Lue keskustelun säännöt.
Lapsen noin +- 35 vuotiaana hankkineet
10.12.2016 |
Oliko hyvä päätös jättää lapsen hankinta sinne 35 v kieppeille vai hankkisitteko aiemmin jos saisitte uudelleen päättää?
Olen avioliitossa elävä 32 vuotias nainen, jolla on ns. tasainen elämäntilanne, vaikka rahallisesti tilanne ei ole paras mahdollinen. Miehellä hyväpalkkainen vakityö, mulla kaksi "työtä" (jatko-opinnot ja osa-aikatyö). (Pankin) oma kaksio, mielekkään työt ja mulla opinnot, haastavat harrastukset, säännölliset reissut yms. perusjutut löytyvät elämästä ja ylipäänsä elämä on hyvä just tässä kohtaa just näin ja tuntuu että tulevaisuudessa on edessä (ammatillisia ja harrastukseen liittyviä positiivisia) haasteita riittämiin.
Ollaan kuitenkin miehen kanssa pohdittu lapsen hankkimista - molemmat halutaan lapsi, mutta ei vielä. Sama tilanne ja yhteisymmärrys on ollut siitä asti kun olen täyttänyt 27. Eli pian 5 vuotta. Ollaan odoteltu sitä kuuluisaa vauvakuumetta, mutta sitä ei kuulu (ainakaan täydellä volyymilla). Sovittiinkin että ei väkisin aleta perhettä perustamaan, vaan rauhassa odotellaan. Itse mielessäni mietin takarajaksi 35-36 ikävuotta.
Suurin osa lähipiirissäni ovat lisääntyneet 27-32 vuotiaina. Löytyisikö täältä niitä, jotka ovat ryhtyneet vauvan hankintaan myöhemmin? (Ja tiedän, tiedän, hankkiminen ei ole niin yksinkertaista että vain pistetään vauva tilaukseen, mutta jos jotain häikkää on, ei sille voi mitään).
Kommentit (95)
Lisään tähän vielä tämän, vaikka on jo vanha keskustelu. Radiojuontaja Anni Hautala sai 1. lapsen 27-vuotiaana, 2. lapsen 38-vuotiaana ja 3. lapsen 40-vuotiaana. (Tämän kommentin ei ole tarkoitus loukata Annia!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me alettiin yrittää kun olin 32-vuotias, mutta raskaus ei alkanutkaan helposti. Jouduttiin käymään läpi pitkät ja rankat lapsettomuushoidot. Niiden tuloksena olen parhaillaan raskaana ja ikää tulee olemaan 36v lapsen syntyessä. Jos oltaisiin alettu yrittämään vasta siinä vaiheessa kun olin jo täyttänyt 35, ei raskaus välttämättä olisi onnistunut lainkaan, sillä hedelmällisyyteni oli romahtanut etuajassa, eikä tätä voinut päätellä mistään. Selvisi vasta lapsettomuustutkimusten ja -hoitojen aikana.
Itse en usko, että tullaan olemaan näin hieman vanhemmalla iällä huonoja vanhempia tai ei jaksettaisi vauvan kanssa. Kuitenkin jos lapsentekoa lykkää ennakko-oletuksella, että tärppi tulee muutamassa kuukaudessa, voi vastaan tulla ikäviä yllätyksiä. Meidänkään ei toisesta lapsesta tarvitse edes haaveilla, onneksi nyt saadaan edes tämä yksi jos kaikki menee hyvin.
Ei meillä mitään vauvakuumetta ollut. Ihan tietoisesti jätettiin ehkäisy pois.
Elämä kuullostaa mukavalta, miksi pilata se lapsella?!
