Lue keskustelun säännöt.
Oikeus omiin harrastuksiin; miten tästä asiasta kompromissi?
14.11.2016 |
Meillä on isohko okt, jossa on asuttu yli 15 vuotta. Vuosien varrella tavaraa on kertynyt ja esim. viherkasvi/puutarha ja entisöintiharratuksen myötä on erilaista isohkoakin esinettä ja välinettä. Kesällä asiat sujuu hyvin; hommia voi tehdä pihalla ja muutenkin osa kalusteista ja tavaroista on ulkona ongelmitta. Mutta talven tullen tilanne kiristyy kun kaikki pihalla oleva pitää saada talvelta suojaan. Viimeinen niitti on talvettamista vaativat kesäkukat (maakellaria ei ole) Mies ei voi sietää niitä missään varastossa eikä autotallista; pitäisi heittää pois.
Lisäksi viime vuoden aikana yksi lähiperheen kuolinpesä tyhjennettiin ja sieltä tuli minullekin tavaraa. En heitä ehjää ja käyttökelpoista roskiin mutta vien kierrätykseen/ myyn kirppiksellä/ laitan roskalavapalstalle sitä mukaan kun ehdin. Samalla olen käynyt läpi omia kaappeja ja melkein kahden vuoden ajan koko ajan on jotain menossa jonnekin. Mutta edistyminen on hidasta ja aina löytyy lisää tavaraa, jota voi laittaa eteenpäin.
Nyt olen kertakaikkisen kyllästynyt siihen, että mies valittaa koko ajan siitä, että tavaraa on liikaa. Joka ikisestä huonekasvista valitetaan, jokaisesta kukkapurkista ja joulukoristeesta valitetaan. Siivoan suurimman osan vapaa-aikaani jo nyt -mies ei osallistu kuin kasaamalla kaiken, joka ei ole suoraan hänen omansa, minun pöydälläni (esim. lasten vakuutuspaperit tai kesäkengät)- hoidan kaiken kausivaateasiat, hoidan vaatehuollon, siivoan lasitettua terassian, pesen, imuroin ja lajittelen. Ja kuljetan kierrätykseen, jäteasemalle tai hoidan nettimyynti-ilmoitukset - jokainen niitä harrastava tietänee ettei se aina ole ihan niin nopeaa-. Ja mies valittaa joka asiasta mutta ei tee elettäkään osallistuaksene mihinkään. Uhkaa lähinnä että jos hän joutuu jotain siivoamaan niin kaikki turha lentää suoraan sellaisenaan roskiin. Onko eroaminen paras vaihtoehto? Olen kurkkuani myöten täynnä siihen että en saa elää omassa kodissani siten kuin haluan; koko ajan ja joka esine on "turha/roska/rätti/romu" -kaksi viimeistä sanaa saa tätä kirjoittaessani jo veren kiehumaan, pellavaliinat ovat rättejä ja Toikan lasilintu on romu. Noin muuten yhteiselämä sujuu ihan hyvin ja mies on hyvä isä teini-ikäisille lapsille. Mutta itse olen aika valmis laittamaan oman kodin pystyyn; sellaisen jossa saan elää kuten haluan. Ja jossa itse olen vastuussa siitä mitä tavaraa saa olla varastossa ja mitä saa harrastaa.
Kommentit (58)
Meillä on tilanne toisinpäin eli mies on hamsteri eikä suostu heittämään mitään pois. Sitten kun vihdoin suostui myymään kirppiksellä niin laittoi sinne tahraisia lampunvarjostimia, rikkinäisiä työkaluja ja muuta romua. Kukaan ei tietenkään ostanut sellaista tavaraa, jonka jälkeen hän totesi, että ei kannata viedä kirppikselle.
Itse nautin avarasta ja puhtaasta tilasta, joten meidän kohdallamme yhteenmuuttaminen ei ole ratkaisu niin kauan kuin mies varastoi kotonaan tavaroita banaanilaatikoissa (olisi se yhteinen koti sitten hänen luonaan, minun luonani tai jossain muualla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä kotona miten paljon tavaraa? Onko ne järjestyksessä, vai enemmänkin kaaostilassa?
