Miksi kannatte ja kyyditsette rattailla jo 2-3v lapsianne, siitä tulee ongelmia päiväkodissa

Meillä ei enää päiväkoti-ikäisiä lapsia. Mutta eipä moni aikuinenkaan viitsi kolmen kilometrin matkaa töihinsä kävellä. Miksi annatte alapeukkuja tuolle, ettei ne matka kerro mitään vapaa-ajan liikkumisesta? Meillä tehtiin luontoretkiä ja kotioloissa on kävelty alle kaksivuotiaana melko pitkiäkin matkoja. Isompi lapsi ei erikoisemmin viihtynyt yhtään rattaissa sen jälkeen kun alkoi kävellä itse. Mutta 3 km aamulla on liian pitkä. Isä toi tosin autolla sen saman matkan jos ei ollut reissussa. Siitä ei valitettu...vain siitä, jos minä toin kävellen rattailla. Siitäkin matkasta saatettiin osa hyvänä päivänä kävellä. Mulla oli liukuva työaika, joten puoli tuntia sinne tai tänne ei merkannut niin paljon. Mutta joskus piti olla töissä tasan klo 8. 

Meillä lapset on erittäin laiskoja kävelijöitä, mutta päiväkodissa kumpikin retkeilee mukisematta. Jaksamisesta se ei ole todellakaan kiinni, lähinnä vaan viitsimisestä. Meillä pyöräillään, potkulautaillaan, ollaan leikkipuistoissa ja metsäretkillä ahkerasti ja molemmat todellakin osaavat liikkua vaikka rattaat onkin käytössä välillä. 4-vuotias on jo vuoden osannut pyöräillä ilman apupyöriä, 2-vuotias oppi viime syksynä potkupyöräilemään. Molemmat osaavat potkulautailla, isompi osaa luistella jo melko sujuvasti, pienemmällä lähinnä on vain luistimilla seisoskelua. Uimista harjoitellaan, isompi osaa kellua ja sukeltaa mutta ei vielä uida.

Silti luistelukentälle saatetaan mennä rattailla, koska en viitsi kantaa luistelukamoja enkä toisaalta myöskään jaksa kuunnella lasten kitinää. Pelkkä kävely ei todellakaan ole mikään autaaksitekevä asia eikä päiväkotimatka kerro taidoista tai jaksamisesta mitään. Itse olisin huolestuneempi jos vielä eskarilainen käyttää apupyöriä, ei osaa hypätä yhdellä jalalla, ei uskalla olla vedessä eikä ole koskaan saanut luistimia jalkaansa.

Pottailun kanssa ollaan minun laiskuuteni vuoksi menty rennon letkeällä asenteella. Ovat käyneet potalla silloin kun se halu on tullut lapsesta itsestään. Sitten kun into pottailuun on löytynyt, sitä olen toki tukenut mutta en todellakaan ole laittanut heti potalle kun ovat oppineet istumaan. Ja niinpä vaan nyt tuo 2-vuotiaskin on täysin kuiva ollut jo jonkun aikaa.

Ei mun lapset ole noin tyhmiä. Ne tietää että jos rattaita ei ole saatavilla tai niihin on pienempiä kyytiläisiä niin heillä ei ole kyytioptiota. Tai jos äiti sanoo että ei nyt niin se meinaa että ei nyt. Tai jos sanon että nyt kyytiin että ehditään niin se tarkoittaa että nyt kyytiin. Ainakin viimeistään kun selitän.

Ihan niin kuin tiesivät että jos äiti ei ole paikalla niin päikkäreille käydään ilman imetystä, tai kuten ymmärtävät ettei vegaanikyläpaikassa kiukkuamalla tule lihapullia ja että joskus olet siinä roolissa että pidät toiselle ovea ja joskus tarvitset itse apua. Lapset ymmärtää yllättävän hyvin että eri paikoissa ja tilanteissa säännöt vähän muuttuu, jos heitä siinä autetaan.

Kyyditsen satunnaisesti jopa 5v lasta rattaissa (huvin vuoksi) ja molemmat 3v ja 5v kävelee tarvittaessa ihan jees. Olen kerhosta erikseen kysynyt tätä kävelyjen sujuvuutta (kun varsinkin toinen lapsista on vähän ojahaaveilija) niin ei kuulemma ole mitään ongelmaa :)

Meidän lapsi täyttää pian 2v ja tänä vuonna on oppinut kävelemään ei juokse vielä. Käydään aika usein kävelemässä lyhyitä lenkkejä ja lapsi väsyy jos liian pitkää kävelee, silloin otan hänet syliin, jos pidemmälle (yli 2km) lähdetään niin kyllä ne kärryt silloin on mukana. Meillä lapsi on kotona koska mekin olemme. Vien varmasti lapsen päiväkotiin vähäksi aikaa kun on 4v, että oppii sosiaalisia taitoja. Mua pelottaa vähän päiväkotiin laittaminen, koska oon kuullut että ne siellä tehtailee lasuja esim jos lapsi on puettu väärin tai vaatteessa on tyyliin reikä tai joku tahra. En nyt tarkoita etten osaisi lastani pukea, hänellä on kyllä aina kodin ulkopuolella ehjät ja puhtaat vaateet, mutta lähes kaikki niistä on kirpparilta tai jonkun tutun vanhoja. Eikä mun jännitystä vähennä yhtään nämä tämmöiset ketjut.

