Miksi kannatte ja kyyditsette rattailla jo 2-3v lapsianne, siitä tulee ongelmia päiväkodissa

Tästä tulikin mieleen 2001-vuoden kestoaihe eli hyppykiikun ja kävelytuolin käyttö ja niiden vahingollinen vaikutus lapsen motoriseen kehitykseen :D

Kyllä mä aamulla monesti lykkään ton 2,5 v:n matkarattaisiin kun vien päiväkotiin ennen kasia. Pakko ehtiä töihin aamulla ja vaikka matkaa on 700m niin tuo lapsi saa siihen kulumaan vaikka tunnin. On ihan megavilkas ja ehtiväinen kaveri. Säästyy meidän molempien hermot aamulla kun laps istuu rattaissa, jutellaan siinä samalla tulevasta päivästä rauhassa kun kävellään. Kotiinpäin sitten kävellään, jaksaa kans kävellä vaikka kuinka pitkään mutta en todellakaan ala ajamaan lasta aiemmin ylös vaan siksi, että joidenkin mielestä noin "ison" pitää kävellä.

Aikamoista lasten aliarvioimista tuo, ap.

Lapset nimittäin jo varsin pienenä ymmärtävät hyvin sen, että eri paikoissa on erilaiset säännöt. Äidin ja isän kanssa aamulla saa istua rattaissa, päiväkodissa taas kävellään.

Sitä psitsi, 2-3-vuotiaat eivät vielä retkeile, vasta isompana pitää jaksaa kävellä pidempiä matkoja. Joten ongelma on nyt kyllä täysin lapsettoman ap:n omassa päässä, jos sitten ei ole selvä trolli koko aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Kun synnyin, niin mua tutkittiin sairaalassa kovasti, mutta mitään ei löytynyt. Joku lääkäri oli kuitenkin jostain syystä heittänyt äidilleni, että ei tuolle lapselle kannata rattaita ostaa, koska joutunee todennäköisesti pyörätuoliin. Fysioterapiassa ramppasin äitini kanssa pienenä ja opinkin lopulta kävelemään 1,5-vuotiaana. Meilläkin käveltiin paljon ja minäkin kävelin, mutta rattaat kulki silti mukana 4-vuotiaaksi asti kuulemma. Äitini sitä aina muistelee kuinka vanhaksi asti oli rattaat käytössä...

Nyt aikuisiällä on uudestaan alettu tutkia lisääntyneiden lihasoireiden takia. Diagnoosia ei vielä ole annettu, mutta lääkärit on aika varmoja, että kyseessä olisi eräs lihassairaus, joka saattaa edetä siihen, että päädyn pyörätuoliin joku päivä.

Vanhemmat, älkää kuitenkaan pelästykö, ettäkö kaikille myöhään rattaissa oleville kävisi näin. Varmasti on aika harvinaista. Mutta arvostelijat voisi olla hiljempaa, aina ei tiedä, mitä takana on tai voi olla...

Kyllähän näissä ketjuissa oletetaan näiden ohjeistusten ja niistä riitelemisen tarkoittavan nimenomaan ihan tervettä lasta, jokainen ymmärtää että on erilaisia tapauksia, jotka vaativat rattaissa esimerkiksi rattaissa kuljettamista. Niinhän liikalihavuuskeskusteluihinkin ilmaantuu aina niitä sairaita, joita lääkitys lihottaa, mutta hekin ovat poikkeustapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun synnyin, niin mua tutkittiin sairaalassa kovasti, mutta mitään ei löytynyt. Joku lääkäri oli kuitenkin jostain syystä heittänyt äidilleni, että ei tuolle lapselle kannata rattaita ostaa, koska joutunee todennäköisesti pyörätuoliin. Fysioterapiassa ramppasin äitini kanssa pienenä ja opinkin lopulta kävelemään 1,5-vuotiaana. Meilläkin käveltiin paljon ja minäkin kävelin, mutta rattaat kulki silti mukana 4-vuotiaaksi asti kuulemma. Äitini sitä aina muistelee kuinka vanhaksi asti oli rattaat käytössä...

Nyt aikuisiällä on uudestaan alettu tutkia lisääntyneiden lihasoireiden takia. Diagnoosia ei vielä ole annettu, mutta lääkärit on aika varmoja, että kyseessä olisi eräs lihassairaus, joka saattaa edetä siihen, että päädyn pyörätuoliin joku päivä.

