Lue keskustelun säännöt.
60-luvulla syntyneiltä köyhien perheiden lapsilta kysyisin...
13.12.2016 |
siis tiedän, että tämä on Vauva-palsta. Mutta kun lukijoita ja kirjoittajia tuntuu olevan joka lähtöön, niin uskallan yrittää.
Olen siis itse 60-luvulla syntynyt ja mielestäni meidän perhekuviot olivat jotensakin omalaatuiset. Aina kun yritän äidiltäni kysyä miten me voitiin elää sillä lailla kuin elettiin, niin hän vastaa vaan: Niin oli silloin tapana. Samanikäiset työkaverini tuntuvat olevan eri yhteiskuntaluokasta kuin minä, enkä nyt muutenkaan kehtaisi ihan kahvipöydässä tällaisista avautua.
Me sisarukset ollaan synnytty 60-luvun alusta 60-luvun puoliväliin mennessä. Äiti meni töihin, kun kuopus oli 3 v. Eli me alle kouluikäiset lapset oltiin siis päivät keskenämme kotona. Tätä ihmetellessäni äitini toteaa vaan, ettei ollut päiväkoteja silloin, mitä muuta olisi voinut tehdä.
Me saatiin aika usein piiskaa, remmiä ja tukkapöllyä, tasapuolisesti jokainen. Ekat hammasharjat saatiin koulusta ekaluokkalaisina. Ei saatu juurikaan hammastahnaa, äiti sanoi että suola puhdistaa ihan yhtä hyvin. Isä kielsi pesemästä hampaita turhaan, hammasharjat ja hampaat vaan kuluisi. Myöhemmin äitini selitti mm. että hammaskiven poisto tuhoaa hampaita, kun raaputtavat.
Lapsille ei puhuttu mitään ylimääräistä eikä lapset varsinkaan saaneet puhua mitään ylimääräistä. Kun isä käski "nyt nukkumaan" piti juosta jos ei halunnut lyöntiä.
Vanhempani eivät osallistuneet juuri mihinkään koulujen tapahtumiin, juhliin tai vanhempainiltoihin tai kyselleet koulusta. Se oli vain lasten asia. Kun vanhin olisi halunnut oppikouluun, ilmoitettiin, että se on rikkaiden kersoille eikä sinne ole tavallisilla mitään asiaa.
Meille opetettiin myös, että vain varakkaat voivat opiskella pidempään tai hankkia omistusasunnon tai kotivakuutuksen tms. Lapset eivät tarvitse mitään, ei vaatteita tai muuta turhaa, oppivat vain vaateliaiksi. Kaksi vaillinaista vaatekertaa riittää, siis yksi pusero pyykissä, toinen päällä jne. Sauna kerran viikossa riittää peseytymiseen (meillä ei ollut siis suihkua tai yleensäkään juoksevaa vettä).
Kun tulin teini-ikään, äitini antoi mulle sellaisia Perfekta-siteitä, ne kiinnitettiin vyötärön ympärille tulevaan kuminauhaan kiinni. Mä olen alkanut epäillä, että väkisinkin v. 1979 on ollut muitakin vaihtoehtoja, mutta äitini kieltää tän. Ken tietäis ja kertois? Ekoiksi rintsikoiksi sain äitini vanhat, ekat uudet sain sitten aikanaan kun menin itse töihin.
Mulla oli yksi kaveri, jonka sain pyytää meille leikkimään. Sitäkään ei kovin usein. Veljet ei saaneet tuoda ketään. Mäkään en saanut tuoda ketään enää sen jälkeen kun tulin teini-ikään. Me ei saatu soittaa puhelimella lainkaan, me ei saatu laittaa radiota päälle eikä kuunnella sillä kasetteja, siis ihan aikuisikään asti. Televisiota saatiin sentään katsella, sitten kun sellainen hankittiin.
Musta meillä ei ollut millään lailla normaalia, äidin mielestä muutkin eli juuri noin. Kertoisko joku, mielellään useampi 60-luvun köyhälistöstä, oliko teilläkin tällaista? Vai millaista?
