Miehen mielestä arjen kuuluukin olla seksitöntä ja tylsää

Riippuu vähän minkä ikäisiä olette molemmat ja montako lasta teillä on ja niiden iät

Jos olette yli 35v niin kyllä tylsä ja seksitöntä pitää arjen olla .

Jos olette 18-34v niin silloin seksiä olisi hyvä olla edes vähän kerran päivässä tai ainakin joka toinen päivä.

Minä en 20 avioliittovuoden jälkeen ymmärrä sitä, että pitäisi klähmiä ja sivellä toista samalla tavalla kuin teininä. Välillä ihan ok, mutta rajansa kaikella. Ja sitten sitä pilvilinna-prinsessaelämähaaveilua. Kai nyt saatana elämää nähnyt nainen tajuaa, että Kauniit ja Rohkeat ei ole oikeaa elämää. Mutta ei. Sama haihattelu vaan jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Eikä meillä ole tukiverkkoja siihen, eikä minulla ole nyt voimia etsiä lapsenvahtia (ja lapsellisesti pelkään että mies ihastuu babysitteriin, kun seksi minun kanssa ei kiinnosta).

No just, hoida nyt pääsi kuntoon ensin.

Miehet ovat työläisiä - nautimme ankeasta ja tylsästä. Se on ominta meitä. Tietysti on poikkeuksiakin.

Naiset ovat nautiskelijoita.

Ehkä ne sinun mielestäsi onnelliset hetket eivät tuota miehelle onnea? Siitä huolimatta hän kyllä voisi tehdä kompromisseja, eihän se nyt iso juttu ole käydä jossain aina välillä.

Järkkää lapsenvahti ja menkää yhdessä vaikka purilaiselle (tai mistä mies nyt sattuu tykkäämään)

Arki on  täynnä pieniä merkittäviä tekoja. Arki ei ole tylsää pitkässäkään parisuhteessa kunhan muistaa tuon.Miehesi on  tylsä.

Itse löysin eilen aamulla lempisuklaapatukan laukustani, mies oli laittanut sen sinne yllätykseksi. Mes löysi luultavasti työmatkallaan tietokonelaukustaan minun sinne sujauttamani viestilappusen. Olemme olleet vuosia yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en 20 avioliittovuoden jälkeen ymmärrä sitä, että pitäisi klähmiä ja sivellä toista samalla tavalla kuin teininä. Välillä ihan ok, mutta rajansa kaikella. Ja sitten sitä pilvilinna-prinsessaelämähaaveilua. Kai nyt saatana elämää nähnyt nainen tajuaa, että Kauniit ja Rohkeat ei ole oikeaa elämää. Mutta ei. Sama haihattelu vaan jatkuu.

Vieläkö sun vaimosi on kuvioissa?

Onko miehet oikeasti tuollaisia? Munkin mies tykkää tehdä pääasiassa töitä ja sitten kun on vapaalla, kattoo jotain futista ja formulaa, makaa sohvalla ja ottaa pari olutta. Seksiä meillä on, mutta se on sitä samaa kuin 20v sitten, eikä mies kaipaa kuulemma mitään muutosta, eikä hänellä ole mitään toiveita, on kuulemma ihan huippu seksielämä meillä. Romantiikkaa tai arjen hellyyttä ei ole, paitsi jos minä jotain järkkään.

Onkohan tämä sitten syynä kun keski-iässä erotaan niin paljon? Naiset kaipaa edes vähän vaihtelua ja romantiikkaa, miehille riittää kun arki rullaa ja välillä peitot heiluu. Lasten aikuistuttua ei sitten ole enää mitään yhteistä, yhtä hyvin voi elää yksin kuin kämppisen kanssa.

