Riidelläänkö onnellisessa parisuhteessa?

Meillä ei ole riidelty 18 vuoteen. Ei vaan ole suuria erimielisyyksiä, ja ollaan rauhallisia luonteita. Puhutaan jos on puhumista, eikä suututa.

Ei olla tänä vuonna vielä ridelty mekään. Ihan onnellinen lapsiperhe ollaan.

Jos ei riidellä ollenkaan niin antaa se kyllä viitettä siitä että ne asiat jää kuplimaan sinne sisälle ja käsittelemättä. Mutta seesteisten ja rauhallisten ihmisten parisuhteessa nyt ei vaan kamalasti yleensä riidellä.

Tärkeämpää kuin se riitojen määrä on se miten se tehdään ja tietysti ääripäät: jatkuva riitely ei voi olla muuta kuin hajottavaa.

Leikkimielisiä debaatteja on, ja jos on sanottavaa niin sanotaan.

Onko riitely sitä, että huudetaan ja haukutaan?

Ei meilläkään riidellä. En tajua mistä edes pitäisi, kun kumpikin on tärkeistä asioista samaa mieltä ja olemme ihan aikuisia ihmisiä, jotka eivät kimpaannu mitättömistä pikkuasioista.

Jos vaikka väsymyksen takia alkaa vähän kaikki ärsyttää, voi toiselle sanoa käyvänsä päikkäreillä, kun meinaa otsanahka kiristyä.

46 ja 47 emmekä riitele, huuda tai nimittele toista koskaan

Minäkään en ymmärrä tuota ajatusta, että parisuhteessa on jotain vikaa, jos ei riidellä... Eikö se kerro pikemminkin siitä, että pariskunta hallitsee keskustelutaidot? Ei tarvitse alkaa tappelemaan ja huutamaan, jos ristiriitatilanteet saa hoidettua puhumalla.

Kyllä te riitelette. Ette vain itse tajua sitä. Kaikki pariskunnat riitelevät. Ne parit, jotka eivät tajua riitelevänsä, piilokettuilevat ja naljailevat usein toisilleen urakalla. Voivat pyörittää silmiään ja huokailla, tai vaieta erimielisyydet kuoliaaksi. Se vasta tukahduttavaa onkin. Riidellä voi niinkin, että molemmilla on hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä tuota ajatusta, että parisuhteessa on jotain vikaa, jos ei riidellä... Eikö se kerro pikemminkin siitä, että pariskunta hallitsee keskustelutaidot? Ei tarvitse alkaa tappelemaan ja huutamaan, jos ristiriitatilanteet saa hoidettua puhumalla.

Ehkä tässä on kyse riidan määritelmästä. Jollekin erimielisyys on jo riita, vaikka se ratkaistaisiin asiallisesti puhumalla. Esim minä ajattelen näin. Joku muu ajattelee, että riita on riita vasta kun desibelit nousevat tarpeeksi. Jollekin riita on vasta se, kun käydään hiuksiin kiinni tai tulee mustia silmiä...

Jos parisuhteessa on kaksi rauhallista osapuolta ja kumpikaan ei juuri koskaan hermostu, niin en nää mitään syytä miksi pitäis vaan riitelyn takia riidellä, jos asiat tulee puhumalla selviksi.

Ei mekään mieheni kanssa kovin usein riidellä, ja nekin riidat on lähinnä mun typerää kiukuttelua (nälkäisenä ja väsyneenä en vaan aina osaa pysyä rauhallisena :D) joista kyllä pyydän heti rauhoituttuani anteeksi. Mies on onneksi ihanan rauhallinen ja osaa olla lähtemättä kiukutteluuni mukaan.

Kai riitely on hyväksi niille pareille, jotka ei välttämättä osaa muuten puhua asioita puhki, riidellessä tai ehkä lähinnä sen riidan jälkeen yleensä ainakin kokemuksieni mukaan asiat tulee selvitettyä perusteellisesti ja ilma on ns. puhdistettu. Toiset riitelee, toiset ei, eikä kumpikaan mun mielestä ole toistaan huonompi asia. Kaikki on erilaisia ja eri pareille sopii eri toimintatyylit.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä tuota ajatusta, että parisuhteessa on jotain vikaa, jos ei riidellä... Eikö se kerro pikemminkin siitä, että pariskunta hallitsee keskustelutaidot? Ei tarvitse alkaa tappelemaan ja huutamaan, jos ristiriitatilanteet saa hoidettua puhumalla.

Tai siitä että niillä on ameeban tunne-elämä.

Jotenkin itse kuitenkin valitsisin ennemmin vaikka riitelyn kun olemattoman tunne-elämän.

Tiedä nyt riidellä. Mutta ainakin oma mielipide pitää voida ja uskaltaa sanoa ääneen että ei tule patoumia jotka sitten lopulta myrkyttää ja tuhoaa parisuhteen. Ei sitä tarvitse " tapella" mutta ehkä sanailla muutenkin kun että joo joo.

Millaisista asioista sitten olisi hyvä riidellä? Antakaa esimerkkejä riidoistanne?

Miksi erimielisyys olisi riita? Jos minä tykkään joulutortuista ja mies ei, niin miksi tämä olisi riita? Kun siis minä saan syödä joulutorttuja ja miehen ei tarvitse torttuun koskea.

