Lue keskustelun säännöt.
Lapsen noin +- 35 vuotiaana hankkineet
10.12.2016 |
Oliko hyvä päätös jättää lapsen hankinta sinne 35 v kieppeille vai hankkisitteko aiemmin jos saisitte uudelleen päättää?
Olen avioliitossa elävä 32 vuotias nainen, jolla on ns. tasainen elämäntilanne, vaikka rahallisesti tilanne ei ole paras mahdollinen. Miehellä hyväpalkkainen vakityö, mulla kaksi "työtä" (jatko-opinnot ja osa-aikatyö). (Pankin) oma kaksio, mielekkään työt ja mulla opinnot, haastavat harrastukset, säännölliset reissut yms. perusjutut löytyvät elämästä ja ylipäänsä elämä on hyvä just tässä kohtaa just näin ja tuntuu että tulevaisuudessa on edessä (ammatillisia ja harrastukseen liittyviä positiivisia) haasteita riittämiin.
Ollaan kuitenkin miehen kanssa pohdittu lapsen hankkimista - molemmat halutaan lapsi, mutta ei vielä. Sama tilanne ja yhteisymmärrys on ollut siitä asti kun olen täyttänyt 27. Eli pian 5 vuotta. Ollaan odoteltu sitä kuuluisaa vauvakuumetta, mutta sitä ei kuulu (ainakaan täydellä volyymilla). Sovittiinkin että ei väkisin aleta perhettä perustamaan, vaan rauhassa odotellaan. Itse mielessäni mietin takarajaksi 35-36 ikävuotta.
Suurin osa lähipiirissäni ovat lisääntyneet 27-32 vuotiaina. Löytyisikö täältä niitä, jotka ovat ryhtyneet vauvan hankintaan myöhemmin? (Ja tiedän, tiedän, hankkiminen ei ole niin yksinkertaista että vain pistetään vauva tilaukseen, mutta jos jotain häikkää on, ei sille voi mitään).
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Olen 33 ja miehen kanssa oltu yhdessä jo pitkään. Elämässä kaikki muu ns. kunnossa, mutta päätöstä lapsesta ei vaan osata tehdä.
Kummallakaan ei ole vauvakuumetta, kumpikaan ei erityisesti tykkää pienistä lapsista,elämä on nyt vaan niin helppoa.
Ja tähänkö pitäisi se lapsi hankkia? En oikeastaan tiedä haluanko lapsia. Tai kärsisinkö kovasti jos niitä ei koskaan saataisi? En tiedä.
Päätös pitää tehdä kyllä muutaman vuoden sisällä.
Lasta ei kannata hankkia, jos eiole varma, että sen haluaa. On niin iso ja peruuttamaton elämänmuutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitäthän, että naisen hedelmällisyys romahtaa 35v kieppeillä? Jos jätätte lapsen yrittämisen noin pitkälle, voi oikeasti olla myöhäistä. Eli "jos jotain häikkää on", niin se voi hyvin olla ihan oma vika.
Älkää jaksako. Ei todellakaan romahda useimmilla, pelkkää pelottelua jolla koetetaan saada naiset tekemään lapsia nuorempina.
Tsemppiä pilvilinnaan! Älä hämmästy, jos se romahtaa, kun liikaa vitkuttelet lasten hankkimisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 33 ja miehen kanssa oltu yhdessä jo pitkään. Elämässä kaikki muu ns. kunnossa, mutta päätöstä lapsesta ei vaan osata tehdä.
Kummallakaan ei ole vauvakuumetta, kumpikaan ei erityisesti tykkää pienistä lapsista,elämä on nyt vaan niin helppoa.
Ja tähänkö pitäisi se lapsi hankkia? En oikeastaan tiedä haluanko lapsia. Tai kärsisinkö kovasti jos niitä ei koskaan saataisi? En tiedä.
Päätös pitää tehdä kyllä muutaman vuoden sisällä.
Lasta ei kannata hankkia, jos eiole varma, että sen haluaa. On niin iso ja peruuttamaton elämänmuutos.