Itse ajattelen niin, että totta kai jokaisella on oikeus harrastaa. Mutta ymmärrän kyllä miestäsi, jos teillä ei ole tilaa harrastusvälineillesi talviaikaan ja sinulla on jo kaksi vuotta kestänyt tavaranraivausprojekti koko ajan meneillään.
Meillä myös tavaraa joka paikka täynnä, menossa jonnekkin ja kausivaatteet...kauhee urakka ja riitaa tulee...no semmosta se on.
En mäkään jaksais elää minkään houderin kanssa, joka haalii kaikenmaailman romua jalkoihin pyörimään.
Itsellänikin on muuten iso piha, ja kovasti hoidan puutarhaa. Tälleen pikku vinkkinä vaan. Älä hommaa sellaisia kasveja, joita joutuu roudailemaan ulos ja sisälle, jos sisällä ei kerta ole tilaa.
Ja pistä nyt vauhtia siihen romun hävittämiseen, lakkaa haalimasta mitään mautonta ylimääräistä tavaraa. Jos tavaroille ei ole olemassa omaa paikkaa niin älä säilyttele tavaraa tavaran päällä.
Toi kuullostaa yhtä epätoivoiselta kun ystävättären taloudessa. Talo täynnä mitä ihmeellisempää roinaa, sotkua sotkua sotkua. Kaksi huonetta lattiasta kattoon yläkerrassa tavaraa, siellä on säilytyksessä myös sukulaisten tavaroita. Mitään ei voi heittää pois, kun jokaisella tavaralla on tarinansa ja tunnearvonsa. Sieltä löytyy jopa kaksi mustaa JÄTESÄKILLISTÄ vanhoja vhs lasten piirretty nauhoja.. yyyh.. kun lapset katto näitä kun ne oli pieniä... Ystävätär otti puoli vuotta sitten projektikseen siivota yhden huoneen, ja nyt huone on puolillaan vielä romua, mutta joka viikonloppu hän siellä itkee jokaista tavaraa ja pari romua saa taas lähteä.. en yhtään ihmettele että hänen miehensä on aivan kypsä tohon romujen paljouteen.
Siivoa se romu nyt perhana pois. Kerää vaikka isoon kasaan, tuolla on noita ihmisiä jotka ostavat köntässä isompia eriä pois. Lehdet on täynnä näitä: ostamme kuolipesiä ja muita tavaraeriä pois.
ps. ne toikan lasilinnut olivat muotia -80 luvulla. Tänä päivänä ne on korneja!!!
Minusta meillä on noin suurinpiirtein siistiä osan aikaa. Varmaan koko perhe kylvää onnistuneesti tavaraa ympäriinsä ja sitten ne raivataan paikalleen noin kerran viikossa ja minä yritän järjestää koko ajan liikkuessani. Miehen "valtakuntaa" ovat autotalli ja yksi kylmävarasto ja se ovat järkyttävässä kaaoksessa minun mielestäni. Miehen järjestyksessä kaikki on levällään työtasoilla (siellä autotallissa); minä taas haluan kaiken laatikoihin käyttötarkoituksen mukaan joko läpinäkyviin laatikoihin tai selkeästi merkittyihin laatikoihin. Samoin hänen muut kamansa ovat varastossa erinäisissä läjissä; minusta lattiapinnalla ei saisi olla mitään vaan kaiken pitää olla koukuissa tai hyllyillä laatikoissa/siististi pinossa. Miestä ei epäjärjestys haittaa yhtään, häntä ärsyttää että tavaraa ylipäätään on. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n homma kuulostaa tehottomalta. Ei se tavara vähene sillä, että vaihtaa vain paikkaa ja haalii sukulaisilta lisää. Oikeasti ei menisi kuin yksi viikonloppu lajitella ja sitten heti peräkärry pihaan ja toimittaa pois. Roskiinhan noista tavaroistasi iso osa menee. Romua mikä ei muille kelpaa. Tavararöykkiöt on kamalia ja koti ahdas ja sotkuinen. Meillä on pieni talo ja pieni autotalli. Ollaan jouduttu karsiin tavaraa älyttömästi pois sen jälkeen kun muutettiin tähän kerrostalosta. Kerrostalossa oli oma hakkivarasto ja yhteistä varastotilaa. Nyt ei ole lämmintä varastotilaa ollenkaan. Onpahan siistiä.
