Lue keskustelun säännöt.
Kaikki hyvin, silti ero?
antro
30.11.2016 |
Olen 28-v mies. Kuusi vuotta yhdessä vaimoni kanssa ja meillä on 2,5v tytär, omistusasunto. Mikään ei oikeastaan ole huonosti, mutta viimeaikoina minusta on tuntunut ettei vaimoni ehkä ole minulle se oikea ihminen. Ei meillä ole viime vuosiin ollut oikein mitään yhteistä.
Kerroin vaimolle haluni erota, ja hän totesi ettei haluaisi että eroaisimme. Kuitenkin löydän itseni haaveilemasta elämästä yksin. En ole asunut yksin ikinä.
Ne pienetkin asiat jotka kerroin eron syyksi vaimolle, vaimo on petrannut. En itse nyt haluaisi läheisyyttä, nukun eri huoneessa ja vaimo on antanut minulle omaa aikaa ja tilaa. Ei ole suuttunut tai raivonnut mistään, yrittänyt kyllä selventää että nämä hetket kuuluu parisuhteeseen ja menevät ohi
.. Mutten itse usko niin. Entä jos tämä jää päälle ja katkeroidun?
Vaimo on muuttunut jokseenkin paljon, ja välillä tuntuu kuin hän esittäisi vain pitääkseen minut. Kuitenkin väittää ettei asia ole niin.
Mä en vain näe järkeä siinä, että jäisin tuhlaamaan elämääni jos en koe olevani oikean ihmisen kanssa. Olishan mulla sitä aikaa vielä jäljellä. Sanoin vaimolle että haluaisin löytää keinon päästä eroon näistä ajatuksista, mutten tiedä tapahtuisiko niin koskaan.
Mitä tehdä?
Kommentit (396)
"haaveveilen elämästä yksin". No, yksin et tule olemaan, sinulla on lapsi. Lapsesta ei voi noin vaan erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se menee ihan oikeasti ohi, olen kokenut. Enkä katkera ollenkaan, onnellisempi kuin koskaan. Jos ero tuntuu yhtään pahalta niin kannattaa antaa ajan hieman kulua
Tiedoksesi, mikään parisuhde tuskin kestää siinä alkuhuumassa läpi kaikkien aikojen, joten tämmöinen tilanne tulisi helposti eteen seuraavassakin. Harvemmin se vaihtamalla paranee. Ruoho ei ole vihreämpää aidan tuolla puolen, ehkä vaikuttaa siltä jos on unohtanut omaa ruohoaan kastella. Oletteko ylipäätään hoitaneet parisuhdettanne arjen keskellä?
Haluatko tosissasi uusioperhearkea? Lapsellesi isäpuolen? Miten selität lapsellesi sen että isi ei nyt vain halunnutkaan elää teidän kanssa? Tuon ikäinen lapsi hyvinkin jo kärsii kaikesta mitä teette. Riitelettekö paljon, millaiset välinne nyt ovat?
Mieti kuinka joku toinen mies pitäisi vaimoasi hyvänä, olisi lapsellesi isä ja sinä vain hengailisit yksin kotona, onko se sitten kovin mukavaa? Ei ne harrastukset ja yksinelokaan kovin pitkällä tähtäimellä hyvältä tule tuntumaan. Sitten kaduttaa. Pitäis arvostaa sitä mitä on, eikä haikailla jonkin saavuttamattoman perään.
Kuka haluaisi miestä, joka on syyttä suotta jättänyt perheensä, kovin moni nainen ei sellaiseen luottaisi. Vai meinasitko sälyttää syyn ex-vaimon niskaan aloittaessasi uuden suhteen?
Surullista.
Olen vahvasti sitä mieltä että ihmisellä on vain yksi elämä ja jokaisen pitsäisi opetella siitä nauttimaan ja rakentaa se mieleisekseen. Kuitenkin assian muuttaa lapsi. Lapsi on viaton ja täysin teidän vastuullanne. Olette itse päättäneet hankkia lapsen ja lapsi ansaitsee parhaan mahdollisen kasvuympäristön. Miten ratkaisisitte asumisjärjestelyn niin, ettei lapsi kärsi isän tai äidin puutteesta? Tai joudu asumaan joka toinen viikko eri osoitteessa?
Virheitä sattuu ja välillä parisuhde muuttuu omasta efortista huolimatta huonoksi. Mutta asiaa pitäisi aina punnita lapsen kannalta. Jos suhteessa on väkivaltaa ja lapsella ja vanhemmilla ahdistava elinympäristö niin silloin ero on varmasti paras ratkaisu. Jos kaikki taas on hyvin mutta olisi vaan kiva vähän asua yksin niin suosittelisin hakemaan muuta ratkaisua.
