Oletko katkaissut välisi johonkin ihmiseen, josta aiemmin aidosti pidit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukioaikaisen kaverin kassa välit katkesivst, kun lopulta kasvoin niin paljon, että tajusit, millainen hän oikeasti oli. Jotain ihan muuta kuin olin naiviuksissani kuvitellut.

Minulla muuten sama tarina, paitsi etten ollut kuvitellut kaveria erilaiseksi, olin vain jostain syystä päättänyt sietää hänen epäkohteliaan "suoruutensa". Tämä ihminen saattoi töksäyttää mitä tahansa, todella ilkeääkin, ja oli aina tietävinään kaikkien muiden asiat ketään muuta paremmin. Lopulta huomasin suojelevani kaikkia yksityisasioitani viimeiseen asti tältä kommentoijalta, joka kaiken lisäksi vielä puhui kaikki eteenpäin ja suorastaan etsi heikkouksia, joista päästä nauramaan ja ilkkumaan julkisesti, ja totesin, ettei tällaisessä ystävyydessä ole mitään järkeä. Tunsimme melkein viisitoista vuotta, mutta loppupeleissä kaveri ei tuntenut minua ja ajatuksiani ollenkaan, vaan tiesi vain sen oman ihmeellisen kuvitelmansa, jonka oli minusta rakentanut ja jota niin tykkäsi kommentoida ja ilkkua.

Luojan kiitos emme enää ole tekemisissä. On ihanaa, kun saa puhua asioistaan avoimesti esimerkiksi Facebook-päivityksissä - ilman että kukaan alkaa lähettää tarkentavia kysymyksiä yksityisviesteitse. Olisi pitänyt heivata tämä tosiystävä jo vuooooosia sitten, mutta jostain syystä ystävyyden pituus vuosissa aiheuttaa täysin turhaa lojaalisuutta. 

Aika hyvin kuvasit erään ihmisen elämässäni. Ettei olisi sama tyyppi? En todellakaan jaksa kuunnella hänen tahdittomia töksäytyksiään tai kaikkitietävää asennoitumistaan asioihini, joista hän ei todellisuudessa tajua mitään.

Isoäitini.

Mummi oli ihana kun olin vielä lapsi, mutta kun tulin teini-ikään, alkoi tapahtua. Joka ikinen kerta kun olin mummini luona, hän suuttui mulle todella herkästi pienistä asioista. Se huudon määrä oli aivan tajutonta. Tätä jatkui muutaman vuoden. Vikatikki oli kun olin 14-vuotias, mummi haukkui mut huoraksi ja sanoi että jaan pillua kaikille halukkaille, syynä tähän kommenttiin oli se että minulla on kuva itsestäni netissä. Ja kyseessä oli ihan tavallinen selfie, ei mikään tissiherukuva tai muutenkaan paljastava. Tämän reissun jälkeen en ole halunnut olla enää mummini kanssa tekemisissä.

Myöhemmin selvisi, että mummilla on skitsofrenia.

En ole. Katkaisen välini ainoastaan mulkkuihin ja kusettajiin. Ja niitä kyllä riittää!

Entinen ystäväni oli ammatti-mielensäpahoittaja. Hänen seurassaan sai aina olla varpaillaan ja miettiä mitä uskallan sanoa ja tehdä. Suuttui esimerkiksi siitä, kun kerran lähetti minulle facebookissa jonkun pipipali-testin ja käski tehdä sen. Sain tulokseksi sen minkä hän olisi halunnut. Lopputulos: Hän piti mykkäkoulua kolme viikkoa. En vaan kestänyt ja ahdistuin hänen seurassaan.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Suurin osa kaveruuksista on vain jäänyt, kun kumpikaan ei ole pitänyt yhteyttä.

Osaan olen yhteyksissä facessa, mutten muuten.

Mitään dramaattista riitaa ei nyt tule mieleen, mutta tämmöisiin olen tietoisesti tehnyt rakoa:

- kun en pidä henkilön kumppanista ja ystävä tykkää että tavataan tiiminä

- ne, joilla näkemiseen liittyy aina alkoholi

- maksattajiin ja talkoohirmuihin

Itselläni ollut näitä maksattaja/talkoohirmu/hyväksikäyttäjätapauksia suurin syy miksi välit ovat viilentyneet. Tuollaisista  joistain voi olla todella vaikea päästä eroon :) Tosi ystävien kanssa toimii vuoropeli, eli minä hoidan ensi viikonloppuna sun koiraasi, mutta sä tulet meille sitten vaikka pesemään ikkunat ja homma okei. Ei niin että minä tulen 8 viikonlopuksi vuodessa hoitamaan sun koiraasi ja olet jättänyt mulle pussin Pirkka sipsejä sinne "ravinnoksi" :)

Monet noista hyväksikäyttäjistä olivat muuten varakkaita/hyvätuloisia mutta pihejä.