Kommentit (169)
Meillä kasvoi jostain syystä pihalla luumupuita 60-luvulla. Ne siis tekivät myös paljon pieniä luumuja. Ei ne kyllä mitään erityisen hyviä ollu. Mutta kun tuli joillekin kavereille mainittua niistä, niin meinas tulla turpaan. Eihän kukaan uskonut, että jonkun pihalla voisi kasvaa jotain oikeita luumupuita.
Ja mä kärsin lapsuudessa ja vielä nuorena aikuisenakin niistä kauppojen osto/myyntirajoituksista. Olen ihan satavarma, että silloin kun suomalaiset omenat olivat kypsyneet, kaupat ei saaneet ottaa myyntiin ulkomaisia omenoita lainkaan. Mä odotin aina, että kotimaisten omppujen sesonki jo lakkais, että sais niitä maukkaitakin omppuja taas. Nykyisin syön toki syksyisin lähinnä kotimaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi läksi valtavaan elintason nousuun vasta 60-lopulla ja 70-luvun alussa, sitä ennen rahat olivat menneet sotakorvauksien maksuun Neuvostoliitolle, nykyrahaksi muutettuna lähes 5 miljardia euroa. Näin muistelen jostain lukeneeni.
Sen lisäksi oli huolettavana sotaorvot ja lesket ja sodassa vammautuneet.Ja 60-luvalla kaupoissa oli vain Suomessa valmistettuja tuotteita, kunnes vienti vapautui. Ja siksi ihmettelen, miten jollain on ollut 60-luvulla kihartimet ja pakastimet kotona, kun kaupassakaan ei myyty pakasteita ja jäätelökin oli jäähileissä, samoin liha ja kalat, kun ei ollut kylmätiskiä.
Ja hedelminä oli appelsiinit ja omenat ja avokadot olivat täysin tuntemattomia hedelmiä.Niin, muistan kun kerroin 60-luvulla, että olen maistanut paprkaa ja avocadoa mulle naurettiin päin naamaa.Mutta sain niitä varakkaassa lääkäriperheessä joka isä luennoi ulkomailla ja niitä sieltä.
Tapasin ulkomaalaisen lääkärin Jenkeissä 2000-luvulla, joka väitti ettei Suomessa ollut 70-luvulla hedelmiä.Haloo, muistan selvästi kuinka ostin lapselleni vuonna -79 mm. kiwi helmiä niiden C-vit pitoisuuden vuoksi.
Minä olen syntynyt 1960 ja kiivejä söin varmaan ekan kerran joskus 80-luvun lopulla.
Lapsuudesta muistan omenat ja appelsiinit, varmaan oli banaanejakin ja mandariinit tuli. Greippejä 70-luvulla.
Kotona kasvoi omppupuiden lisäksi kriikunoita ja ne oli hyviä.
Ekan kerran kävin ravintolassa 1980 kun söin puolet pizzasta palkkapäivän kunniaksi. Ekan ulkomaanmatkan (Ruotsiin) tein 1984.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi läksi valtavaan elintason nousuun vasta 60-lopulla ja 70-luvun alussa, sitä ennen rahat olivat menneet sotakorvauksien maksuun Neuvostoliitolle, nykyrahaksi muutettuna lähes 5 miljardia euroa. Näin muistelen jostain lukeneeni.
Sen lisäksi oli huolettavana sotaorvot ja lesket ja sodassa vammautuneet.Ja 60-luvalla kaupoissa oli vain Suomessa valmistettuja tuotteita, kunnes vienti vapautui. Ja siksi ihmettelen, miten jollain on ollut 60-luvulla kihartimet ja pakastimet kotona, kun kaupassakaan ei myyty pakasteita ja jäätelökin oli jäähileissä, samoin liha ja kalat, kun ei ollut kylmätiskiä.
Ja hedelminä oli appelsiinit ja omenat ja avokadot olivat täysin tuntemattomia hedelmiä.Milloin sinä olet syntynyt, 1980-luvullako? 1960-luku oli sitä aikaa, jolloin suomalaisia muutti Ruotsiin paremman elintason toivossa. Ja kyllä vielä 1970-luvulla oli selvä se ero suomalaisilla ja ruotsalaisilla mm. kodinkoneissa ja autoissa. Ei ollut Ruotsissa niin paljon Ladoja ja siellä olivat nauraneet, kun mentiin hakemaan varaosia Wartburgiin.