Muakin hämmästytti Ensitreffit -alttarilla ohjelmassa se, että jopa se rakkausasiantuntija sanoi että riitely kuuluu parisuhteeseen. Olin ihan ihmeissäni siitä. Meillä riidellään erittäin harvoin (seitsemän vuotta yhdessä ja ehkä neljä riitaa). Erimieltä tosin ollaan varmaan harvasen viikko jostain asiasta, mutta se ratkotaan keskustelemalla, ei todellakaan riitelemällä.

Itselleni ei kyllä sopisi koskaan tasaisen tylsä suhde ilman riitoja. Epäilisin miehen tunteiden laatua, mikäli hän ei jaksaisi edes suuttua minulle mistään.

Sitten taas tietysti toinen ääripääkään ei ole sen parempi, mutta se lienee itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Tiedä nyt riidellä. Mutta ainakin oma mielipide pitää voida ja uskaltaa sanoa ääneen että ei tule patoumia jotka sitten lopulta myrkyttää ja tuhoaa parisuhteen. Ei sitä tarvitse " tapella" mutta ehkä sanailla muutenkin kun että joo joo.

Meillä tuollaisessa tilanteessa toinen toteaa että "mä olen eri mieltä/ mä olen taas tätä mieltä" tai jotain vastaavaa. En sanoisi tuota riidaksi.

Vierailija kirjoitti:

Millaisista asioista sitten olisi hyvä riidellä? Antakaa esimerkkejä riidoistanne?

Miksi erimielisyys olisi riita? Jos minä tykkään joulutortuista ja mies ei, niin miksi tämä olisi riita? Kun siis minä saan syödä joulutorttuja ja miehen ei tarvitse torttuun koskea.

Minusta olennaista ei ole se, että pitää riidellä, vaan se, että kun riitoja tulee, miten ne ratkaistaan. Erimielisyyksiä tulee väistämättä kaikille pareille. Ei ole mahdollista, että kaksi eri ihmistä ovat vuosikymmeniä kaikesta samaa mieltä. Minusta erimielisyys on lievä riitatilanne. Se voidaan ratkaista rakentavasti, nopeasti ja helposti sekä niin että molemmille jää hyvä mieli. Molemmat voivat joustaa. Tai sitten joustetaan vuorotellen. Olennaista on halu sovitella ja rakastaa sopivassa suhteessa itseään ja puolisoaan. Kun molemmat tekevät näin, riitoja ei edes huomaa riidoiksi, eikä niitä ole tarvetta myöhemmin muistella. Ne ovat osa normaalia onnellista elämää.

Ei säännöllinen riitely ei ole onnellisen parisuhteen edellytys. Toisaalta säännöllinen usein toistuvakaan riitely ei estä sitä että suhde voisi olla onnellinen. Enemmän merkitystä on sillä miten riidellään ja myös sillä miten ja mihin riidat päättyy.

Ihmiset ovat myös erilaisia luonteeltaan. Toinen kaipaa riitelyä ja on parhammillaan selvitellessä erimielisyyksiä. Toista taas etenkin turhaksi koettu riitely vain stressaa.

Ei meilläkään juuri riidellä koskaan, mutta silti voidaan olla eri mieltä asioista. Yhdessä 13 vuotta ja pari lasta enkä kyllä muista kuin muutaman varsinaisen riidan jotka nekin on tullu huudettua humalassa kun ei ajatus oikein enää pelaa kunnolla. Keskustellaan kyllä paljon kaikista asioista, joten ehkä se on syy siihen ettei varsinaisia riitoja tule. Silti toisen naama toki välillä ärsyttää, mutta sit voi touhuilla omia juttujaan hetken ja ottaa vähän etäisyyttä. Tiedän montakin paria joissa sekä kovaääninen riitely että piilovittuilu on ahkerassa käytössä ja ei se kyllä mun mielestä kovin mukavalta elämältä näytä..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä te riitelette. Ette vain itse tajua sitä. Kaikki pariskunnat riitelevät. Ne parit, jotka eivät tajua riitelevänsä, piilokettuilevat ja naljailevat usein toisilleen urakalla. Voivat pyörittää silmiään ja huokailla, tai vaieta erimielisyydet kuoliaaksi. Se vasta tukahduttavaa onkin. Riidellä voi niinkin, että molemmilla on hyvä mieli.

Ei ole pakko riidella, asioista voi keskustella. Ihan vaan sulle tiedoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedä nyt riidellä. Mutta ainakin oma mielipide pitää voida ja uskaltaa sanoa ääneen että ei tule patoumia jotka sitten lopulta myrkyttää ja tuhoaa parisuhteen. Ei sitä tarvitse " tapella" mutta ehkä sanailla muutenkin kun että joo joo.

Meillä tuollaisessa tilanteessa toinen toteaa että "mä olen eri mieltä/ mä olen taas tätä mieltä" tai jotain vastaavaa. En sanoisi tuota riidaksi.

Minä olen eri mieltä. Minusta tuo on riitatilanne lievimmillään. Tuo kommunikaatio osoittaa vain riitatilanteen rakentavaa ja hyvää ratkaisutaitoa.