Kukaan ei halua enää opettajaksi?
(Muutan juttua vähän yksityiskohtien osalta, ettei asianomisia tunnisteta)
Työkaverin lapsi, aineopettaja yläkoulussa. Sanoi itsensä irti, sai karenssin mutta ei välitä siitä. Aikoo jatkaa opiskelua "eikä ikinä enää opetushommia"
Miehen sisar, ammattikoulun lehtori. Lopetti opettamisena ja ryhtyi yksinyrittäjäksi epävarmalle alalle, tulot romahtivat mutta pärjää kun muutti halvempaan asuntoon ja pahimpina aikoina hakee ruokajakelusta ruokaa
Serkku. Aineopettaja yläkoulussa, aiempi ammatti hoitoalalla. Kokeili alaa vuoden ja palasi sen jälkeen hoitoalalle. Oli kuvitellut että opettajana ei ole niin rankkaa, mutta vuoden jälkeen tuli eri ajatuksiin. On vielä erikoissairaanhoitaja henkisesti rankalla osastolla.
Entinen naapuri. Alakoulun luokanopettaja, isommat lapset. Tuli OVE-ikään ja jäi kokonaan pois heti huokaisten jos olisin nuorempi olisin vaihtanut alaa
Serkun vaimo (eri serkku kuin tuo toinen) alakoulun luokanopettaja, pääasiassa 3-4-luokkia, joskus isompia. Vaihtoi humanistiselle hömppäalalle. Serkku on hyvätuloinen joten vaimolla on varaa harrastustyyliseen työntekoon.
Miten paljon on niitä, joita tai joiden lähipiiriä en tunne?
Kommentit (316)
Kyllä opettajankoulutukseen on edelleen tunkua.
Ei mikään ihme. Monet vaihtavat alaa kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut kohta 20 opena ja meno on kyllä muuttunut huimasti tässä ajassa - tai siis ne haasteet, joita työssä kohtaa päivittäin. Itse olen sellainen ns. pidetty ja voisiko sanoa ronski ope, eli en stressaa liikoja ja saan pidettyä kurin yllä melko pienellä vaivalla, mutta sääliksi käy monet kollegat, jotka ovat herkempää sorttia ja ovat koko ajan loppuunpalamisen reunalla Itsekin olen pari kertaa meinannut lyödä hanskat tiskiin, mutta toisaalta pidän ihan kamalasti tästä työstä ja saan lopulta enemmän siinä kuin menetän. Omalle lapselleni olen sanonut, että ei kannata nykyään enää opiksi lähteä opiskelemaan - melkeinpä mitä tahansa muuta.
Taitaa aika kultaa vain muistot, ennen oli paremmin, vaikka samoja kauhukakaroita silloinkin oli.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opettajankoulutukseen on edelleen tunkua.
Pitäisikö opinto-ohjausta vähän parantaa kun niillä kympin tytöillä on väärä luulo alasta ja sen hohdokkuudesta?
Jännästi kukaan ei halua olla opettaja luokassa, jossa 25 prosenttia on abduleja ja fatimoita, toiset 25 kotimaan ongelmatapauksia ja ehkä, ehkä puolet sellaisia ns. normaaleita, jotka osaavat suomea eikä niitä tarvitse olla vahtimassa, etteivät pahoinpitele tai häiritse luokkaa.
Tosissaan jännä.
Kun nykyajan lapset huutaa ihan sairaasti. Aivan saatanallinen meteli ruokalassakin. Ammattitautina kuuroksi tuleminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut kohta 20 opena ja meno on kyllä muuttunut huimasti tässä ajassa - tai siis ne haasteet, joita työssä kohtaa päivittäin. Itse olen sellainen ns. pidetty ja voisiko sanoa ronski ope, eli en stressaa liikoja ja saan pidettyä kurin yllä melko pienellä vaivalla, mutta sääliksi käy monet kollegat, jotka ovat herkempää sorttia ja ovat koko ajan loppuunpalamisen reunalla Itsekin olen pari kertaa meinannut lyödä hanskat tiskiin, mutta toisaalta pidän ihan kamalasti tästä työstä ja saan lopulta enemmän siinä kuin menetän. Omalle lapselleni olen sanonut, että ei kannata nykyään enää opiksi lähteä opiskelemaan - melkeinpä mitä tahansa muuta.
Taitaa aika kultaa vain muistot, ennen oli paremmin, vaikka samoja kauhukakaroita silloinkin oli.