Oma äitini oli syntynyt välirauhan aikaan ja muisti ainakin evakkoajan. Hän oli kaveripiirini nuorin äiti, josta toiset olivat kateellisia. Kaikkien muiden vanhemmat olivat ennen sotaa syntyneitä, moni heistä oli perheensä nuorin.
Mihin perustuu käsityksesi, että vienti ja tuonti vapautui vasta noin myöhään? Neuvostoliiton kanssa käytiin bilateraalista kauppaa, ja kyllä sieltäkin tuotiin tavaraa jo 1960-luvulla. Puutavaraa vietiin maailmalle jo 1800-luvulla. Avokadot ja muut eksoottisemmat hedelmät ovat tulleet yleisesti kauppoihin vasta 1980-luvulla, mutta pakasteita ostin kauppa-autosta jo 1960-luvun puolivälissä.
Ehkäisypillerit tulivat yleiseen käyttöön vasta aborttilain aikaan 1970-luvulla. Niitä ei annettu vielä nuorille kolmen lapsen äideille vaan todellisempaan "tarpeeseen".
Suomen ja Ruotsin historiaa tai sen aikaista elintasoa ei voi verrata toisiinsa, sillä Suomen historia itsenäisenä maana on lyhyt ja välissä vielä sotavuodet.
Oman käsitykseni mukaan, kun Suomi sai sotakorvaukset maksettua v. 52 alkoi teiden ja julkisten rakennusten rakentaminen. Jo pelkkiä kouluja tarvittiin valtavat määrät suurille ikäluokille ja kouluja oli maaseudulla jopa jokaisessa kylässä, samoin neuvolapalvelut ja lääkärien vastaanottotilat.
Ja vasta 70-luvulla alettiin enemmän kiinnittää kansalaisten hyvinvointiin ja elintasoon, jolloin alettiin maksaa monia etuuksia.
Ja vasta 70-luvulla, suurimmassa määrin kaupan hyllyt täyttyivät vientituotteista.
Ja olen syntynyt 50-luvulla.
Vientiä on tietenkin ollut koko Suomen historian ajan, mutta tuonti oli rajoitettua ja vapautui kokonaan vasta 70-luvulla.
Tutulta kuulostaa aloittajan kokemukset. Olen syntynyt -65, äiti 20- luvulla, isä vuonna -30. Meitä lapsia kuusi, isä ja äiti kävivät töissä. Päiväkoteja ei ollut, ei ainakaan maaseudulla. Isommat sisarukset katsoivat pienempien perään, toisinaan myös naapurit. Vuodepotilas mummokin kelpasi lapsenvahdiksi.
Palkat olivat niin pienet, ettei niillä elintaso noussut. Välillä asuttiin yksiössäkin 8 henkinen perhe. Omaa saunaakaan ei ollut, vaan käytiin yleisessä saunassa. Ulkohuusi oli käytössä monessa paikassa, lämmintä vettä ei meillä kraanasta tullut ennen kuin 70- luvun lopulla. Nurkassa pöhisi öljykamina. Välillä oli vesiastiat jäässä, kun herättiin.
Koulunkäynti oli omalla vastuulla, ei paljon kukaan perään kysellyt. Harrastuksiin ei kannustettu, niitä pidettiin turhina. Vanhemmilla ei ollut ajokorttia, joten polkupyörä oli ainoa kulkupeli. Se tietenkin rajoitti sosiaalista elämääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen syntynyt 70- luvulla ja elin todella hyvissä olosuhteissa edellisiin kertomuksiin verrattuna, mutta meilläkään ei juuri harrastettu hampaiden pesua..pestiin jos muistettiin ja kaikilla lapsilla paljon reikiä hampaissa! Milloinhan se hammasvalistus on vihdoin tehnyt tehtävänsä..vasta 80-90 luvuilla?
