Lue keskustelun säännöt.
60-luvulla syntyneiltä köyhien perheiden lapsilta kysyisin...
13.12.2016 |
siis tiedän, että tämä on Vauva-palsta. Mutta kun lukijoita ja kirjoittajia tuntuu olevan joka lähtöön, niin uskallan yrittää.
Olen siis itse 60-luvulla syntynyt ja mielestäni meidän perhekuviot olivat jotensakin omalaatuiset. Aina kun yritän äidiltäni kysyä miten me voitiin elää sillä lailla kuin elettiin, niin hän vastaa vaan: Niin oli silloin tapana. Samanikäiset työkaverini tuntuvat olevan eri yhteiskuntaluokasta kuin minä, enkä nyt muutenkaan kehtaisi ihan kahvipöydässä tällaisista avautua.
Me sisarukset ollaan synnytty 60-luvun alusta 60-luvun puoliväliin mennessä. Äiti meni töihin, kun kuopus oli 3 v. Eli me alle kouluikäiset lapset oltiin siis päivät keskenämme kotona. Tätä ihmetellessäni äitini toteaa vaan, ettei ollut päiväkoteja silloin, mitä muuta olisi voinut tehdä.
Me saatiin aika usein piiskaa, remmiä ja tukkapöllyä, tasapuolisesti jokainen. Ekat hammasharjat saatiin koulusta ekaluokkalaisina. Ei saatu juurikaan hammastahnaa, äiti sanoi että suola puhdistaa ihan yhtä hyvin. Isä kielsi pesemästä hampaita turhaan, hammasharjat ja hampaat vaan kuluisi. Myöhemmin äitini selitti mm. että hammaskiven poisto tuhoaa hampaita, kun raaputtavat.
Lapsille ei puhuttu mitään ylimääräistä eikä lapset varsinkaan saaneet puhua mitään ylimääräistä. Kun isä käski "nyt nukkumaan" piti juosta jos ei halunnut lyöntiä.
Vanhempani eivät osallistuneet juuri mihinkään koulujen tapahtumiin, juhliin tai vanhempainiltoihin tai kyselleet koulusta. Se oli vain lasten asia. Kun vanhin olisi halunnut oppikouluun, ilmoitettiin, että se on rikkaiden kersoille eikä sinne ole tavallisilla mitään asiaa.
Meille opetettiin myös, että vain varakkaat voivat opiskella pidempään tai hankkia omistusasunnon tai kotivakuutuksen tms. Lapset eivät tarvitse mitään, ei vaatteita tai muuta turhaa, oppivat vain vaateliaiksi. Kaksi vaillinaista vaatekertaa riittää, siis yksi pusero pyykissä, toinen päällä jne. Sauna kerran viikossa riittää peseytymiseen (meillä ei ollut siis suihkua tai yleensäkään juoksevaa vettä).
Kun tulin teini-ikään, äitini antoi mulle sellaisia Perfekta-siteitä, ne kiinnitettiin vyötärön ympärille tulevaan kuminauhaan kiinni. Mä olen alkanut epäillä, että väkisinkin v. 1979 on ollut muitakin vaihtoehtoja, mutta äitini kieltää tän. Ken tietäis ja kertois? Ekoiksi rintsikoiksi sain äitini vanhat, ekat uudet sain sitten aikanaan kun menin itse töihin.
Mulla oli yksi kaveri, jonka sain pyytää meille leikkimään. Sitäkään ei kovin usein. Veljet ei saaneet tuoda ketään. Mäkään en saanut tuoda ketään enää sen jälkeen kun tulin teini-ikään. Me ei saatu soittaa puhelimella lainkaan, me ei saatu laittaa radiota päälle eikä kuunnella sillä kasetteja, siis ihan aikuisikään asti. Televisiota saatiin sentään katsella, sitten kun sellainen hankittiin.
Musta meillä ei ollut millään lailla normaalia, äidin mielestä muutkin eli juuri noin. Kertoisko joku, mielellään useampi 60-luvun köyhälistöstä, oliko teilläkin tällaista? Vai millaista?
Kommentit (169)
Kuulostaa juurikin samalta kuin meidän perheessä 60-luvulla, 3 lasta meidän perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa järkyttävältä. Itse olen syntynyt v76 Ruotsissa ja äiti kyllä antoi ymmärtää, eytä täällä Suomessa elettiin rintamamiestaloussa köyhästi ja vauvan vaippoja ei ollut kunnollisia, ja kaikilla ruskeat hampaat lapsilla. Me oltiin köyhiä mutta meillä Ruotsissa oli tosiaankin jo vaikja sun mitä verrattuna sumalaisiin. Oikeat vaipat ja hienot asunnot.