Vanhemmat, älkää kuitenkaan pelästykö, ettäkö kaikille myöhään rattaissa oleville kävisi näin. Varmasti on aika harvinaista. Mutta arvostelijat voisi olla hiljempaa, aina ei tiedä, mitä takana on tai voi olla...

Kyllähän näissä ketjuissa oletetaan näiden ohjeistusten ja niistä riitelemisen tarkoittavan nimenomaan ihan tervettä lasta, jokainen ymmärtää että on erilaisia tapauksia, jotka vaativat rattaissa esimerkiksi rattaissa kuljettamista. Niinhän liikalihavuuskeskusteluihinkin ilmaantuu aina niitä sairaita, joita lääkitys lihottaa, mutta hekin ovat poikkeustapauksia.

Kyllähän järkevä ihminen ymmärtää, että pointti olikin tuossa se, että ulkopuolinen ei voi TIETÄÄ onko lapsella jokin hyvä syy kulkea rattailla.

Ja siksi ap:n harrastama moralisointi on erityisen typerää.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun synnyin, niin mua tutkittiin sairaalassa kovasti, mutta mitään ei löytynyt. Joku lääkäri oli kuitenkin jostain syystä heittänyt äidilleni, että ei tuolle lapselle kannata rattaita ostaa, koska joutunee todennäköisesti pyörätuoliin. Fysioterapiassa ramppasin äitini kanssa pienenä ja opinkin lopulta kävelemään 1,5-vuotiaana. Meilläkin käveltiin paljon ja minäkin kävelin, mutta rattaat kulki silti mukana 4-vuotiaaksi asti kuulemma. Äitini sitä aina muistelee kuinka vanhaksi asti oli rattaat käytössä...

Nyt aikuisiällä on uudestaan alettu tutkia lisääntyneiden lihasoireiden takia. Diagnoosia ei vielä ole annettu, mutta lääkärit on aika varmoja, että kyseessä olisi eräs lihassairaus, joka saattaa edetä siihen, että päädyn pyörätuoliin joku päivä.

Vanhemmat, älkää kuitenkaan pelästykö, ettäkö kaikille myöhään rattaissa oleville kävisi näin. Varmasti on aika harvinaista. Mutta arvostelijat voisi olla hiljempaa, aina ei tiedä, mitä takana on tai voi olla...

Kyllähän näissä ketjuissa oletetaan näiden ohjeistusten ja niistä riitelemisen tarkoittavan nimenomaan ihan tervettä lasta, jokainen ymmärtää että on erilaisia tapauksia, jotka vaativat rattaissa esimerkiksi rattaissa kuljettamista. Niinhän liikalihavuuskeskusteluihinkin ilmaantuu aina niitä sairaita, joita lääkitys lihottaa, mutta hekin ovat poikkeustapauksia.

Kyllähän järkevä ihminen ymmärtää, että pointti olikin tuossa se, että ulkopuolinen ei voi TIETÄÄ onko lapsella jokin hyvä syy kulkea rattailla.

Ja siksi ap:n harrastama moralisointi on erityisen typerää.

Ohis

Juuri näin. Siksi on ihan turha mulkoilla saati sättiä kaupungilla rattaissa lasta kuljettavia...

18

Me veimme lapsen lähes 4 vuotiaaksi rattailla päikkyyn jos ei päässyt pulkalla tai pyörällä. Matka ei ole suuntaansa kuin 2,5 km mutta todella pitkä ja jyrkkämäki minkä nousemiseen meni aikaa etenkin talvella paksuissa vaatteissa. En todellakaan olisi jaksanut varata reilua tuntia/ suunta aikaa sen takia, että lapsi saa kävellä kunpaankin suuntaan. Kotiinpäin halusi kävellä usein ja saikin jos ei ollut jo hakiessa nälkäkiukkua. Mutta on mielestäni järjetöntä käyttää kolmea tuntia päiväkotimatkoihin vain sen takia, että lapsi saa kävellä. Eipä siinä muuta ehtisikään hoitopäinä kun hoitoaika on muutenkin 9 tuntia.

Hopotihop kirjoitti:

Me veimme lapsen lähes 4 vuotiaaksi rattailla päikkyyn jos ei päässyt pulkalla tai pyörällä. Matka ei ole suuntaansa kuin 2,5 km mutta todella pitkä ja jyrkkämäki minkä nousemiseen meni aikaa etenkin talvella paksuissa vaatteissa. En todellakaan olisi jaksanut varata reilua tuntia/ suunta aikaa sen takia, että lapsi saa kävellä kunpaankin suuntaan. Kotiinpäin halusi kävellä usein ja saikin jos ei ollut jo hakiessa nälkäkiukkua. Mutta on mielestäni järjetöntä käyttää kolmea tuntia päiväkotimatkoihin vain sen takia, että lapsi saa kävellä. Eipä siinä muuta ehtisikään hoitopäinä kun hoitoaika on muutenkin 9 tuntia.