Lapseni on syntynyt -76 eikä hänellä ollut yhtään reikää vielä 30 v myöhemmin, eikä taida olla vieläkään.Mutta silloin oli fluoritabletit ja tietty hampaiden pesu heti ensimmäisen hampaan puhjettua.Ja xylitol purkka, eikä karkkia ennen 5 v ikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi läksi valtavaan elintason nousuun vasta 60-lopulla ja 70-luvun alussa, sitä ennen rahat olivat menneet sotakorvauksien maksuun Neuvostoliitolle, nykyrahaksi muutettuna lähes 5 miljardia euroa. Näin muistelen jostain lukeneeni.
Sen lisäksi oli huolettavana sotaorvot ja lesket ja sodassa vammautuneet.Ja 60-luvalla kaupoissa oli vain Suomessa valmistettuja tuotteita, kunnes vienti vapautui. Ja siksi ihmettelen, miten jollain on ollut 60-luvulla kihartimet ja pakastimet kotona, kun kaupassakaan ei myyty pakasteita ja jäätelökin oli jäähileissä, samoin liha ja kalat, kun ei ollut kylmätiskiä.
Ja hedelminä oli appelsiinit ja omenat ja avokadot olivat täysin tuntemattomia hedelmiä.Niin, muistan kun kerroin 60-luvulla, että olen maistanut paprkaa ja avocadoa mulle naurettiin päin naamaa.Mutta sain niitä varakkaassa lääkäriperheessä joka isä luennoi ulkomailla ja niitä sieltä.
Tapasin ulkomaalaisen lääkärin Jenkeissä 2000-luvulla, joka väitti ettei Suomessa ollut 70-luvulla hedelmiä.Haloo, muistan selvästi kuinka ostin lapselleni vuonna -79 mm. kiwi helmiä niiden C-vit pitoisuuden vuoksi.
Minä olen syntynyt 1960 ja kiivejä söin varmaan ekan kerran joskus 80-luvun lopulla.
Lapsuudesta muistan omenat ja appelsiinit, varmaan oli banaanejakin ja mandariinit tuli. Greippejä 70-luvulla.
Kotona kasvoi omppupuiden lisäksi kriikunoita ja ne oli hyviä.
Ekan kerran kävin ravintolassa 1980 kun söin puolet pizzasta palkkapäivän kunniaksi. Ekan ulkomaanmatkan (Ruotsiin) tein 1984.
Minä kävin ravintolassa ekan kerran jo 15v kun kuusi vuotta vanhempi nainen näytti paperinsa, ei multa enää kysytty, olin häntä iäkkäämmän näköinen:DD.
Kyllä paprikoitakin oli jo 70-luvulla koska tein jauhelihalla täytetyt paprikat joskus 22v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen syntynyt -61, ja eka kerran millä tehtiin pizzaa vipnna 1972. Olitiin muutettu ja äiti aloitti käymään työväenopiston kokkauskerhossa. Peltipizzaa, jaihelihaa ja tomaattiviipaleita päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi läksi valtavaan elintason nousuun vasta 60-lopulla ja 70-luvun alussa, sitä ennen rahat olivat menneet sotakorvauksien maksuun Neuvostoliitolle, nykyrahaksi muutettuna lähes 5 miljardia euroa. Näin muistelen jostain lukeneeni.
Sen lisäksi oli huolettavana sotaorvot ja lesket ja sodassa vammautuneet.Ja 60-luvalla kaupoissa oli vain Suomessa valmistettuja tuotteita, kunnes vienti vapautui. Ja siksi ihmettelen, miten jollain on ollut 60-luvulla kihartimet ja pakastimet kotona, kun kaupassakaan ei myyty pakasteita ja jäätelökin oli jäähileissä, samoin liha ja kalat, kun ei ollut kylmätiskiä.
Ja hedelminä oli appelsiinit ja omenat ja avokadot olivat täysin tuntemattomia hedelmiä.Niin, muistan kun kerroin 60-luvulla, että olen maistanut paprkaa ja avocadoa mulle naurettiin päin naamaa.Mutta sain niitä varakkaassa lääkäriperheessä joka isä luennoi ulkomailla ja niitä sieltä.
Tapasin ulkomaalaisen lääkärin Jenkeissä 2000-luvulla, joka väitti ettei Suomessa ollut 70-luvulla hedelmiä.Haloo, muistan selvästi kuinka ostin lapselleni vuonna -79 mm. kiwi helmiä niiden C-vit pitoisuuden vuoksi.