Sanoisin että miehesi on lähtökohtaisesti oikeassa. Ei arki voi olla sellaista kivojen hetkien ilotulitusta. Johan siinä ahdistuu ja masentuu jos jatkuvasti yrittää metsästää niitä iloisia hetkiä. Toisaalta hellyys ja läheisyys sekä tietysti seksi kuuluu parisuhteeseen, joten eivät ne voi olla poissa - tältä osin miehesi on väärässä. Teidän pitää löytää kultainen keskitie jostain väliltä. Muuten suhteellenne käy huonosti.

Tukiverkkoja on hyvä olla, mutta eivät nekään pelasta huonosti voivaa suhdetta. Mitä jos kokeilisitte palkata lapsenvahdin muutaman kerran kuukaudessa? Ei pitäisi olla taloudellisesti mahdotonta ja saisitte aikaa kahdestaan? Hankkikaa lapsenvahti jostain ko. palveluja tarjoavasta organisaatiosta niin ei pitäisi olla ihastumisvaaraakaan.

Mä kerroin miehelle pitkän ja tuloksettoman riitelyvänkkäyksen jälkeen suoraan että "din kanssa ei oo viime aikoina ollut kivaa". Tunsin itseni ensin ihan kohtuuttomaksi ja lapselliseksi, miksi pitäisi olla kivaa?

Mies kuitenkin pelästyi, ei hänkään halua elää niin ettei arki ole kivaa, eikä varsinkaan olla se tyyppi joka jurotuksellaan syö muiden iloa.

Tietysti meillä on vaikeuksia, siksi tähänkin tilanteeseen on ylipäätään ajauduttu, mutta joka päivä me koitetaan jotenkin ilahduttaa toisiamme. Ei me olla töissä tässä parisuhteessa, tai suorittamassa mitään marttyyrin tutkintoa, tämä on meidän elämää, ja elämälle saa kyllä asettaa sellaisen vaatimuksen että se olisi kivaa.

Miehesi on ehkä väsynyt ja kaipaa omaa aikaa. Kun sitä ei saa, ei jaksa enää jaella huomiota muillekaan. Jos on päivät töissä ja tulee väsynä kotiin, ei todellakaan kiinnosta lähteä vielä johonkin illalla. Sinä taas olet päivät kotona ja koet siellä olemisen tylsänä ja kaipaat menoa.

Tuo aika imee mehut parisuhteesta, mutta kyllä se sitten helpottaa myöhemmin.

Arvasin että muutama ymmärtää asian (tahallaan?) niin, että haluaisin jotakin ilotulitusta joka päivä tuntien ajan. En halua. Mutta meillä ei ole ollut seksiä viikkokausiin. Lasten mentyä nukkumaan mies haluaa vain olla. Olen yli viikon ajan mennyt kuopuksen nukahdettua suihkuun ja siitä sänkyyn, eikä mies ole kertaakaan tullut perässä. Eikä ole osoittanut että häntä mitenkään häiritsisi tämä. 

Kun otin asian puheeksi, mies sanoi että tällaista se nyt vaan on kaikilla eikä sille mitään voi. Että sitten kun minun opiskelut on ohi ja kuopus kasvanut, niin sitten kuulemma minä taas jaksan enemmän. Että odotellaan sitä, ihan kuin minut olisi nyt laitettu hyllylle odottamaan parempaa aikaa kun jaksaa taas.

Enkä jaksa etsiä lapsenvahtia, kysellä mieheltä että koska käy, kysellä mitä tehdään ja saada vastaukseksi "ihan sama, mihin sä haluut?" ... 

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä en 20 avioliittovuoden jälkeen ymmärrä sitä, että pitäisi klähmiä ja sivellä toista samalla tavalla kuin teininä. Välillä ihan ok, mutta rajansa kaikella. Ja sitten sitä pilvilinna-prinsessaelämähaaveilua. Kai nyt saatana elämää nähnyt nainen tajuaa, että Kauniit ja Rohkeat ei ole oikeaa elämää. Mutta ei. Sama haihattelu vaan jatkuu.

Olen samaa mieltä.

