Oletko katkaissut välisi johonkin ihmiseen, josta aiemmin aidosti pidit?

Yleensä ystävyydet vain kuivuvat kasaan. Yhteen ystävään katkaisin välit riidan takia, mutta sovittiin kuukautta myöhemmin.

Suurin osa kaveruuksista on vain jäänyt, kun kumpikaan ei ole pitänyt yhteyttä.

Osaan olen yhteyksissä facessa, mutten muuten.

Mitään dramaattista riitaa ei nyt tule mieleen, mutta tämmöisiin olen tietoisesti tehnyt rakoa:

- kun en pidä henkilön kumppanista ja ystävä tykkää että tavataan tiiminä

- ne, joilla näkemiseen liittyy aina alkoholi

- maksattajiin ja talkoohirmuihin

Olen. Syynä se, että kuulin muualta, että hän puhuu minusta ikäviä, mutta minulle ei koskaan kertonut kritiikkiään. Pidin hyvänä ystävänä ja varmasti olen välillä ärsyttävä, mutta voisi siitä minulle sanoa ennenkuin lähtee kylille kertomaan.

Hmm.

Tapasin aikoinaan työpaikalla ikäiseni naisen (olimme molemmat 24 v tuolloin'.) Meillä synkkasi heti ja meistä tuli ihan parhaimmat kaverit. Pikkuhiljaa hänestä alkoi tulla vuosien saatossa esiin aika pelottavia piirteitä. Kertoi mm. miten on ollut vankilassa törkeästä pahoinpitelystä, käyttänyt huumeita jne jne.

Ei olisi ikinä uskonut. No, ilmeni myös että on erittäin itsekäs.

Aina piti ajatella häntä ekana. Jos hän mokasi, se oli jonkun toisen syy. Oli myös työpaikan syy kun ulosotto alkoi viedä häneltä rahaa maksamattomista elareista (kolme lasta joiden huoltajuus oli lasten isällä.)

Työpaikan olisi pitänyt maksaa hänelle pimeänä, eihän esimiehet siihen suostuneet - tietenkään :D

Hirveästi vastaavanlaisia juttuja. Jos tekstailimme yms, niin hän ei koskaan kommentoinut minun asioitani, vaan alkoi aina puhua itsestään.

Pyöri ihme porukoissa ja ihmetteli miksi narkkarit kävivät hänen ovellaan kyselemässä, eihän hän ole tehnyt muuta kuin hengaillut heidän kanssaan.

Sai varotuksia isännöitsijältä kun piti bileitä, ja oli ihan raivona koska olivat muka olleet ihan hiljaa. No aijaa, soitteli noina iltoina minulle pitkiä puheluita humalassa ja taustalta kuului hirveä mekkala ja musiikki "ollaan vaan vähän viettämäs iltaa mun luona."

Jne jne

Tosi raskas ihminen.

En jaksanut.

Lukioaikaisen kaverin kassa välit katkesivst, kun lopulta kasvoin niin paljon, että tajusit, millainen hän oikeasti oli. Jotain ihan muuta kuin olin naiviuksissani kuvitellut.

Kuulin että puhui shittiä seläntakana. Ei voi pitää ystävänä semmoista joka ei uskalla sanoa suoraan hiertäviä asioita.

Toinen valehteli eikä myöntänyt valheitaan. Meni luottamus.

En mieti menneitä. Iso osa ystävistä on säilynyt ja asiat puhutaan suoraan. Riidat sovitaan suoraan.

On ollut ystävä, jonka kanssa viihdyin muuten hyvin mutta jonka joka toisesta lauseesta välittyi kritiikkiä minua kohtaan. Minulla piti aina olla aikaa hänelle juuri sillä hetkellä kun hän niin päätti, piti jättää muu elämä heti jos hänelle sattui jotain. Hän oli universuminsa keskipiste ja minä jonkinlainen tarpeiden tyydyttäjä. Meillä oli mukavaa yhdessä mutta hänen tapansa nähdä minut negatiivisesti häiritsi minua lopulta liikaa. Kuten myös se, ettei hän tehnyt vadtavuoroisesti minun eteeni asioita muuten kuin saattoi tarjota jotain taloudellisia etuuksia - ikäänkuin haluaisin rahaa. Olisi ollut mukavaa jos hän olisi ollut kiinnostuneempi minusta ja halunnut edes joskus käydä minun luonakin kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Lukioaikaisen kaverin kassa välit katkesivst, kun lopulta kasvoin niin paljon, että tajusit, millainen hän oikeasti oli. Jotain ihan muuta kuin olin naiviuksissani kuvitellut.