Minä olen syntynyt 1960 ja kiivejä söin varmaan ekan kerran joskus 80-luvun lopulla.
Lapsuudesta muistan omenat ja appelsiinit, varmaan oli banaanejakin ja mandariinit tuli. Greippejä 70-luvulla.
Kotona kasvoi omppupuiden lisäksi kriikunoita ja ne oli hyviä.
Ekan kerran kävin ravintolassa 1980 kun söin puolet pizzasta palkkapäivän kunniaksi. Ekan ulkomaanmatkan (Ruotsiin) tein 1984.
Olen syntynyt 1961 ja minäkin olen ensimmäisen kiivejä maistanut joskus 80-luvulla, ehkä jossain keskivälin vaiheella luulisin.
Mutta siis appelsiinit, mandariinit, greipit, sitruunat, banaanit ja ananaksetkin oli ihan normikauraa niin kauan kuin minä muistan, varmaan jo ainakin 60-luvun lopulta. Mutta en siis muista aikaa, ettei niitä olisi ollut saatavilla.
Ravintolassa ensimmäisen kerran olen käynyt vanhempien kanssa varmaan joskus 60-luvun lopulla tai 70-luvun alussa ja silloin kyseessä oli melko varmasti seisovapöytä. Se kun oli lähes aina seisovapöytä, kun lapsena ravintolassa käytiin. Siis se harva kerta kun käytiin. Joskus 70-luvun lopulla olen ensimmäistä kertaa itsekseni ravintolassa syömässä käynyt ja kyseessä taisi olla Tavastia Tampereella ja pitsaahan sitä silloin syötiin totta kai ja kokolailla varmasti kyseessä myös jauhelihapitsa :)
Ensimmäinen ulkomaanmatka oli meilläkin Ruotsiin ja se oli 70-luvun alussa. Oli se ihmeellistä, kun ajettiin auto valtavaan Viking Apollo laivaan, joka oli peräti 100 metriä pitkä :) (Viking Grace 218 metriä)
Työläisperheen kakara olin ja vaikkei meillä mielestäni puutetta ollut mistään, niin kyllä meillä silti tarkkaan kaikki hankinnat punnittiin ja vaatteita ei ollut ylimääräisiä ja ainakin 60-luvun puolella vielä sukkia parsittiin ja isä ohjeisti, että näkkileipä piti voidella aina sileältä puolelta.
Sukset, luistimet ja fillarit oli aina ihan asiallista laatua. Ei kalleinta, mutta ei aivan halvintakaan, yleensä uutena hankittua. En koe lapsena jääneeni mistään paitsi, vaikka en tietenkään saanut kaikkea mitä olisin halunnut. Tosin eipä ne haluamisetkaan mitään päätähuimaavan kalliita olleet, toisin kuin nykyisillä ipanoilla. Merkkifarkut taisin saada ekat joskus 12 vuotiaana ja se oli silloin kova juttu se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on syntynyt -59 ja hänen kertomansa mukaan suunnilleen tuollaista se oli. Heitä oli viisi lasta, mummo oli kotiäitinä eli eivät kai kieriskelleet rahassa, vaikka vaari olikin diplomi-insinööri. Mummokin käynyt yliopiston eli ovat sinänsä "parempaa väkeä", että ei tuo elämäntapa tainnut olla vain köyhillä/kouluttamattomilla.
Hampaita ei pesty, lapset oli keskenään pienestä pitäen. Esimerkiksi jättivät 1v pikkuveljen n. 10v siskojen huollettavaksi viikon ajaksi, kun vanhemmat lähtivät matkalle (mikä oli ennenkuulumatonta ja siksi ei edes mietitty, voidaanko lähteä vai ei). Ilmeisesti saivat selkäänsä ainakin joskus, tästä ei ole juuri puhuttu mutta rivien välistä sen voi lukea. Sisällä tupakoitiin ja mummo kessutteli joka raskaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt -61, ja eka kerran millä tehtiin pizzaa vipnna 1972. Olitiin muutettu ja äiti aloitti käymään työväenopiston kokkauskerhossa. Peltipizzaa, jaihelihaa ja tomaattiviipaleita päälle.
