rataslenkkien lisäksi.

Toisinaan sitä on parempi istuttaa pikkulasta rattaissa, esimerkiksi vilkkailla teillä kulkiessa, kaupassa (tai kärryissä jos on tultu ilman rattaita, tosin painoraja saattaa paukkua), keskustassa ruuhka-aikana liikkuessa... Ihan turvallisuus syistäkin. Kiirettä meillä harvoin on mistään mihinkään, lapsi ei ole päivähoidossa vaan äitinsä ja pikkusisaruksensa kanssa kotona.

Meillä kävellään todella paljon ja joka päivä. 2-vuotiaskin jaksaa heittämällä kävellä yli 1-2 tuntia ja yli kolmekin kilometriä kerrallaan. Kun kuitenkin käydään kävellen paljon pidemmälläkin kuin kilsan päässä lähikaupassa tai puistossa tai lähimetsässä, niin rattaat nyt vain on pakko olla välillä mukana ja lapsi voi siellä istua välillä. Ei kai voi kuitenkaan ihan olettaa, että hän jaksaa kävellä koko 15 kilometrin lenkin?? Enkä minä jaksaisi kantaa kotiin, vaikka jaksaisikin ekan puoliskon kävellä.

Joskus voi myös olla kiire ja on vain puoli tuntia aikaa kolmen kilsan matkaan. Silloin on rattaissa. Kävelylenkillä käydään sit erikseen myöhemmin.

Autoa käytetään ehkä kerran kuukaudessa keskimäärin koko perheenä. Muutoin se on miehen työmatka-autona.

Sinä et varmaan liiku lapsen kanssa kuin max 3 kilometrin säteellä kotoa tai sitten menette autolla joka paikkaan? Kuinka pitkiä kävelyitä itse teet rattaattoman lapsesi kanssa?

Siis mitä? Normaali kaksivuotias jaksaa juosta ja kävellä monta tuntia päivässä vaikka hän istuukin rattaissa kaupassa tai asiointimatkalla.

Onko olemassa lapsia jotka eivät halua juosta ulkona?

Meillä lapsi oppi vasta kunnolla kävelemään lähemmäs 2v. Ja kengät jalassa se olikin ihan eri juttu! Sekin piti opetella. Joten millä sinne tarhaan olis pitänyt kulkea, jos kantaa ei saa eikä rattaita käyttää? Ois varmaan pitäny vetää narussa perässä?

Vierailija kirjoitti:

Älä jaksa provota.

Huvittavaa, että luulet provoksi sitä, kun joku kerrankin neuvoo sinua uusavutonta olemaan kasvattamatta mukuloitasi päin helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä jaksa provota.

Huvittavaa, että luulet provoksi sitä, kun joku kerrankin neuvoo sinua uusavutonta olemaan kasvattamatta mukuloitasi päin helvettiä.

Eiköhän tässä pikemminkin paljastunut se, että jos ap ei ole provo, niin hän on täysin pihalla lapsiperheen arjesta.

Kun synnyin, niin mua tutkittiin sairaalassa kovasti, mutta mitään ei löytynyt. Joku lääkäri oli kuitenkin jostain syystä heittänyt äidilleni, että ei tuolle lapselle kannata rattaita ostaa, koska joutunee todennäköisesti pyörätuoliin. Fysioterapiassa ramppasin äitini kanssa pienenä ja opinkin lopulta kävelemään 1,5-vuotiaana. Meilläkin käveltiin paljon ja minäkin kävelin, mutta rattaat kulki silti mukana 4-vuotiaaksi asti kuulemma. Äitini sitä aina muistelee kuinka vanhaksi asti oli rattaat käytössä...

Nyt aikuisiällä on uudestaan alettu tutkia lisääntyneiden lihasoireiden takia. Diagnoosia ei vielä ole annettu, mutta lääkärit on aika varmoja, että kyseessä olisi eräs lihassairaus, joka saattaa edetä siihen, että päädyn pyörätuoliin joku päivä.

Vanhemmat, älkää kuitenkaan pelästykö, ettäkö kaikille myöhään rattaissa oleville kävisi näin. Varmasti on aika harvinaista. Mutta arvostelijat voisi olla hiljempaa, aina ei tiedä, mitä takana on tai voi olla...

Riippuu nyt tietysti siitä matkastakin.Meillä on 20km lasten päiväkodille joten autolla kuljetaan.

Meillä rattaiden käyttö väheni 1,5-vuotiaana ja loppui kokonaan 2-vuotiaana (rattaat hajosi, enkä jaksanut enää korjauttaa). 2-vuotiaana lapsi oppi pyöräilemään, joten sitä pystyi hyvin käyttämään rattaiden sijaan.

Toisaalta kaverillani on 3-vuotias, jolla yhä käytetään rattaita. Mitä sitten? Sitäpaitsi lapset ovat erilaisia - omani on hyvin tottelevainen ja rauhallinen, kuuntelee ja keskittyy kävellessäänkin ja täten on helppo hallinnoida ja ennakoida mahdollisia vaaratilanteita liikenteessäkin. Kaverini 3-vuotias taas on rämäpää, ensin tekevä ja sitten ajatteleva, toisinaan "korvat kotiin unohtava", joten esim. Helsingissä käydessä on paljon turvallisempaa käyttää niitä rattaita hänellä.

Vierailija kirjoitti:

kun eivät kävele itse. Heittäytyvät maahan ja olettavat että heitä kannetaan tai pääsevät rattaisiin.

Sama asia potatuksessa. Päiväkodissa sitä harjoitellaan mutta ei kovin hyvin tuloksin jos sitä ei kotona tehdä.

Typerä aloitus, tämä asia jo käsiteltiin.