Sekin vaikuttaa meneekö vanhempi tarhasta töihin vai kotiin?

Meilläpäin tuntuu monesta perheestä toinen tai molemmat olevan kotona niin lapsen kanssa ehtii kävellä tarhaan.

Erilaisia perheitä on paljon, omat lapset liikkuneet aina paljon. Tarhassa ihmettelivät miten pojat jaksaa joka päivä juosta puistoon joka mäen päällä kun muut puuskutti hitaasti perässä.

Jos lapsi ei saa liikkua vaan istuu aina kyydissä niin se passivoi kroppaa. Lapsikin menettää liikkuvuutta jos ei liiku. Liian moni lapsi nykyään kuuluu siihen porukkaan joka ei osaa kuperkeikkaa (näistä lapsista moni ON tarhassa, tarhaa voi myös syyttää). Hoitajat ovat myös vastuussa siitä miten lapset saa liikkua.

Meillä lapset ovat käyttäneet paljon rattaita ja kokonaan luovuttu vasta lapsen ollessa noin 4-vuotias. Kuopus esimerkiksi istui vielä 4.5-vuotiaana etelänmatkalla aika paljon rattaissa, mutta seuraavana vuonna sitten kävelikin reissussa reilu 36 km kolmessa päivässä. Niin että ihan en allekirjoita tuota, ettei rattaissa istuja "opi" kävelemään...

Kyllä lapsesta huomaa harrastetaanko kotona ulkoilua/liikuntaa.

Ihan pienikin jaksaa/pystyy kävelemään jos on siihen tottunut.

Toisista lapsista näkee että heitä kannetaan ja istutetaan rattaissa, he heittäytyvät maahan, eivät suostu kävelemään.

Ei se millä lapsi hoitoon tuodaan ole ongelma, vaan se mihin lapsi on totutettu kotona.

Lykkäsin poikaa tosi innokkaasti rattaissa 3-vuotiaaksi saakka. Meni päiväkotiin 3-vuotiaana ja heti tuli kehuja kuinka reipas kävelijä hän on, metsässä ja kaikkialla!!

Eli en voi kyllä ottaa tuosta kunniaa, ja en usko että se liittyy hirveästi opettamiseen. Lapset vaan on erilaisia.

Se että motoriikka kehittyy ei kuitenkaan vaadi pitkiä kävelylenkkejä. Vaan liikkumista erilaisissa maastoissa (metsä on pop) ja kiipeilyä yms.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on päiväkoti toisella puolella kaupunkia (päiväkoti on hyvä ja tärkeä pitää lapsella samat ihmiset vaikka kotia muutettaisi), sekä lapsellani on jalan asentovirheitä, jotka sitten heijastavat särkyä kävellessä esim. selkään. Tämä ei näy ulos päin istuessa, eikä nopeasti katsottuna kävellessäkään. Siksi.

Joskus vieläkin joku fiksu mummo juttelee lapselle (minua vilkuillen) esim. julkisissa, että "eikös ison tytön pitäisi jo jaksaa kävellä.."

Joillakin se elämä on eletty kapeasti toinen silmä kiinni.

Lapsen jalan asentovirheitä. Nyt osteopaatille.

Jalan asentovirheet voivat heijastua muualta kehosta, kuten lonkkien alueelta.

T. pahan skolioosin osteopaatilla hoidattanut. Kävelin silloin jalkaterät sisäänpäin ja kipuja, niitä oli paljon sekä pahoja olikin.

Jos tuot rattailla, valitetaan

Jos tuot autolla, sinua ymmärretään

Missä vika??

Se rattailla tuleva saattaa tulla jopa pidemmältä kuin se autolla tuleva. Auto totta kai ok mutta rattaat saatanasta!

Tossa pottailussa olen samaa mieltä. Aloittakaa heti kun lapsi osaa istua

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Normaali kaksivuotias jaksaa juosta ja kävellä monta tuntia päivässä vaikka hän istuukin rattaissa kaupassa tai asiointimatkalla.

Onko olemassa lapsia jotka eivät halua juosta ulkona?

