Lue keskustelun säännöt.
Oikeus omiin harrastuksiin; miten tästä asiasta kompromissi?
14.11.2016 |
Meillä on isohko okt, jossa on asuttu yli 15 vuotta. Vuosien varrella tavaraa on kertynyt ja esim. viherkasvi/puutarha ja entisöintiharratuksen myötä on erilaista isohkoakin esinettä ja välinettä. Kesällä asiat sujuu hyvin; hommia voi tehdä pihalla ja muutenkin osa kalusteista ja tavaroista on ulkona ongelmitta. Mutta talven tullen tilanne kiristyy kun kaikki pihalla oleva pitää saada talvelta suojaan. Viimeinen niitti on talvettamista vaativat kesäkukat (maakellaria ei ole) Mies ei voi sietää niitä missään varastossa eikä autotallista; pitäisi heittää pois.
Lisäksi viime vuoden aikana yksi lähiperheen kuolinpesä tyhjennettiin ja sieltä tuli minullekin tavaraa. En heitä ehjää ja käyttökelpoista roskiin mutta vien kierrätykseen/ myyn kirppiksellä/ laitan roskalavapalstalle sitä mukaan kun ehdin. Samalla olen käynyt läpi omia kaappeja ja melkein kahden vuoden ajan koko ajan on jotain menossa jonnekin. Mutta edistyminen on hidasta ja aina löytyy lisää tavaraa, jota voi laittaa eteenpäin.
Nyt olen kertakaikkisen kyllästynyt siihen, että mies valittaa koko ajan siitä, että tavaraa on liikaa. Joka ikisestä huonekasvista valitetaan, jokaisesta kukkapurkista ja joulukoristeesta valitetaan. Siivoan suurimman osan vapaa-aikaani jo nyt -mies ei osallistu kuin kasaamalla kaiken, joka ei ole suoraan hänen omansa, minun pöydälläni (esim. lasten vakuutuspaperit tai kesäkengät)- hoidan kaiken kausivaateasiat, hoidan vaatehuollon, siivoan lasitettua terassian, pesen, imuroin ja lajittelen. Ja kuljetan kierrätykseen, jäteasemalle tai hoidan nettimyynti-ilmoitukset - jokainen niitä harrastava tietänee ettei se aina ole ihan niin nopeaa-. Ja mies valittaa joka asiasta mutta ei tee elettäkään osallistuaksene mihinkään. Uhkaa lähinnä että jos hän joutuu jotain siivoamaan niin kaikki turha lentää suoraan sellaisenaan roskiin. Onko eroaminen paras vaihtoehto? Olen kurkkuani myöten täynnä siihen että en saa elää omassa kodissani siten kuin haluan; koko ajan ja joka esine on "turha/roska/rätti/romu" -kaksi viimeistä sanaa saa tätä kirjoittaessani jo veren kiehumaan, pellavaliinat ovat rättejä ja Toikan lasilintu on romu. Noin muuten yhteiselämä sujuu ihan hyvin ja mies on hyvä isä teini-ikäisille lapsille. Mutta itse olen aika valmis laittamaan oman kodin pystyyn; sellaisen jossa saan elää kuten haluan. Ja jossa itse olen vastuussa siitä mitä tavaraa saa olla varastossa ja mitä saa harrastaa.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ota selvää.. Ensin tavaraa on paljon kuolipesästä lähtien. Roudaat kesäkukat ja muut härpäkkeet sisälle talveksi, varastoon autotalliin yms..... sitten perintötavataa onkin pari laatikkoa, sitten levitelty tavara onkin muun perheen, ja se mies onkin se joka on sotkuinen ja autotalli ja varasto onkin nyt sitten miehen valtakuntaa, jossa sulla ei ole osaa eikä arpaa, vaikka ne sun harrastekukat siellä on.. Miten tää nyt oikein menee.