Joo :) Tule meille viikonlopuksi kesämökille pieniin talkoisiin ja tarjoiluakin on TARKOITTAA SUOMEKSI: Sä teet siellä ympäripyöreää päivää rakentaen uuden ulkovessan, teet raskaita puutöitä, käännät kukkapenkit, maalaat katoksen, parturit omenapuut ja palkkioksi tästä kaikesta saat 4 pulloa kaupan halvinta keskaria ja 2 Pirkka grillimakkaraa. Kahvin kanssa saattaa pöydässä olla LIDL mariekeksipaketti, joka on avattu toissakesän talkooporukalle.

Kokemusta on.

Serkku katkaisi välit äitiini ja oman äitinsä (jo kuollut) muihinkin sisaruksiin, kun sai mummomme kuoltua mielestään liian pienen perinnön. Isovanhempamme olivat aikoinaan perintöä laatiessaan jakaneet tälle edesmenneelle tädilleni vähemmän kuin muille sisaruksille, koska hän oli rapajuoppo ja arvelivat tämän vain käyttävän kaikki rahat viinaan.

No, serkkuni päätti kohdistaa vihansa äitiini ja enoihini, kun ei edesmenneisiin isovanhempiini voinut. Minä taas katkaisin välit häneen, kun hän alkoi haukkua heitä minulle. Se oli viimeinen pisara. Olin jo muutenkin aika vittuuntunut siitä, että serkku kehtaa loukkaantua "pienestä" perinnöstä, vaikkei koskaan pitänyt yhteyttä isovanhempiimme eikä edes vaivautunut tulemaan mummon hautajaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Serkkuun. Tosi ihana ja kiva ihminen, mutta huono pitämään yhteyttä kehenkään ja on sen itsekin myöntänyt. En minäkään viitsi enää soitella tai pyytää käymään, jos ei hänkään vaivaudu. Yhteydenpito on nyt jäänyt.

Aikaisemmin tunsin mielipahaa yksipuolisesta yhteydenpidosta. Sitten oivalsin, ettei minun tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka aiheuttaa mielipahaa. Ihan sama, vaikka lapsena oltiinkin kuin paita ja perse

Ihan kuin minun kirjoittamani. Kaikilta osin. 

Kerroin luottamuksellisen asian kertoi sen eteenpäin vaikka kielsin. Meni maku.

Pyyhin hänet elämästäni pois pikkuhiljaa.

Olen huonosti kohteleviin p#skoihin sukulaisiin joille merkkaa vain raha kaikki kaikessa ja keksivat valheita. Kaveriin joka olikin piru, esitti parisuhteessa olevaa "kunnon naista" tavallisella arjella, totuus oli "kaveri" vei toisten miehet, leikki kaikkien tunteilla ja puhui pahaa ja nyt jatkaa samaa uusien uhrien kanssa

Uskontoon seonneeseen sukulaiseen jolle ei muu merkannut kuin uskonto, lapset ja yksi ainoa kaveri joka vain puhui pahaa kaikista nauttien draamoista. Nyt kasvattaa lapsistaan ahneita ja itsekkeita uskontofaneja pahaa puhuvan kaverinsa kanssa. Paras asia oli katkaista yhteys!

Ensimmäisenä tulee entinen bestis, nyt kun katson elämääni taaksepäin, en voi tajuta miksi hengasin sen kanssa. Tutustuimme harrastusporukoissa ja siitä sitten ns siviilielämään, hengasimme yhdessä käytännössä 15v ja kun vietin ylppäreitäni, toivoin ettei tämä tyyppi tulisi koska se on vähän noh noloa jos kaikki sukulaiseni yms ovat paikalla. No hän tuli poikaystävänsä kanssa, joka on aivan sairas doku.

Kännäsivät ylppäreissäni ja haukkuivat sukulaisiani yms muita läheisiäni muka niin etteivät tietäisi heidän olevan samassa tilassa.

Hänen vanhemmat ovat niin working class duunareita ja omilla on ihan sama koulutustausta, mutta ovat edenneet elämässään ja asuimme itse rakennetussa omakotitalossa ja ylppäreissäni oli pitopalvelu ja tarjoilijoita muutama kappale. Tästä sain kuulla paljon. Muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja pystyin viilentämään välejä systemaattisesti, kunnes muutin takaisin lähelle entistä kotikuntaani. Lopetin yhteydenpidon koska aina keskusteltiin hänen asioista ja piti mennä kaikessa hänen mukaan. Kaveriporukassamme oli ihan normaalia että tätä yhtä tyyppiä odotettiin tapaamiseen/bileisiin mihin vaan n. 2h. Kyllästyin. Samalla katkoin about kaikkiin muihin myös välit. Näin 4v myöhemmin olen ostanut oman asunnon, päässyt opiskelemaan monen yrittämän jälkeen kauppikseen ja olen vaihtanut työpaikkaa säännöllisesti upgreidaten joka kerta. Nämä muut eivät ole tehneet muuta kuin dokanneet ja viettäneet aikaa keskenään, haukkuen mm muita heidän entisiä kavereita. Tämä tyyppi, josta ekana mainitsin, soittelee säännöllisesti pummiakseen rahaa ja epäilen hänellä olevan huumeongelma.

