Lue keskustelun säännöt.
Lapsen noin +- 35 vuotiaana hankkineet
10.12.2016 |
Oliko hyvä päätös jättää lapsen hankinta sinne 35 v kieppeille vai hankkisitteko aiemmin jos saisitte uudelleen päättää?
Olen avioliitossa elävä 32 vuotias nainen, jolla on ns. tasainen elämäntilanne, vaikka rahallisesti tilanne ei ole paras mahdollinen. Miehellä hyväpalkkainen vakityö, mulla kaksi "työtä" (jatko-opinnot ja osa-aikatyö). (Pankin) oma kaksio, mielekkään työt ja mulla opinnot, haastavat harrastukset, säännölliset reissut yms. perusjutut löytyvät elämästä ja ylipäänsä elämä on hyvä just tässä kohtaa just näin ja tuntuu että tulevaisuudessa on edessä (ammatillisia ja harrastukseen liittyviä positiivisia) haasteita riittämiin.
Ollaan kuitenkin miehen kanssa pohdittu lapsen hankkimista - molemmat halutaan lapsi, mutta ei vielä. Sama tilanne ja yhteisymmärrys on ollut siitä asti kun olen täyttänyt 27. Eli pian 5 vuotta. Ollaan odoteltu sitä kuuluisaa vauvakuumetta, mutta sitä ei kuulu (ainakaan täydellä volyymilla). Sovittiinkin että ei väkisin aleta perhettä perustamaan, vaan rauhassa odotellaan. Itse mielessäni mietin takarajaksi 35-36 ikävuotta.
Suurin osa lähipiirissäni ovat lisääntyneet 27-32 vuotiaina. Löytyisikö täältä niitä, jotka ovat ryhtyneet vauvan hankintaan myöhemmin? (Ja tiedän, tiedän, hankkiminen ei ole niin yksinkertaista että vain pistetään vauva tilaukseen, mutta jos jotain häikkää on, ei sille voi mitään).
Kommentit (95)
Meinasin tulla tekemään ihan samanlaisen alotuksen. Oon 29, asun ulkomailla mutta en ole vielä päättänyt haluanko perustaa perhettä ulkomaille ja alkaa jonkun kanssa vakavaa suhdetta (tarjontaa on hehe) vai ootanko Suomeen tuloa. Ja ku en tiie millon se koittaa. Aattelin että jos 35 ois se takaraja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35-vuotiaana sain lapsen. Alle puoli vuotta yritettiin. Itse tapasin mieheni vasta 33-vuotiaana joten siksi näin. Mahdollisesti yritetään toistakin.
Sanoisin, että aloittakaa heti, sitten se kuumekin tulee. Sitten voitte pitää pidemmän tauon lasten välissä, jos haluatte toisen. Tämä siis jos kaikki menee hyvin.
Itse sain esikoisen 36-vuotiaana ja siitä 1,5 vuoden päästä toisen. Näin pieni ikäero tuo nätisti sanottuna haasteita jaksamiseen, mutta ihaniahan nuo ovat.
Mä sain ensimmäiseni 37-vuotiaana ja toisen 40-vuotiaana. Molemmat tärppäsivät ensimmäisten kolmen yrityksen aikana, eli siis melk helposti. Ei kannata liikaa jännittää, teette ne lapset sitten kun siltä tuntuu. Tietty se hedelmällisyys alkaa laskemaan 35 vuoden jälkeen, mutta se on kanssa yksilöllistä että miten hankalaa se on. Toisillahan on vaikeuksia raskautua jo parikymppisenä. Kannattaa hankkia ne lapset sitten kun aika tuntuu oikealta! :)
Omassa tuttavapiirissä on paljon sekä hyvin nuorina, että lähempänä neljääkymppiä (ylikin) lapsen saaneita.
Nämä myöhemmin lapsen tehneet/saaneet ovat ehkä jotenkin enemmän osanneet arvostaasitä, että lapsia ovat saaneet ja jotenkin panostaneet enemmän yhteiseen aikaan ja ehkä elämänkokemuksellaan arvostaneet asioita jopa järkevämmin ( olen itsekin lapsen nuorena saanut, ja en halua Tässä ketään haukkua).
