Miksi kaikki sanoo, että laihduttaminen on hankalaa?
Mulla oli joulun jälestä lähtöpaino 82, tammikuun ekana, kun "virallisesti" aloitin uusilla elämäntavoilla, oli painoa 80 kg. Eilen, 8.2., vaaka näytti 74,9 kg. Tavoite on 65 kg.
Sen enempää en ole nähnyt nälkää, kuin ennenkään (joo, lounastunnin alla kurnii, mut sitä se oli ennenkin, samoin kotimatkalla). Päinvastoin, tuntuu, et syön nykyään enemmän kuin ennen, mutta kun syö fiksusti, voi syödäkin. Myös ylimääräiset mieliteot ovat kadonneet, eikä enää tee mieli natustella jatkuvasti jotain. Enää ei ole vaikea olla syömättä työpaikan kahvipöydässä pullaa.
Olen myös syönyt jäätelöä muutaman kerran tammi-helmikuun aikana, pari kertaa karkkia, jopa pussillisen sipsiä (josta tuli ekaa kertaa elämässä oikeasti paha olo).
En ymmärrä, miksi kaikki sanovat painonpudottamisen olevan vaikeaa, ei tämä musta mitenkään hankalaa ole, mitä nyt ehkä ekan viikon tai kaksi, mut sen ajan nyt pystyy seisomaan vaikka päällään. Mut tämä olo, oh, jos olisin tiennyt, miten hyvä olo tästä tulee, energinen, kevyt, tasainen, iloinen, olisin tehnyt tämän jo aikapäivää sitten :)
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli joulun jälestä lähtöpaino 82, tammikuun ekana, kun "virallisesti" aloitin uusilla elämäntavoilla, oli painoa 80 kg. Eilen, 8.2., vaaka näytti 74,9 kg. Tavoite on 65 kg.
Sen enempää en ole nähnyt nälkää, kuin ennenkään (joo, lounastunnin alla kurnii, mut sitä se oli ennenkin, samoin kotimatkalla). Päinvastoin, tuntuu, et syön nykyään enemmän kuin ennen, mutta kun syö fiksusti, voi syödäkin. Myös ylimääräiset mieliteot ovat kadonneet, eikä enää tee mieli natustella jatkuvasti jotain. Enää ei ole vaikea olla syömättä työpaikan kahvipöydässä pullaa.
Olen myös syönyt jäätelöä muutaman kerran tammi-helmikuun aikana, pari kertaa karkkia, jopa pussillisen sipsiä (josta tuli ekaa kertaa elämässä oikeasti paha olo).
En ymmärrä, miksi kaikki sanovat painonpudottamisen olevan vaikeaa, ei tämä musta mitenkään hankalaa ole, mitä nyt ehkä ekan viikon tai kaksi, mut sen ajan nyt pystyy seisomaan vaikka päällään. Mut tämä olo, oh, jos olisin tiennyt, miten hyvä olo tästä tulee, energinen, kevyt, tasainen, iloinen, olisin tehnyt tämän jo aikapäivää sitten :)
Eihän siinä olekaan mitään hankalaa jos on selkärankaa. Valittajat valittaa.
Aina näitä valittajia ja "katsotaanpas kohta taas lihot" -ennustajaeukkoja riittää :D
Mieheni lopetti tupakanpolton eikä lihonut. Eikä tarvinnut mitään valmisteita siihen. Aiemmin oli lopettanut liikkumisen ja syönyt liikaa, laihdutti urheilemalla eikä lihonut takaisin. Tässä laihdutusasiassa sanoisin että se on asia missä kannattaa ottaa miehistä mallia. Kun yksi mies alkaa käydä salilla ja jättää makkarat pois niin ei ne sen saunakaverit kuorossa uhkaile että vuoden kuluttua olet hirvee läski taas. Eikä siitä tehdä ihmeellisen mystistä juttua, johon ikä ja tähtien asennot ja hormonit vaikuttavat, vaan se on simppeliä matikkaa - niin kuin se onkin.
Tsemppiä aloittajalle. 5 prosenttia uskoo itseensä, ja ne muut kuuntelee toisia.
Mark Twain sanoi joskus, että "mikään ei ole niin helppoa kuin tupakoinnin lopettaminen. Olen tehnyt sen satoja kertoja."
Pätee kai laihdutukseenkin... 😉