Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä lapset osaavat lopullisesti kertoa, uskovatko Jumalaan?
10.09.2016 |
Me ollaan kristillinen perhe, lapset kristillisessä koulussa. 10-vuotias tyttäremme on ollut jo jonkin aikaa sitä mieltä, että ei usko. Uskonasioista on käynyt sisarustensa ja meidän kanssa paljon keskusteluita ja joskus jopa väittelyitä aina, joten tämä oli ihan odotettavissa. Lapsen ateismi on ihan okei meille, lapsella on oikeus valita eikä ole mikään pakko uskoa. Mietin vaan, että kannattaako tähän suhtautua niin, että tämä on ihan lopullista vai voiko lapsen mieli tuosta muuttua vielä helpostikin?
Kommentit (32)
No milloin se lapsi yleensä lakkaa uskomasta satuihin ja joulupukkiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole kuin oma kokemus; 12-vuotiaana tiesin ettei jumalia ole (muu perhe tapakristitty), ja samoilla linjoilla olen nyt kolmekymppisenäkin.
Se voi muuttua vielä moneen kertaan.
Uskoin lapsena. Juuri tuossa iässä tajusin, että kaikki hyvät ihmiset eivät usko, ja siten ovat matkalla helvettiin. Rippikoulussa kyseisten asioita voimakkaasti, enkä oikein saanut vastauksia tai ohjausta. Oikeastaan siellä opeteltiin pakolliset ulkoluvut ja hengailtiin. Päätin olla uskomatta.
Parikymppisenä aloin varovasti palata uskovaan maailmaan, mutta edelleenkään en löytänyt vastauksia.
Nyt nelikymppisenä alan taas lähentyä uskoa.
Lapsi ei välttämättä ole ateisti. Voi olla agnostikkokin. Jos teillä muilla on vakaumus juurtuneena, niin joutuu sen pohdintansa tuomaan aika vahvana.
Antakaa rauhassa hakea itseään.
Vierailija kirjoitti:
No milloin se lapsi yleensä lakkaa uskomasta satuihin ja joulupukkiin?
Suurin osa maapallon ihmisistä uskoo Jumalaan/jumaliin/yms, joten todella ontuva vertaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskotaan ja ollaan kristittyjä, mutta mitään ei ymmärretä ihmismielen toiminnasta. Jessus sentään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No milloin se lapsi yleensä lakkaa uskomasta satuihin ja joulupukkiin?
Suurin osa maapallon ihmisistä uskoo Jumalaan/jumaliin/yms, joten todella ontuva vertaus.
Niin, mikä kertoo juuri sen että ne jumalat on höpöhöpöä, mielikuvitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No milloin se lapsi yleensä lakkaa uskomasta satuihin ja joulupukkiin?
Suurin osa maapallon ihmisistä uskoo Jumalaan/jumaliin/yms, joten todella ontuva vertaus.
Hurahtaneiden vajukkien määrä ei tee niistä jumal'olennoista piirunkaan verran todellisempia.
No mä kyllä voin ihan sanoa, että ateisti olen ja tulen aina olemaan. Tuntuu vain täysin mahdottomalta uskoa jumalolentoihin, en käsitä, miten vanha tarina eroaa esimerkiksi Hannusta ja Kertusta tai Punahilkasta. Olen 14.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me vanhemmat olemme eronneet kirkosta jo vuosia sitten. Teini-ikäinen lapsi kuuluu edelleen kirkkoon ja tekee omat johtopäätöksensä asiasta kun on täysi-ikäinen. Emme painosta suuntaan eikä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No milloin se lapsi yleensä lakkaa uskomasta satuihin ja joulupukkiin?
Suurin osa maapallon ihmisistä uskoo Jumalaan/jumaliin/yms, joten todella ontuva vertaus.
Niin, mikä kertoo juuri sen että ne jumalat on höpöhöpöä, mielikuvitusta.
Eli jos suurin osa maapallon ihmisistä uskoo johonkin, se on automaattisesti höpöhöpöä?
En itsekään ole uskonnollinen, mutta puolestani ihmiset saavat uskoa mihin haluavat. Uskoon kuuluu kuitenkin luontaisesti juurikin se uskon loikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No milloin se lapsi yleensä lakkaa uskomasta satuihin ja joulupukkiin?
Suurin osa maapallon ihmisistä uskoo Jumalaan/jumaliin/yms, joten todella ontuva vertaus.
Niin, mikä kertoo juuri sen että ne jumalat on höpöhöpöä, mielikuvitusta.
Eli jos suurin osa maapallon ihmisistä uskoo johonkin, se on automaattisesti höpöhöpöä?
En itsekään ole uskonnollinen, mutta puolestani ihmiset saavat uskoa mihin haluavat. Uskoon kuuluu kuitenkin luontaisesti juurikin se uskon loikka.
Suuri Kurpitsa tulee!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No milloin se lapsi yleensä lakkaa uskomasta satuihin ja joulupukkiin?
Suurin osa maapallon ihmisistä uskoo Jumalaan/jumaliin/yms, joten todella ontuva vertaus.
Hurahtaneiden vajukkien määrä ei tee niistä jumal'olennoista piirunkaan verran todellisempia.
Voi sinua, etkö tiedä että tällä foorumilla jumala muuttuu todelliseksi ihan vaan peukuttamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut ateisti noin 8-vuotiaasta. En muista tarkkaa ikää, mutta aika nopeasti sen jälkeen, kun koulussa alettiin uskontoa käsitellä.
Mä en osaa vieläkään lopullisesti sanoa, uskonko jumalaan vai en. Olen kohta kolmekymppinen ja miettinyt näitä asioita ajoittain enemmän tai vähemmän. Ehkäpä lukeudun sitten joksikin agnostikoksi, en ole ihan varma onko oikea termi :).
Itse tajusin about 10-vuotiaana mitä vitun paskaa minulle oli totena syötetty ihan pienestä asti!
Valtava helpotus se oli kun ymmärsin että joulupukki ja jumala ovat samaa satua.
Mielenkiintoista nähdä, kuinka ateistit täällä hyökkäävät aggressivisesti uskontoja vastaan. Kysymys kuitenkin oli siitä, minkä ikäisenä lapsi osaa kertoa lopullisesti oman kantansa uskomiseen.
Näkyykö tässä vähän sama kuin usein homoutta koskevassa keskustelussa, jossa pieni enemmistö eli homoutta vastustavat huutavat suurimmalla äänellä?
T: En tiedä, olenko uskova, agnostikko vai ateisti.
Riippuu lapsen älykkyydestä. Jotkut jää iäkseen Päivi Räsäsen tasolle, toiset on sitten nokkelampia.
Mä en osaa kyllä vieläkään. Olen 21-vuotias. Himouskovainen en ole ollut koskaan, mutta uskonut aina jossain määrin. Viime aikoina olen alkanut olla tosi skeptinen. Miksi Jumala antaisi tapahtua niin kauheita asioita koko ajan...
Eihän siinä mitään "lopullista" tilaa ole. Lapsi voi uskoa ensin 5 vuotta, sitten olla uskomatta päivän uskoa taas 2 päivää ja olla tämän jälkeen uskomatta 20 vuotta.
Kyllähän aikuisillakin uskomukset muuttuvat ajan myötä.