Harva ihminen on 100% varma ennen lapsen hankkimista, että sen haluaa. Muutos pelottaa ja jännittää, mikä tekee olon epävarmaksi. Se on ihan luonnollista. Jos kuitenkin isompi osa itsestä haluaa ja pienempi osa epäröi, kannattaa yrittää. Ei sitten tarvitse katua, kun ei uskaltanutkaan ja uskoi näitä, "pitää olla 120% varma ennen kuin voi mitään tehdä" kirjoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitäthän, että naisen hedelmällisyys romahtaa 35v kieppeillä? Jos jätätte lapsen yrittämisen noin pitkälle, voi oikeasti olla myöhäistä. Eli "jos jotain häikkää on", niin se voi hyvin olla ihan oma vika.
Älkää jaksako. Ei todellakaan romahda useimmilla, pelkkää pelottelua jolla koetetaan saada naiset tekemään lapsia nuorempina.
Tsemppiä pilvilinnaan! Älä hämmästy, jos se romahtaa, kun liikaa vitkuttelet lasten hankkimisen kanssa.
Täälläkin on monesti julkaistu laaja tanskalainen tutkimus, jossa 30-34v tulivat helpoiten raskaaksi. Ei terveellä naisella ole mikään kiire vasta 35-vuotiaana. Niillä, joilla jo sen ikäisenä vaikeuksia raskaaksi tulemisessa, on ollut sitä jo parikymppisenä.
Suurin osa 40v naisistakin tulee vielä suht nopeasti raskaaksi.
Nuorempi lapseni syntyi kun oli pari päivää vaille 37, eikä häntä "hankittu", hän päätti tulla itse.
Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta, joten ns. vahinko oli, mutta hetkeäkään en epäröinyt ettenkö häntä pidä. Nyt sitten iso tyttö jo ja hieno ja fiksu sellainen.
Isoveli 12 vuotta vanhempi, siinä välissä yksi keskenmeno. Tuli ero ja elin pojan kanssa yksin kunnes tapasin miehen jonka kanssa sitten saimme tämän iltatähden.
Erittäin rakkaita molemmat lapset, pikkulapsi ajasta nautin erityisesti tämän viimeisen kanssa kun oli jo paljon rennompi ja osasi ajatella enemmän omilla aivoillaan ja elää lapsentahtisesti. Olin hänen kanssaan 3 vuotta kotona äitiysloman jälkeen, ja voin sanoa että ihanaa aikaa! Sitten palasin takaisin työhöni.
Veljeni vaimo sai kolmannen lapsensa 42-vuotiaana, vanhemmat sisarukset silloin jo parikymppisiä. Veli oli 22 kun vanhin syntyi, vaimonsa 19. Kovasti toivottu poika oli ja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen 27 v ja seuraava 36 vuotiaana. Kuopus 37 vuotiaana. Kyllä esikoisen kanssa jaksoi valvoa ja puuhata paremmin. Täystuho kaksikko imi minusta kyllä kaiken vireyden ja noista vuosista en muista mitään.
Minulle gynekologi sanoi, että jos useamman lapsen aikoo hankkia, niin viimeistään 27-vuotiaana pitää aloittaa. Jos tyytyy yhteen, voi hyvin odottaa kolmekymppiseksi. Sen jälkeen hedelmällisyys laskee ja tulee kaikkea muutakin ajateltavaa. Isovanhemmat vanhenevat eivätkä jaksa olla apuna, itse myös vanhenee, mm. rintasyöpäriski kasvaa sitä suuremmaksi, mitä kauemmin lykkää raskautumista jne, jne. Kaiken kaikkiaan nuorempana jaksaa paremmin, myös ne tulevat uhmat ja murrosiät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi niin, että yritimme lasta 10 vuotta tuloksetta. Se oli raskasta aikaa monellakin tavalla. Lopulta luovuimme toivosta ja totuttelimme ajatukseen, että meistä ei koskaan tule vanhempia. Viisi vuotta meni niin, kunnes yhtäkkiä nyt 41-vuotiaana olenkin 5kk tytön äiti. Tällä haluan sanoa sitä, että äitiyteen ei tarvitse olla ennakkoon valmis. Minäkin olin jo ihan sinut sen kanssa, että minusta ei tule äitiä enkä ollut mitenkään valmistautunut siihen, että lasta meille tulisi. Raskaus oli täysi yllätys, mutta äkkiä tähän äitiyteen on tottunut.
