Miksi kaikki sanoo, että laihduttaminen on hankalaa?

Ei se laihduttaminen välttämättä olekaan, mutta sen painon pitäminen alhaalla on. Tosin kerta kerralta laihduttaminen menee entistä vaikeammaksi.

Onnea jatkoon, toivottavasti sinun ei tarvitse muutaman vuoden kuluttua aloittaa samaa urakkaa isommasta lähtöpainosta.

Siksi se on hankalaa kun yritetään laihtua nälkää nähden.

Ne mieliteot ja itsekurihan siitä juuri tekevät vaikeaa. Nämä taitavat olla aika yksilöllisiä kokemuksia, joten aika hölmöä taivastella, miten joku kokee eri tavalla kuin sinä.

Oi, noin miniäkin olisin sanonut 20 vuotta sitten ekan dieetin vedettyäni. Että paino lähtee helposti ja tuskatta, ja että tässä ei ole niin mitään vaikeaa. 

Mutta ei asiat menneet sitten ihan niin. Vaikka painonpudotus oli tuskaton, niin jotenkin stressin, lasten saamisen jne myötä vanhat elämäntavat palasivat hiljalleen, ja vanha paino. No, ei se mitään, ryhtiliikettä ja sama dieetti joka toimi ennenkin. Mutta tällä kertaa paino ei lähtenytkään samalla tapaa. Nyt samalla dieetillä jolla ekalla kertaa ei ollut nälkää tai huonoja oloja, oli alusta asti sietämätön olo: päänsärkyjä, heikotusta, keskittymiskyvyttömyyttä, ummetusta jne. Lisäksi paino ei lähtenyt ollenkaan samaan tahtiin. Ekalla viikolla lähti jotain, sen jälkeen tyyliin 100 grammaa per viikko vaikka ekalla kertaa lähti alkuun lähes kilo viikoss ja lopussakin 300 grammaa viikossa. 

Kun olo on paska ja paino ei lähde, niin eihän se oikein motivoi ja sitä alkaa repsahdella. Repsahtelut johtavat lopulta kokonaan luovuttamiseen ja paino nousee. No, ok, tämä dieetti ei toiminut, mutta maailmahan on täynnä dieettejä! Mitä jos kokeilisin nyt vaikka karppausta, kun Painonvartijat jota kokeilin ensin ei enää toimi! Lopputulos: ekalla viikolla lähti painoa lähinnä nesteestä painoa pari kiloa, sen jälkeen ei yhtään, ellen myös alkanut rajata kaloreita niin alas että oli kova nälkä ja huono olo. Olen kokenut saman rundin monella, monella eri dieetillä, myös ravitsemusterapeutin ohjauksessa tehdyllä virallisterveellisellä kalorirajoitetulla. 

Lopptulos aina sama: Paino laskee äärimmäisen huonosti ja aina kun se laskee edes hitaasti, koko ajan olo on sietämätön ja esim. työkykyä haittaava. En tiedä miksi näin käy, mutta monella jojoajalla on tämä kokemus, että vaikka eka dieetti tai pari olivat helppoja, sen jälkeen asiat vaikeutuu. Joten ap yritä kaikin keinoin estää uudelleen lihominen tämän jälkeen...

Siksi kun useimmille se on hankalaa ja varsinkin sen saavutetun alemman painon pitäminen on vaikeaa.

Mieheni lopetti tupakan polton  pari vuotta sitten ja lihoi 10kg.

Päätti sitten laihduttaa (1.kerta) ja laihtuikin tuosta vaan parissa kk nuo kilot. Nyt joutuu kyllä miettimään mitä syö ja lenkkeilee että paino ei nouse takaisin.

Sinulla on vain alkuhuuma päällä. Odota kun huomaat että tuota pitää jatkaa loppuelämä tai paino hiipii takaisin. Ei tunnu enää helpolta mutta on mahdollista.