Juu peltipitsaa teki meilläkin äiti usein 70-luvulla ja se oli hyvää :) Tämä siis ennen kuin varsinaisia pizzerioita oli tullut meille päin, tai edes saarioisten roiskeläppiä olisi ollut vielä kaupoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Äitini on syntynyt -59 ja hänen kertomansa mukaan suunnilleen tuollaista se oli. Heitä oli viisi lasta, mummo oli kotiäitinä eli eivät kai kieriskelleet rahassa, vaikka vaari olikin diplomi-insinööri. Mummokin käynyt yliopiston eli ovat sinänsä "parempaa väkeä", että ei tuo elämäntapa tainnut olla vain köyhillä/kouluttamattomilla.
Hampaita ei pesty, lapset oli keskenään pienestä pitäen. Esimerkiksi jättivät 1v pikkuveljen n. 10v siskojen huollettavaksi viikon ajaksi, kun vanhemmat lähtivät matkalle (mikä oli ennenkuulumatonta ja siksi ei edes mietitty, voidaanko lähteä vai ei). Ilmeisesti saivat selkäänsä ainakin joskus, tästä ei ole juuri puhuttu mutta rivien välistä sen voi lukea. Sisällä tupakoitiin ja mummo kessutteli joka raskaudessa.
Tämä.
Ja nyt Helsingin sosiaalivirasto on huolissaan kun vanhemmat ei ole 24/7 läsnä lapsilleen, vaan vastaavat jopa tekstariin uimarannalla.
Me käytiin keskenämme uimassakin jo senikäisenä mitä se kampanjan mukelo kuvassa oli.
Kerran muistan olleeni äidin kanssa kahden hakemassa jotain omenoita jostakin. Siis jutelleeni hänen kanssaan ihan kaksin. 10 minuuttia.
Ikinä ei leikkinyt, pelannut tai jutellut lastensa kanssa ja isää "ei saanut häiritä".
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Äitini on syntynyt -59 ja hänen kertomansa mukaan suunnilleen tuollaista se oli. Heitä oli viisi lasta, mummo oli kotiäitinä eli eivät kai kieriskelleet rahassa, vaikka vaari olikin diplomi-insinööri. Mummokin käynyt yliopiston eli ovat sinänsä "parempaa väkeä", että ei tuo elämäntapa tainnut olla vain köyhillä/kouluttamattomilla.
Hampaita ei pesty, lapset oli keskenään pienestä pitäen. Esimerkiksi jättivät 1v pikkuveljen n. 10v siskojen huollettavaksi viikon ajaksi, kun vanhemmat lähtivät matkalle (mikä oli ennenkuulumatonta ja siksi ei edes mietitty, voidaanko lähteä vai ei). Ilmeisesti saivat selkäänsä ainakin joskus, tästä ei ole juuri puhuttu mutta rivien välistä sen voi lukea. Sisällä tupakoitiin ja mummo kessutteli joka raskaudessa.
Kyllähän diplomi-insinööri perhe oli tuohon aikaan ehdottomasti hyväosaista ja varakastakin väkeä, vaikkei vaimo töissä ollutkaan. Diplomi-insinööri oli 60-70 luvulla iso kiho ja tehtaalla aina varsin korkeassa asemassa. Tavalliset opistoinssitkin oli tuohon aikaan isoja kihoja tehtaalla ja aina jollakin päällikkö tittelillä. Ei ollut sopivaa, että inssien muijat kävi töissä, vaan kotirouvia olivat pääsääntöisesti.
Tuota hampaiden pesemättömyyttä kyllä vähän ihmettelen, kun niin moni sen on tuonut täällä esiin. Kyllä meillä ainakin duunariperheessä oltiin tarkkoja hampaiden pesusta, varsinkin äiti, jolla oli tekarit niin kauan kun minä muistan, eli varsin nuorena ne sai. Aina marmatti, että jos ette pese hampaita, niin saatte aikusena tekarit :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3474 kirjoitti:
Äitini on syntynyt -59 ja hänen kertomansa mukaan suunnilleen tuollaista se oli. Heitä oli viisi lasta, mummo oli kotiäitinä eli eivät kai kieriskelleet rahassa, vaikka vaari olikin diplomi-insinööri. Mummokin käynyt yliopiston eli ovat sinänsä "parempaa väkeä", että ei tuo elämäntapa tainnut olla vain köyhillä/kouluttamattomilla.
