En halua naimisiin: kysytään, miksi olen suhteessa, joka ei johda mihinkään.

Minusta on ihan hassua, että vielä nykyaikanakin naimisiinmenoa pidetään itseisarvona, maalina, johon jokaisen suhteen (ja aivan eritoten jokaisen naisen) tulee pyrkiä. Parinmuodostus pitää tehdä sillä perusteella, kuinka todennäköisesti tuo mies tulee olemaan minun aviopuolisoni.
Minä en usko avioliittoon instituutiona, enkä ole koskaan halunnut naimisiin. Vanhempani ovat olleet yhdessä 30 vuotta menemättä naimisiin, minä aloin seurustella avopuolisoni kanssa kymmenen vuotta sitten, 17-vuotiaana.

Joten voisivatko sukulaiset ja yhteiskunta lakata painostamasta minua avioliittoon? Suhteeni on täydellinen, kestävä ja onnistunut vaikka en ikinä tule sanomaan miehelleni tahdon tämän seurakunnan läsnäollessa.

Kohtalotovereita?