Tämä kaveriporukka pitkään dissasi unelmaani kauppakorkeasta, sinne kun menee vain porvarit. Alkuun jouduin hakemaan kouluun "salaa" etteivät nämä muut saisi tietää. Elämänlaatuni parani niin paljon kun tajusin lopettaa näiden kanssa hengaamisen ja keskittyä asioihin joista itse oikeasti nautin ja haluan elämässäni saavuttaa.

Lapsuuden kaveriniini en ole voinut olla yhteydessä enää muutamaan vuoteen.

Minä opsikelin itselleni korkeakoulututkinnon ja sain hyvän työpaikan. Kaverini kävi amiksen ja tekee pätkähommia milloin missäkin.

On tehnyt lapsiakin jo 2 ja eronnut useista tyttöystävistä. Vetää viinaa ja ilmeisesti polttelee kannabista.

Laittaa facebookiin rasistisia päivityksiä minkä kerkeää ja linkkailee MV lehden ja tiettyjen persujen julkaisuja.

Pari kertaa olen häntä sattumalta nähnyt viimeisen kahden vuoden aikana ja aina on ollut pyytämässä rahaa lainaan. Olen säälistä lainannut, ei ole tietenkään maksanut takaisin.

Vierailija kirjoitti:

RaDiOaCTiVe kirjoitti:

Mulla oli ystävä,jonka kanssa oltiin tunnettu peruskoulun toiselta luokalta. Monta vuotta oltiin kuin paita ja peppu,ilman ainuttakaan riitaa. Ja sitten kävikin se ns. "klassinen",eli tämä ystävä alkoi seurustelemaan ja kaverit sai jäädä. En ollut edes ainoa joka siinä kohtaa unohtui,vaan kaikki yhteiset kaverit myös.

Olin kuitenkin ainut joka jaksoi yrittää pitää yhteyttä vielä jonkin aikaa. Lopulta väsyin siihen,että juoksin kuin koiranpentu sellaisen perässä jolta ei vastakaikua tule, ja pistin välit poikki. Siitä on nyt muutama vuosi,eikä sanaakaan ole tästä kys. ihmisestä kuulunut. Kerran on osuttu naamatusten,ja käyttäytyi kuin ei tuntisikaan.

Mietin asiaa edelleen,silloin tällöin. Olen edelleen jokseenkin katkera,sillä tämä ystävä oli minulle kuin sisko (ja tiesi sen myös). Nykyään kuitenkin enemmän kaduttaa etten hoitanut asiaa toisella,paremmalla tavalla.

Ikäviä juttuja. Itseäni harmittaa se kun siskoni eivät enää lisäännyttyään ole käytännössä minuun enää yhteydessä. Vastaavat puhelimeen toki (ja usein on "akku juuri lopussa" josta vedän omat johtopäätökseni)  mutta eivät ikinä ota yhteyttä, ei tule kuvia (mitä muut äiti-ihmiset lähettävät sähköpostin täyteen :)  ) , ei kutsuta kylään paitsi pakollisille synttäreille jne. Olen lakannut sitten myös yksipuolisen yhteydenoton. En tiedä missä vika, muiden kavereideni kanssa ei vastaavaa ongelmaa ole ja näen heitä myös "aikuisten kesken" leffassa, teatterissa, shoppaillen ym. Tämä hankaloittaa tutustumista sisarten lapsiinkin kun heitä ei näe. Eli välit ovat tavallaan olemassa mutta käytännössä eivät. Riidoissa ei olla käsittääkseni ja yleensä tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen.  Surullista tämäkin. Omat lapsetkin ihmettelevät kun eivät serkkuihinsa oikein saa kontaktia, tosin ikäeroa on, omat lapseni ovat murkkuikäisiä jo ja sisarten nuorempia. Asutaan aika lähekkäin toisiamme joten siitä ei syytä saa.

