Onko sinusta tullut iän karttuessa "pihimpi"?
Olen huomannut muutoksen itsessäni neljääkymppiä lähestyessäni. En ole pihi, mutta paljonkin säästäväisempi kuin esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten.
En heitä ruuantähteitä juuri koskaan pois vaan pyrin hyödyntämään kaiken. Jos vaikkapa perunamuusia jää yli niin teen siitä rieskoja. Paistan ylijääneet potut tai teen pyttäriä. Jauhelihakastikkeen jäämät laitan pitzaan tai burritoihin. Käytän juuston kannikat raastamalla ne. Jne.
Suunnittelen ruokia etukäteen ja teen ostoslistan. Tarjouksia hyödynnän paljonkin enemmän kuin aikaisemmin. Näin talvisin ostan esim. salaattia vain silloin kuin tiedän varmasti, että se tulee lähipäivinä käytetyksi, koska muuten nahistuu ja menee hukkaan. Suosin sesonkituotteita, koska ovat yleensä edullisempia.
Vaatteita ostan vain todelliseen tarpeeseen ja oikean kokoisena. Ennen saatoin ostaa jotain alesta vaan koska on niin kiva ja "saa halvalla", vaikka koko olisikin liian pieni, ajatuksella että laihdutan pari kiloa niin sitten istuu paremmin. Toiveajattelua :D Toinen paheeni olivat joskus nettikaupat, jossa tuli tehtyä turhia heräteostoksia. Nyt pysyn niistä poissa, jos ei ole oikeaa tarvetta jollekin.
En käytä rahaa ravintolassa käymiseen ja taksimatkoihin kuin erityistilanteissa. Harkitsen mitkä raflareissut millonkin ovat sen arvoisia mutta joskus kuitenkin pitää päästä tuulettumaan. Ennen en edes kiinnittänyt moiseen huomiota, nyt ns. hummaaminen tuntuu vain turhalta rahanmenolta.
Jos jotain hajoaa niin pyrin mahdollisuuksien mukaan korjaamaan/korjauttamaan sen uuden hommaamisen sijasta. Joskus aiemmin olisin heittänyt talvisaappaat, joista toisesta on vetoketju rikki roskikseen, nyt kävin korjauttamassa suutarilla uusien ostamisen sijaan.
Tässä vaan muutama esimerkki. Onko muita muutoksen omissa kulutustottumuksissaan huomanneita? Tuleekohan minusta vielä oikeasti itara mitä vanhemmaksi tulen?
Kommentit (14)
Kuulostaa tutulta :) Ehkä jotain on iän myötä tullut oivalletuksi, ainakin olen tyytyväisempi säästäväiseen nykyelämääni.
Siinä on myös se, että nykyään onneksi tiedostetaan paremmin, mikä on järkevää kuluttamista ja mikä ei.
No ei varsinaisesti. Aiemmin tuli tehtyä enemmän hutiostoksia kun en ollut varma tyylistäni tai mikä sopii minulle, ja ruokahävikki oli isompi ihan vaan koska en osannut hyödyntää niin hyvin ruuanjämiä kuin nyt. Baarittelun vähentyminen on ehkä isoin tuon tyylinen muutos, mutta toisaalta nyt tulee käytyä enemmän syömässä ravintoloissa. Olen aina ollut tarkka rahoistani ja pitänyt kulutusjuhlaa ja turhaa shoppailu typeränä monestakin syystä, sekin selittää miksen ole hirveästi muuttunut rahankäytön suhteen. Jotain toki, mutta ei mitään radikaalia.
No mä oon tehnyt aina noin kuin ap. Ikä 40. Miksi hyvää ruokaa pitäisi turhaan heittää pois, kun sen voi jatkojalostaa uudelleen? Taksilla en ole ajellut kuin ulkomailla. Ostoslista on ollut aina mukana kaupassa ja vaatteita en osta koskaan kuin tarpeeseen. Rahasta ei ole koskaan ollut pula, jotenkin tää on enemmän elämäntapa. Toisaalta mulla on yksi turha intohimo, johon syydän rahaa sumeilematta ja joka on muiden (ainakin naisten) mielestä turha.