Minulla muuten sama tarina, paitsi etten ollut kuvitellut kaveria erilaiseksi, olin vain jostain syystä päättänyt sietää hänen epäkohteliaan "suoruutensa". Tämä ihminen saattoi töksäyttää mitä tahansa, todella ilkeääkin, ja oli aina tietävinään kaikkien muiden asiat ketään muuta paremmin. Lopulta huomasin suojelevani kaikkia yksityisasioitani viimeiseen asti tältä kommentoijalta, joka kaiken lisäksi vielä puhui kaikki eteenpäin ja suorastaan etsi heikkouksia, joista päästä nauramaan ja ilkkumaan julkisesti, ja totesin, ettei tällaisessä ystävyydessä ole mitään järkeä. Tunsimme melkein viisitoista vuotta, mutta loppupeleissä kaveri ei tuntenut minua ja ajatuksiani ollenkaan, vaan tiesi vain sen oman ihmeellisen kuvitelmansa, jonka oli minusta rakentanut ja jota niin tykkäsi kommentoida ja ilkkua.

Luojan kiitos emme enää ole tekemisissä. On ihanaa, kun saa puhua asioistaan avoimesti esimerkiksi Facebook-päivityksissä - ilman että kukaan alkaa lähettää tarkentavia kysymyksiä yksityisviesteitse. Olisi pitänyt heivata tämä tosiystävä jo vuooooosia sitten, mutta jostain syystä ystävyyden pituus vuosissa aiheuttaa täysin turhaa lojaalisuutta. 

Olen, yhteen ystävään. En enää yksinkertaisesti jaksanut hänen negatiivisuuttaan. Olen hyvä kuuntelija ja ymmärrän ihmisiä ja heidän murheitaan, mutta sitten kun on kuunnellut vuoden verran AINA valitusta kaikesta, mistä ihminen ikinä keksii valittaa, ei enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Syynä se, että kuulin muualta, että hän puhuu minusta ikäviä, mutta minulle ei koskaan kertonut kritiikkiään. Pidin hyvänä ystävänä ja varmasti olen välillä ärsyttävä, mutta voisi siitä minulle sanoa ennenkuin lähtee kylille kertomaan.

Tämä. Olen varmasti ollut typerä, mutta aidolle ystävälle annetaan mielestäni tilaisuus edes pyytää anteeksi tai oikaista väärinkäsityksiä. Vaikka sitten vaan toivotettaisi hyvää jatkoa ja näkemiin.

Minulla oli aivan ihana ystävä jonka kanssa olimme aina yhdessä ala-asteelta parikymppisiksi asti. Kaikenlaista tapahtui ja nykyään tämä entinen ystäväni on alkoholisti jolta on lapset huostaanotettu. Katkaisin välit siinä vaiheessa kun näin kuinka paljon lapset kärsivät ja pelkäsivät äitiään ja varsinkin tämän jatkuvasti vaihtuvia miesystäviä joista osa oli väkivaltaisia. Ystäväni ei ole enää sama ihminen kuin ennen, alkoholi hallitsee. (lapset on turvassa ja asuvat isovanhemmillaan)

Pitkäaikainen ystävä, kerran kun nähtiin ja käytiin syömässä, niin haukkui toiselle ystävälleen minua tekstiviestissä. Sattui vaan se viesti tulemaan minulle.. Seuraavana aamuna kuittasi, että 'ei kai siinä ollut mitään?' Juu, ei. Mun mielestä tällaisten asioiden hoito suoritetaan naamatusten, eikä viesteillä. Kuivui kokoon se ystävyys, mutta tulihan kerralla selväksi, mitä toinen minusta ajattelee.

Mua kaduttaa vieläkin, kun katkaisin välini ystävääni! Aloin vain ahdistumaan kaikesta ja sitten menin typeryyksissäni sanomaan tälle ihmiselle etten halua enää illan hänen ystävänsä.

Voin kertoa, että olen katunut, todella katunut ja murehtinut miksi menin tekemään sellaista!!!

Minulla oli eräs hyvä ystävä, jonka kanssa ystävyyttä jatkui vielä kun minä muutin melko kauas hänestä. Sitten se vain loppui, koska tapaamisia oli todella vaikea järjestää molempien kiireiden takia ja muutenkin yhteydenpito jäi vähäiseksi. Tämä oli todella sääli, sillä hän oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa ihminen, joka on joskus ollut aidosti ystäväni. Ikävöin häntä vielä 10 vuoden jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukioaikaisen kaverin kassa välit katkesivst, kun lopulta kasvoin niin paljon, että tajusit, millainen hän oikeasti oli. Jotain ihan muuta kuin olin naiviuksissani kuvitellut.

Minulla muuten sama tarina, paitsi etten ollut kuvitellut kaveria erilaiseksi, olin vain jostain syystä päättänyt sietää hänen epäkohteliaan "suoruutensa". Tämä ihminen saattoi töksäyttää mitä tahansa, todella ilkeääkin, ja oli aina tietävinään kaikkien muiden asiat ketään muuta paremmin. Lopulta huomasin suojelevani kaikkia yksityisasioitani viimeiseen asti tältä kommentoijalta, joka kaiken lisäksi vielä puhui kaikki eteenpäin ja suorastaan etsi heikkouksia, joista päästä nauramaan ja ilkkumaan julkisesti, ja totesin, ettei tällaisessä ystävyydessä ole mitään järkeä. Tunsimme melkein viisitoista vuotta, mutta loppupeleissä kaveri ei tuntenut minua ja ajatuksiani ollenkaan, vaan tiesi vain sen oman ihmeellisen kuvitelmansa, jonka oli minusta rakentanut ja jota niin tykkäsi kommentoida ja ilkkua.

