Miksi et tervehdi siivoojaa?

Tervehdin AINA ja joka paikassa! Esim. Sairaalassa tai kaupassa tai hotellissa oikein haen katsekontaktin että saan tervehdittyä! Olen tehnyt kys. Työtä nuoruudessani ja tiedän miltä tuntuu olla näkymätön..

Tervehdin kyllä

En ole nuori nainen mutta haluan antaa siivoojalle työrauhan joten en ala moikkailemaan.

Juuri keskusteltiin miedän toimiston siivoojan kanssa tästä. :D Itse, kun oikein keskityn siihen mitän olen tekemässä en huomaa yhtään mitä ympärilläni tapahtuu. Yhtenä tälläisenä hetkenä havahduin, että siivoojaa oli tullut huoneeseeni ja puhuimme asian läpi ettei epäkohteliaisuuteni ole mitenkään henkilökohtaista. Työ vain vaati keskittymistä.

Vierailija kirjoitti:

En ole nuori nainen mutta haluan antaa siivoojalle työrauhan joten en ala moikkailemaan.

Annatko työrauhan myös muille työkavereille?

Hmm, mistäköhän...eivät pidä sinua minään? Tämänhän sinä jo tiesitkin ja halusit kuulla.

Tervehtisin, mutta siivooja pitää tiukasti katseen maassa eikä hymyile. Hankala lähestyä.

Älä jaksa olla lapsellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole nuori nainen mutta haluan antaa siivoojalle työrauhan joten en ala moikkailemaan.

Annatko työrauhan myös muille työkavereille?

Tietenkin.

Tervehdin, jos siivooja tervehtii ensin.

Kasvatuksesta. Tai sen puutteesta. Ei se ole mitenkään sinun ammattiisi liittyvää vaikka niin haluaisit luulla. Sama pätee myös kollegoihin. Ei nuoret meitäkään tervehdi vaikka joka aamu tullaan käytävällä vastaan.

Mua hävettää sen puolesta kun näen mitä se tekee niin esitän etten huomaisi mitä se tekee. Ettei sitä nolottaisi.

Poikkeuksena huivipäiset tms selvästi mamun näköiset, heille hymyilen leveästi ja kannustavasti ja moikkaan kannustukseksi kun ovat alkaneet tehdä jotain.

^rehellinen av-mamma

Tervehdin kun hän vastaan tulee, tein näin jo silloin kun olin nuori nainen.

Mutta meidän osastolla on diivooja vaihtunut, ja tätä nykyistä ei näy, hän tekee työnsä ilmeiseeti virka-ajan ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuksesta. Tai sen puutteesta. Ei se ole mitenkään sinun ammattiisi liittyvää vaikka niin haluaisit luulla. Sama pätee myös kollegoihin. Ei nuoret meitäkään tervehdi vaikka joka aamu tullaan käytävällä vastaan.

Tämä. Tosin en aina syyttäisi kasvatusta tai sen puutetta. Minut on kyllä hyvin kasvatettu, mutta olen niin usein niin omissa ajatuksissani etten edes rekisteröi sitä että joku tulee vastaan ja tervehtiä pitäisi. Hävettää, mutta tälläinen olen ollut lapsesta saakka, nyt yli kolmekymppisenä mikään ei ole muuttunut.

Eipä täällä toisaalta nuo tervehtijätkään kiinnitä huomiota siihen ketä tervehtivät, kun samalle ihmiselle saatetaan sanoa huomenet viiteen kertaan kun ei edes muisteta että on jo kohdattu.. 

Meidän työpaikan siivooja jurottaa itsekseen, eikä ikinä nosta katsetta lattiasta.

Todella hyvää jälkeä tekee mutta on erakkomainen, eikä kukaan ole ikinä kuullut hänen vastaavan tervehdyksiin tai puhuvan kenenkään kanssa.

Tervehdin. Olen aina tervehtinyt, myös ollessani nuori nainen.

Vakkarisiivojien kanssa tulee myös juteltua välillä niitä näitä.

Lisäksi siivouspäivinä (meidän toimistossa torstaina) huolehdin pöydän siistiksi ja roskikset näkyville. Jos vaan mahdollista, pidän vaikka kahvitauon tai teen jotain sellaista joka ei vaadi istumista siellä omassa huoneessa kun siivooja käy, jotta saa rauhassa pyyhkäistä pinnat ja lattian ja tyhjentää roskat.

Älä katso heitä silmiin. Se on epäkohteliasta.

Feministit ovat aikansa lietsoneet naisia ja heille on mennyt kusi päähän. Minä olen nainen, minä olen uranainen, minä olen itsenäinen eli itsekeskeinen nainen. Väistykää muut MINÄ tulen, minä minä minä.

En aina oikein tiedä onko minulla oikeutta tervehtiä ihmisiä. Pidän itseäni ala-arvoisempana kuin muut ja jos näen vaikka siivoojan täällä kerrostalossa niin katson maahan ohi kävellessä tai puhelinta. Joskus teen niin että teen sellaisen epämääräisen nyökkäyksen minkä voi halutessaan tulkita tervehtimiseksi, mutta se on niin pieni ele ettei sitä välttämättä huomaa. Niin en ainakaan aiheuta harmia tervehtimällä vääriä ihmisiä.

Prototyyppi kirjoitti:

Meidän työpaikan siivooja jurottaa itsekseen, eikä ikinä nosta katsetta lattiasta.

Todella hyvää jälkeä tekee mutta on erakkomainen, eikä kukaan ole ikinä kuullut hänen vastaavan tervehdyksiin tai puhuvan kenenkään kanssa.

Jos tekee työnsä erinomaisesti, miksi pitää todeta "mutta..."? Ei niitä lattioita puhumalla kiilloteta.

Tyypillinen esimerkki asennevammasta mikä työpaikoilla vallitsee hijaisempia yksilöitä kohtaan. Harmisllista että tuota asennetta lietsotaan entistä enemmän kaiken maailman nami nami pusi pusi - konsulttien myötä.

Myös hiljaisilla ihmisillä on ihmisoikeudet. Oikeus tulla kunnioitetuksi sellaisina kuin ovat.