On todellakin, ihmettelen kuinka en tajunnut nuorempana, että vaatteet voi ostaa käytettynä, kirjat lainata kirjastosta, siis kaiken voi ostaa käytettynä tai lainata.Kuinka paljon enemmän olisin säästänyt eläkeikää varten jos tuon tajunnut.Nyt pitää pihistellä liikaakin kun nuorena antoi rahan valua käsiensä välistä.
Kai tämä kuuluu osittain iän myötä tuulevaan "järkevöitymiseenkin" kun muitakin löytyy :)
Mutta mummoni oli todella pihi mitä hänen omaan kulutukseensa tuli. Kuolemansa jälkeen löytyi noin jätekassillinen pestyjä jogurtti- ja viilipurkkeja, iso kasa kumilenksuja ja niitä leipäpusseissa olevia sulkijoita jne. Oli todella antelias lapsiaan ja lastenlapsiaan kohtaan, mutta paljastui että omasta hyvinnvoinnistaan tinki todella paljon viimeisinä vuosinaan. Surku. Tuli mm. ilmi, että saattoi syödä päiväkausia spaghettia ketsupilla ja kylmiä leikkeleitä, vaikka rahaa parempaakin ruokaan olisi todellakin ollut.
Monesti kyllä ehdottelin, että lähdetään yhdessä jonnekin (edes pienelle kotimaan reissulle tai risteilylle) niin ei :( Edes kampaamokäynti tai hieroja ei tullut kyseeseen. Pelkään jollain tasolla, että tuo on perinnöllistä, sillä tuon alotuksen teinkin. Koska ei maallista mammonaa ei hautaansa saa mukaan ja milelestäni asioista tulisi nauttia vielä kun pystyy. En tietenkään kannata järjetöntä tuhlailua, mutta ymmärtänette pointin.
En tiedä onko se piheyttä, mutta ennemminkin ärsyttää kuluttaa ja hankkia tuotteita, jotka kuitenkin menevät kohta paskaksi tai vanhenevat nopeasti (kuten teknologia tai vaatteet). Mieluummin käytän rahat vaikka palveluihin tai elämyksiin. Tai hyvälaatuiseen ruokaan.
En todellakaan maksa enää muille leffoja, teatteria, matkoja ja hotellia, kuten nuorempanna saatoin tehdä.Lisäksi vein viikon edestä ruokatarvikkeita esim.viikonlopun vierailun vuoksi.Mitä ei taas toisinpäin tapahtunut, vaikka nelihenkinen perhe saattoi tulla koko viikonlopuksi.
Hieman harmittaa, että tuli maksettua niin hövelisti aikoinaan, kun kiitos oli "onhan sulla rahaa" jos ehdotin bussia taxin sijaan.Sellaista.
Olen minä tullut pihimmäksi. Haluan säästää tulevia eläkepäiviä varten ja muutenkaan kuluttaminen ei enää kiinnosta niin paljon kuin nuorempana.
Ei ole, laitan haisemaan enemmän kuin koskaan, ja pihi en ole ollut ikinä. Olen 46-vuotias.
On tullut. Kamaa on kertynyt nurkkiin aivan liikaa. Olen jo vienyt kassikaupalla esim. vaatteita läheisen kirkon kirpputorille myytäväksi. Jos ostan jotain uutta niin vien jotain vastaavasti pois. Inhottaa ostaa mitään uutta. Hauskuutan itseäni ostamalla Liiterin tarjoustutteita ja säästöhallien 1 € juttuja. Harrastusvälineitä joutuu välillä uusimaan ja niissä ei voi oikein säästää. Ruokaa ei ole ikinä jäänyt yli ja jos jää menee koirankuppiin. Autoilun sijaan ajan nykyisin fillarilla jokapaikkaan. Sniiduilu on itseasiassa aika hauska geimi.
Mullakin on kulutustottumukset järkevöityneet vanhemmiten. Nuorena olin aika dille siinä(kin) asiassa. Suunta on hyvä.