Minä aloin yrittää lasta kolmekymppisenä vuosi sen jälkeen, kun olin tavannut nykyisen mieheni. Sain lapsen 37-vuotiaana, vasta hoitojen kautta. Vähän kyllä otti päähän, kun ajattelin, kuinka paljon upposi rahaa ehkäisypillereihin vähistä opintorahoista, kun kerran nähtävästi en raskaaksi tule kuin superturbosatsauksella hormoneja.
Tämä oli minulle ihan hyvä aika. Olin opiskellut valmiiksi, saanut vakituisen työn, omakotitalo oli rakennettu valmiiksi, käyty reissaamassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsitäthän, että naisen hedelmällisyys romahtaa 35v kieppeillä? Jos jätätte lapsen yrittämisen noin pitkälle, voi oikeasti olla myöhäistä. Eli "jos jotain häikkää on", niin se voi hyvin olla ihan oma vika.
Haloo. Jos joku haluaa aloittaa yrityksen tyyliin 35-40v niin eikö tästä voi jo päätellä, että lapsi olis "kiva" mutta ei mikään elämän ja kuoleman kysymys. Eli ilmankin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitäthän, että naisen hedelmällisyys romahtaa 35v kieppeillä? Jos jätätte lapsen yrittämisen noin pitkälle, voi oikeasti olla myöhäistä. Eli "jos jotain häikkää on", niin se voi hyvin olla ihan oma vika.
Älkää jaksako. Ei todellakaan romahda useimmilla, pelkkää pelottelua jolla koetetaan saada naiset tekemään lapsia nuorempina.
Tsemppiä pilvilinnaan! Älä hämmästy, jos se romahtaa, kun liikaa vitkuttelet lasten hankkimisen kanssa.
Täälläkin on monesti julkaistu laaja tanskalainen tutkimus, jossa 30-34v tulivat helpoiten raskaaksi. Ei terveellä naisella ole mikään kiire vasta 35-vuotiaana. Niillä, joilla jo sen ikäisenä vaikeuksia raskaaksi tulemisessa, on ollut sitä jo parikymppisenä.
Suurin osa 40v naisistakin tulee vielä suht nopeasti raskaaksi.
Sinulla on sitten varmasti myös tutkimustietoa tuostakin. Ei muuta kuin jakoon. Vai luuletko, että tuo tanskalaistutkimus, joka koskee 6-10 vuotta nuorempia, jotenkin tulee väitettäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ehdin saada kaksi lasta yli 35-vuotiaana. Mutta omat vanhemmat ovat jo ikääntyneitä, samoin miehen. Lastenhoitoapua ei siis saa ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle gynekologi sanoi, että jos useamman lapsen aikoo hankkia, niin viimeistään 27-vuotiaana pitää aloittaa. Jos tyytyy yhteen, voi hyvin odottaa kolmekymppiseksi. Sen jälkeen hedelmällisyys laskee ja tulee kaikkea muutakin ajateltavaa. Isovanhemmat vanhenevat eivätkä jaksa olla apuna, itse myös vanhenee, mm. rintasyöpäriski kasvaa sitä suuremmaksi, mitä kauemmin lykkää raskautumista jne, jne. Kaiken kaikkiaan nuorempana jaksaa paremmin, myös ne tulevat uhmat ja murrosiät.
Suurin osa aloittaa myöhemmin ja ehtii silti saada useamman lapsen halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitäthän, että naisen hedelmällisyys romahtaa 35v kieppeillä? Jos jätätte lapsen yrittämisen noin pitkälle, voi oikeasti olla myöhäistä. Eli "jos jotain häikkää on", niin se voi hyvin olla ihan oma vika.
Älkää jaksako. Ei todellakaan romahda useimmilla, pelkkää pelottelua jolla koetetaan saada naiset tekemään lapsia nuorempina.
Tsemppiä pilvilinnaan! Älä hämmästy, jos se romahtaa, kun liikaa vitkuttelet lasten hankkimisen kanssa.