Onko sulla ensimmäinen laihdutus menossa? Jos on, niin toivottavasti olet siinä 5% joukossa, joilla se on myös pysyvä ja viimeinen kerta. Suurimmalla osalla laihduttajia on takan useita laihtumisia ja lihomisia. Ensimmäinen kerta on lähes kaikille helppo varsinkin jos on vielä hyvin nuori. Sitten se menee aina vaan vaikeammaksi. Aineenvaihdunta sekoaa ja jokaisella lihomiskerralla on läskiä enemmän suhteessa lihakseen. Ikääkin karttuu ja jo sekin tekee laihduttamisesta asteen verran hankalampaa.

Lähes kaikki pystyvät kyllä painoa pudottamaan, mutta helppoa se ei kaikille ole. 

Painon pudotus on hankalaa kun se tehdään tiukkana "kuurina". Kaikki rasva, karbohydraatit, kalorit pois. Näännytetään ja pakkoliikutaan. Tässä vain toimitaan kroppaa vastaan, se iskee takaisin!

Tulee mieletön nälkä. Ahmimishalut, makeanhimo jne. Se on normaalia koska ihmisen kroppa ei vapaaehtoisesti suostu kuolemaan nälkään! Se nousee puolustukseen.

Ainoa keino pysyvään painonpudotukseen on juuri tuo mistä aloittaja kertoo. Karsitaan TURHAT kalorit pois. Pullan voi syödä silloin tällöin, kun korvaa sen possumunkin tai viinerin rusinapullalla. Karkit ja limsat ovat täysin turhia, mutta silloin tällöin on lupa "sortua" mikä ei tarkoita puolen kilon irtokarkkipussia vaan järkevästi valittu pieni suklaapatukka.

Syö vatsan täyteen terveellistä ruokaa, mutta ei sen enempää! Kun on vatsa on täysi, lopetetaan syöminen. Rasvaa ja karbohydraatteja ei pidä kokonaan välttää, ne ovat elintärkeitä aivojen toiminnalle. Syödään hitaita karboja  kohtuullinen määrä. Leipää ei tarvitse joka aterialle. Vaihdetaan valkoinen vilja täysjyvään jne.

Liikunta on tärkeää ja hyväksi, mutta yletön repiminen ja verenmaku suussa rehkiminen ei ole hyvästä. Liikunnan on oltava miellyttävää, sellaista josta nauttii, ei pakkopullaa!

Siis kaiken kaikkiaan elintapojen muutos niiltä osin kun se on tarpeen. 4-5 pientä ateriaa rauhassa nautittuna päivässä.  Verensokeri pysyy stabiilina ja aineenvaihdunta tasaisena. 

En väitä että se on helppoa varsinkaan alkuun, mutta ennen pitkää tästä tulee tapa ja se alkaa pikkuhiljaa  näkyä myös vaakassa!  Liika kiire ja nyt heti ja mieluummin jo eilen on omiaan pilaamaan koko jutun.

Ihmiset on erilaisia. Itsekin aloitin laihduttamaan jo muutama viikko ennen joulua. Jouluna vähän joustin, mutta kohduudella. Tammikuussa söin yhden pienen suklaapatukan, siinä kaikki ylimääräiset herkut. Ennen olin myös leipä(&juusto)hiiri, nyt en ole leipään tai juustoon koskenut lainkaan, eikä tee mieli. Iltapalavoikkarikasa on vaihtunut rahkaan.

No, tänään helmikuun 9. päivä vyötäröltä on lähtenyt 1 sentti, muualta ei mitään. (En omista vaakaa, joten seuraan tuloksia mittanauhalla). 

Muistan kyllä nuorena laihduttaneeni 7 kiloa aivan helposti, nykyään kai aineenvaihdunta jotenkin sekaisin kun ikää 40 ja takana useita laihdutusyrityksiä jopa nälkää nähden. 