Lapsen hankinta on elämän suurin päätös. Olisin itsekin juu halunnut saada lapset ennen kolmeakymppiä mutta punnitsin tarkkaan millaiseen suhteeseen olen ne valmis tekemään ja mitä elämältäni haluan. Niinpä nyt 36 vuotiaana odotan esikoistani.
Kumma kyllä, emme ole riidelleet koskaan kovinkaan paljon. Mitä nyt vaimo välillä vähän suutahtanut joistain asioista vuosien varrella. Emme yhäkään riitele, vaimo pystyy hämmentävän hyvin käsittelemään tätä asiaa - vaikka ensin olikin shokissa kun tämän asian esille toin... itse otan etäisyyttä, mutta näennäisesti kaikki juuri on nyt "hyvin", vaimo juttelee paljon kanssani ja vaikuttaa olevan kiinnostunut asioistani... Halauksia. Poskipusuja. En ole nyt pystynyt edes suutelemaan häntä, pelkään että kaikki tulisi itselleni vain vaikeammaksi kuin nyt asiat jo on.
En mä ajatusta mukavana pidä että vaimolla olis joku toinen. Mut se olis vaan pakko sitten sietää jos valitsen sen tien.. Nyt tuntuu kuin se ero olisi ainoa ja paras vaihtoehto. Vaimo on sanonut olevansa valmis odottamaan vaikka kuinka, itse en näe siinäkään järkeä.
Lapsen pitäisin itselläni jos se vain olisi minusta kiinni, mutta ei omien työaikojeni vuoksi oikein ole mahdollista... Viikko-viikkoa olen ehdottanut, mutta vaimo on tehnyt selväksi ettei halua pienelle tyttärellemme sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi et ole mun mies.En usko että olet onnellinen muidenkaan kanssa.
Toki ihmiset ovat erilaisia, mutta ainakin itsestäni tuntuu todella kummalliselta, että olisi mieluummin yksin kotona katsomassa Bumtsibumia kuin perheensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista Reginahömppää parisuhteesta. Ihminen muuttuu ja parisuhde siinä mukana.
antro kirjoitti:
Kumma kyllä, emme ole riidelleet koskaan kovinkaan paljon. Mitä nyt vaimo välillä vähän suutahtanut joistain asioista vuosien varrella. Emme yhäkään riitele, vaimo pystyy hämmentävän hyvin käsittelemään tätä asiaa - vaikka ensin olikin shokissa kun tämän asian esille toin... itse otan etäisyyttä, mutta näennäisesti kaikki juuri on nyt "hyvin", vaimo juttelee paljon kanssani ja vaikuttaa olevan kiinnostunut asioistani... Halauksia. Poskipusuja. En ole nyt pystynyt edes suutelemaan häntä, pelkään että kaikki tulisi itselleni vain vaikeammaksi kuin nyt asiat jo on.
En mä ajatusta mukavana pidä että vaimolla olis joku toinen. Mut se olis vaan pakko sitten sietää jos valitsen sen tien.. Nyt tuntuu kuin se ero olisi ainoa ja paras vaihtoehto. Vaimo on sanonut olevansa valmis odottamaan vaikka kuinka, itse en näe siinäkään järkeä.
Lapsen pitäisin itselläni jos se vain olisi minusta kiinni, mutta ei omien työaikojeni vuoksi oikein ole mahdollista... Viikko-viikkoa olen ehdottanut, mutta vaimo on tehnyt selväksi ettei halua pienelle tyttärellemme sellaista.
Vaikuttaa siltä että sinulla on liian hyvä ja ymmärtäväinen vaimo, ja pidät häntä itsestäänselvyytenä.
Koita hyvä mies ryhdistäytyä. Noin hyvää vaimoa ei toista ole helppo löytää. :S
Ilmeisesti et koskaan ole elänyt huonossa parisuhteessa jossa on riitelyä / kommunikointivaikeuksia / muita ongelmia?? Ehkei sitä hyvää ja tasaista arkea osaa arvostaa jos ei ole nähnyt muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset eroavat nykyään liian helposti. Uskon, että tuo sinun vaihe menee ohi.
Säälittää myös se lapsi, jos te eroatte... Minun vanhempani erosivat, kun olin ihan pieni. Suren sitä edelleen. En esim. saanut vanhempien eron vuoksi mitään mallia siitä, minkälainen on ehjä perhe tai hyvä parisuhde. Näitä asioita olen joutunut opettelemaan näin aikuisiässä. Hankalaa on ollut. Ei myöskään ollut helppoa tipahtaa kahden uusperheen väliin. En kuulunut kumpaankaan. Kasvoin siis käytännössä yksin.
Ei sinun auta kun erota, mutta toivottavasti et pilaa enää kenenkään muun elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"haaveveilen elämästä yksin". No, yksin et tule olemaan, sinulla on lapsi. Lapsesta ei voi noin vaan erota.
No kyllähän voi erota. Jos ap ei halua olla lapsensa kanssa, niin ei hänen tarvitse.
