Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni ei kestä sairauttani
05.09.2016 |
Naljailut ja epäasialliset kommentit voitte unohtaa. Oikeasti kaipaan vertaistukea kenties samassa tilanteessa olevilta.
Itse kyllä pärjään sairauteni kanssa, välillä on parempia jaksoja, välillä huonompia. Sairauteni ei johda kuolemaan vaan varjostaa elämääni niin kauan kuin ylipäätään elän.
Puolisoa kiukuttaa, että suunnitelmat kaatuvat, huonomman jakson ajankohtaa kun ei voi ennustaa.
Esim. olen ostanut liput ensi-iltaan puoli vuotta sitten. Kun h-hetki koittaa, en pystykään lähtemään. Itseäni harmittaa mutta sopeudun tilanteeseen, puoliso päästää höyryt ulos jälkikäteen, haukkuu minut maanrakoon. Olen ehdottanut sopeutumisvalmennuskurssia,
josta erityisesti hän hyötyisi, ei suostu lähtemään.
Olen antanut mahdollisuuden lähteä suhteesta, jos hän sitä oikeasti haluaa. Mielestäni avioliittokin perustuu vapaaehtoisuuteen, ketään ei voi pakottaa siihen. Yritän reflektoida, ajatella, miltä hänestä tuntuu. Silti koen hänen ajoittain rajut purkauksensa minua kohtaan aika kohtuuttomiksi.
Minä en valinnut sairauttani eikä sitä voida parantaa. Yritän kaikin tavoin huonoina hetkinä olla valittamatta tai kuormittamasta puolisoani. Hänen tapansa reagoida kuitenkin satuttaa minua. Hän muuttuu entistä kovemmaksi esim. arjen pienissä asioissa. Ei puhu, kattaa aamiaisen vain itselleen. Empatiakykyä ei tunnu olevan, no en minä sitä kerjääkään, mutta aika kohtuutonta on saada sättimisryöppy niskaansa, kun itse olen ollut pari päivää lähes toimintakyvytön ja kaiken lisäksi paras ystävä on yrittänyt viikonlopun aikana itsemurhaa.
Rakastan puolisoani. Aina silloin kun sairaudestani on parempi vaihe, elämä hymyilee, parisuhde kukoistaa, hän huomioi minut. Kun itselläni tulee haasteellisempi kausi sairaudessani, puolison käytös muuttuu ala-arvoiseksi.
Niin, mitähän ihmettä tässä tilanteessa tekisin. Yritän olla välittämättä hänen purkauksistaan mutta useana iltana olen itkenyt itseni uneen.
Kommentit (64)
Mikäs sairaus sinulle olikaan?
Miehesi tulisi kyllä yrittää olla empaattisempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on puoliso, jota ärsyttää, jos minä olen tavalla tai toisella heikko.
(luulen, että kyse on jonkinlaisesta pelosta.)
Tsemppiä meille!
Vierailija kirjoitti:
Olen siis alkoholisti. AP
En siis ollut minä. Mielisairas olen. AP
Lähde pois. Hänen käytöksensä vähintään pahentaa oireita, pahimmillaan on saanut koko sairauden puhkeamaan.
Ainoat hyperventilaatiokohtaukseni aikanaan olivat hullun eksäni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli pienemmässä mittakaavassa vähän samaa, siis ettei puoliso kestänyt minun minkäänlaista sairastumista ja kaikkein kauheinta oli jos, hän itse sairastui. Mitään apua ei saanut tarjota, tai olla huomaavainen, mikä kyllä terveenä kelpasi ihan hyvin. Se oli omituista. Sitten meille tapahtui peräjälkeen tapaturmia kummallekin, joitten vuoksi jouduimme turvautumaan toisen apuun, se oli aivan pakko, liikkumisen, peseytymisen, syömisenkin ja kulkemisen kanssa. Se jotenkin laukaisi tilannetta. Nyt on normaalimpaa tavallista auttavaisuutta ja huomioimista, kun toinen tarvitsee apua. Enää puoliso ei suutu avustani ja huomaa tarjota omaa apuaan. Jossain vaiheessa oli loukkaavaa, kun koskaan ei kysynyt, miten voin, jos olin sairastunut. Tai voisiko olla avuksi. En nyt tiedä, onko tästä mitään apua sinulle, mutta tunnen kyllä myötätuntoa sinua kohtaan.