Ainakin oma arki koostuu siitä että aamulla laitan lapselle aamupalan ennen kouluun lähtöä, kimpoan itse töihin, tulen töistä, käyn salilla, kaupassa, valmistan ruoan, tehdään läksyt/luetaan kokeisiin ehkä käydään harrastuksissa, hoidan kotityöt, tehdään iltatoimet ja aletaan nukkumaan.

Välillä on huumori todella kaukana, välillä taas on ihan mukavia hetkiä. Millaista superjuhlaa sen pitäisi olla?

Itse olen ainakin ihan tyytyväinen kun saan päivän pakettiin ja voin olla hetken yksin ennen kuin menen nukkumaan.

M yh

Vierailija kirjoitti:

Minä en 20 avioliittovuoden jälkeen ymmärrä sitä, että pitäisi klähmiä ja sivellä toista samalla tavalla kuin teininä. Välillä ihan ok, mutta rajansa kaikella. Ja sitten sitä pilvilinna-prinsessaelämähaaveilua. Kai nyt saatana elämää nähnyt nainen tajuaa, että Kauniit ja Rohkeat ei ole oikeaa elämää. Mutta ei. Sama haihattelu vaan jatkuu.

Tässä on tyypillinen tuleva yllättyjä, joka saa elämänsä loppupään pitää tylsää yksin ja pihdata keskenään. Sitten se tulee tänne inisemään "Miksi se nyt lähti? Meillähän oli kaikki hyvin!"

Jokainen määrittelee itse haluamansa arjen ja teillä ei nyt miehen kanssa valitettavatsi odotukset kohtaa. Vaikea tilanne, johon ei ole mitään yksiselitteistä ratkaisua.

Kokonaan seksitön elämä ei kyllä itseäkään houkuttelisi, vähintään toisen huomioimista, hellyyttä ja läheisyyttä pitäisi löytyä vaikka seksiä olisi harvemmin. Että pidemmällä tähtäimellä tuo on hyvin ankea tilanne, mutta varmaan useimmissa parisuhteissa tulee vastaan tuollaisia kuivia kausia, joten ihan heti en heittäisi pyyhettä kehään. Vai onko tuota jatkunut pitkään?

Ehkä kannattaa miettiä, mitä todella haluaa ja mistä on valmis joustamaan ja sitten istuttaa mies alas keskustelemaan. Yritä hänet saada ymmärtämään, miltä elämänne sinusta tuntuu ja mihin toivoisit muutosta. Yritä olla syyllistämättä, koska kummassakaan ei ole vikaa, vain odotukset ovat eri, jos mies on kerran tyytyväinen/onnellinen (onko?). Molempien pitäisi kyllä pystyä jonkun verran tulemaan vastaan, aikuisia kun olette.

Voit myös yrittää selvittää, mistä muutos miehessäsi johtuu ja yrittää ymmärtää sitä ja sitä kautta hakea parannusta tilanteeseen. Oletan, että miehesi ei ole aina ollut samanlainen vaan muutos on tullut joskus lähimenneisyydessä (lasten hankinta, uusi työ?).

Vierailija kirjoitti:

Onko miehet oikeasti tuollaisia? Munkin mies tykkää tehdä pääasiassa töitä ja sitten kun on vapaalla, kattoo jotain futista ja formulaa, makaa sohvalla ja ottaa pari olutta. Seksiä meillä on, mutta se on sitä samaa kuin 20v sitten, eikä mies kaipaa kuulemma mitään muutosta, eikä hänellä ole mitään toiveita, on kuulemma ihan huippu seksielämä meillä. Romantiikkaa tai arjen hellyyttä ei ole, paitsi jos minä jotain järkkään.

Onkohan tämä sitten syynä kun keski-iässä erotaan niin paljon? Naiset kaipaa edes vähän vaihtelua ja romantiikkaa, miehille riittää kun arki rullaa ja välillä peitot heiluu. Lasten aikuistuttua ei sitten ole enää mitään yhteistä, yhtä hyvin voi elää yksin kuin kämppisen kanssa.