Siis tää palsta ei kyllä koskaan petä; teet aloituksen ihan mistä vaan niin aina asia käännetään jotenkin täysin käsittämättömäksi ja väännetään aloittajan viaksi:
- siis mummon kuolinpesästä tuotiin minulle perintönä pari laatikkoa irtaimistoa (en mielestäni missään viestissä väittänyt että koko kuolinpesä olisi tuotu minulle. Mutta siihen että ne pari laatikkoa minulle tuotiin en vaikuttanut sen enempää kuin mummon kuolinajankohtaakaan)
- Kesäkukkia ja kukkapurkkeja on varastoissa, terassilla ja niistä viimeiset sain siirrettyä amppeleista talviastioihin eilen ja niistä tämä riita roihahti
- muuallakin perheellä on omat tavaransa; niin kai suurimassa osassa perheitä
- mies valittaa ja narisee MINUN tavaroistani (oman luokituksensa mukaan kaikki; mikä ei ole hänen, on minun)
-en ole vuosiin koskenut tai yrittänyt siivota autotallia tai sitä kylmävarastoa, ne on miehen valtakuntaa (ja täysin läjissä ja sekaisin omasta mielestäni)
- mun "hallussa" on yksi vaatehuone, jossa on kaikki laatikoissa. Muualla asunnossa niitä kasveja lukuunottamatta ei ole tavaraa "joka paikassa" vaan mitä on, on kaapeissa laatikoissa. Pinnoilla on lasten valokuvat kehyksissä ja pari kynttiläasetelmaa ja yhden lipaston päällä lasiesineitä. Lisäksi näkyvillä on eteisessä on tämän viikonlopun jäljiltä UFF:lle menossa oleva kassi ja sivupöydällä on kirpparipalstalla tällä hetkellä myynnissä olevat esineet (noin 10kpl). Olohuoneessa oleva kirjahylly on epäsiisti, sen myönnän mutta sen suhteen miehellä on vanhoja romaaneja ja minulla taas erilaisia ammattiin liittyvia opuksia; kumpikaan ei suostu omiaan hävittämään. En koe että tällä tavalla olen mikään haalija-hamsteri, jonka tavarapaljous kuvottaa ja oksettaa. Tai se, jonka pitää yksipuolisesti tässä taloudessa heittä kaikki "romut ja rätit" roskiin.
ap
-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin siivoat yhdestä huoneesta kaiken tavaran pois ja täytät sen kaikella sillä mikä on lähdössä pois. Sitten mainostaa naapurustossa ja usean kaupan taululla kotikirpputorista ja hinnoittelu kaiken todella halvaksi. Sitten annat ihmisten tulla ja ostaa kaiken siitä yhdestä huoneesta ja se mitä jää jäljelle joko myydään näille jotka ostaa isoja eriä tavaraa tai viedään suoraan roskiin koska kukaan ei sitä romua halua. Tämän voi myös järjestää niin että vuokraatte ison kontin jossa kirppiksen pidätte.
Tähän otetaan koko perhe mukaan siten että jokaisen pitää tavaranullauoda sovittu tavaramäärä sinne kirppikselle. Esim 10 tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Heitä romu pois.
Mikä on romun määritelmä?
Kompromissi löydyttävä.
Nähty kuinka kamalaa on ettei kumpikaan anna periksi. Tätini mies harrasti ajokoiria, toi pennut sisälle pakkasella, ne kakkivat matoille, täti oli vihainen kun joutui siivoamaan. Mattoja ei silti otettu pois koska kuului olla.
Näyttää siltä että olet unohtanut miehen kaiken touhun keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain ja ainoastaan tyhjä, avara ja tavaraton on sallittu elämisen muoto nykyään? Ja miksi siihen pitää päätyä kertaheitolla nakkaamalla tavaraa kaatopaikalle? ap
Av:lla se on näin. Ei tänne kannata kirjoittaa, jos koti ei ole valkoinen lattiasta kattoon ja vaatekaapissa enemmän kuin yksi paita. Hakkaat vain päätäsi seinään, jos noiden hullujen kanssa yrität keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä romu pois.
Mikä on romun määritelmä?
Kaikki mille ei ole käyttöä nyt tai lähiaikoina on romua. Tästä voi lukea pois kausitarvikkeet koita tarvitaan joka vuosi. Hyvä nyrkkisääntö on heittää pois kaikki mitä et ole tarvinnut vuoden tai kahden sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä taitaa ahdistaa oma kykenemättömyytensä tavaran hallintaan.
Minunkin mieheni valittaa kaaoksesta ja siitä kun meillä on niin hirveästi kenkiä ja vaatteita, mutta siivouksesta tai lasten vaatteista ja välineistä vastuunotto ei kiinnosta. Minä teen sen minkä jaksan, enkä halua kuunnella kritiikkiä siitä miten teen.
Susta tulee kirjoitusten perusteella mieleen äitini.
Romua on joka paikka täysi - mutta sit kun pitäis luopua niin ei olekaan romua. Kaikki on järjestyksessä, ehjää, laatikoissa, menossa kirppikselle... Kaikki muut aiheuttaa epäjärjestyksen, sotkun. Sama kaaos, pahempana tosin, jäi kun me lapset muutimme pois.