Hampaita ei pesty, lapset oli keskenään pienestä pitäen. Esimerkiksi jättivät 1v pikkuveljen n. 10v siskojen huollettavaksi viikon ajaksi, kun vanhemmat lähtivät matkalle (mikä oli ennenkuulumatonta ja siksi ei edes mietitty, voidaanko lähteä vai ei). Ilmeisesti saivat selkäänsä ainakin joskus, tästä ei ole juuri puhuttu mutta rivien välistä sen voi lukea. Sisällä tupakoitiin ja mummo kessutteli joka raskaudessa.
Kyllähän diplomi-insinööri perhe oli tuohon aikaan ehdottomasti hyväosaista ja varakastakin väkeä, vaikkei vaimo töissä ollutkaan. Diplomi-insinööri oli 60-70 luvulla iso kiho ja tehtaalla aina varsin korkeassa asemassa. Tavalliset opistoinssitkin oli tuohon aikaan isoja kihoja tehtaalla ja aina jollakin päällikkö tittelillä. Ei ollut sopivaa, että inssien muijat kävi töissä, vaan kotirouvia olivat pääsääntöisesti.
Tuota hampaiden pesemättömyyttä kyllä vähän ihmettelen, kun niin moni sen on tuonut täällä esiin. Kyllä meillä ainakin duunariperheessä oltiin tarkkoja hampaiden pesusta, varsinkin äiti, jolla oli tekarit niin kauan kun minä muistan, eli varsin nuorena ne sai. Aina marmatti, että jos ette pese hampaita, niin saatte aikusena tekarit :D
Tämä. Mieheni vanhemmat kuvittelivat, että se diplomi-insinööriksi opiskellut poika on sitten suoraan miljonääri. Ehdottivat mm vakavissaan, että miehen pitäisi ostaa heille talo. Ja syyttivät minua, että hukkaan jonnekin miehen rahat, kun meillä oli ihan vaan paritalokolmio Espoossa alle kolmikymppisinä. Eli ihan pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60- luvuilla syntyneillä vanhemmat ovat olleet vielä niitä sodan kokeneita ja traumatisoituneita ihmisiä.
Täytyy nyt täsmentää, että harvemmalla 60-luvun lapsen vanhemmalla omia muistoja sota-ajasta on. Ovat voineet syntyä sota-aikaan, mutta ovat siis olleet sodan ajan ihan pieniä, eikä vertauskohtaa edeltävään rauhan aikaan ole ollut. 60-luvulla kun vielä oli tapana avioitua ja hankkia ensimmäiset lapset nuorena, vähän päältä kaksikymppisenä, ja sitten tulivatkin jo e-pillerit ja lisääntymisen pakko jäi.
Tietysti 60-lukulaisissa jonkin verran on niitä, joiden isä on jo nuorena joutunut sotaan ja vielä nelissäkymmenissä saanut lapsen, mutta nämä ovat vuosikymmenen ikäluokassa vähemmistöä. Tämän näin väestötilastoja työnikin puolesta penkoneena totean.
Muistan kuinka minua nuorena jotenkin hävetti, kun äitini on saanut minut, ensimmäisen lapsensa, niin kauhean vanhana kuin 25-vuotiaana vasta. Olen siis 60-luvulla syntyneitä minäkin.
Mihinkähän mun vastaus hävisi??
Mun vanhemmat oli syntyneet -22 ja -27 ja olen ainokainen 8 keskenmenon jälkeen, synnyin v 60. Mulla oli stadissa paljon koulukavereita joilla oli sodan kokeneet vanhemmat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60- luvuilla syntyneillä vanhemmat ovat olleet vielä niitä sodan kokeneita ja traumatisoituneita ihmisiä.
Täytyy nyt täsmentää, että harvemmalla 60-luvun lapsen vanhemmalla omia muistoja sota-ajasta on. Ovat voineet syntyä sota-aikaan, mutta ovat siis olleet sodan ajan ihan pieniä, eikä vertauskohtaa edeltävään rauhan aikaan ole ollut. 60-luvulla kun vielä oli tapana avioitua ja hankkia ensimmäiset lapset nuorena, vähän päältä kaksikymppisenä, ja sitten tulivatkin jo e-pillerit ja lisääntymisen pakko jäi.