Sä et selkeästi hallitse tuota tavaran paljoutta, kun epätoivoisesti yrität pitää kotia järjestyksessä.
Pistä perhe vaikka viikonlopuksi kylpylään ja hanki pihalle jätelava ja nakkaa ylimääräinen pois. Älä haali turhaa tavaraa, vaikka tavara olis ehjä, se voi silti olla turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuon asian takia olisi vähän turhan rajua erota. Voisitteko löytää kompromissin? Mies ottaa jonkun osa-alueen siivoamisesta ja tavaranhallinnasta vastuulleen. Sinä lupaat heti hankkiutua eroon 10% tavaraa. Jotkut huoneet pidetään aina siistinä, toisissa voit säilyttää kierrätykseen menossa olevaa. Tai vuokraa varasto osalle tavaraa, ja ota aikalisä niistä eroon hankkiutumiseen.
Jäi vähän epäselväksi että missä se kompromissi on tuossa avauksessa. Selvästihän ap:lla on täysi my way or highway -asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän miestä. Kaksi vuotta kaaoksessa vie varmasti hermot. Älä leiki sen myymisen ja järjestämisen kanssa, ei tuossa tuntipalkoille pääse. Jätelava pihaan ja yksi viikonloppu siivousta, niin koti on siisti.
Vierailija kirjoitti:
Sä et selkeästi hallitse tuota tavaran paljoutta, kun epätoivoisesti yrität pitää kotia järjestyksessä. Pistä perhe vaikka viikonlopuksi kylpylään ja hanki pihalle jätelava ja nakkaa ylimääräinen pois. Älä haali turhaa tavaraa, vaikka tavara olis ehjä, se voi silti olla turha.
Miksi mun pitäisi heittää kaatopaikalle ja maksaa siitä että maailmassa ajetaan jätteeksi ehjää ja käyttökelpoista tavaraa?????? Tätä en ymmärrä! Enkä suostu. Kaikki tavara on kaapeissa/ hyllyissä/laatikoissa. Missään huoneessa ei ole mitään läjiä eikä jätesäkkejä. Ei ole VHS-kasetteja eikä c-kasetteja, kummallekin lapselle on 1 muovilaatikko lapsuuden rakkaimpia leluja tallessa. Käyn läpi joka nurkkaa kauden mukaan/sitä mukaan kuin niitä tarvitaan/otetaan käyttöön/ vaihdetaan/etsitään jotain. Rikkinäiset roskiin, vaatteet, joihin en ole koskenut edellisenäkään talvena menee UFF:lle., suunnilleen kerran kuukaudessa vien laatikollisen tavaraa kierrätyskeskukseen jne. 15 vuodessa tavaraa on kertynyt; miksi sitä ei saa käydä ajatuksella läpi? Mitä tulee sukulaisilta "haalittuihin" tavaroihin; minulle tuotiin omana perintönäni mummoltani pari laatikkoa irtaimistoa. Olisiko ovella pitänyt käännyttää pois? Miksen saa katsoa mitä siellä on ja mahdollisesti luopua jostain muusta?
Miksi vain ja ainoastaan tyhjä, avara ja tavaraton on sallittu elämisen muoto nykyään? Ja miksi siihen pitää päätyä kertaheitolla nakkaamalla tavaraa kaatopaikalle? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkaan miehellesi, että tilaa pihalle jätälavan ja siivoaa tavarat. Koska asiasta on tarpeeksi monta kertaa jo sanottu on toiminnan aika.
Paljonko aikaa mielestäsi sitten on tarpeeksi, kun kaksi VUOTTA ei ole riittänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea aloitusta, mutta miehesi on oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko aikaa mielestäsi sitten on tarpeeksi, kun kaksi VUOTTA ei ole riittänyt?