Me oltiin tosi köyhiä, koska vanhemmat erosi ja isä ei osallistunut meidän kuluihin. Äiti teki useampaa työtä ja yritti saada rahat riittämään, mutta meillä oli tärkeää hammashygienia, meillä oli aina ruokaa ja tuoretta leipää ja pullaa, koska äiti leipoi itse, saimme soittaa puhelimella ja joulu oli meillä aina tosi tärkeä, silloin siivottiin koti ja laitettiin hienoksi, kovasti taas leivottiin, mutta lahjoja ei montaa saatu...vaatteita saimme harvoin uusia, mutta mun mielestä mun lapsuus opetti arvostamaan rakkaita ihmisiä ja sitä mitä omalla työllään saa aikaiseksi. Meillä oli köyhää, mutta rakkautta riitti ja äiti antoi meille kaikkensa.
Olen syntynyt 64. Meidän perhe oli tosi köyhä. Neljä lasta. Talossa pieni keittiö ja kaksi huonetta käytössä. Sama juttu koulunkäynnin kanssa, ei koskaan mitään kyselty. Minä kyllä menin opiskelemaan, mutta vanhimmat sisarukset töihin. Eipä meilläkään juurikaan mitään puhuttu. Vanhemmat kyllä riitelivät senkin edestä. Ei puhettakaan mistään harrastuksista. Kaikki me lapset muutettiin omillemme heti kun kyettiin. Minä 17 vuotiaana. Mutta kavereiden kotona oli kyllä eri meininki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 68, meillä taas vanhemmat halusivat kouluttaa lapset vaikka itse eivät olleet kouluja tehneet. Toki heillä oli ok duunit paperitehtaalla ja ei oltu köyhistä köyhempiä vaikka itse olivat köyhistä oloista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 1960-luvulla syntynyt. Vanhempani olivat akateemisesti koulutettuja, mutta olimme silti köyhiä. Osa jutuistasi on tuttuja, osa ei. Meillä ei ollut puhelinta eikä TV:tä. Radion sai kuitenkin halutessaan laittaa päälle, kunhan sieltä ei tullut kevyttä musiikkia.
Ruumiillista kuritusta käytettiin, mutta ei se ollut mitään jokapäiväistä, vaan vain vakavista rikkeistä.
Perfekta-siteitä äitini minullekin antoi 1979, mutta oli silloin kyllä tarjolla muitakin. Äitini vain piti teippisiteitä epäluotettavina. Ostin niitä sitten vähän myöhemmin itse kaupasta. Kaikki tarjolla olevat siteet olivat kuitenkin paksuja. Tamponeja oli kyllä myös tarjolla.
Saunassa käytiin kerran viikossa. Siinä välissä ei normaalisti käyty suihkussa, mutta alapesuja tehtiin kyllä useammin, ja myös jalat ja kainalot pestiin iltaisin. Hammasharjat meillä oli kyllä jo pieninä.
Minä kävin peruskoulua. Koulutusta meillä arvostettin, ja lukioon ja yliopistoon meneminen oli itsestään selvää.
Meillä ei ollut ruokaa juuri koskaan, nälkään tottui vähitellen, asuimme milloin missäkin pääkaupunkiseudulla siihen asti, kunnes tuli häätö maksamattomien vuokrien vuoksi, uusi lapsi tuli joka vuosi, vaatteita tai kenkiä ei ollut.Isä hakkasi humalassa äitiä ja erityisesti minua ja istui sakkonsa vankilassa, koska joi palkkansa ja lapsilisät,muttei maksanut juopumussakkojaan.Hampaita ei pesty koskaan, ei kyllä vartaloakaan.Huonekaluja ei ollut, vain kaksi vuodetta ja muutoma tuoli ja pöytä.Vahemmat olivat heikkolahjaisia, isä lisäksi rapajuoppo.
Kasvoin keskimääräistä pidemmäksi, paksuhiuksiseksi, hyväihoiseksi ja -hampaiseksi.ÄO todettiin lahjakkaan tasoiseksi, sen jälkeen kun kävin muutoman viikon ensimmäistä luokkaa ja testattiin voidaanko siirtää toiselle.Voitiin.Olen nyt maisteri.Mutta paljon on virranut vettä ja kaikkea se on vaatinut ennenkuin tuosta helvetistä aikuiseksi kasvoi.