Veikkaisin että ei siinä määrin kuin nyt. Pahimmat tapaukset otettiin eri luokkiin karskille miesopelle, pois niiltä herkiltä ja herttaisilta naisopeilta.
Vierailija kirjoitti:
Maailma tuli kylään." Kiitos".
persut pilasi opetuksen, kiitä heitä
Mä oon ollut nyt viitisen vuotta luokanopettajana ja mietin jatkuvasti, mihin vaihtaisin. En jaksaisi opiskella enää viittä vuotta yliopistossa, ehkä jotkut maisteriopinnot jaksaisi tehdä. Opetusalalta haluan pois.
Vierailija kirjoitti:
Kun nykyajan lapset huutaa ihan sairaasti. Aivan saatanallinen meteli ruokalassakin. Ammattitautina kuuroksi tuleminen.
Se on jo päiväkodeissa.
Vaikea uskoa, kun tänne Jumalan selän taakse maaseudulle on jopa määräaikaiseksi tuntiopettajan virkaan kymmeniä hakijoita opettajan tehtävään. Ja osa-aikatyö. Ja siksi aloitusta on vaikea uskoa.
Totta sekin, opettajien määrä tulee laskemaan, alhaisesta syntyvyydestä ja ikärakenteesta johtuen, kun opettajia tarvitaan yhä vähemmän ja osa opettajan työstä hoidetaan teknologialla.
Eikä opettajan ammattia nähdä enään houkuteltava, sillä yhä useamman opettajan työ on määräaikainen tuntiopettaja, jolloin edut heikkenevät merkittävästi ja nykyinen hallitus lisää kunnille ja kaupungille lisää paineita, kun hallitus leikkaa koulutuksesta ja kuntien tuesta, joka tietenkin on opettajien palkasta ja eduista pois. Ja yhä harvemmin haetaan opettajan tehtävään vakituiseen opettajan virkaan, vaan ne ovat määräaikaisia.
Suomalaiset pennut ja varsinkin vanhemmat on karseita! En tohon hommaan lähtisi kuin pakotettuna.
Aivan kauhealta tuntuu lukea näitä kokemuksia.
Minä ihmettelen sitä, miksi kukaan HALUAA työskennellä erityisopettajana? Saavatko he siitä jotain masokistisia kicksejä?
Rengit ja piiat alkoi yhtäkkiä kuvitella olevansa kuninkaallisia ja sen mukainen kasvatus jälkikasvulle. Eli kaiken saa ja mitään ei tarvii tehdä. Koska meidän prinssi/prinsessa.
Itse kyllä viihdyn lukion lehtorina. Olisi kiva tietää kuinka moni alanvaihtajista tai alanvaihtoa suunnittelevista on sellaisia, joilla on omia lapsia. Veikkaan kovasti, että se vaikuttaa asiaan.
Vaihdoin viime vuonna opettajan viran yrittäjyyteen. Ei oikein mitään tuloja tuo yritys, mutta hermo lepää silti. Ja ei olleet maahanmuuttajat syynä, miksi työ alkoi painaa, vaan kantasuomalaiset vanhemmat ja viraston oikut.
Eipä niitä opettajiakaan taida tarvita. Meidän kaupunki on suunnitellut uutta koulua n. 10v ja alunpitäen piti tulla yli 800 oppilaspaikkaa ja nyt kun rakennettiin, paikkoja tarvittiin enään n. 500 oppilaspaikkaa, kun alhainen syntyvyys. Ja tämä vaikuttaa myös opettajien työllisyyteen.
Itse olen ollut kohta 20 opena ja meno on kyllä muuttunut huimasti tässä ajassa - tai siis ne haasteet, joita työssä kohtaa päivittäin. Itse olen sellainen ns. pidetty ja voisiko sanoa ronski ope, eli en stressaa liikoja ja saan pidettyä kurin yllä melko pienellä vaivalla, mutta sääliksi käy monet kollegat, jotka ovat herkempää sorttia ja ovat koko ajan loppuunpalamisen reunalla Itsekin olen pari kertaa meinannut lyödä hanskat tiskiin, mutta toisaalta pidän ihan kamalasti tästä työstä ja saan lopulta enemmän siinä kuin menetän. Omalle lapselleni olen sanonut, että ei kannata nykyään enää opiksi lähteä opiskelemaan - melkeinpä mitä tahansa muuta.