Metrossa äsken..
Vaunu melko täysi ja istumapaikat menneet, menen sisään ja samalla tulee muitakin. Vanhuksia, yksi raskaana olevakin. Kukaan ei nostanut persettään ja tarjonnut istumapaikkaa.
Antaisitko sinä paikkasi esim selvästi raskaana olevalle tai vanhukselle, jonka on hankala seistä heiluvassa vaunussa?
Kommentit (52)
Antaisin vanhuksille kyllä tilaa ja raskaana olevallekin, jos huomaisin, että tarvitsee päästä istumaan.
Olin itse raskaana kerran todella otettu, kun vanhempi nainen tarjosi bussissa paikkaansa. En kuitenkaan kokenut silloin tarvetta istua, mutta kiitin kovasti ja jäi kyllä hyvä mieli!
:)
Vierailija kirjoitti:
Antaisin vanhuksille kyllä tilaa ja raskaana olevallekin, jos huomaisin, että tarvitsee päästä istumaan.
Olin itse raskaana kerran todella otettu, kun vanhempi nainen tarjosi bussissa paikkaansa. En kuitenkaan kokenut silloin tarvetta istua, mutta kiitin kovasti ja jäi kyllä hyvä mieli!
:)
Tässäkin vanhus tarjosi paikkaa, mutta kukaan nuori ei ilmeisesti nostanut nokkaansa luurista!
Kiva että tuollaisia ihmisiä vielä on. Tuli hyvä mieli tästä kirjoituksesta!
Annan aina. Joskus vuosia sitten minulta oli leikattu jalka alle viikkoa aiemmin. Vaunuun tuli selvästi viimeisillään raskaana oleva ja huonovointisen näköinen nainen. Kukaan muu ei antanut paikkaansa, joten minä annoin. Minä taiteilin sitten n. 20min loppumatkan yhdellä jalalla yrittäen samalla pitää jostain kiinni ja olla sohimatta muita kepeilläni. Ei minulla ollut mitään hätää, mutta ei tuo nyt silti minusta ihan oikein mennyt.
Raskaus ei ole sairaus, vanhukselle teen tilaa. Lisäksi käytän bussia raskaiden työpäivieni päätteeksi, oltuani seisomatyössä 8 tuntia. Raskaana oleva voi seisoa.
Antaisin paikan, tottakai. Olen itsekin huomannut saman useasti ettei paikkaa sitä tarvitsevalle anneta. Mielestäni etenkin nuoret ja nuoret aikuiset saisivat olla vähän nykyistä aloitteellisempia oman paikan luovuttamisessa. Olen itse antanutkin paikan monet kerrat vanhukselle tai isosti raskaana olevalle, aina ovat kiitollisina ottaneet paikan vastaan. Kaikista ärsyttävintä on mielestäni kun nuoret miehet eivät anna selvästi liikuntarajoitteisille paikkaa. Niin itsekästä! Ikinä ei tiedä jos itse tulevaisuudessa olisi samassa tilanteessa. Kyllä silloin arvostaisi toisten huomaavaisuutta.
N25
Totta kai antaisin. Raskaana olevallekin, jos näyttää rasittuneelta. Itse kirmasin noina aikoina kuten normaalistikin, mutta nyt kun on polvi kipeä, on saanut esimakua siitä, kun homma käy vaikeaksi :(
Merto ei oo koskaan oikeesti täynnä. Tungen aina leveästi röhnöttävän tai kassimatkustajan valtaamalle paikalle ;-)
Tarjoan kyllä vanhuksille ja esim. kainalosauvojen kanssa liikkuville paikkaa, en raskaana oleville, elleivät selvästi ole viimeisimmillään. Aina en kuitenkaan tarkkaile kyytiin tulijoita ja olen omissa ajatuksissani, joten toivoisin, että paikkaa tarvitseva pyytäisi sitä suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ei ole sairaus, vanhukselle teen tilaa. Lisäksi käytän bussia raskaiden työpäivieni päätteeksi, oltuani seisomatyössä 8 tuntia. Raskaana oleva voi seisoa.
Raskaana olevilla voi olla erilaisia vaivoja, vaikka sinä olisit selvinnyt raskaudesta ilman niitä. Minulla supisteli puolesta välistä raskautta. Neuvolaan ja ultriin oli silti pakko kulkea julkisilla, sillä meillä ei ole autoa. Ystävälläni oli hyvin varhaisesta vaiheesta saakka pahoja liitoskipuja, eikä hän olisi pystynyt seisomaan julkisissa.
Annan aina istumapaikan vanhukselle, vaivaiselle tai raskaanaolevalle. Mutta moni muu ei näin tajua tehdä.
Kerran kävi aika hullusti: nousin tuolista vanhusta varten ja äkkiä sivusta kiilasi joku nuori jätkä ja istui vapauttamalleni paikalle. Sanoin, että: "Tämä paikka on varattu tuolle rouvalle." Siihen kundi vaan: "Aha." Eikä eväänsä liikauttanut. Vanha rouva siihen totesi tyynesti:"No ei sitten." ja jäi huojuen ratikkaan seisomaan.
Jäin kyydistä pois ja mietin, eikö tuolle juipille oltu opetettu koskaan alkeellisimpiakaan käytöstapoja???
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ei ole sairaus, vanhukselle teen tilaa. Lisäksi käytän bussia raskaiden työpäivieni päätteeksi, oltuani seisomatyössä 8 tuntia. Raskaana oleva voi seisoa.
Tuo "raskaus ei ole sairaus" on kyllä niin typerä sanonta. Ei ole vanhuuskaan sairaus.