Vierailin kyllä 60-luvulla perheessä jossa kaikki soittivat jotain soitinta, takassa paitettiin omenoita, ruokapöydässä oli mm. paprikaa, avocadoa jne.Mutta tietty perheen isä oli lääkäri.
Tasan ei käy onnenlahjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei sitten taidettu kauhean köyhiä ollakaan, koska ei meillä ollut tuollaista. Tai sitten isä ja äiti vain osasivat laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Pienessä kaupungin vuokra-asunnossa kyllä asuttiin, mutta oli meillä juokseva vesi ja kylpyhuone, ja suihkussa tai kylvyssä sai käydä joka päivä, ja hampaat pestiin päivittäin tahnalla. Sauna oli kerran viikossa. Itselläni alkoivat menkat v. 1975 ja todellakaan tuollaisesta sideviritelmästä en ole kuullutkaan. Ihan normaaleja siteitä mulla oli (ei tosin läheskään niin ohuita kuin nykyiset) ja ob-tamponeja. Koskaan ei meitä ruumillisesti kuritettu, koska äiti ei halunnut meitä kohdella samalla tavalla kuin häntä oli lapsena kohdeltu. Vaatteita sain serkuilta tai äiti teki itse ja joskus jopa uusiakin ostettiin, mutta aina oli siistit vaatteet, ja ruokaa sai syödä niin paljon kuin jaksoi eikä nälkää nähty. Isä oli töissä 7 - 16, ihan ruumiillista tehdastyötä teki. Äiti oli talonmies, mutta ehti olemaan paljon kotona päivisin, joten tarhaan meidän ei tarvinnut mennä. Kunnallinen päiväkoti oli kuitenkin ihan meidän vieressä. Kun mentiin kouluun, äiti auttoi läksyissä, ja kansakoulun jälkeen saatiin mennä oppikouluun, vaikka se maksoi eikä ruokakaan ollut koulussa ilmaista.
Ap jatkaa... kiitoksia vastanneille, täytyy lukea tuon linkin viestejä (70-luvulla syntyneiden...) oikein ajan kanssa, on näemmä sen verran pitkä.
Meillä ei tietenkään ollut mitään ostovaippoja silloin, ei kai niitä ollut missään vielä silloin, sideharsoa ja muoveja. Meillä oli huone ja keittiö ja keittiössä paraatipaikalla likaämpäri. Likaämpäriä käytettiin tiskivesien lisäksi myös tarpeentekoon tarvittaessa. Ja se on mulle vieläkin äklötyksen aihe: Kun äiti halusi pestä lattiat, se tyhjensi likaämpärin tunkiolle, huljutteli siinä vähän vettä - ja laittoi samaan ämpäriin sitten lattianpesuveden. Ja pesi kontaten ne lattiat.
Ne aiemmin mainitut Perfektat maksoi rahaa, joten munkin piti tehdä "tuppoja" koulun huonosta wc-paperista.
Mä opin lukemaan 5-vuotiaana veljen aapisesta. Koska meillä ei ollut mitään lastenkirjoja eikä tullut lehtiä, luin sitten 5-vuotiaasta tonne esiteini-ikään ns. miestenlehtiä, joita isä sai naapurinmieheltä. Tai enhän mä heti osannut sitä pientä tekstiä lukea, kattelin niitä kuvia ja ihmettelin naisten asu- ja asentovalintoja. Mutta 7-vuotiaana luin sitten ne jututkin sujuvasti. Isä jaksoikin niitä naimisjuttuja jauhaa. Myöhemmin osasin ulkoa kaikki Iitin Tiltut ja Levanterin kullit ja vastaavat Isojen Poikien laulut, kun isä soitti niitä uudelleen ja uudelleen. Tuosta aiheesta kun äidilleni jotain kommentoin, se vaan toteaa, että isääs niin kiinnosti se aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1961. Hammasharja juttu oli samoin meillä, eka tuli koulusta. Sauna oli ekaksi navetan yhteydessä, sitten saatiin lisäsiipi saunalle. Ei siellä toki suihkua ollut, mutta oli suht lämmin, käytiin pesulla. Ulkovessa oli edelleen. Koulunkäyntiä kyllä kannustettiin, ja vanhemmat itse luki paljon ja oli mukana eri yhdistyksissä (isä jossain kunnan lautakunnissa, muissa luottamustoimissa, äiti martoissa, pyhäkoulunopettaja yms). Maatalossa lapset meni siellä jossain, ei niin perään katsottu. Vaatteita kyllä sain uusiakin, kylän ompelija teki, mutta tietty sisarusten vanhoilla mentiin. Lääkäriin mentiin vain vakavissa tapauksissa.