Ja ne samat romut on vuosikausia olleet menossa milloin mihinkin - puhutaan mutta kun asia ei etene.
Ymmärrätkö sä itse, että jos niiden tavaroiden järjestelyyn menee yli kaksi vuotta niitä on pakko olla ihan hitosti tai sitten et vaan ole tarpeeksi tehokas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ota selvää.. Ensin tavaraa on paljon kuolipesästä lähtien. Roudaat kesäkukat ja muut härpäkkeet sisälle talveksi, varastoon autotalliin yms..... sitten perintötavataa onkin pari laatikkoa, sitten levitelty tavara onkin muun perheen, ja se mies onkin se joka on sotkuinen ja autotalli ja varasto onkin nyt sitten miehen valtakuntaa, jossa sulla ei ole osaa eikä arpaa, vaikka ne sun harrastekukat siellä on.. Miten tää nyt oikein menee.
Siis tää palsta ei kyllä koskaan petä; teet aloituksen ihan mistä vaan niin aina asia käännetään jotenkin täysin käsittämättömäksi ja väännetään aloittajan viaksi:
- siis mummon kuolinpesästä tuotiin minulle perintönä pari laatikkoa irtaimistoa (en mielestäni missään viestissä väittänyt että koko kuolinpesä olisi tuotu minulle. Mutta siihen että ne pari laatikkoa minulle tuotiin en vaikuttanut sen enempää kuin mummon kuolinajankohtaakaan)
- Kesäkukkia ja kukkapurkkeja on varastoissa, terassilla ja niistä viimeiset sain siirrettyä amppeleista talviastioihin eilen ja niistä tämä riita roihahti
- muuallakin perheellä on omat tavaransa; niin kai suurimassa osassa perheitä
- mies valittaa ja narisee MINUN tavaroistani (oman luokituksensa mukaan kaikki; mikä ei ole hänen, on minun)
-en ole vuosiin koskenut tai yrittänyt siivota autotallia tai sitä kylmävarastoa, ne on miehen valtakuntaa (ja täysin läjissä ja sekaisin omasta mielestäni)
- mun "hallussa" on yksi vaatehuone, jossa on kaikki laatikoissa. Muualla asunnossa niitä kasveja lukuunottamatta ei ole tavaraa "joka paikassa" vaan mitä on, on kaapeissa laatikoissa. Pinnoilla on lasten valokuvat kehyksissä ja pari kynttiläasetelmaa ja yhden lipaston päällä lasiesineitä. Lisäksi näkyvillä on eteisessä on tämän viikonlopun jäljiltä UFF:lle menossa oleva kassi ja sivupöydällä on kirpparipalstalla tällä hetkellä myynnissä olevat esineet (noin 10kpl). Olohuoneessa oleva kirjahylly on epäsiisti, sen myönnän mutta sen suhteen miehellä on vanhoja romaaneja ja minulla taas erilaisia ammattiin liittyvia opuksia; kumpikaan ei suostu omiaan hävittämään. En koe että tällä tavalla olen mikään haalija-hamsteri, jonka tavarapaljous kuvottaa ja oksettaa. Tai se, jonka pitää yksipuolisesti tässä taloudessa heittä kaikki "romut ja rätit" roskiin.
ap
-
Mies on kyllästynyt sinuun. Ilmeisesti parisuhdetta hiertää jokin muukin kuin tavarapaljous. Keskustelun paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, kyllä meitä muita samankaltaisia löytyy. Nyt vain tuo minimalismi on muotia ja sen edustajat äänekkäimpiä.
Pari sukupolvea sitten säästäväiset ihmiset olivat arvossaan, kaikelle vanhalle löytyi käyttöä ennemmin tai myöhemmin ja vanhasta tuunattiin uutta.
Ero olis vähän liian radikaali ratkaisu. Mutta käske miehen pitää suunsa kiinni niin kauan kuin sinun tavarasi (ja lasten) eivät ole hänen "reviirillään" eli siellä autotallissa.
Onkohan AP sukua sille, joka pesi ja säilöi pyykkiään taloyhtiön tiloissa yli puoli vuotta putkeen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa auta muu kuin että jaatte talon tilat puoliksi, sinun "romusi" saavat rehottaa omalla puolellasi vapaasti, mutta miehen puolelle eksyessään niitä odottaa välitön roskistuomio.
Mites jo pykäisit oman varaston niitten kukkiesi talvehtimispaikaksi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi mun pitäisi heittää kaatopaikalle ja maksaa siitä että maailmassa ajetaan jätteeksi ehjää ja käyttökelpoista tavaraa?????? Tätä en ymmärrä!