Joka päivä joudun sanomaan lapsille että älä juokse, sisällä ei juosta, nyt loppuu se juokseminen, älä renku, älä kiipeile, älä hypi, istu paikallasi, ole sievästi.

Liki 2 vee käy hienosti potalla.

Meillä lapset ei tosiaan juokse, ei näy eikä kuulu, kulkevat nätisti ja pitävät suunsa kiinni.

Mut hei , meillä onkin Ranskalainen kasvatus!

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi täyttää pian 2v ja tänä vuonna on oppinut kävelemään ei juokse vielä. Käydään aika usein kävelemässä lyhyitä lenkkejä ja lapsi väsyy jos liian pitkää kävelee, silloin otan hänet syliin, jos pidemmälle (yli 2km) lähdetään niin kyllä ne kärryt silloin on mukana. Meillä lapsi on kotona koska mekin olemme. Vien varmasti lapsen päiväkotiin vähäksi aikaa kun on 4v, että oppii sosiaalisia taitoja. Mua pelottaa vähän päiväkotiin laittaminen, koska oon kuullut että ne siellä tehtailee lasuja esim jos lapsi on puettu väärin tai vaatteessa on tyyliin reikä tai joku tahra. En nyt tarkoita etten osaisi lastani pukea, hänellä on kyllä aina kodin ulkopuolella ehjät ja puhtaat vaateet, mutta lähes kaikki niistä on kirpparilta tai jonkun tutun vanhoja. Eikä mun jännitystä vähennä yhtään nämä tämmöiset ketjut.

Ei todellakaan tule mitään lasuja. Meillä ei ole koskaan huomautettu rattaista ja päiväkodin pihassa on varastokin ihan sitä varten, että rattaat voi jättää sinne päivän ajaksi. Jos lapsella on säänmukaiset vaatteet päällä ja kengät jalassa niin ei pitäisi olla mitään huomauttamista. Jos on suht puhtaat vaatteet ja lapsi on puhdas, ei mitkään pikkureiät tai kuluneet vaatteet päiväkodin aikuisia häiritse. Jotain pikkutahroja vaatteisiin tulee joka päivä ruokaillessa tai askarrellessa, eivät todellakaan huomauttele niistä. Eri asia tietenkin on jos lapsi on likainen tai vaatteita ei pestä ollenkaan mutta siitähän teillä ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

kun eivät kävele itse. Heittäytyvät maahan ja olettavat että heitä kannetaan tai pääsevät rattaisiin.

Sama asia potatuksessa. Päiväkodissa sitä harjoitellaan mutta ei kovin hyvin tuloksin jos sitä ei kotona tehdä.

Eli sitten kun lapsi väsyy eikä jaksa enää kävellä, pitäisi mitä? Raahata lasta narunperässä, raahata lasta kädestä, jättää lapsi metsään? Pitää tuolia tai sänkyä mukana, että lapsi saa levätä, mutta tarkeintä on ettei matka vaan etene sujuvasti, vaan jokaisesta ulkoilusta ja kaupassakäynnistä ja kyläilystä on tehtävä mahdollisimman hankalaa?

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä joudun sanomaan lapsille että älä juokse, sisällä ei juosta, nyt loppuu se juokseminen, älä renku, älä kiipeile, älä hypi, istu paikallasi, ole sievästi.

Liki 2 vee käy hienosti potalla.

Meillä lapset ei tosiaan juokse, ei näy eikä kuulu, kulkevat nätisti ja pitävät suunsa kiinni.

Mut hei , meillä onkin Ranskalainen kasvatus!

Näin, lapset käyvät 6 kertaa viikossa luistelu- ja jääkiekko- ja jalkapalloharkoissa. Meillä ei ulkoilla eikä juosta eikä liikuta kotona. Maksan siitä 700 euroa kuussa, että lapset eivät ole kotona riehumassa. Minua ei ulos saa seisoskelemaan tai pesemään kuravaatteita.

Tarhassakaan eivät sotke itseään.

Mun lapselle puhkesi lastenreuma 1,5 vuotiaana. Siitä lähtien olikin jatkuvasti tulehduksia nivelissä, erityisesti nilkoissa, polvissa ja lonkissa. Toimiva lääkitys löytyi vasta 3 vuotiaana ja vasta silloin päästiin kunnolla "harjoittelemaan" ulkona pitempien matkojen kävelemistä. Rattaat oli kuitenkin käytössä vielä pitemmillä lenkeillä. Kyllä jotkut katsoi pitkään. Kaikki sairaudet ei kuitenkaan näy ulospäin.

Nyt lapsi on neljä, nivelet voi hyvin ja liikettä riittää!

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/kasvatuksen_tapoja/

Tuolta löytyy paljon asiallista tietoa.

Here we go again... miksi lapsiperheet sitä ja tätä, oi miksi me eletään niin väärin??

up