Luojan kiitos emme enää ole tekemisissä. On ihanaa, kun saa puhua asioistaan avoimesti esimerkiksi Facebook-päivityksissä - ilman että kukaan alkaa lähettää tarkentavia kysymyksiä yksityisviesteitse. Olisi pitänyt heivata tämä tosiystävä jo vuooooosia sitten, mutta jostain syystä ystävyyden pituus vuosissa aiheuttaa täysin turhaa lojaalisuutta. [/quote

Saman tyyppinen juttu.Olen onnellisempi.Välien katkaisu vaikutti monella tavalla positiivisesti elämääni.Ihanaa olla vapaa piinasta.

Ystävyyssuhteita on hiipunut. Mutta yhden kanssa olen myös katkaissut välit.

Olen jälkeenpäin ajatellut, että hänellä oli varmasti jonkinlainen epävakaa persoonallisuus(häiriö.)

Siinä kohtaa, kun ystävyys ja ystävä alkaa olla jo enemmän itselle haitallista kuin ilman ystävyyttä niin ehkä aika jatkaa eri suuntiin.

Arvostan ystävyyttä, johon toiseen voi luottaa ja asioista voidaan puhua. Ilkeilyä, kyräilyä ja selän takana juoruamista en voi sietää.

Ystäväni jätti minut ulkopuolelle elämästään koripalloharrastuksen takia. Ain kun suunniteltiin jotain, niin hänellä.oli treenit/peli/muuta koripalloilua. Joo, ei.siinä mitään, harrastus vie aika. MUTTA sovittiin että nähdään pelin jälkeen. Loppuu klo 6 eli nähdään klo 7 siellä.ja siellä. No, aina siinä kävi niin.että klo 7:15 soitin missä.on j vastaus on että "Joo vähän veny tää peli, oon nyt menossa kauppaan niin tuun joskus klo 8 jooko?" Suuttui jos sanoin ettei käy ja välillä sanoin että tulkoot meille kun pääsee jos huvittaa. Oli ison ajan puhelimellan viestitellen muille pelikavereilleen. Oltiin tosi hyviä kavereita, mutta enää.hänen elämäänsä ei mhdu kuin koripallo ja ne kaverit sieltä. Olen nyt kokeillut 7kk että ottaako hän minuun yhteyttä, koska viimenen vuosi nähtiin aika paljon vain kun itse ehdotin. Ei ole tullut yhteydenottoa, mutta väliäkös tuolla. On minulla parempiakin kavereita joihin tuhlata aikaani :)

Minulla oli äärimmäisen hyvänä ystävänä mies, jonka kanssa työskenneltiin muutama kuukausi yhdessä. Ystävyys alkoi oikeastaan vasta työtoveruuden loputtua. Hän tutustui myös mieheeni, kävivät samassa sählyssä. Vaimonsa sai päähän, että hän pettää vaimoaan kanssani ja laittoi avioliiton jatkumisen ehdoksi, ettemme saa nähdä toisiamme. Myös mieheni ei saanut olla yhteydessä. Kahdeksaan vuoteen ei olla tavattu, Prismassa moikattu ja pari sanaa vaidettu. Olin tästä vihainen ja katkera. Kuukausi sitten sain viestin, että ystäväni on eronnut ja voimme taas tavata. Miehet ovat aloittaneet sählyn taas, he tekivät yhdessä äijäporukalla muuton. Minä olen taas käynyt hänen kanssaan leffassa ja kaljalla.

Kun löysi miehen niin mies aina siellä missä hänkin. Sitten sitä oltiin raskaana ja nyt luultavasti opettelemassa vauvanhoitoa. Eikä koskaan soitellut joten en minäkään sitte.

Hän on nyt "me".

Ei vain osaa ymmärtää. Toki iloinen puolestaan. Onhan minullakin jälkikasvua.

En tiedä, tuntuu että orastavan ystävyyden voi menettää mitä kummallisimpien asioiden takia.

Sen olen huomannut että jotkut mielellään vievät vaikka tuhkatkin pesästä, jos saavat tilaisuuden. 

Tällaiseen taipuvaiset ovatkin jo huomanneet ettei kantsi.

Ja loppujen lopuksi, saan kyllä sosiaalistettua itseäni harrastusten ja muiden juttujen kautta. 

Ei ihmiset maailmasta lopu... Jotkut jää, toiset menee. Ketään en omista enkä määrää.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Syynä se, että kuulin muualta, että hän puhuu minusta ikäviä, mutta minulle ei koskaan kertonut kritiikkiään. Pidin hyvänä ystävänä ja varmasti olen välillä ärsyttävä, mutta voisi siitä minulle sanoa ennenkuin lähtee kylille kertomaan.

Sama syy minulla. Luulin että en ole välien katkaisija-ihminen, mutta ihmisestä paljastui puoli, että levitti valheita. Oli täysin erilainen käsitys ihmisestä parin vuoden ajan.