EHKÄ OMASSA LUONTEESSASI ON JOTAIN VIKAA. Oletko hösäävä tänttähäärä, joka ITSE tekee mielestään kaiken oikein. Et ole riittävän kiva sisarustesi mielestä

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti olen katkaissut välit ystävään. Ei tunnu kivalta mutten näe muitakaan vaihtoehtoja. Entinen ystäväni on negatiivinen ja manipuloiva, niitä ihmisiä jotka nostavat aina jonkun jalustalle ja mollaavat sitten muita selän takana. Hän on myös mustasukkainen muista ystävistäni ja sekin ilmenee mollaamisena. Olemme tunteneet useita vuosia ja kun katson aikaa taaksepäin huomaan, että tilanne on pikkuhiljaa luisunut sellaiseksi ettei mitään yhteistä enää ole. Tunnen aina hänet tavattuani itseni ihan kuiviin puristetuksi ja väsyneeksi. 

En aio siis enää pitää yhteyttä. Enkä myöskään ilmoita hänelle suoraan etten halua olla enää ystävä, siitä syntyisi valtava draama enkä kestä nyt muiden asioiden takia yhtään enempää draamaa. Olen siis ikävä enkä enää vastaa mihinkään yhteydenottoihin.

Veit sanat suustani! Voisi olla ihan mun kynästä. Mustasukkainen ja sitten kun tavataan, saa heti läksytystä et kiva ku suaki taas näkee ku et koskaa tuu minnekkää liibalaaba.

Entiseen bestikseen meni välit kertalaakista hänen ilmoituksellaan. Oltiin kuin paita ja pylly nuorina aikuisina, bailattiin, oltiin toistemme tukena ja seurana, kuin siskot. Ilmeisesti suhde oli liian symbioottinen. Pientä kasautunutta kaunaa alkoi ilmetä eri tilanteissa. Lopulta ystävyytemme ei kestänyt sitä, että muutin poikaystäväni kanssa yhteen.

Olen. Minulla oli ystävä, joka vei henkisesti kaikki voimat ja sai minut vain voimaan huonosti. Itseään jatkuvasti haukkuva, täysin itsetunnoton, käytti minua terapeuttinaan. Toisaalta taas osasi olla todella ilkeä ja syyttelevä. Todella negatiivinen tyyppi. Alkoholiongelmainen, aina kännissä. Kateellinen kaikesta. Yritin kauan auttaa, lopulta en enää jaksanut. Todella iso helpotus oli päästä eroon. En todellakaan aio enää ikinä pitää elämässäni ketään, joka vain huonontaa omaa elämänlaatuani!

Kasvattisiskooni. Alkoholisti. Rakastin häntä lapsena ja tietyllä tapaa rakastan vieläkin. Mutta hän ei suostu menemään hoitoon. Häneen ei voi luottaa yhtään, viime vuosina hän jätti tulematta lähes jokaiseen tapaamiseen, koska oli baarissa. Hän on myös erittäin ilkeä. Tosin on hänellä ollut rankka lapsuuskin mutta kaikkeen se ei häntä oikeuta.

77 jatkaa. Tuo viestissä 76 kuvailtu tapaus sopii täysin myös minun kasvattisiskooni. Olin vuosikausia siskoni terapeutti.

Yhteen mieheen jonka kanssa olin tapaillut Kaikki olisi pitänyt mennä hänen mukaansa, saattoi suutta siitä jos en halannut tarpeeksi,yritti omia minua ja tunteitani sanomalla muille että vain hän ymmärtää minua ja minä itsekkään en tunne itseäni hän vain tuntee ynnä muuta, sanoi myös että mulla ei ole minkäänlaista oikeustajua joten hänen pitää päättää kaikesta kun minä en voi koska olen lapsellinen. Ennen näitä juttuja oli ollut ihana ja välittävä ihminen. Pystyimme puhua melkein mistä vaa kahdestaan jne. Onneksi miehen todellinen luonne paljastui jo kolmen kuukauden tapailun jälkeen niin ehdin pois.

Olin rakastunut mieheen, joka ei ollut rakastunut minuun. Olimme olleet pitkään kavereita ennen tilanteen eskaloitumista pisteeseen, jossa minä epätoivoisena ruikutin hänen peräänsä saamatta vastakaikua. Sitten yritin alkaa vihata häntä. Edelleen kuitenkin tervehdittiin jos jossain törmättiin, mutta kavereilleni toistelin kuinka inhoan kyseistä henkilöä. Lopulta minun oli kuitenkin pakko laittaa välit kokonaan poikki, en muuten olisi koskaan päässyt hänestä yli. 

Tämä toimi. Nyt vuosia myöhemmin ajatukseni ko. henkilöä kohtaan ovat neutraalit. En vihaa, en haikaile perään. Muistelen kaveruuttamme lämmöllä ja olen todennut hyväksi asiaksi sen, ettemme koskaan seurustelleet. Tänä päivänä olen onnellisesti parisuhteessa elämäni miehen kanssa.