Tietysti 60-lukulaisissa jonkin verran on niitä, joiden isä on jo nuorena joutunut sotaan ja vielä nelissäkymmenissä saanut lapsen, mutta nämä ovat vuosikymmenen ikäluokassa vähemmistöä. Tämän näin väestötilastoja työnikin puolesta penkoneena totean.
Muistan kuinka minua nuorena jotenkin hävetti, kun äitini on saanut minut, ensimmäisen lapsensa, niin kauhean vanhana kuin 25-vuotiaana vasta. Olen siis 60-luvulla syntyneitä minäkin.
Mihinkähän mun vastaus hävisi??
Mun vanhemmat oli syntyneet -22 ja -27 ja olen ainokainen 8 keskenmenon jälkeen, synnyin v 60. Mulla oli stadissa paljon koulukavereita joilla oli sodan kokeneet vanhemmat
Juu. Suurimmalla osalla minun kavereistani oli sodan kokeneet vanhemmat. Täytyy muistaa että niiltä sodan kokeneilta meni oma nuoruus sekaisin eli moni pääsi myöhässä perustamaan sitä perhettä, ei "ajallaan". Eli 20-luvulla syntyneetkin sai sitten vielä 60-luvulla lapsia. Erään kaverini äiti on syntynyt 1916! Eli sai 44-vuotiaana sitten ainokaisensa vuonna1960.
Tästähän sukeutui hieno keskustelu!
Toivoisin, että vielä kertoisitte kokemuksia, paljonko lapsilla/nuorilla/aikuisilla oli vaatteita käytössään ja miten ne erosivat (lukumäärän lisäksi) nykymenosta.
Ja 60-luvun vanhemmilla oli selvät sukupuoliroolit. Eli äiti ja perheen tyttäret teki kaikki kotityöt, kantoivat puut ja vedet, pyykkäsivät, ompelivat korjasivat vaatteet, tekivät ruuat, hoitivat lapset.
Isää ei todella lapset saaneet häiritä. Kotona luki sanomalehtiä ja kun kuunteli radiota, lasten oli oltava hiljaa. Ja jos äiti istui, niin yleensä teki käsitöitä.
Myös veljet oli vapautettu kotitöistä.
Ja äidit synnyttivät yksin sairaalassa ja miehen avuksi kotiin tuli kodinhoitaja tai mummo, joka passasi isää,,kun äiti oli hakemassa sairaalasta vauvaa. Ja sekin oli salaisuus, mistä se vauva on tulla tupsahtanut.
Näin jälkikäteen ajateltuna, luulisi perheen isän aika käyneen pitkäksi, kun oli vain sanomalehdet, radio ehkä tv, jos oli päivätyössä ja asui kaupungissa. Oli omassa kodissaan kuin vieras konsanaan.
Ja isän sana oli laki, eikä pulikoitu vastaa, ei lapset, eikä vaimo, oli mies miten sekopää tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Tästähän sukeutui hieno keskustelu!
Toivoisin, että vielä kertoisitte kokemuksia, paljonko lapsilla/nuorilla/aikuisilla oli vaatteita käytössään ja miten ne erosivat (lukumäärän lisäksi) nykymenosta.
Yhdet siistit käyttövaatteet sai syksyllä. Yhdet kengät. Ja kaikki mahdollinen kiersi isommilta sisaruksilta.
No eron nykyiseen tajunnet itsekin.
Niin, muistan kun kerroin 60-luvulla, että olen maistanut paprkaa ja avocadoa mulle naurettiin päin naamaa.Mutta sain niitä varakkaassa lääkäriperheessä joka isä luennoi ulkomailla ja niitä sieltä.
Tapasin ulkomaalaisen lääkärin Jenkeissä 2000-luvulla, joka väitti ettei Suomessa ollut 70-luvulla hedelmiä.Haloo, muistan selvästi kuinka ostin lapselleni vuonna -79 mm. kiwi helmiä niiden C-vit pitoisuuden vuoksi.