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ensimmäinen laihdutus menossa? Jos on, niin toivottavasti olet siinä 5% joukossa, joilla se on myös pysyvä ja viimeinen kerta. Suurimmalla osalla laihduttajia on takan useita laihtumisia ja lihomisia. Ensimmäinen kerta on lähes kaikille helppo varsinkin jos on vielä hyvin nuori. Sitten se menee aina vaan vaikeammaksi. Aineenvaihdunta sekoaa ja jokaisella lihomiskerralla on läskiä enemmän suhteessa lihakseen. Ikääkin karttuu ja jo sekin tekee laihduttamisesta asteen verran hankalampaa.

Lähes kaikki pystyvät kyllä painoa pudottamaan, mutta helppoa se ei kaikille ole. 

Ensimmäinen "omin avuin" tehtävä painon pudotus, kyllä. Aiemmin paino on tippunut mm. avioeron yhteydessä ns. valkkaridieetillä, kun kaikki muu kuvotti. Tuli sitten kilot takaisin, kun asia oli loppuunkäsitelty :)

Tällä kertaa pudotan painoa liikkumalla n. 2 h päivässä (1 h cardio [=työmatkat pyöräillen], 30 min lihaskunto, 30 min venyttely/palauttelu; viikonloppuna eli ns. lepopäivinä vähemmän, lähinnä kevyt, palauttava puolentunnin jooga tms.), ruokavaliorempalla (syön nyt ns. plant-based) ja sillä, että opettelin tunnistamaan nälän, janon ja mieliteot toisistaan. On myös helpompi olla syömättä herkkuja, kun ei yksinkertaisesti osta niitä, vaan täyttää jääkaapin kaikella muulla hyvällä. Ja nytpä niitä herkkuja ei oikeastaan edes tee mieli, eli ihan sama vaikka niitä oliskin jääkaapissa. Viimeksi, kun töissä tarjottiin jäätelöä, mulle riitti pari isoa lusikallista, kun ennen olisin vetäissyt kulhollisen :) AP

Itse aloittelin dietin tositeolla vuodenvaihteen jälkeen ja nyt 5kg pudottaneena voin sanoa, että olen tosi tyytyväinen tuloksiin. Mitään ihmeellisiä poppakonsteja en ole tehnyt, vaan ihan silkalla ruokavalioremontilla ja hyötyliikunnalla olen saanut tämän aikaiseksi. Mulla on ikää 35+ ja joudun vähän katsomaan mitä laitan suuhuni, ettei vyötärö turpoa giganttisiin suhteisiin. Otin myös kuntoremonttiin avuksi kotitreeniä, jota on helppo tehdä kotona työpäivän jälkeen ilman tolkutonta kiirettä salille, jumppaan tai vastaavaan.

mirjo kirjoitti:

Itse aloittelin dietin tositeolla vuodenvaihteen jälkeen ja nyt 5kg pudottaneena voin sanoa, että olen tosi tyytyväinen tuloksiin. Mitään ihmeellisiä poppakonsteja en ole tehnyt, vaan ihan silkalla ruokavalioremontilla ja hyötyliikunnalla olen saanut tämän aikaiseksi. Mulla on ikää 35+ ja joudun vähän katsomaan mitä laitan suuhuni, ettei vyötärö turpoa giganttisiin suhteisiin. Otin myös kuntoremonttiin avuksi kotitreeniä, jota on helppo tehdä kotona työpäivän jälkeen ilman tolkutonta kiirettä salille, jumppaan tai vastaavaan.