Vierailija kirjoitti:
No me alettiin yrittää kun olin 32-vuotias, mutta raskaus ei alkanutkaan helposti. Jouduttiin käymään läpi pitkät ja rankat lapsettomuushoidot. Niiden tuloksena olen parhaillaan raskaana ja ikää tulee olemaan 36v lapsen syntyessä. Jos oltaisiin alettu yrittämään vasta siinä vaiheessa kun olin jo täyttänyt 35, ei raskaus välttämättä olisi onnistunut lainkaan, sillä hedelmällisyyteni oli romahtanut etuajassa, eikä tätä voinut päätellä mistään. Selvisi vasta lapsettomuustutkimusten ja -hoitojen aikana.
Itse en usko, että tullaan olemaan näin hieman vanhemmalla iällä huonoja vanhempia tai ei jaksettaisi vauvan kanssa. Kuitenkin jos lapsentekoa lykkää ennakko-oletuksella, että tärppi tulee muutamassa kuukaudessa, voi vastaan tulla ikäviä yllätyksiä. Meidänkään ei toisesta lapsesta tarvitse edes haaveilla, onneksi nyt saadaan edes tämä yksi jos kaikki menee hyvin.
Joo nykyään vähän hirvittää, kun jotkut 37-vuotiaat selittävät miten hankkivat lapsen puolen vuoden päästä kunhan talo on remontoitu ja piha laitettu kuntoon. Varmaan yli nelikymppisten julkkisten raskaudet ovat vaikuttaneet siihen, että ihmiset luulevat kypsemmälläkin iällä raskautumisen onnistuvan helposti kaikilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapseni 39v ja 41v. Ei mitään ongelmia ja olen tyytyväinen valintaani. Tiedostathan ap kuitenkin, että hedelmällisyys laskee ja olin hyvin onnekas, että ekoilla kierroilla tärppäsi. Mikäli lapsen hankintaa lykkää, ottaa riskin siitä, että se on vuosi vuodelta epätodennäköisempää onnistua siinä.
Eka raskaus alkoi helposti 30-vuotiaana, toisen alkamista odotettiin reilusti yli vuosi. Välissä oli tuulimunaraskaus. Olin 36, kun toinen syntyi. Sanoisin, että ei kannata turhaan odotella, töpinäksi vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesti 1,5 v raskautua ja ehdittiin jo tutkimuksiinkin ja hoidot olisivat alkaneet seuraavasta kierrosta. Lapsi syntyi, kun olin 35 v. Toisaalta monet lähipiiristä raskautuneet samassa iässä nopeastikin. Ei voi tietää. Tuntuu, että se menee juuri näin eli on hankalaa tai sitten tosi helppoa.
Tapasin mieheni vasta 35-vuotiaana. 37-vuotiaana sain ensikkäisrn lapsen, sai alkunsa heti kun jätettiin ehkäisy pois. Seuraava syntyi 2 vuoden kuluttua 4 kk:n yrityksellä ja nyt taas 2 v kuluttua pitäisi syntyä 3, viimeinen. Olisihan lapset voinut saada nuorempanakin, mutta ei ollut sopivaa miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluatte vain yhden lapsen, niin voitte hommata vaikka 40-vuotiaana. Saatatte joutua turvautumaan hedelmöityshoitoihin, mutta jos se ei ole ongelma niin mikäs siinä. Ei kannata hankkia lasta nyt jos ei tunnu siltä.
Sain lapset nuorena, esikoisen 23 vuotiaana ja kuopuksen 25 vuotiaana. Olen onnellinen, että sain lapset nuorena. Nyt olen 35 vuotias ja muutama vuosi sitten todettiin itselläni autoimmuunisairaus. Lisäksi en enää jaksaisi niitä yöherätyksiä. Siskon lapsen kun ovat hoidossa, olen aivan poikki jo yhdestä huonosti nukutusta yöstä. Nyt olen 35 vuotias ja saan keskittyä myös itseeni. Urheiluun, rauhallisiin aamukahviin, omaan ulkonäkööni ja ihanaan suhteeseeni lasten isään. Omalla kohdallani näin < 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli hyvä päätös, ei oltu henk koht valmiita ennen sitä.
Tehtiin tarkoituksella ja huolella ja kaikki on sujunut hyvin, neidillä meneillään kauhukakkoset ja nekin pääasiassa tosi onnellista aikaa ollut.
