Lue keskustelun säännöt.
Onko raskaanaolo oikeasti niin hirveää kun sanotaan? Haluan lapsen mutta raskaus ja synnytys pelottaa.
14.11.2016 |
Olen jo vuosia halunnut lapsen mutta pelko raskaudesta ja synnytyksestä on saanut lykkäämään päätöstä. Jos mies voisi olla raskaana tekisin hänen kanssaan lapsen heti :) . Onko raskaanaolo oikeasti niin kamalaa kuin pelotellaan? Ystäväpiirissäni on ollut useita sairaalahoitoonkin vieneitä riskiraskauksia ja vaarallisiksi kääntyneitä synnytyksiä ja niitä kun katsoo vierestä niin alkaa pelottamaan ja pahasti. Onko tyhmää tuon pelon takia olla tekemättä lapsia? Siis kun lapsen kuitenkin haluaisi.
Kommentit (49)
Useimmilla raskaus on ihan siedettävä, vaikka onhan siinä omat vaivansa. Mulla oli ensimmäinen raskaus helppo. Toisessa raskaudessa oli monen kuukauden ajan paha olo, mutta mitään terveydelle vaarallisia juttuja ei ollut. Synnytyksistä suurin osa menee hyvin. Mulla on takana kaksi synnytystä, joista ensimmäinen oli kamala, mutta toinen oli sellainen, että tekisi mieli synnyttää vielä kerran. Meillä on kuitenkin lapset tehty, joten en enää saa sitä kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis mitään oksentelua ja turvotusta pelkää vaan paljon pahempia asioita. Istukkaongelmia jotka vie vuodelepoon, jatkuvaa selkäkipua joka estää nukkumasta ym. Ap.
On se raskaus kamalaa, samoin synnytys. Fiksu unohtaa oman lapsen hankinnan ja, jos joku huollettava on saatava, harkitsee sijoituslasta tai adoptiota.
Onhan tää ihan helvetin syvältä, mut palkinto on mitä upein.
Mulla oli sama kuin sulla. Ihan jo otettavien verikokeiden vuoksi.. Hammasta purren olen kuitenkin kaikesta selvinnyt. Niissä tilanteissa päälle nousee joku äiti-afterego joka on paljon rohkeampi ja sitkeämpi kuin minä. Palkinto on niiiin ihana että kyllä siitä selvää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Kaikkea pientä ja suurempaa kremppaa on mutta ilman tukalaa oloakin voi selvitä.
Vierailija kirjoitti:
En siis mitään oksentelua ja turvotusta pelkää vaan paljon pahempia asioita. Istukkaongelmia jotka vie vuodelepoon, jatkuvaa selkäkipua joka estää nukkumasta ym. Ap.
Kaikesta selviää ja lääkärit on taitavia. On niin lyhyitä aikoja kärvistellä ettei niiden takia kannata jättää lasta tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on hirveää. Siksi sen nimi on raskaus eikä keveys. Se kuitenkin päättyy aikanaan, ja lapsi on enimmäkseen suloinen. Kunnes saavuttaa teini-iän.
Vierailija kirjoitti:
En siis mitään oksentelua ja turvotusta pelkää vaan paljon pahempia asioita. Istukkaongelmia jotka vie vuodelepoon, jatkuvaa selkäkipua joka estää nukkumasta ym. Ap.
Nuo on aika harvinaisia juttuja kuitenkin. Mulla on yksi tuttu, joka on ollut liikkumiskiellossa (ei nyt vuodelevossa kuitenkaan) raskaushepatoosin takia, ja kyllä hän siitä selvisi. Kyse on kuitenkin aika lyhyestä ajasta. Veljen vaimolla taas oli pahaa niskakipua, mutta siihen auttoi fysioterapia.