Sitten taas vanhempana lapsen saaneet stressaavat ja huolehtivat turhankin joistain asioista. Myöskin väsymistä pienten lasten valvomisesta kokevat usein nuorempia herkemmin.
Ja tottakai, Nämä ovat nyt yleistyksiä ja keskiarvoja, teen työtä perheiden kanssa ja sieltäkin näitä mielipiteitä ammennan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten ok mutta vaihdevuodet ja teini-ikä menee päällekkäin. Olen 51v. ja kuopus on kohta 13 ja esikoinen 15v.
Ja raskaudutko helposti?
Olisin kuitenkin hieman aiemmin voinut tehdä lapset kuin tein eli synnytin esikoisen 36v. ja kuopuksen 38v.
Nyt olen 51v. ja kuopus tosiaan vasta täyttää 13 v. Suosittelen kuitenkin tekemään lapset jo nyt. Olen nimittäinjo 60 vuotta, kun lapset muuttaa kotoota pois.
Olen 33 ja miehen kanssa oltu yhdessä jo pitkään. Elämässä kaikki muu ns. kunnossa, mutta päätöstä lapsesta ei vaan osata tehdä.
Kummallakaan ei ole vauvakuumetta, kumpikaan ei erityisesti tykkää pienistä lapsista,elämä on nyt vaan niin helppoa.
Ja tähänkö pitäisi se lapsi hankkia? En oikeastaan tiedä haluanko lapsia. Tai kärsisinkö kovasti jos niitä ei koskaan saataisi? En tiedä.
Päätös pitää tehdä kyllä muutaman vuoden sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos ei tekisi ollenkaan? Kyllä lisääntymisestään saa päättää muutakin, kuin ajankohdan... sen kun voi jättää kokonaan tekemättä!
Jos haluaa useamman lapsen, kannattaa aloittaa aikaisemmin. Nimimerkillä esikoinen 40+ saatuna ja kakkosta ei taida tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa sekin että ei lapset tarvitsee koko ajan tukea ja varsinkin teinejen kanssa pitää olla tiukka.
Omani ovat poikia niin jöötä saa pitää että nukutaan ja luetaan kokeisiin.
Myös se teinejen kasvatus on tärkeää että heistä tulee kunnollisia aikuisia.
On vanhempia jotka löystää liikaa otettaan, kun lapset kasvaa.
8
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei tekisi ollenkaan? Kyllä lisääntymisestään saa päättää muutakin, kuin ajankohdan... sen kun voi jättää kokonaan tekemättä!
Itse olen aina ajatellut että haluan kasvattaa lapsen, kokea ne kasvunvaiheet, nähdä millainen hänestä tulee. :) Haluan lapsesta myös läheisen itselleni (ja miehelle), läheisemmän kuin kukaan muu. Itse mm. reissaan äitini kanssa edelleen joka vuosi uuteen paikkaan, käydään yhdessä juoksemassa ja meillä on todella hyvät välit, samanlaisesta yhteydestä haaveilen minäkin oman lapseni kanssa.
Ja juu, tiedän ettei aina käy noin, mutta saa kai sitä haaveilla. :D
Eli haluan lapsen. En ehkä nimenomaan vauvaa (mutta sitähän hän on vain aluksi ja vauvaikä on ikäkausi jonka yhtälailla haluan kokea), vaan sen matkan yhdessä tulevan lapseni kanssa alusta asti (niin pitkälle kuin elän).
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 35, kun esikoinen syntyi. Seuraavat lapset syntyivät, kun olin 38 v ja 40 v. Nyt kotona on enää 17v kuopus. Jokainen raskaus alkoi 6 kk sisällä siitä, kun tehtiin päätös yrityksestä saada lapsi. Noin 34v ikään asti kuvittelin, että en halua lapsia. Sitten elämääni osui mies, joka toisella tapaamiskerralla totesi jotenkin sivulauseessa, että "sitten kun minulla on lapsia". Yhtäkkiä tajusin, että halusin olla niiden lasten äiti. :-) Tosin yhteiseloa oli takana enemmän kuin pari kuukautta ennen kuin asiasta tuli aidosti akuutti.
Minulla muuttui kerralla kaikki asuinpaikasta/kodista alkaen, mutta en ole katunut.