Siis haluatko olla yksin vai haluatko "paremman" vaimon? Kaipaatko sitä alkuhuuman tunnetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäpä taitaa olla juurikin se suurin syy siihen miksi nykypäivän avioerotilastot ovat mitä ovat. Hetken mielijohteesta erotaan kun ei juuri nappaa. Tai sitten se, ettei puoliso jaksa odotella "löysässä hirressä" kun toinen pohtii elämäänsä ja haluaan olla parisuhteessa.
Sulla on se hyvä juttu, et sun vaimos oikeasti jaksaa tätäkin tilannetta ja silti haluaa olla sun kanssa vaikka toimit just niin ettei vaimosi varmaan saa mitään hetkenkään varmuutta mieleensä paremmasta huomisesta.
Tajuatko hyvä mies, mitä vaimosi joutuu käymään läpi? Vaikkei hän sitä sinulle näytä, uskon että hän on aivan rikki. Itse ainakin olisin ihan hajalla, tajuatko yhtään kuinka hyvä nainen sulla nyt on jos hän pystyy pysymään tyynenä tällaisen tilanteen aikana? Silti ilmeisesti pystyy kanssasi asiallisesti hoitamaan kaiken, käykö töissä vai onko kotona? Mietitkö yhtään kuinka hankalaa vaimollesi mahtaa olla kun oma mies, se turvallinen ja luotettava ihminen yhtäkkiä päättääkin ettei nyt vain nappaa ja "haluan erota"??
Edellinen parisuhteeni oli hankala, ja eroon johti kaikki hankaluudet. En jaksa niitä lähteä erittelemään. Mutta sitten tapasin nykyisen vaimoni ja rakastuin päätä pahkaa.
Vaimo on töissä ja hoitaa kotia siinä missä minäkin. Olen osallistunut kotitöihin yhtälailla, joten siksi vaimo ei ainakaan siitä ole joutunut koskaan valittamaan. Oli aika, jolloin minä olin taloudellisessa vastuussa kaikesta, ja vaikea raskaus, lapsen syntymän jälkeen jouduin pitkään huolehtimaan kaikesta yksin. Nyt juuri siksi sanonkin ettei mitään vikaa niinkään ole, sillä vaimo on töissä, hoidamme yksissä tuumin kodin ja lapsen - molemmilla on omaa aikaa.. Mut joku puuttuu.
Tiedän ettei tämä vaimolle varmaan helppoa ole. Hän saa sen kyllä vaikuttamaan siltä, hymyilee ja koskee, halaa ja antaa huomiota - sekä minulle omaa aikaa niin paljon kuin vain tarvitsen. Välillä mietin onko tämä vain sitä että vaimo on jo päästänyt irti ja siksi ottaa niin kevyesti.. Mutta sitten hän mainitsee joka päivä/joka toinen päivä kuinka haluaa olla kanssani ja en oikein tiedä miten minun siihen pitäisi suhtautua. Kun ei sitä omaa halua nyt juurikaan ole.
En tiedä mitä haluaisin tulevalta, kaipa siellä joku voisi olla minuakin varten, jonka kanssa ei tällaisia tunteita tulisi.
ap
Tää on just niin tätä kun ei arvosteta enää nykypäivänä sitä mitä jo on, aina pitäis olla hienompaa, isompaa, makeempaa ja siistimpää. HERÄTYS!
Sulla on nyt jo hyvä ja onnellinen perhe, ja sä touhuat mitä lystäät! Tajua hyvä ihminen arvostaa sitä mitä sulla nyt jo on, harvalla ton ikäisellä on kaikki noin hyvin! Ottaa niin päähän vaimosi puolesta.
Tässä ongelma on siinä että sulla on liian hyvä vaimo etkä sitä itse näe tai arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Tää on just niin tätä kun ei arvosteta enää nykypäivänä sitä mitä jo on, aina pitäis olla hienompaa, isompaa, makeempaa ja siistimpää. HERÄTYS!
Sulla on nyt jo hyvä ja onnellinen perhe, ja sä touhuat mitä lystäät! Tajua hyvä ihminen arvostaa sitä mitä sulla nyt jo on, harvalla ton ikäisellä on kaikki noin hyvin! Ottaa niin päähän vaimosi puolesta.
Kyllä! Annan henkisesti 100 yläpeukkua! Nykyään jopa ihmissuhteet ovat kulutustavaraa. Kun ihmissuhde alkaa kyllästyttää, sen voi vaan hylätä. Järkyttävä kehitys.
Taitaa itselläsi olla jo joku kiikarissa?
Olet vanhempi, joten kannattaa miettiä hyvin paljon oman itsen lisäksi lasta. Ei sen vuoksi, että lapsen takia jäisi yhteen, vaan mitä teette erotessa lapsen hyvinvoinnin eteen. Kuinka sujuvat asuminen, huolto, päivähoito, sukulaisuussuhteiden ylläpito jne.