Haave-pino. Kerro elämästäsi 10 vuoden kuluttua.

ja minä palasimme yhteen. asumme mukavasti edelleen täällä kodissa. lapsemme on jo teini, ja ihan kunnollinen sellainen. rakkaus on kovien aiempien kolhujen jälkeen vaan syventynyt, ja onnellinen arki täyttää päivät. käymme myös mieheni kotimaassa 1-2 krt vuodessa mummin ja ukin luona. tapaamme myös lukuisat lasten serkut siellä.

terveyttä ja työtä on sopivasti.

Työskentelen sairaanhoitajana mukavassa työpaikassa. Miehellä olisi mieluinen työ. Asumme omakotitalossa ja elämme mukavaa elämää. Kolme poikaamme ovat reippaita ja koulussa menestyviä teinejä, joilla hyviä kavereita ja mukavat harrastukset. Meillä on ystäviä ja vanhempani ovat vielä elossa.

omassa rauhassa. Mies on suostunut kolmannen lapsen tuloon ja hänkin työskentelee työssä, josta pitää. Olen löytänyt unelmatyön, josta saan hyvää palkaa ja rahasta ei tee tiukkaa. Kesät asumme miehen kotitilalla (koska työt antavat periksi), joka nyt on autiona.

Saan pelata golfia enemmän kuin nykyisin ja OLEN KOKOA 38/40!

- kotona ovat 16- ja 14-vuotiaat teinit, jotka toivottavasti eivät sekoa huonoihin porukoihin

- olen suorittanut MBA:n, sekä saanut graduni valmiiksi

- olen ollut töissä useampia vuosia

- olen ollut yhden kauden kunnanvaltuustossa

- työasioihin en odota muutoksia, pysyvyyttä vain

- meillä on omakotitalo ja kiva piha

- olemme miehen kanssa naimisissa



Muita haaveita ei kyllä ole. Yllätti, miten tyytyväinen olen sis nykyiseen elämäänikin, en toivo suuria muutoksia. Paitsi nuo kaksi em. aika tavallista asiaa.

- tyttären itsetuto petraantunut ja omaa itselleen mieluisat harrastukset, tietää jota kuinkin mitä haluaa, saa asua vielä kotona :)

- poika ei ole eksynyt " huonoon" seuraan, puuhaa toivottavasti musiikkipiireissä ja on löytänyt sieltä oman juttunsa

Toivon, että eläisimme samanlaista seesteistä elämää kuin nytkin.



- itselläni olisi mieluinen työ vammaispuolella

- mieheni olisi saanut opintonsa päätökseen

- lapset olisivat onnellisia ja terveitä

- vanhemmat olisivat elossa

- jospas se iltatähti olisi vaunuissa tuhisemassa...



ja kovasti toivoisin, ehkäpä tämän hetken puurtamisesta johtuen, että vasta valmistuneen omakotitalomme piha olisi vihertävässä loistossaan ja saisin ihailla mahtavaa puutarhaani.;)

-pari lasta lisää

-lapset onnellisia ja " kunnollisia"

-saisimme molemmat elantomme maatilastamme

Ehkä ammatillisesti tilanteeni vakaampi ja enemmän omaa aikaa.

Mulla sama juttu kuin tuolla jollakin aikaisemmalla eli olen tosi tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilanteeseen.



Maalliselta mammonalta toivoisin sitä, että saisimme rakennettua pienen ja vaatimattoman mökin tontillemme, tuolloin se voisi kyllä olla vaikka 8v vanha ;-).



Mikäli ylimääräistä rahaa olisi jostain ilmestynyt, niin sen olisin voinut sijoittaa vaikka sijoitusyksiöön pienessä kaupungissa ja sen tuotot olisi sitten osana vanhuudenturvaa.



Oman perheen pojat on tuolloin 10 ja 17 (nuorempi ala-asteella ja vanhempi varmaan lukiossa tms.) ja me miehenkin kanssa toivottavasti hyvässä kunnossa ja samoin parisuhde.



Jos ihan haavelinjalle mennään, niin yksi miespuolinen ystäväni 19 vuoden takaa toiselta puolelta Suomea saisi muuttaa lähemmäs meitä ja voisimme hänen kanssaan viettää aikaa. Toinen vaihtoehto voisi olla että löytäisin jonkun uuden ystävän, jonka kanssa paikalla ja ajalla ei olisi mitään merkitystä, ymmärtäisimme puolikkaasta sanasta vaikka välillä olisi pitkiäkin taukoja yhteydenpidossa.



Suurena haaveena olisi kyllä kanssa, että äitiäni ja exääni eli lapseni isää heidän sairautensa kohtelisivat mahdollisimman lempeällä kädellä.

ja viljelemme tomaatteja ym. luomusti. Lapset menestyvät koulussa ja massussa köllöttelee meidän iltatähti.

Ensin ne haaveet, mitkä voi toteutua:

Lapsilla menisi hyvin ja olisivat terveitä ja onnellisia.

Miehen kanssa elämä olisi yhtä hyvää kuin nyt.



Ja ne utooppiset, mitkä ei varmaan toteudu.