Sanot sen jo avausviestissäsi: Perheesi takia. Jotta ei tarvitsisi erota.
Mutta omapa on valintasi, jos rakastat ehjiä mutta tarpeettomia perintötavaroitasi enemmän kuin miestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ota selvää.. Ensin tavaraa on paljon kuolipesästä lähtien. Roudaat kesäkukat ja muut härpäkkeet sisälle talveksi, varastoon autotalliin yms..... sitten perintötavataa onkin pari laatikkoa, sitten levitelty tavara onkin muun perheen, ja se mies onkin se joka on sotkuinen ja autotalli ja varasto onkin nyt sitten miehen valtakuntaa, jossa sulla ei ole osaa eikä arpaa, vaikka ne sun harrastekukat siellä on.. Miten tää nyt oikein menee.
Siis tää palsta ei kyllä koskaan petä; teet aloituksen ihan mistä vaan niin aina asia käännetään jotenkin täysin käsittämättömäksi ja väännetään aloittajan viaksi:
- siis mummon kuolinpesästä tuotiin minulle perintönä pari laatikkoa irtaimistoa (en mielestäni missään viestissä väittänyt että koko kuolinpesä olisi tuotu minulle. Mutta siihen että ne pari laatikkoa minulle tuotiin en vaikuttanut sen enempää kuin mummon kuolinajankohtaakaan)
- Kesäkukkia ja kukkapurkkeja on varastoissa, terassilla ja niistä viimeiset sain siirrettyä amppeleista talviastioihin eilen ja niistä tämä riita roihahti
- muuallakin perheellä on omat tavaransa; niin kai suurimassa osassa perheitä
- mies valittaa ja narisee MINUN tavaroistani (oman luokituksensa mukaan kaikki; mikä ei ole hänen, on minun)
-en ole vuosiin koskenut tai yrittänyt siivota autotallia tai sitä kylmävarastoa, ne on miehen valtakuntaa (ja täysin läjissä ja sekaisin omasta mielestäni)
- mun "hallussa" on yksi vaatehuone, jossa on kaikki laatikoissa. Muualla asunnossa niitä kasveja lukuunottamatta ei ole tavaraa "joka paikassa" vaan mitä on, on kaapeissa laatikoissa. Pinnoilla on lasten valokuvat kehyksissä ja pari kynttiläasetelmaa ja yhden lipaston päällä lasiesineitä. Lisäksi näkyvillä on eteisessä on tämän viikonlopun jäljiltä UFF:lle menossa oleva kassi ja sivupöydällä on kirpparipalstalla tällä hetkellä myynnissä olevat esineet (noin 10kpl). Olohuoneessa oleva kirjahylly on epäsiisti, sen myönnän mutta sen suhteen miehellä on vanhoja romaaneja ja minulla taas erilaisia ammattiin liittyvia opuksia; kumpikaan ei suostu omiaan hävittämään. En koe että tällä tavalla olen mikään haalija-hamsteri, jonka tavarapaljous kuvottaa ja oksettaa. Tai se, jonka pitää yksipuolisesti tässä taloudessa heittä kaikki "romut ja rätit" roskiin.
ap
-
- Mitä ne aloituksessa mainitsemasi entisöintiharrastukseen liittyvät romppeet sitten ovat?
- Valittaako mies esim. lasten vaatteista? Miten niiden hänen mielestään pitäisi olla, jos nykyinen systeemi on hyvä?- Onko se miehelle OK, että tavarat on kaapeissa? Vai onko ne kaapit esim. niin täynnä ettei niistä löydä mitään? (Silloin ratkaisu on miehen tavaroille omat kaapit ja "sinun" tavaroille omat.)
- Mitä ihmeen "jatkuvaa läpikäyntiä" sinun tarvitsee tehdä, jos tavaraa ei olekaan paljon?
Joo, ei näistä viesteistäsi saa tolkkua.
Ei taida maksaa vaivaa vastata enää mutta kaivetaan nyt verta nenästä:
- eilen riita alkoi sisälle tuoduista pelargoneista. Entisöintiin liittyvät tavarat (maalit, hiontatarvikkeet, pensselit, suojalaatikot, muutama keskeneräinen juttu) ei erityisesti nyt olleet tapetilla mutta vievät varastotilaa.