Miksi naiset eivät ole kiinnostuneita siitä mikä miestä kiinnostaa? Miehenkö on velvollisuus olla kiinnostunut vaihtelevasta seksistä ja "ihanista kahviloista"? Miksi naisella ei ole velvollisuutta olla kiinnostunut siitä samasta vanhasta seksistä ja matkasta futisotteluun?

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä tosi epätoivoinen kun kyselen täältä, mutta... Ja provosoiva otsikkokin, anteeksi siitä. Mutta mitä te pitkässä parisuhteessa olevat ajattelette arjesta? Mies on ärsyyntynyt minuun, kun hänen mielestään odotan suurin piirtein kuuta taivaalta mitä tulee arkeen. Ja minulla on todella paha mieli, kun itse ajattelen että arkeen kuuluu jonkinlainen hellyys ja seksi joskus. Ja että yhdessä perheenäkin olisi ihana jos olisi pieniä onnellisia hetkiä jossain muualla kuin aina täällä kotona. Ja nyt tarkoitan ihan vain vaikka isompaa leikkipuistoa muutaman kilometrin päässä, tavallista uimahallireissua tai vaikka lounasta jossain perheystävällisessä ravintolassa. Totta kai toivoisin myös kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, mutta nyt tuntuu että se menisi riitelyksi. Eikä meillä ole tukiverkkoja siihen, eikä minulla ole nyt voimia etsiä lapsenvahtia (ja lapsellisesti pelkään että mies ihastuu babysitteriin, kun seksi minun kanssa ei kiinnosta).

Meillä on kiireistä nyt, tiedän sen. Mutta olenko ihan kohtuuton jos toivon että telkkarin sijasta mies illalla katselisi minua? Koen itseni ihan epänaiseksi, en saa huomiota edes omalta aviomieheltäni. Tämä arki on nyt ihan paskaa. Onko kaikilla muillakin, ja minä olen väärässä?

Minä taas kaipaisin sitä, että joskus voisi nauttia perheen yhteisestä ajasta myös kotona. Vaikka sitten jonkun tuttavanperheen kanssa. Kaiken maailman lauta-, konsoli- ja seurapelejä on pitänyt lapsille ostaa, niin että hyllyt notkuu, mutta eihän niitä käyttää voi. Tuntuu, että hauskaa voi olla vain, jos tilaisuuteen pitää ostaa liput ja se järjestetään vähintään 50km päässä kotoa.

Haihattelua tuntuu olevan sekin toiveeni, että lapsiperheen vanhemmat voisivat viettää aikaa kahden kesken muutenkin kuin puhumalla lapsista tai kotitöistä tai osoittaa toisilleen hellyyttä ja läheisyyttä vaikka joka viikko. En ole tyytyväinen siihenkään, että meidän seksielämässäkin on siirrytty kvartaalitalouteen. Ei sitä itseään kovin miehekkääksi tunne, kun vaimo huomaa minut vain kun olen jättänyt jotain tekemättä. Onneksi sentään viihteellä ollessa vieraat naiset lähestyvät silloin tällöin, että tietää vielä muistuttavansa enemmän ihmistä kuin maahista.

Vanha lihava muija ei jaksa enää kiinnostaa ketään, anteeksi vaan rehellisyyteni.

Kyllä ne useat synnytykset jälkensä ja arpensa jättävät vaikka kuinka kuntoilisi ja jumppaisi

Työuupumus, stressi , jatkuva yt uhka eivät paranna miehen halukkuutta tai suorituskykyä vaikka sitä on luonnollisesti naisten mahdotonta ymmärtää.

Ruuhkavuosien paine on toisille todella rankkaa, burnout, masennus, alkoholismi, itsemurhan partaalla monet vaikka eivät siitä puhukaan.

+ rakas muija vidduilee vielä tekemättömistä kotitöistä ja yhteisenajan ja lemmen puutteesta .. apuva.

Ei mikään ihme että ihmiset eroaa

.