Hoitajien palkka olisi noussut rutkasti

Juoksisin maratonin aikaan 3.15

Lapset aktiivisia nuoria, joilla tervehenkiset harrastukset ja koulussa menisi hyvin.

Lapset ovat toivottavasti kohtuullisen säyseitä teinejä (14 ja 16). Teen jotain muuta työkseni kuin opetan tai sitten opetan jossain muualla kuin nykyisessä paikassa. Toivottavasti olen yhtä terve ja hyväkuntoinen kuin nykyäänkin. Suotavaa olisi, että olisin hieman vähemmän levoton.

Asumme nykyisessä asunnossamme tai sitten olemme muuttaneet Helsinkiin. Lapset pärjäävät hyvin koulussa, heillä on ystäviä ja harrastuksia. Minulla ja miehellä menee taas paremmin, kun meillä on viimein enemmän aikaa toisillemme. Olen edennyt työssäni pari asemaa ylöspäin ja asuntolaina alkaa olla voiton puolella. Olen viimein laihduttanut normaalikokoiseksi ja harrastan taas liikuntaa. Olen oppinut nauttimaan elämästä ja jättänyt turhan hermoilemisen. Olen julkaissut ainakin yhden romaanin ja minulla on muutama todellinen sydänystävä.

minulla on oma firma. Nuoruudenrakkauteni muutti kotiseudultaan tänne töihin ja tapasimme yllättäen. Siitä syttyi nopeasti romanssi, menimme naimisiin pikapikaa ja meillä on 3 lasta.

Lapset jo hyvää vauhtia teini-iässä, mulla vakityöpaikka ja koko perheellä varaa matkustella ja törsätäkin rahaa. Tärkeimpänä se että oltais terveitä.

Lapseni olisivat teinejä, mieheni parhaassa iässä, eli vähän alle 50 v.

Asuisimme toivottavasti tässä samassa talossa. Keittiö olisi uusi ja kylppärissä luksusamme. Pihalla olisi suuri uima-allas ja autotallia olisi laajennettu kakkosautolle. Pihassa juoksentelisi ihana, hyvin kasvatettu koira ja minulla olisi varaa käydä kerran viikossa kosmetologilla tai hieronnassa.

Toivottavasti saamme toisen lapsen ja tämä esikoinenhan alkaa sitten jo olla murrosiässä. Asumme mukavassa talossa, teemme normaalia työtä ja olemme maksaneet asuntolainan pois. Voimme viettää laadukasta vapaa-aikaa ja matkustellakin entistä enemmän. Ennen kaikkea toivon, että perhe on kasassa ja olemme kaikki terveitä ja onnellisia!



(lottovoittokin on unelma, mutta ei kai kovin realistinen..?)

Kymmenen vuoden päästä olen 34-vuotias. Olen aikoja sitten saanut päätökseen yliopistotutkintoni ja saanut toisen lapsen. Olen onnistunut löytämään koulutustani vastaavaa työtä kotipaikkakunnaltani, johon olemme mieheni kanssa muuttaneet kotitilalleni viljelemään maata (viljan lisäksi erikoisempiakin lajikkeita ja luomu-tuotteita) Mies on viljelyn oheen perustanut oman yrityksen (kone-urakointia, ehkä)



Olemme remontoineet 250 neliöisen kotitaloni ja olemme laittaneet pihan kuntoon. Joen rannassa on laituri ja siinä vene. Iltaisin melomme miehen kanssa kanooteilla hiljaista jokea pitkin. TUolloin joen vesi on tervehtynyt niin paljon, että siinä voi uida.



Sisälle taloon on tehty kolmaskin kerros valmiiksi ja siellä on kunnon laitteet elokuvien katselemista varten. Keskikerroksessa on ruokailutila muutettu musiikkihuoneeksi ja kirjastoksi. Kirjoja on hyllymetreittäin ja pianon lisäksi löytyy ainakin poikkihuilu ja kitara, joita kaikkia osaan soittaa paljon paremmin kuin nyt. Olen saanut romaanini julkaistua ja uusi on työn alla.



Olemme aloittaneet adoptioprosessin adoptoidaksemme yhden lapsen tai sisarukset Venäjältä. Venäjän kulttuuri on tullut tutuksi, sillä olemme mieheni ja äitini kanssa olleet aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa, joka auttaa lapsia Venäläisissä lastenkodeissa ja sairaaloissa.



Mieheni kanssa harrastamme matkailua ja Euroopan kaupunkikohteet ovat tulleet tutuiksi. Lisäksi minä harrastan laskuvarjohyppyä ja kesäisin kipaisen puolimaratonin.



Lapset ovat terveitä ja onnellisia. Mieheni vanhemmat alkavat olla iäkkäitä, joten rakennamme heille pienen hirsitalon oman kotimme viereen. Näin voimme olla heille avuksi kaikissa arjen askareissa ja lapset saavat olla joka päivä lähellä rakkaita isovanhempiaan.



Miehen kanssa avio-onni kukoistaa ja suunnittelemme, miten juhlistaisimme parhaiten lähestyvää merkkipäivää: 20v yhteiseloa alkaa tulla täyteen.



(ajatella, että mikään tästä ei ole mahdottomuus)