Jes, hyvältä kuulostaa, aikalailla samoilla spekseillä itsekin. Ikää mulla 33. Oon myös huomannut sen, että mulla liikkuminen vie nälän tunteen pois (sen lisäksi, että tietysti kuluttaa joitain ylimääräisiä kaloreita), joten liikkuminen myös auttaa pysymään poissa jääkaapilta. Ostin myös Fitbitin, joten tiedän nyt esimerkiksi sykealueet, ja pyrin pitämään itseni rasvanpolttosykkeissä, etten vedä itseäni ihan piippuun treeneilläni. Tsemppiä, vaikka kuulostaa kyllä, ettet sitä juuri tarvitse :) Onnea uuteen elämäntyyliin! AP

Katsotaan vuoden päästä.

stressikin lihottaa kirjoitti:

Painon pudotus on hankalaa kun se tehdään tiukkana "kuurina". Kaikki rasva, karbohydraatit, kalorit pois. Näännytetään ja pakkoliikutaan. Tässä vain toimitaan kroppaa vastaan, se iskee takaisin!

Tulee mieletön nälkä. Ahmimishalut, makeanhimo jne. Se on normaalia koska ihmisen kroppa ei vapaaehtoisesti suostu kuolemaan nälkään! Se nousee puolustukseen.

Ainoa keino pysyvään painonpudotukseen on juuri tuo mistä aloittaja kertoo. Karsitaan TURHAT kalorit pois. Pullan voi syödä silloin tällöin, kun korvaa sen possumunkin tai viinerin rusinapullalla. Karkit ja limsat ovat täysin turhia, mutta silloin tällöin on lupa "sortua" mikä ei tarkoita puolen kilon irtokarkkipussia vaan järkevästi valittu pieni suklaapatukka.

Syö vatsan täyteen terveellistä ruokaa, mutta ei sen enempää! Kun on vatsa on täysi, lopetetaan syöminen. Rasvaa ja karbohydraatteja ei pidä kokonaan välttää, ne ovat elintärkeitä aivojen toiminnalle. Syödään hitaita karboja  kohtuullinen määrä. Leipää ei tarvitse joka aterialle. Vaihdetaan valkoinen vilja täysjyvään jne.

Liikunta on tärkeää ja hyväksi, mutta yletön repiminen ja verenmaku suussa rehkiminen ei ole hyvästä. Liikunnan on oltava miellyttävää, sellaista josta nauttii, ei pakkopullaa!

Siis kaiken kaikkiaan elintapojen muutos niiltä osin kun se on tarpeen. 4-5 pientä ateriaa rauhassa nautittuna päivässä.  Verensokeri pysyy stabiilina ja aineenvaihdunta tasaisena. 

En väitä että se on helppoa varsinkaan alkuun, mutta ennen pitkää tästä tulee tapa ja se alkaa pikkuhiljaa  näkyä myös vaakassa!  Liika kiire ja nyt heti ja mieluummin jo eilen on omiaan pilaamaan koko jutun.

Ei vatsaa kannata täyteen syödä, vaan sen verran, että on kylläinen.

No pelkkää matematiikkaa laihdutus on,mutta on tää yhtä henkistä helvettiä! Jatkuvasti tiuskin ja huudan miehille ja lapsille. Vituttaa koko ajan,nukkumaan meno on parasta päivässä ja menenkin joka ilta jo klo 20.30 :)

Et nyt sitten ap yhtään valoittanut, että mitä syöt muutakin kun jäätelöö, karkkia ja chipsejä.

Vierailija kirjoitti:

No pelkkää matematiikkaa laihdutus on,mutta on tää yhtä henkistä helvettiä! Jatkuvasti tiuskin ja huudan miehille ja lapsille. Vituttaa koko ajan,nukkumaan meno on parasta päivässä ja menenkin joka ilta jo klo 20.30 :)

Ihan mielenkiinnosta, montako  miestä siellä huudettavana luuraa?

Koska se vaatii tahdonvoimaa.

Ketkä kaikki? En minä ainakaan. Helppoa se oli kun sen oli päättänyt. Kohta 7 vuotta tässä painossa jonne laihdutin joten eiköhän tämä ole jo aika pysyvää.

Nyt olo on hyvä, kun rasva palaa. Olo muuttuu kuitenkin toiseksi, kun se rasva on palanut ja pitää saada energia vain ruuasta.