Jos 15 vuoden aikana esineitä on kertynyt - ja osa jo aiemmalta ajalta- niin tätä karsimista varmaan jatkuu tavalla tai toisella loppuelämä. Ensisijaisesti ei mitään uutta ei hankita ja sen lisäksi vanhasta eroon jos aika ajaa ohi/ ei enää tarvetta/ täytyy uusia jotain/ jää tarpeettomaksi. Mutta esim. 0-10vuotiaiden lasten tarpeet on erilaisia kuin 10-20-vuotiaiden ja epäilemättä lasten muuttaessa pois kotoa; taas muuttuu se, mitä tarvitaan/käytetään. Samoin omat harrastukset ja kiinnostuksen kohteet muuttaa muotoaan. Ehkä parin vuoden kuluttua en halua pelargoneja tai daalioita; nyt pidän niitä kauniina kesäkukkina. Ja ne on talvetettavia.
Kysy rauhallisena hetkenä mieheltä mikä häntä noissa tavaroissa ärsyttää? Ehkä voit joskus myös kysyä millaisista huonekaluista miehesi pitäisi kodissanne jne.
Jos mies ei esim tykkää viherkasveista niin sopikaa huoneet joissa niitä ei ole yhtään ja huoneet joissa taas mies ei puutu niiden määrään eikä valita niistä. Sama entisöityjen huonekalujen ym kanssa.
Meillä ajelee koko ajan paljon tavaraa. Miehen tavarat heitän yhteen muovilaatikkoon kamarissamme. Näyttää ettei ole vuoteen tarvinnut mitään niistä mutta ei jaksa siivota laatikkoa. Minä taas en huomautus asiasta niin kauan kun kamat mahtuu laatikkoon.
Meillä on nytkin olkkarissa lasten kangaspuut, askartelutavaroita ja muutama keskeneräinen legorakennelma. Välillä pyydän lapsia siivoamaan mutta kyllä tekemistä saa olla näkyvistäkin ja minusta on kivaa että lapset vielä viihtyvät meidän kanssa yhteisissä tiloissa.
Minunkin tavaroita ajelee täällä. Käytävällä on kaksi laatikollista anopilta tuomani tavaraa. Vanhoja tietosanakirjoja ym. Osa menee hävitykseen ja osalle pitäisi löytää meillä paikka.
Onneksi kumpikaan meistä ei ole niuho.
Mullekin jäi se kompromissi tosta alotuksesta uupumaan. ap selvästikin haluaa toimia oman pään mukaan.
Miksi ihmeessä ap luulee että on ihan ok toimia niin kuin itse haluaa mutta mies ei? Äh sori, unohdin että ollaan mammapalstalla - no, sovitaan että se retorinen kysymys :-p
ap vastaa siitä mikä olisi kompromissi: Minusta se, että aktiivisesti koko ajan käyn kaikkea läpi ja laitan kiertoon, on jo kompromissi. Ja kesällä mieskin on niitä kesäkukkia terasilla pitänyt kauniina; silloin niitä minusta pitää sietää myös talvella. Tai sitten erotaan. En ymmärrä miksi minun pitäisi heittää kaikki roskiin heti (varsinkaan kun mies ei omien tavaroidensa suhteen ole mikään minimalisti) ja taipua miehen näkemykseen siitä, mitä kotona saa olla? Mikä kompromissi sekään olisi? ap (taisi olla myös viesti 16 omani)
Mä en nyt ota selvää.. Ensin tavaraa on paljon kuolipesästä lähtien. Roudaat kesäkukat ja muut härpäkkeet sisälle talveksi, varastoon autotalliin yms..... sitten perintötavataa onkin pari laatikkoa, sitten levitelty tavara onkin muun perheen, ja se mies onkin se joka on sotkuinen ja autotalli ja varasto onkin nyt sitten miehen valtakuntaa, jossa sulla ei ole osaa eikä arpaa, vaikka ne sun harrastekukat siellä on.. Miten tää nyt oikein menee.
Onko kukaan muu eronnut vastaavassa tilanteessa? Tai voisiko joku "konmari" valaista miksi heidän ajatuksensa tavarankarsimisesta on se ainoa tie onneen?