On. Perhepäivähoitajana näen monenlaisia lapsia. Omien lisäksi muiden hoitajien ja päiväkotienkienkin. Lisäksi kotiäitejä puistossa. Parhaiten tietysti tunnen läheiset hoitolapset, jotka tunnistan myös työajan ulkopuolella. Ketään en kyylää, mutta varhaiskasvattajana kiinnitän huomiota esim. lapseen joka ei luontaisesti halua juosta.

Ap ei myöskään tainnut tarkoittaa pelkkää päiväkotimatkaa. Samat lapset jotka eivät tykkää juoksennella ja kiipeillä, näkee vapaa-ajalla rattaissa, pulkassa tai vedettävästä polkuautossa. Kyllä, lapsi vedetään tai työnnetään joka paikkaan. Ja kannetaan autoon sekä portaat ylös. Ja nämä kaikki esimerkit saattavat näkyä yhdessä lapsessa, jopa nelivuotiaassa, joka kyllä osaa itse mennä ja kulkea. Vanhempien kanssa on vain juurtunut tapa kantaa ja kuljettaa lasta.

Tällaista asiaa myös vaikea ottaa vanhempien kanssa puheeksi. Täytyy osata valita sanansa oikein, sillä lapsi on rakas ja harva vanhempi näkee tekevänsä karhunpalvelusta omalle pienelleen. Myös luottamuksen tulisi säilyä ja siksi ei voi vain aukoa päätään ja ladella kaikkia mielipiteitään tiskiin. Pitää osata olla hienovarainen, mutta puhua asiasta.

Miksi ajatte niillä farmareilla lasten kans joka paikkaan?

Me käytiin eilen 3-vuotiaan kanssa 3km päässä kaupassa vaunuilla. Käveli ensin vieressä, mutta nostin kärryihin kun mentiin semmoisen tienlaitaa jossa autot ajaa miten sattuun. Kaupassa hän käveli itse ja käveli osan matkasta takaisinkin. Eilen sitten lisäksi tanssittiin, käytiin pihalla liikkumassa ja sisälläkin tuli juostua.

Kaikilla kun tosiaan ei ole sitä autoa, mutta kaupassa pitää käydä meidänkin. Kärryissä on kiva ne ostokset kantaa, eikä kädessä ja samalla koittaa huolehtia ettei se villi lapsi juokse mihin sattuun.

Kannan lasta aina välillä sylissä 10 m, rauhoittuu ja sitten jaksaa itse taas

Lapset käveleen. Jotkut pienet taapertaa kun

Raihnaiset papparaiset.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulikin mieleen 2001-vuoden kestoaihe eli hyppykiikun ja kävelytuolin käyttö ja niiden vahingollinen vaikutus lapsen motoriseen kehitykseen :D

Jos noita käytettiin silloin paljon, niin olisi kiinnostavaa tietää miten niissä olleet lapset liikkuvat nyt teininä. Veikkaisin että ihan normaalisti

Sama likka aina ja samat jutut.

Miksi puette? Miksi syötätte? Miksi kyyditsette? Ja ihan oikeassa!!

Meillä 2 vee pukee itse ja 11 km tarhamatka kävellään, ja lapsi kävelee itse. Siinä kello 4.00 kun lähtee liikkeelle, kerkee hyvin kello kahdeksaksi! Ei olla laiskoja kuten muut. Itse juoksen lopun 10 km töihin. Ei keretä ikinä nukkumaan tai syömään kun puetaan tai kävellään.

Hyvä ap!

Ojenna uusavuttomia!

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin piha on noin 30 m x 30 m, ei siinä paljoa tarvitse lapsia talutella. En ymmärrä päiväkodin väen hermostumista jostain rattaista, kun suurin osa lapsista tuodaan autolla.

Ihmeellisiä päiväkoteja! Ei meidän päiväkodissa kukaan ole koskaan kritisoinut rattaiden käyttämistä. Ei edes isommilla lapsilla. Ymmärtävät hyvin että matka voi olla pitkä ja aamulla kiire. Heti tutustumiskäynnillä meillekin näytettiin vaunuvarasto vaikka lapsi oli jo 3,5v päiväkodin aloittaessaan. Me ei kyllä rattaita matkalla tarvita mutta tiedän useamman samanikäisen joka tarvitsee. Joidenkin päiväkoti matka voi olla enemmän kuin se 200m eikä kaikilla ole autoa käytössä. Ja se että tarvittaessa käyttää rattaita elämän helpottamiseksi ei tarkoita etteikö lapsi muuten kävelisi itse.