Synnytyksestä taas sitten sellainen juttu, että kun on raskaana, kannattaa tutustua siihen, mitä synnytyksessä oikein tapahtuu, ja miten voi itse toimia niin, että synnytys olisi mahdollisimman helppo (tietenkään kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa mitenkään, mutta jos nyt ajatellaan tavallista, säännöllistä synnytystä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alussa olevan pahan olon jälkeen puhkesin kukkaan. Keskiraskaus oli ihanaa aikaa. Kasvava maha oli kaunis ja ihana! Hiukseni kiilsi ja iho oli upeassa kunnossa, rinnat pyöristyi. Hehkuin ihanaa uhkeaa äitiyttä. Olin aivan järjettömän himokas seksihommiin, mies ei meinannut jaksaa haluamassani tahdissa... Pari viimeistä viikkoa oli toki aika rasittavat ja tukalat, kun meni yli lasketun ajan. Mutta se oli pieni osa koko hommaa. Synnytys oli toki ihan helvetin kipeä, mutta niinhän se on. Mutta se kipu oli siitä jännää, että vaikka se oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta, sitä kipua vaan nyt ei voi kuvailla kun sitä ei ole kokenut, mutta silti, se oli sellainen kokemus että sen unohti heti kun sai vauvan rinnalleen. Ja uutta yritystä pukkaa... Oikein odotan että saan olla uudestaan raskaana! Äitiys on ihanaa myös, lapsi on maailman parasta! (Ei tarvii muuttua pelkäksi mammaksi kuitenkaan, se on vaan yksi osa elämää.)
Kaikkea voi tapahtua. Mutta suurin osa maailman kaikista raskauksista menee hyvin ja synnytykset on normaaleja.
On ihan tavallista että synnytystä pelkää etukäteen. Raskaus valmistaa kuitenkin henkisesti synnytykseen uskomattoman hyvin. Lopulta toivoo että kävis kipeää koska tietää että silloin synnytys etenee. Hullua mutta näin se useimmiten on. Synnytyspelko on hyvin tuttu seuralainen täälläkin ollut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka nopeasti voi saada lähetteen pelkopolille? Heti kun testi näyttää plussaa? Ap.
Itse olen päässyt raskauden aikana suht helpolla. Alussa oli pahoinvointia, hajujen ällötystä ym, keskiraskaus oli todella ihanaa ja helppoa aikaa ja nyt ihan loppuraskaudesta alkaa olla jo tukala olo, mutta eiköhän tästä selvitä. Suht vähillä vaivoilla olen päässyt, ehkä ärsyttävimpänä nyt loppuajan nukkumisongelmat ja selkäkivut, mutta selkäkivuistakin pääsee ihan lepäämällä. Synnytyksestä en voi vielä sanoa mitään, kun en ole sitä kokenut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyspelon takia ei kannata jättää lastentekoa väliin. Jos ei koko raskausaikana pelko yhtään hälvene ja tuntuu ylitsepääsemättömältä, saahan sitä vaikka suunnitellun sektion halutessaan. Ketään ei pakoteta synnyttämään alakautta, vaikka se lähtökohtaisesti se turvallisempi ja parempi vaihtoehto onkin normaalissa raskaudessa.
Raskaana oleminen ei ole kamalaa. Pahoinvointi on kamalaa silloin kun sitä kestää, mulla kesti viikolle 17 saakka todella rajuna, mutta sen jälkeen ei olekaan mitään kummempaa ongelmaa ollut. Aloitin juuri viimeisen kolmanneksen. Luultavasti loppuajoilla kolotuksia tulee enemmän, mutta kyllä ne kestää.
Yksilöllistä, ja raskaudetkin voi olla erilaisia samalla naisella. Mulla viimenen oli aika kamala.
Raskaanaoleminen on hyvin yksilöllistä ja jokainen raskaus on omansalainen. Ei voi tietää ennenkuin itse on raskaana.
Olen työssä, jossa ei varmaan ole mukava olla raskaana. Kotimaan työmatkoja (ei lentokoneella kuitenkaan) on usein, työ on hektistä ja siinä joutuu kulkemaan paljon, on kamalan aikaisia herätyksiä työmatkojen takia, pitkiä vaativia neuvotteluita joista ei voi oikein karata vessaan oksentamaan. Tämä on ehkä yksi syy miksi pelkään raskaanaoloa. Miten selviän työn ja raskauden yhdistämisestä?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka nopeasti voi saada lähetteen pelkopolille? Heti kun testi näyttää plussaa? Ap.
Normaalisti pelkopolikäynnit ovat aika myöhään, mutta mä pyysin varhaistettua käyntiä ja sain sen. Kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa heti. Mä luin toisen raskauden alettua sellaisen kirjan kuin Kun synnytys pelottaa. Siitä oli apua.
Adoptio? Toki se ei ole ihan sama asia, koska geenit, mutta harkitse. :)
Ei raskaanaolo kokonaisuutena ole hirveää. Tukalaa joo, ja eri vaiheissa voi olla erilaisia hankaluuksia, mutta ei nyt hirveää sentöän.