Täälläkin on monesti julkaistu laaja tanskalainen tutkimus, jossa 30-34v tulivat helpoiten raskaaksi. Ei terveellä naisella ole mikään kiire vasta 35-vuotiaana. Niillä, joilla jo sen ikäisenä vaikeuksia raskaaksi tulemisessa, on ollut sitä jo parikymppisenä.
Suurin osa 40v naisistakin tulee vielä suht nopeasti raskaaksi.
Ymmärräthän, että hormonien yms. kannalta siinä on valtava ero oletko 30 vai 40? Osalla alkaa jo vaihdevuodet tai niiden esivaiheet vajaa nelikymppisenä. Ei siis todellakaan voi laskea sen varaan, että tokihan minä helposti tulen raskaaksi 40-vuotiaana, kun tanskalaistutkimus kertoi, että 30-vuotiaana tulee helposti raskaaksi. Kymmenessä vuodessa ehtii naisen kehossa tapahtua vaikka ja mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle gynekologi sanoi, että jos useamman lapsen aikoo hankkia, niin viimeistään 27-vuotiaana pitää aloittaa. Jos tyytyy yhteen, voi hyvin odottaa kolmekymppiseksi. Sen jälkeen hedelmällisyys laskee ja tulee kaikkea muutakin ajateltavaa. Isovanhemmat vanhenevat eivätkä jaksa olla apuna, itse myös vanhenee, mm. rintasyöpäriski kasvaa sitä suuremmaksi, mitä kauemmin lykkää raskautumista jne, jne. Kaiken kaikkiaan nuorempana jaksaa paremmin, myös ne tulevat uhmat ja murrosiät.
Suurin osa aloittaa myöhemmin ja ehtii silti saada useamman lapsen halutessaan.
Niin, kolmekymppisenä ehtii. Nelikymppisenä ei välttämättä enää ehdikään. Eikä voi olettaa, että itse automaattisesti kuuluu siihen "suurin osa" ryhmään.
Oon 39, ja kolme vuotta yritetty, ei ole tärpännyt. Hoitoihin ei haluta vaan tulee luomuna jos on tullakseen. Itse tapasin oman mieheni vasta kypsässä iässä, toki olisi kannattanut yrittää jo nuorempana.
Jos on isovanhempia lähellä, kannattaa miettiä myös tukiverkostoja. Sain ensimmäisen lapseni 30-vuotiaana ja toisen 34-vuotiaana ja toisen lapsen kanssa isovanhemmat olivat jo huomattavasti väsyneempiä hoitamaan pientä lasta. Sillä on iso merkitys, että saa joskus lapsen hoitoon. Myös se kannattaa muistaa, että kun saa ensimmäisen lapsen, halu saada toinenkin voi yllättää, vaikka alunperin olisi ajatellut, että yksikin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Jos on isovanhempia lähellä, kannattaa miettiä myös tukiverkostoja. Sain ensimmäisen lapseni 30-vuotiaana ja toisen 34-vuotiaana ja toisen lapsen kanssa isovanhemmat olivat jo huomattavasti väsyneempiä hoitamaan pientä lasta. Sillä on iso merkitys, että saa joskus lapsen hoitoon. Myös se kannattaa muistaa, että kun saa ensimmäisen lapsen, halu saada toinenkin voi yllättää, vaikka alunperin olisi ajatellut, että yksikin riittää.
Hoitoapua varten pitää olla rahaa. Ei voi olettaa, että isovanhemmat automaationa haluavat/jaksavat/pystyvät lapsia hoitamaan olivatpa he minkä ikäisiä tahansa.
Itse olen nyt 31 ja aloin seurustelemaan 23-vuotiaan miehen kanssa, joka ei tahtonut naimisiin tai perustaa perhettä.
On nyt ollut puhetta naimisiin menosta ja olemme myös keskustelleet lasten hankkimisesta tulevaisuudessa, eli suunnilleen silloin, kun olen 35.
Älkää jaksako. Ei todellakaan romahda useimmilla, pelkkää pelottelua jolla koetetaan saada naiset tekemään lapsia nuorempina.