Kommentoija nro 5 jatkaa, että minullakaan ei koskaan ollut vauvakuumetta ja harkitsin etten edes lähde yrittämään, mutta sitten kun siihen ryhtyi, se oli menoa :)
Niin ja jostain syystä minä raskauduin kummallakin kerralla todella helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap kerran tietää haluavansa lapsen, mitä lisäarvoa odottelu tuo? Ainoastaan heikentää mahdollisuuksia tulla raskaaksi. Kannattaa miettiä myös sitä, että ehkä haluat tai huomaat lapsen synnyttyä että haluat toisenkin lapsen. Silloin vitkastelu alkaa olla todellinen ongelma.
Olen 37-vuotias, nuorin lapsi on yksivuotias. Kävin eilen työhaastattelussa ja olen työn ja perheen ohella suorittanut opintoja. Jos pääsen tuohon hakemaani paikkaan, otan ammatillisesti hyvän harppauksen eteenpäin. Opinnot ovat opinnäytetyön viimeistelyä ja esittämistä vaille valmiit. Jouluksi olemme menossa Riikaan. Rahallisesti meillä on pieni notkahdus muutosta, työpaikkojen vaihtamisesta ja hoitovapaasta johtuen, mutta olimme säästäneet aiemmin ja hyödynsimme nyt pankin tarjoaman lyhennysvapaan (ja silti laitamme koko ajan säästöön). Minulla on säännölliset harrastusmenot kaksi kertaa viikossa, samoin miehellä omansa.
Eipä yhden lapsen tuleminen tässä iässä näytä juurikaan arkeamme kampittaneen. Isompi sisarus on 5-vuotias ja aika lähellä sitä ikää, että lähtee omatoimisesti avain mukanaan kavereitten luo. Sitten helpottaa. Isoin on yläasteella ja sitähän saa jo soitella kotiin. Se, että perheeseen tulee vauva ei tarkoita sitä, että seuraavat 30 vuotta eletään vauva-arkea. Raskaus voi olla (etenkin osalle meistä) vaikea ja synnytyksen jälkeen kaikilla menee tovi että kroppa palautuu ja vauva-arki alkaa rullata. Taaperoikäisen kanssa hermot voivat olla kireällä, kun on yleistä sotkua ja käsissä tenava, joka on täynnä intoa ja kekseliäisyyttä, mutta järkeä nolla. Sitten helpottaa.
Että jos meinaatte lapsia yrittää, niin kannattanee aloittaa heti. Naisen hedelmällisyys ottaa jyrkän kurvin alaspäin siinä 35 ikävuoden jälkeen. Lukemiseksi suosittelisin Äitikortti-kirjaa, jossa on pohdittu perheellistymistä ja siihen liittyviä teemoja monelta kantilta.
Mä sain ekan lapsen just sun iässä eli 32-vuotiaana. Haluatko vain yhden lapsen? Sitten ei haittaa, vaikka pari vuotta vielä odottaisit, mutta jos haluat useamman, kannattaa aloittaa jo nyt.
Saimme toivotusti toisen lapsen isolla ikäerolla eli olin silloin jo 38-vuotias.
Olen saanut esikoisen 38 v ja kuopuksen 42 v.
Hankin 24 - 28 -vuotiaana. Onneksi, sillä sairastuin autoimmuunisairauteen vähän päälle kolmekymppisenä, enkä olisi enää pystynyt.
Sinun tapauksessasi jättäisin ehkäisyn pois nyt. Voi olla, että raskaaksi tulo kestää vuosia tai tapahtuu nopeasti. Täydellistä aikaa ei tule koskaan. Jos tiedät, että haluat lapsen niin odottelu 32-vuotiaana on typerää. Hedelmällisyysongelmat ovat yleisiä. Olen itse 37v ja odotan kolmatta. Tässä iässä raskauskin on rankempaa ja riskit suuremmat (esim vammaisia lapsia syntyy enemmän nelikymppisille joten kyse ei ole pelkästä raskaaksi tulemisesta)
Olen saanut kolme ekaa lastani helposti alle kolmekymppisenä. Iltatähteä ollaan aloitettu täytettyäni 35 ja niin on vain käynyt, että enää ei tärppää, ei sitten millään. Vuoden kohta yritetty. Yli 35 vuotiaana hedelmällisyys laskee, mutta en kuvitellut koskaan että näin rajusti. Voi olla että iltatähti jää haaveeksi vain.