Oletko katkaissut välisi johonkin ihmiseen, josta aiemmin aidosti pidit?

Katkaisin välit minun ja exäni hyvään ystäväpariskuntaan, jotka eivät "tuominneet" exääni, ja halusivat jatkaa ystävyyttä exäni kanssa, vaikka kyseinen mies pahoinpiteli ja raiskasi minut, ja sai siitä vielä oikeuden tuomionkin. Olin täydellisen järkyttynyt noiden ystävikseni ja sivistyneiksi ihmisiksi luulemieni henkilöiden käyttäytymisestä, ja olen edelleen, sillä he ovat vieläkin ystäviä exäni kanssa.

17v sitten katkesi ystävyys erään tytön kanssa, 5v myöhemmin esitin tytölle pyynnön: Jätä minut rauhaan. Viimeksi näin tyttöä eilen bussipysäkillä, tunnelma oli erittäin jäätävä, en puhunut tytölle mitään.

Surukseni jouduin lopettamaan yhteydenpidon rakkaaseen ystävääni. Hän oli aluksi vuosia eräänlainen soul sister.

Viimeiseen asti yritin pitää välit normaaleina, mutta lopulta uuvuin täysin. Ystäväni oli/on eräänlainen kuningatarmehiläinen, erittäin karismaattinen, mutta kaikki pyörii aina vain hänen ympärillään ja lopulta meinasin seota.

Meillä oli ihania, hurmaavia hetkiä, mutta jotenkin hänen kulloinenkin elämäntilanteensa imaisi aina niin intensiiviseen imuun ja pyörteeseen, että kaikki muu sai unohtua ja minusta redusoitui jonkinlainen sokea ihailija ja palvelija, mahdollistaja, hänen toiveittensa välikappale ja täyttäjä. Yksipuolisuus poltti minut loppuun.

Miehet hänen elämässään vaihtuivat pyörryttävää tahtia, draamaa oli mennen tullen ja palatessa, en vain yksinkertaisesti enää jaksanut aktiivisesti osallistua kulloiseenkin näytelmään.

Viimeinen pisara taisi olla, kun hän alkoi vierailullaan järjestellä silloista kotiamme itselleen mieluisaan malliin, uudistettuine päiväohjelmineen ja dieetteineen (hänellä oli aina jokin erityisruokavalio kierroksessa, miesten ohella).

Silti, hänessä oli ja varmaan edelleenkin on paljon hyvää, vaikka meidän yhdistelmämme osoittautuikin mahdottomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen harkinnut välien katkaisua sellaisen kaverini suhteen, joka 1) koitti flirttailla mieheni kanssa läsnä ollessani 2) kertoi ystävälleni Sannalle, että olin muiden kaveriemme kanssa kritisoineet tämän ystäväni Sannan toimintaa.

Flirtissä kulkee minunkin raja, tökeröä käytöstä.

Millä tavalla hän koitti flirttailla? Hymyili, nauroi ja katsoi silmiin? Vain alkoiko ihan kosketella ja hivellä miestäsi? Tai tehdä kaksimielisiä ehdotuksia?

Mieheni ja tämä kaverini ovat lähes samalla erikoisalalla, mieheni on konkari, kaverini muuten asiantuntija. Kaverini meillä ollessaan alkoi puhumaan tästä heidän yhteisestä aiheesta mieheni kanssa innokkaasti. Aihe on sellainen, josta minä en tiedä mitään, en voinut osallistua keskusteluun. Puhuivat tästä aiheesta minun ollessani täysin ulkopuolinen ainakin 1/2 h. En voinut sanoa sanaakaan aiheeseen. Heidän olisi pitänyt tajuta jo ilmeestäni 15 min jälkeen, että nyt toinen aihe. Mutta ei. Lopulta ilmoitin tomerasti, että heidän pitää sopia treffit ilman mua, jotta voivat jutella ilman häiriötä. Kaverini nautti tilanteesta. Kaverini tuli tapaamaan minua, ei miestäni. Mies sattui vaan tulemaan kotiin kesken kaiken.

Yläkouluaikainen paras kaverini. Muutin koulun jälkeen toiseen kaupunkiin, mutta pidettiin yhteyttä netissä ja kirjeillä. Parikymppisenä muutin takaisin ja alettiin taas tavata livenä. No, ensinnäkin ne oharit. Ne monet, monet oharit. Piti mennä uimaan, sovittiin aika jona saavun kaverin kotiin sitä hakemaan. Siellä soittelin ovikelloa, turhaan, soittelin kännykällä, turhaan, laitoin viestejä, turhaan. Tunnin odottelun jälkeen palasin kotiin. Mesestä löytyi viesti, lähetetty 10 minuuttia sen jälkeen kun TIESI minun lähteneen matkaan, että ei jaksakaan tavata. Oli siis kotona ja kurkki ikkunoista koko sen tunnin kun yritin saada yhteyttä, mutta ei voinut edes puhelimeen vastata... Mutta ei tämäkään korsi vielä katkaissut kamelin selkää. Löysin itselleni poikaystävän ja käytiin yhdessä kaverini luona kylässä. Äitinsä tuli kotiin ja käski kaveriani heittämään meidät ulos, olimme kuulemma huonoa seuraa hänelle. Tämän jälkeen

a) kaveri katkaisi välinsä minuun muutenkin, koska äitinsä oli käskenyt

b) yritti iskeä poikaystävääni ja lähetteli hänelle jatkuvasti angstiviestejä mesessä, kuinka poikaystäväni oli ainoa joka häntä ymmärtää ja ainoa joka välittää...

c) minulta meni hermot ja käskin ex-kaverin suksia kuuseen, sen koommin en ole hänestä kuullutkaan.

Viimeisin hyvä uusi tuttavuuteni. Tavattiin saman harrastuksen kautta. Ensivaikutelmani kyseisestä henkilöstä oli vähän "pelottava", hän kun vaikutti edustavan sitä ihmistyyppiä jonka kanssa tulen toimeen kaikkein huonoiten. (vahvat mielipiteet joka asiaan, suorapuheinen muita kohtaan muttei oikein kestä sitä itse, erilaiset arvot jne) Yllättäin kuitenkin tultiin todella hyvin juttuun heti, tämä kaveri itsekin ihmetteli kuinka ollaan niin samalla aaltopituudella ja ymmärretään toisiamme jo puolesta sanasta! Viestiteltiin paljon, käytiin yhdessä harrastukseen liittyvissä tapahtumissa, käytiin kyläilemässä jne. Kaikki meni hyvin. Kunnes. Kaveri alkoi äkkiä valittaa vähän kaikesta. Mitä tahansa sanoinkaan ja miten tarkasti yritinkään sanani asetella, aina löytyi "loukkaus" jostain. Lopulta totesin että on kai sitten parempi olla enää juttelematta mitään, jos kerran aiheutan niin paljon pahaa mieltä. Siitä on nyt melkein vuosi aikaa eikä tosiaan ole kaverista kuulunut.

Kaikki ne kaverit joita joskus oli. Ylempänä mainittuun poikaystävään tutustuminen aiheutti sen kuuluisan kavereiden syrjään jäämisen, ihan omaa tyhmyyttäni ja laiskuuttani. Kun kaikki aika meni omalle kullalle lirkutellessa, ei jaksanut enää paneutua muiden kavereiden ongelmiin, ja koska en ollut kenellekään heistä mitenkään huipputärkeä, he jatkoivat pian elämäänsä. Muutamien kanssa ryhdyttiin sittemmin facebook-kavereiksi, mutta se kaveruus on 0,0000001% siitä mitä se oli ennen :(