Koulunkäyntiä vanhemmat yritti mahdollistaa, isoille sisatuksille vuokrattiin vanhasta talosta kaupungista kimppakämppä, asui siellä serkkujakin. Radio tais olla päällä aina ja televisiokin tuli kun olin pieni. Lehtiä tuli useampikin.
Tamppoonit oli kyllä keksitty, isä oli onnistunut ( tuttavan kautta) saamaan tukkukauppaan asiointi oikeuden, ja toi sieltä aina ison laatikon o.b. Tamponeita koko naisväelleen.
Pienestä pitäen piti kyllä työtä tehdä, kotitilalle, sit naapureissa, tuttavilla, että sai taskurahaa. Harrastukset keksittiin paljolti itse. Meillä oli kyllä aina avoimet ovet kaikille, ja lasten kaverit oli aina tervetulleita. Isä yritti aina auttaa muita, vaikkei itselläkään aina ollut.
Ap, millaiset välit sinulla on vanhempiesi ja veljiesi kanssa nyt?
Onko itselläsi perhettä?
Itselläni on paljon outouksia tapahtunut lapsuudessani (olen syntynyt vuonna 77) ja kun sain omat lapseni, niin ihmetys näistä asioista on korostunut. Mietin että ei voi olla totta, noin en IKINÄ tekisi omille rakkaille lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perfecta -ketjukin löytyi:
http://www.vauva.fi/keskustelu/4262692/ketju/kertokaa_terveyssiteet_60_…
Vuonna 1960 syntyneenä vastaan, vaikka olenkin varakkaasta perheestä. Kyllä tuolloin oli päivähoitoa, itse olin ns. lastentarhassa, ihan pieni ollessani meillä oli kotiapulainen, joka asui meillä alakerran huoneessa. Toki iltaisin ja viikonloppuisin juostiin aika pienestä pitäen keskenämme ulkona. Meillä oli tv ja puhelin, en edes muista aikaa, ettei olisi ollut. Koulutukseen kannustettiin. Minua ei ole koskaan lyöty, mutta ns. luunappeja sain kyllä.
Mutta sen sijaan nuo kuukautissiteet olivat juuri tuollaisia vuonna 1973, kun kuukautiseni alkoivat! Vyö-systeemi, johon paksu side päistään kiinnitettiin. Mutta yhtään en muista, milloin olisi tullut toisenlaisia siteitä. Myöskään hampaiden harjaamiseen ei kiinnitetty mitään huomiota. Juttelin tästä juuri hiljan samanikäisen ystäväni kanssa, ja hän sanoi saaneensa ensimmäisen hammasharjansa vasta koulusta.
Myös tuo sauna kerran viikossa taisi olla aika yleinen peseytymistahti.
Olen syntynyt 1963 enkä tunnista mitään kertomuksestasi. En omasta enkä laajan Helsinkiläisen sukulais- ja ystäväpiirin elämästä.
Ihan kuin toiselta planeetalta. Kävittekö te kesällä huvilalla edes? Meillä oli kesähuvila Espoossa, ihana 1910-luvulla rakennettu villa.
Kuulostaa tutulta. Olen 60-luvulla varhaisteini ja syntynyt 50-luvulla. Näin oli myös koulukavereilla.
Eikä me oltu edes köyhemmästä päästä, sillä isä oli rakennusmestari ja äiti apuhoitaja.
Silloin ei ollut päiväkoteja ja meillä oli kotiapulainen kun pikkusisko oli vauva. Nuori tyttö maalta ja äiti on jälkikäteen kertonut hänen palkkansa menneen kotiapulaiselle, kun piti maksaa apulaisen asunto ja ruoka. Meilläkin lapset olivat keskenään kotona, kun kasvoivat.
Muistan hyvin nuo terveyssiteet ja sen vyön. Ihan kamalalta tuntuu nyt jälkikäteen. Koulussa heilui karttakeppi ja luokkaerot oli todella suuret. Pappi, apteekkari, lääkäri ja nimismies oli jumalasta seuraavia. Äiti tai naapurin rouva ompeli vähäiset vaatteet ja mallia katsottiin Anttilan postimyyntikuvastosta. Silloin ei ollut pula säilytystilasta, kun tavaraa ei ollut.