Raskaus tuo monille naisille vaivoja, joita ei voi etukäteen ennustaa ja tuskin kukaan niitä mitenkään haluaa. Ja ne vaivat voi olla samanlaisia, kuin vanhuuden tuomat vaivat.
Raskaana olevankin täytyy kuitenkin käydä töissä ja muilla asioillaan.
Itse olin raskaana loppuun asti ihan hyvässä kunnossa, mutta tiedän joitain, jotka eivät uskaltaneet yksin lähteä julkisilla kauas kotoota, koska pelkäsivät sitä huonoa oloa ja kipuja.
Itse olen terveen näköinen mutta selkäni on joskus kipeä. Niin kipeä että en todellakaan tarjoa paikkaani kenellekään.
Eli: aina se ei ole nuorelta pelkkää huonoa käytöstä kun ei tarjota paikkaa sitä "enemmän tarvitsevalle".
Menin kerran keppien kanssa jalka paketissa ratikkaan, kukaan ei tarjonnut paikkaa. Heti kun ratikka lähti liikkelle lensin kumoon. Kukaan ei kysynyt edes sattuiko tms, katselivat vaan ikkunoista ulos.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen terveen näköinen mutta selkäni on joskus kipeä. Niin kipeä että en todellakaan tarjoa paikkaani kenellekään.
Eli: aina se ei ole nuorelta pelkkää huonoa käytöstä kun ei tarjota paikkaa sitä "enemmän tarvitsevalle".
Totta tämäkin!
Ap
En tiedä mikä käytöstapojen törppöyssuma Suomessa on, kun lapsille ei opeteta tuotakaan että luovuttaisi paikan vanhukselle tms. Onko tämä yleistä muissakin pohjoismaissa?
Ainakin etelä-euroopassa paikka luovutetaan heti jos vähänkin vanhempi tulee viereen. Suomessa olen nähnyt tätä vain jollain parikymppisillä tytöillä (osa samanikäisistä on maksanut paikan myös merkkilaukulleen ja tuijottavat puhelinta vaikka seisomapaikatkin on täysi) ja myös ulkomaalaisilla miehillä, ei tosin läheskään kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Annan aina istumapaikan vanhukselle, vaivaiselle tai raskaanaolevalle. Mutta moni muu ei näin tajua tehdä.
Kerran kävi aika hullusti: nousin tuolista vanhusta varten ja äkkiä sivusta kiilasi joku nuori jätkä ja istui vapauttamalleni paikalle. Sanoin, että: "Tämä paikka on varattu tuolle rouvalle." Siihen kundi vaan: "Aha." Eikä eväänsä liikauttanut. Vanha rouva siihen totesi tyynesti:"No ei sitten." ja jäi huojuen ratikkaan seisomaan.
Jäin kyydistä pois ja mietin, eikö tuolle juipille oltu opetettu koskaan alkeellisimpiakaan käytöstapoja???
No sehän se just onkin, kun ei opeteta enää käytöstapoja. Niitä opettava ja peräänkuuluttava vanhempi leimataan lapsiaan kiusaavaksi vittupääksi. Aikoinaan esikoisen kanssa kun ei vielä ollut matalalattiabusseja, matkustin kerran Kamppiin vaunujen kanssa ja niiden ulossaamiseksi tarvitsi aina apua. Bussi oli täynnä nuoria sällejä mutta kukaan ei jäänyt nostoavuksi kun pyysin voisiko joku auttaa. Avuksi tuli sitten arviolta 8-kymppinen rouva...
Nää on aina vähän niin ja näin tilanteita.
Vanhuksella voi olla kaikki hyvin ja pystyy seistä tai nuorella voi olla jotain vaivaa, joka ei näy päällepäin.
Aina on kohteliasta tarjota paikkaa, mutta pitäisi myös osata avata suutaan.
Moni vanhus kyllä avaakin, mutta muut vaivaiset ei välttämättä niin helposti.
Niille jotka matkustavat pienen lapsen kanssa on myös hyvä tarjota paikkaa. Lapsella ei ole välttämättä niin hyvä tasapaino ja voimaa pysyä pystyssä liikkuvassa täydessä bussissa. Vanhemman voi sitten taas olla hankala pitää lasta sylissä seisailteen ja pitää itse kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen terveen näköinen mutta selkäni on joskus kipeä. Niin kipeä että en todellakaan tarjoa paikkaani kenellekään.
Eli: aina se ei ole nuorelta pelkkää huonoa käytöstä kun ei tarjota paikkaa sitä "enemmän tarvitsevalle".
Näin myös, välillä itsellä iskiasvaivaa enkä uskalla seistä äkkiliikkeitä tekevässä liikennevälineessä. Terveen näköiset mummot saavat tuijottaa kiukkuisesti, luovutan vain jos viereen tulee vielä raihnaisemman näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Menin kerran keppien kanssa jalka paketissa ratikkaan, kukaan ei tarjonnut paikkaa. Heti kun ratikka lähti liikkelle lensin kumoon. Kukaan ei kysynyt edes sattuiko tms, katselivat vaan ikkunoista ulos.
Itse taas kyynärsauvojen kanssa liikkuessani olin ihan yllättynyt, kuinka auliisti niin nuoret kuin vanhemmatkin ihmiset auttoivat. Olin varautunut enemmänkin yllä kuvattuun kohtaloon. Tuli todella hyvä mieli, kun sai apua. Ehkä tämän seurauksena olen itsekin hieman valppaampi sen suhteen, koska voi muita auttaa.
N30
Antaisin vanhukselle tilaa.