Onko kyse fyysisestä - vai psyykkisestä sairaudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku ahdistuneissuhäiriö lienee sairautesi? Onhan se tylsää kun ei mitään voi yhdessä suunnitella kun ei tiedä koska ahdistaa liikaa ettei pääsekään mihinkään. Etkö kykene lääkitsemään itseäsi toimintakykyiseksi, nauttisit itsekin ja olisi voitto kun sairaus ei päätä mitä teet vaan voit päättää sen itse.
Aloittajalla varmaan joku fibromyalgia tai muu huuhaa-mielisairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sinkku, joten ei ihan samaa ongelmaa. Joskus kuitenkin tuntuu, että sairauden paheneminen voisi värjätä vaikka korvat vihreiksi, niin ei aina tarvitsisi olla selittelemässä muille, miksi jokin asia ei nyt käykään.
Ehkä miestä pelottaa sun sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen siis alkoholisti. AP
no just.
Enpä ihmettele miehesi reaktioita. Alkoholismi on oma valintasi vaikka sairaudeksi väitetään.
Alat siis dokaamaan kun pitäisi mennä jonnekin.
Eroa itse jos miehestä ei siihen ole. Miksi kiusaat miestäsi?
Puolisollasi on oikeus olla vihainen jos sekoilet humalassa ja retkahdat. Eihän sinuun voi silloin luottaakaan. Nyt itsehillintää vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus se läheisen sairaus voi olla aika hitonmoinen riippakivi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miestä pelottaa sun sairaus.
Todennäköisyys on sen puolella, että miestä vaan ärsyttää toisen hankaluus ja vajavuus.
Puolisosi tarvitsee myös apua. Hänelle tekisi tosiaan hyvää tuollainen kurssi. Hän saisi mahdollisuuden oppia ymmärtämään.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että hän menee kuoreensa. Hänestä tuntuu avuttomalta, kun ei voi auttaa sua. Hän on kiukkuinen ennen kaikkea itselleen. Sen takia olisi tärkeää, että pääsisi puhumaan hänelle vertaisryhmän kanssa.
Voimia tulevaan!
Lyhyesti: miehesi pitäisi joko sopeutua sairautesi vaikutuksiin tai päättää erota. Hän nyt vaan ilmeisesti tempoilee tuossa välissä ja sinun täytyy joko kestää se tai sitten erota.
P.s. noihin tilanteisiin voisi ihan hyvin varautua, esim. mies olisi voinut pyytää jonkun kaverinsa sinne ensi-iltaan. Varasuunnitelmat tällaisten varalle.
Tee niin pieniä askelia, että onnistut niissä. Varaa lippuja vain paikkoihin, joihin pääset. Näin voimaannut ja toimintasäde kasvaa.
Mä en tykkää kun provoillaan asioilla, joiden kanssa osa ihmisistä kamppailee oikeasti tiukoissa paikoissa. Provoilun ulkopuolelle vois jättää mt, sairaudet ja pettämiset. Keksikää juttuja vaikka naapurin ukosta joka varastelee pikkuhousuja tai opettajan järkyttävästä viestistä vanhemmalle. Onhan noita mistä saada aikaan pöhinää jota voi sitten naureskella itsekseen ja yksinäisenä.
Miksi kiusata lisää ihmisiä, jotka ovat aika rajalla jaksamisensa suhteen? Sitä en ymmärrä.
Ero