Osa noista jutuista oli silloin normaalia, osa ei. Fyysinen kuritus oli valitettavasti vielä 70-luvullakin yleistä.
Kerran viikossa saunan yhteydessä peseytyminen oli sekin ihan normaalia.
Kertomasi hammasjutut olivat silloin melko normaaleja. Hampaiden pesusta kyllä tiedettiin ja puhuttiin, mutta eivät ollenkaan kaikki sitä harrastaneet. Jotain hammaskivenpoistoa ei 60-luvulla pahemmin harrastettu. Kouluhammaslääkäri paikkasi kyllä amalgaamilla koululaisten hampaita. Jos hammas tuli kipeäksi, niin sitten se yleensä poistettiin (tai revittiin irti, kuten sanottiin). Monet revityttivät hampaitaan sarjana, jotta pääsivät eroon kiusankappaleistaan ja saivat tilalle proteesit. Suolaa on myös käytetty hammastahnana ja suolavedellä kurlaaminen oli jonkinlainen desinfioiva purskuttelu (ei siis varmaankaan mikään lääkärien suosittelema, mutta silloin oltiin enemmän omavaraisia eikä haettu kaikkeen ammattilaisten neuvoja).
Se, että lasten koulu ei kiinnostanut, on myös melkoisen normaalia. Kodin piti huolehtia lasten kasvattamisesta (esim. kiroileva lapsi olisi kauhistus), siististä vaatteista ja siitä, että lapsi tuli kouluun. Koulun tehtävä taas oli hoitaa opettaminen.
erikoista kirjoitti:
Ap, millaiset välit sinulla on vanhempiesi ja veljiesi kanssa nyt?
Onko itselläsi perhettä?
Itselläni on paljon outouksia tapahtunut lapsuudessani (olen syntynyt vuonna 77) ja kun sain omat lapseni, niin ihmetys näistä asioista on korostunut. Mietin että ei voi olla totta, noin en IKINÄ tekisi omille rakkaille lapsilleni.
Kiitos kysymästä;-) Mun isä on jo kuollut, se olikin varsinainen sosiopaatti - en siitä laittanut tohon alotukseen, koska sen käytös nyt ei ollut millään lailla "tavallista". Se siis riepotti, löi, alisti, uhkaili, mollasi ja piti kaikin tavoin pelon vallassa. Muita naisia sillä oli paljon, kymmeniä, se tuhlasi kaikki vähät omat ja äidin rahat vieraisiin naisiin.
Veljien kanssa oon väleissä, mutta ollaan kaikki vähän ns. syrjäytyneitä, ei juurikaan nähdä, mutta soitellaan jonkin verran. Mä käyn kyllä töissä, mutta pienituloisiin siis kuulun.
Tää kirjoitus alkoikin siitä, kun olen yrittänyt pitää yllä tuota "Äiti-tytär" -suhdetta, mutta mun on jotenkin kamalan vaikea hyväksyä sitä, että meidän lapsuus oli niin kuormittava, köyhä ja väkivaltainen. Ilman isän läsnäoloa me varmaan kaikki oltais opiskeltu ammatti, ainakin jonkintasoinen. Sitten erehdyin kysymään äidiltäni, että jos isäni olis käyttänyt mua hyväksi, olisiko se siinä vaiheessa päättänyt, että lähtee kävelemään. Ja äitini vaan totesi, että miksikä se olisi siitä lähtemisestä muuttunut, olisihan tuo tullut perässä kuitenkin.
Ja jep, on mulla lapsia. Niilläkin on ollut taloudellisesti köyhähkö lapsuus, mutta olen sitten yrittänyt antaa niille sitä, mistä itse koin jääneeni paitsi. On siis vietetty laatuaikaa uimarannoilla ja luonnossa, käyty museoissa ja taidenäyttelyissä, kirjastoissa ja fudiskentillä, luin niille iltasatua yläasteelle asti - ja ennen kaikkea olen yrittänyt aina olla valmis juttelemaan ja keskustelemaan ajatuksista ja tunteista ja fiiliksistä. Ja pyrkinyt kertomaan omat mielipiteeni mielipiteinä eikä minään faktoina.
Itse siis halusin lapsia. Kun oon äidiltä kysynyt, halusko se useamman lapsen, se kyllä sanoi, että yksikin olisi riittänyt, mutta ei niitä e-pillereitä silloin vielä saanut. Sitten se sai pillerinsä, ja kun ne petti, sai siinä vaiheessa jo abortinkin.
en tunnista kaikilta osin.
T. Nainen, synt. Helsingissä v. 1961