Pari vuotta meni päätöksestä plussaan, nuorempana ois tod näk tärpänny heti.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista, mukava kuulla mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Tällä hetkellä tuntuu etten ihan vielä ole valmis jättämään kaikkea ns. kesken tai tauolle äitiyden takia. Harrastuksessa haluan vielä kehittyä ja jatko-opinnot ovat kriittisessä vaiheessa (tosin sitä ne ovat tietenkin aina jos minulta kysytään :D).
Mutta tuleekohan sitä oikeaa aikaa sitten koskaan? Olemme miehen kanssa ajatelleet että tiedämme kun aika on oikea ja olemme valmiit sitten muuttamaan elämämme vauvan ehdoille.
Lähipiirin raskautumisia ja vauvavuosia seuratessa olen kuitenkin vakuuttunut että kaikki järjestyy kun vauva tulee ja asioiden tärkeysjärjestys muuttuu siinä sivussa kyllä. :) Tarvitsisi vain sen ns. alkusysäyksen eli palavan halun perustaa perhe.
- ap
Ei tule. Aina löytyy joku tekosyy jonka varjolla siirtää lapsentekoa. Sitten itketään 35+ vuotiaana, kun lasta ei kuulukaan. Liian moni ajattelee juuri noin, että kaiken pitää olla jotenkin valmiina. Todellisuudessa: ikinä et voi tietää mitä elämä tuo tullessaan ja yhdessä hetkessä kaikki hienot suunnitelmasi voivat kaatua. Voit sairastua, voi tulla taloudellinen katastrofi, mitä vaan. Eli: jos haluat lapset, aloita heti äläkä vitkuttele ties minkä tekosyyn nojalla. Muun elämän pystyy hoitamaan lapsen ohellakin. Harvalla on mitään superhimoja saada lapsi, vaan enemmänkin sellaista "olisi kiva" ajattelua. Sitten kun palleron saa syliin se on totaalista palavaa rakkautta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluatte vain yhden lapsen, niin voitte hommata vaikka 40-vuotiaana. Saatatte joutua turvautumaan hedelmöityshoitoihin, mutta jos se ei ole ongelma niin mikäs siinä. Ei kannata hankkia lasta nyt jos ei tunnu siltä.
No ei se nyt ihan noinkaan mene. Ei välttämättä tärppää enää ja julkisilla lapsettomuushoitoihin ikäraja on 40v. Jos munasarjat ovat jo "nukahtaneet", ei lapsettomuushoidoista edes ole mitään hyötyä, sillä niissä käytettävät lääkkeet eivät toimi jos juna on lopullisesti mennyt.
Todennäköisyys saada haluamanne lapsi on nyt suurempi kuin 5-10 vuoden päästä. Itse sain ainoani 40 v, mutta olisin ehdottomasti tehnyt aiemmin, jos olisi ollut sopiva (ja hedelmällinen) isä lapselle. Voitte käydä tutkituttamassa hedelmällisyytenne, niin näette vähän, missä mennään.
Joku sanoi, että valvominen on vaikeampaa vanhana, mutta itselläni ainakin on unen tarve vähentynyt olennaisesti siitä, kun olin parikymppinen vs. nyt. Enemmän varmasti pelottaa sen ainokaisen menetys nyt kuin nuorempia, joilla mahdollisuus vielä saada lapsia.
Hankin lapset vasta nelikymppisenä siksi, että en löytänyt sopivaa isäehdokasta ennen tuota ikää. Edellisissä suhteissa miehet kyllä ottivat lastenteon esille, mutta meidän arvot olivat liian erilaiset, jotta olisin halunnut heidät lasteni isäksi ja he eivät myöskään olleet henkisesti tarpeeksi kypsiä kasvattamaan tasapainoisia lapsia. Periaatteessa olisin kyllä halunnut lapset nuorempana, mutta onneksi odotin myöhempään sillä nyt on rinnalla aivan loistava mies ja isä, sitä lähinnä kadun että haaskasin liikaa aikaa suhteisiin sellaisten miesten kanssa, jotka eivät olleet mielestäni soveliaita vanhemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluatte vain yhden lapsen, niin voitte hommata vaikka 40-vuotiaana. Saatatte joutua turvautumaan hedelmöityshoitoihin, mutta jos se ei ole ongelma niin mikäs siinä. Ei kannata hankkia lasta nyt jos ei tunnu siltä.