- mies omistaa noin 3 housut, 5 paria alusvaatteita, pari kauluspaitaa, yhden pikkutakin, yhdet verkkarit ja muutamia t-paitoja. Hänen mielestään kukaan ei tarvitse sen enempää vaatteita. Eteisessä olevista talvitamineista valittaa ja kengistä, niitä on kuulemma liikaa.
- jatkuva läpikäynti liittyy nyt vaikka tällä hetkellä joulukoristeisiin ja kynttilöihin; onko niissä jotain, jotka voisi myydä tai viedä kierrätykseen. Samoin kesän alussa lahjoitettiin eteenpäin jotain kesäleikkivälineitä, joilla ei enää kukaan halunnut ottaa esille. Syksyllä katsoin kerralleen läpi pipot, hanskat, villasukat. Aina välillä käyn läpi aikauslehtikorin. Tai siivouskomeron. Tai keittiön kuivatarvikkeet. Tai vanhat mapit. Tai kirjahyllyn. Ihan hirveän hienoa jos teillä muilla kaikki paikat pysyy vuodesta toiseen kunnossa ja kuranttina; meillä löytyy välillä vanhentuneita maustepurkkeja tai unohtuneita lehtiä tai esitteitä. Tai vaatteita, joista nuorempi lapsi onkin kasvanut ohi ottamatta niitä koskaan käyttöön esikoisen jäljiltä. Tai kesäkengät, joita ei tullut käytettyä. Tai ale-löytö, joka edelleen näyttäisi kivalta mutta kun sitä ei koskaan ole otettu käyttöön niin vien UFF:lle. epätäydellinen ap
Valittaako mies muusta kuin vaatteista ja kengistä eteisessä, ja sitten niistä talvehtivista kukista?
Paljonko sitä tilaa on? Ei vain neliöinä, vaan myös huoneina?
Onko eteisessä teidän muiden mielestä liian vähän tilaa?
Mitä ne sellaiset huonekalut ovat, jotka tuodaan talveksi sisälle, ja tuleeko niistä jotakin kränää?
Valittaako mies myös esim. niistä keittiön vanhaksi menevistä mausteista?
Anteeksi, mutta tilanteestasi on tosiaan aika vaikea saada kokonaiskäsitystä... Miksi sitä kirjahyllyä pitää käydä läpi; ostatteko koko ajan lisää kirjoja? Eikö jokainen voisi huolehtia itse ostamiensa kirjojen ja itse tilaamiensä lehtien varastoinnin ja tarvittaessa hävittämisen? Ja eikö kynttilät katoa sillä että ne poltetaan? Ja miksi joulukoristeista pitäisi luopua jos niitä joka joulu käytetään? Jos lapset ovat jo teinejä, eivätkö he itse älyä, että jokin vaate on käynyt pieneksi ja sen voi poistaa?
Oikeastaan joka ikisen tavararyhmän osalta esittäisin samat kysymykset:
- valittaako mies ko. tavaran määrästä;
- valittaako mies siitä, miten ko. tavarat kotonanne säilytetään;
- häiritsevästkö ko. tavarat muita (jommallakummalla tavalla).
Ongelmatavaroista (=joku valittaa) sitten vielä:
- tuleeko sentyyppistä tavaraa koko ajan lisää;
- muuttuuko osa sentyyppisestä tavarasta koko ajan käyttökelvottomaksi (esim. vanhenevat mausteet, pieneksi jäävät vaatteet);
- miten ryhmän tavarat tällä hetkellä säilytetään.
En tarkoita ap tällä pahaa, mutta esimerkiksi itse voin jo pahoin lukiessani tekstejäsi. Tavarapaljous itselleni heijastelee sekavaa tilannetta pääni sisällä, jos kaikilla ei ole täysin oma paikka. Tämä siis vain subjektiivinen näkemykseni. Miksi haluat säilötä tavaraa, jota ei käytetä? Juuri esimerkiksi nuo lasten vanhat tavarat. Jos teillä on asiasta ihania muistoja, uskon teidän olevan niin ajattelevia ja syvällisiä ihmisiä että muistot säilyy ilman materiaakin.
Kaksi vuotta läpikäyntiä ja vielä sisään roudataan lisää tavaraa (oli mummon kuolinpesää tai ei) kuulostaa todella todella uuvuttavalta varmasti miehellesi ja myös lapsillesi. Itse muistan hävenneeni kotiani ja tavaroita ja kasvejamme lapsena, en tietenkään sitä sanonut vanhemmilleni koskaan mutta hävetti tuoda puhtaista ja avarista asunnoista kavereita meidän kotiin aka säilytysvarastoon.
Kaltaisesi hamsterit ovat todella raskaita ympärillä oleville.