Lapsia ei tuosta vaan hommata. Varsinkaan enää nelikymppisenä. Silloin voi hoidoillakin olla jo liian myöhäistä. Se, että joku yksittäinen julkkisnainen onnistuu nelikymppisenä raskautumaan, ei tarkoita, että onnistuminen on automaatio. Mitä enemmän 35 ikävuoden yli hommaa lykkää, sitä isommat ovat a) riskit, b) todennäköisyydet ettei tärppää enää.
Monella ei biologinen kello kilise ollenkaan vielä 35-vuotiaanakaan. Jos on palava kiinnostus nähdä maailmaa, rakentaa uraa, elää itselleen ja koiranpennut tuntuu paljon suloisemmilta kuin ihmislapset niin vaikea siinä on väkisin ryhtyä lasta yrittämään vaan sen vuoksi että hedelmällisyys heikentyy muuten. Ei varmaan olisi syntyvälle lapsellekaan hyvä. Mulle tuli halu tulla äidiksi vasta myöhemmin ja heti onneksi tärppäsi. Olen siitä kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Monella ei biologinen kello kilise ollenkaan vielä 35-vuotiaanakaan. Jos on palava kiinnostus nähdä maailmaa, rakentaa uraa, elää itselleen ja koiranpennut tuntuu paljon suloisemmilta kuin ihmislapset niin vaikea siinä on väkisin ryhtyä lasta yrittämään vaan sen vuoksi että hedelmällisyys heikentyy muuten. Ei varmaan olisi syntyvälle lapsellekaan hyvä. Mulle tuli halu tulla äidiksi vasta myöhemmin ja heti onneksi tärppäsi. Olen siitä kiitollinen.
Itse taas ajattelen, että lapsi ei ole este nähdä maailmaa, rakentaa uraa jne. Moni tuntuu ajattelevan, että pitää kokea kaikkea mahdollista ennen kuin hankkii lapsen ja tulee joku mystinen "biologisen kellon kilkatus", joka sitten kertoo, koska on itselle oikea aika hankkia lapsi. Oikeasti useimmilla se halu saada lapsi ei ole mikään "kello huutaa punaisena, joten pakko saada lapsi nyt", vaan enemmän sellainen hieman epävarma toive, että voisihan sitä lapsen tehdä, mutta uskaltaako, onko vielä "valmis" jne. Sitten kuitenkin, kun jätetään ehkäisy pois ja lapsi ilmoittelee tulostaan, ollaan onnellisia eikä niin että "voi ei nyt en pääse enää Islantiin vaeltamaan" tms. Raskausaika kypsyttää naisen aika hyvin tulevaan äitiyteen, ei siihen tarvitse ennen hedelmöittymistä olla vielä valmis. Eipä sitä toki ole vielä sittenkään kun lapsi on jo syntynyt :D Äitiyteen kasvaa vähitellen.
Olin 36v kun sain ekani ja ainoani. Ei ollut vaikeuksia raskautua vaan tokalla kierrolla tarppas. Odotus oli helppo, voin mainiosti koko ajan, kiloja tuli 12 ja lahtivat melkein heti ja paino putosi pian alle alkuperaisen. Vauva oli odotettu ja suunniteltu (ei vauva kuumetta, mutta halusin lapsen) ja nautin joka hetkesta eika yo heraamiset rasittaneet koska nukutiin paikkareita yhdessa. Nautin edelleen joka hetkesta, han on nyt 14v. Ihana lapsi/teini ollu koko ikansa ja tuonut niin paljon iloa mun elamaan.